mitä tehdä? 10 vuotta yhdessä, 4 niistä naimisissa, omakotitalo, mökki, kaksi yhteistä lasta ja rakkaus hiipunut. mä oon monta vuotta pyytäny että mies tekis jotain meidän suhteen eteen, keksis jonkun yhteisen jutun, mitä joskus tehdä, esim ehdottais et mentäs syömään ulos, keilaamaan, retkelle metsään, tai jotain.. mutta niin että se ehdotus tulis siitä itsestä, eikä aina mun suusta. mitään ei ole asian eteen tehny. harmittaa, on sellanen olo ettei se halua panostaa meidän suhteeseen.
meidän arkirutiinit menee niin, että kun mä tuun töistä, teen ruoan, siivoon pistän pyykit, jne. mies kun tulee töistä, se syö, ja makaa sen jälkeen sohvalla... yömyöhälle.
ennen joulua mä murruin, rupesin itkemään, etten enää jaksa kaikkea yksin. kyllä mies tekee, jos laittaa lapun pöydälle mitä tehdä, oma-aloiteisuutta ei löydy. no kun siinä sit itkin, niin se vaan meni tyhjään tiskikoneen, ja takas sohvalle, ei halia, tai mitään muutakaan osoitusta että välittäis mun tunteista.
joululahja toivetta kysyessä, sanoin että haluan yhteisen viikonlopun. no lahjaksi sain "rahaa kenkiin".
ja kun olen useampaan otteeseen ehdottanut josko mentäis yhdessä viettään hotelliviikonloppu, niin vastaus on kuulunut, ettei ole rahaa.. omiin salivehkeisiin kyllä löytyy rahaa.
joulu on mun osalta menny itkiessä, en tiedä enää mikä auttais.. mitä mä voin tehdä että tää suhde pelastuis, en halua hajottaa perhettä, mutta en myöskään haluaisi olla onneton. tiedän että pystyn näytellä pitkän aikaa kaikille, että kaikki on hienosti, mutta sitten taas koittaa jokin perhejuhla ja mun pää hajoo.
oon yrittäny et mentäis parisuhdeneuvojalle jutteleen, mies ei tule. voisinko mennä yksin? mutta onko oikein että mä yksin yritän tehdä asioita meidän suhteen eteen, eikö molempien pitäis kantaa kortensa kekoon? vain onko mus kaikki vika? pyydänkö toiselta liikoja? pitäiskö mun vaan oppia olemaan tyytyväinen siihen mitä mulla nyt on? terveet lapset, ulkopuolisen silmin kaikki hienosti päällepäin, mutta sydän tyhjä ja yksinäinen.
meidän arkirutiinit menee niin, että kun mä tuun töistä, teen ruoan, siivoon pistän pyykit, jne. mies kun tulee töistä, se syö, ja makaa sen jälkeen sohvalla... yömyöhälle.
ennen joulua mä murruin, rupesin itkemään, etten enää jaksa kaikkea yksin. kyllä mies tekee, jos laittaa lapun pöydälle mitä tehdä, oma-aloiteisuutta ei löydy. no kun siinä sit itkin, niin se vaan meni tyhjään tiskikoneen, ja takas sohvalle, ei halia, tai mitään muutakaan osoitusta että välittäis mun tunteista.
joululahja toivetta kysyessä, sanoin että haluan yhteisen viikonlopun. no lahjaksi sain "rahaa kenkiin".
ja kun olen useampaan otteeseen ehdottanut josko mentäis yhdessä viettään hotelliviikonloppu, niin vastaus on kuulunut, ettei ole rahaa.. omiin salivehkeisiin kyllä löytyy rahaa.
joulu on mun osalta menny itkiessä, en tiedä enää mikä auttais.. mitä mä voin tehdä että tää suhde pelastuis, en halua hajottaa perhettä, mutta en myöskään haluaisi olla onneton. tiedän että pystyn näytellä pitkän aikaa kaikille, että kaikki on hienosti, mutta sitten taas koittaa jokin perhejuhla ja mun pää hajoo.
oon yrittäny et mentäis parisuhdeneuvojalle jutteleen, mies ei tule. voisinko mennä yksin? mutta onko oikein että mä yksin yritän tehdä asioita meidän suhteen eteen, eikö molempien pitäis kantaa kortensa kekoon? vain onko mus kaikki vika? pyydänkö toiselta liikoja? pitäiskö mun vaan oppia olemaan tyytyväinen siihen mitä mulla nyt on? terveet lapset, ulkopuolisen silmin kaikki hienosti päällepäin, mutta sydän tyhjä ja yksinäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi kultaa. Mene ensin yksin neuvojalle, asia lähtee selviämään. Asiat järjestyy. *halaus*
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_parisuhde/pida-minut-lahellasi/
Tuo kuullostaa hyvin tutulta ja tilanteenne kuvaa useimpia parisuhteita. Lapset ja arjen pyöritys lähtee kulkemaan omaa rataansa eikä välttämättä ole keinoja/ymmärrystä siitä, miten yhteys puolisoon säilytetään. Kaikki tapahtuu niin pikku hiljaa ettei eriytymistä huomaakaan ennen kuin se on jo tapahtunut.
