Homman nimi on tämä: olen 21- vuotias nainen jolla rinnat aa kokoa, toinen ei itseasiassa edes sitä. Enkä ole edes mikään luuviulu 160/54. Minulla on itseluottamus muuten kohdillaan, mutta tunnen itseni surkeaksi aina kun pitää valita vaatteita esim. juhliin, koska mitkään vaatteet eivät istu kunnolla. On kamalaa kun tuntee itsensä sisäisesti aikuiseksi, mutta näyttää pikkulapselta. Aina olen vaan odottanut,että kyllä ne siitä kasvavat, mutta turhaa on ollut se toivo :( Yritän olla ajattelematta rintojani, usein se onnistuukin, mutta aina kun niitä tulee ajatelleeksi niin tulen hirveän surulliseksi. Olen säästänyt rahaa leikkukseen siitä lähtien kun olen ollut 15 - vuotias.
Olen ajatellut hankkia silikonit ruotsissa, esim. proforma clinic, sillä olen kuullut hinta/ laatu suhteen olevan hyvä. Isoja rintoja en halua, minulle riittää pieni b oikein hyvin, en halua että rinnat ovat tiellä urheiluharrastuksissa (esim. jooga). Mieluiten haluasin silikonit lihaksen päällä, jotta parantuminen olisi nopeampaa, jos sillä saataisiin lopputulos, mikä ei näytä tökeröltä. Nyt vaan tarvittaisiin rohkeutta soittaa klinikalle ja varata konsultaatioaika. kuinka nopeasti olette saaneet ajan ja kuinka pitkä aika on ollut konsultaation ja itse leikkauksen välinen aika. Asiasta tekee hankalan se, että tiedän, etteivät vanhempani hyväksy leikkausta. Mutta tämä on minun kehoni. He eivät voi ymmärtää, miltä minusta tuntuu. On rasittavaa pitää joka päivä vahvasti topattuja rintaliivejä, jotta näyttäisi siltä,että omistaa rinnat. Kesällä se on ikävintä. Rasvansiirto olisi toki kätevää, mutta se on kallista, koska sen joutuu tekemään monta kertaa, eikä lopputulos ole välttämättä pysyvä- eli se ei ole vaihtoehto. Lapsia ei ole suunnitelmissa vielä moneen vuoteen, eli sekään ei ole este.
Neuvoja ja vinkkejä rakkaat ihmiset ....
Olen ajatellut hankkia silikonit ruotsissa, esim. proforma clinic, sillä olen kuullut hinta/ laatu suhteen olevan hyvä. Isoja rintoja en halua, minulle riittää pieni b oikein hyvin, en halua että rinnat ovat tiellä urheiluharrastuksissa (esim. jooga). Mieluiten haluasin silikonit lihaksen päällä, jotta parantuminen olisi nopeampaa, jos sillä saataisiin lopputulos, mikä ei näytä tökeröltä. Nyt vaan tarvittaisiin rohkeutta soittaa klinikalle ja varata konsultaatioaika. kuinka nopeasti olette saaneet ajan ja kuinka pitkä aika on ollut konsultaation ja itse leikkauksen välinen aika. Asiasta tekee hankalan se, että tiedän, etteivät vanhempani hyväksy leikkausta. Mutta tämä on minun kehoni. He eivät voi ymmärtää, miltä minusta tuntuu. On rasittavaa pitää joka päivä vahvasti topattuja rintaliivejä, jotta näyttäisi siltä,että omistaa rinnat. Kesällä se on ikävintä. Rasvansiirto olisi toki kätevää, mutta se on kallista, koska sen joutuu tekemään monta kertaa, eikä lopputulos ole välttämättä pysyvä- eli se ei ole vaihtoehto. Lapsia ei ole suunnitelmissa vielä moneen vuoteen, eli sekään ei ole este.
Neuvoja ja vinkkejä rakkaat ihmiset ....