Mitä enemmän sinä huudat apua, sitä ennemmän sitä kaipaat. Mies ei välttämättä silti ymmärrä tarvettasi ja on hämmentynyt.
Pariterapiaan kannattaa mennä myös yksin. Itse olen vuosia tuntenut että suhteestamme puuttuu jotain. Olen joka vuosi saanut mielessäni tarpeekseni ja suunnitellut lähtemistä suhteesta. Tänä syksynä mieleeni tuli vilpitön ajatus siitä, että voisiko minussa olla jokin vika/ syy tähän tilanteeseen? Sain ajan perheasiain neuvottelukeskuksesta. Muutama tapaaminen ja jo ajan varaaminen avasivat mieleni solmuja. Tuli helpottunut ja armollinen olo. Miehen eleet ei enää ärsyttäneet ja vapaunut olemukseni heijastui mieheen. Eli kannatti.
Hotelliviikonloppuun muutama kommentti.
- ajatuksena romanttinen
- voi varata sen myös itse, älä tee kynnyskysymystä siitä kuka varasi
- varaudu, että olet voinut romantisoida mielessäsi hotelliviikonlopun merkityksen. Voit ladata siihen paljon odotuksia ja kovaa odottamista seuraakin pettymys/turhautuminen. Hotelli viikonloput ovat oikeasti aika tylsiä ellei ole riittävästi molempia kiinnostavaa ohjelmaa. Tai sitten päätätte rakastella koko viikonlopun.
- halpismatkana viikonloppu esim. Prahassa ei ole juurikaan kalliimpi, mutta tuntuu enemmän arjesta irrottautumiselta kuin lähikaupungin hotelli.
Voimia sinulle. Rakasta itseäsi ja katso miestäsi ruusun punaisten lasien läpi muutama päivä.
Jep.
Te olette vuosikymmenen verran hakeneet onnea ulkopuolelta ostamalla, on talot, mökit, yms. krääsät joilla ostetaan tietty status yhteiskunassa.
Teillä on tuo homma mennyt juuri markkinaalouden oppikirjojen mukaan, elikkäs teoriassa teidän tulisi olla nyt onnellisia mutta juuri sen verran tyytymättömiä elämäänne että seuraava kallis hankinta olisi jo kiikarissa.
Mutta kuten näyttää se ei vain tunnu toimivan, olette henkisesti näivettyneitä suhteessa toisiinne, teiltä puuttuu se todellinen onni, toisistanne nauttiminen.
Se on jäänyt tuon ostetun onnen varjoon ja hiljalleen hävinnyt, kuten niin monella muullakin on käynyt.
En oikein usko että mikään terapeutti tai joku ulkoinen ostettu hyödyke (hotelliviikonloppu tms.)voi tuoda valaistuksen tilanteeseen sillä ostettu onnihan teille tuon tilanteen on aiheuttanutkin, se täytyy molempien hoksata itse tai sitten olla hoksaamatta.
Good luck
oivallettu.
Aloita keskustelu miehesi kanssa sanomalla, että harkitset eroa. Ehkä hän sen jälkeen alkaa kuunnella sinua ja ottaa sinut tosissaan.
Jos olet töissä, mene työpaikan lääkärille ja sano, että olet parisuhdeongelmissa. Hän voi määrätä sinulle lähetteen psykologin juttusille. Monessa työpaikassa työnantaja kustantaa yhden erikoislääkärikäynnin.
Voit myös mennä yksityiseen parisuhdeterapiaan aluksi yksin juttelemaan. Ole avoin ja sano miehellesi, mihin olet menossa.
Sinä voit tehdä omalta osaltasi tietyt asiat, mutta et kaikkea. Toisaalta et voi vaatia miestä muuttumaan. Ei kaikki miehet osaa viihdyttää naista ja tehdä hänelle sirkustemppuja, vaan pitää lähteä liikkeelle yksinkertaisemmista asioista esim. halaamisesta oma-aloitteisesti jne.
Naiset tekevät sen virheen, että tekevät kotona kaiken. Sitten kun väsyvät, niin sitten onkin miehen syy, kun nainen on väsynyt. Naisen pitää osata delegoida asioita. Varsinkin jos on kotiäiti, pitää olla tarkkana, että jakaa vastuuta kodista ja lapsista myös miehelle.