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen saman ikäinen kuin sä ja kävin ottamassa silikonit heinäkuun lopulla. Lähtökohta oli AA/A ja nyt on C. En voisi olla tyytyväisempi, kroppa näyttää paljon sopusuhtaisemmalta nyt (oon 158cm/48kg). :)
Mulle laitettiin osittain rintalihaksen alle ja jo kahden viikon jälkeen pystyi olemaan melko normaalisti, kunhan vaan muisti olla varovainen, ettei nostele mitään painavaa. Suunnilleen kahden kuukauden jälkeen rinnat tuntu jo ihan omilta. Käyn myös kuntosalilla ja harrastan tanssia, eivätkä silikonit ole niissäkään häirinneet.
Jos oikeasti haluat mennä leikkaukseen, niin mene, äläkä välitä muiden mielipiteistä. Tiedän nimittäin ihan tasan tarkkaan miltä susta tuntuu.
Mutta kannattaa muistaa että jos hankkii lapsia, implantit menevät hyvin suurella todennäköisyydellä uusiksi ja kapseloitumisriski on suuri.
Mikäli ennenstään on olemattoman pienet rinnat eikä ole riittävästi rasvaa rinnoissa, implantit joudutaan laittamaan kokonaan rintalihaksen alle. Tällöin jotkut ovat valittaneet mm. jumpassa kummallisista muljahteluista. Osittain rintalihaksen alle edellyttää rintalihaksen leikkaamista jolloin paraneminen on hitaampaa ja kipuja on kauemmin. Myös rintalihasten käyttöä joutuu rajoittamaan pidempään.
Jos aikoo hankkia lapsia, todennäköisesti odotusaika "herättää" rinnat uuteen kasvuun ja koko voikin olla jo riittävä.
Mutta jos huomioi nämä ja on valmis ottamaan riskit, niin siitä vaan leikkaukseen. Eiköhän tuo ruotsalainen Proforma-klinikkakin käytä nyt parempilaatuisia implantteja, hehän kai käyttivät joskus niitä PIP-implantteja. Virossakin tehdään aivan yhtä laadukasta työtä.
Kävin leikkauksessa virossa n. 3kk sitten ja kooksi tuli pieni c, lähtötilanne oli kanssa a/aa. Lihaksen alle laitettiin ja kyllähän tuo toipumis aika yllätti. esim. 3 ekaan päivään en päässyt ylös sängystä ilman että olisin ponnistanut jaloilla voimakkaasti. Voin sanoa että tulos on todella luonnollinen kun en ottanut yhtään isompia, sillä yläkroppani on paljon rasvattomampi kun alaosa. Konsultaation jälkeen olisin päässyt leikkaukseen jo 2 viikon pääästä mutta menin kuukauden kuluttua. Rohkeasti vaan yhteyttä ottamaan jos olet miettinyt asiaa pidempään:) Lopullisen päätöksenhän sitä tekee vasta konsultaatiossa!
Itse kerroin leikkauksesta vain parhaalle kaverille ja äidille juuri ennen leikkausta, koska pelkäsin erityisesti äitini reaktiota. Hän kuitenkin hyväksyi asian ja ymmärsi minua, pienirintainen kun itsekkin on. Alussa toki hirvitteli että menen viroon ja oli hieman surullinen puolestani että olen alistunut tähän ulkonäköä palvovaan maailmaan. Selitin kuitenkin että haluan vain jonkinlaiset rinnat ja että olen yrittänyt hyväksyä olemattomat rintani monta vuotta, mutta turhaan. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa että haluaa tuntea itsensä naiselliseksi, mutta itse en kyllä lähtisi suurentamaan jos olisi ollut edes pieni b. En tiedä ilkeänkö kertoa näistä muille tulevaisuudessa, kun jotkut ovat jo selän takana puhuneet huomaavansa eron,mutta no aika näyttää
Mieti vielä. Itse päätin mennä leikkaukseen, alkutilanne oli AAA, käytännössä ei rintoja lainkaan. Toinen rinta on kuitenkin nyt muutaman vuoden jälken kapseloitunut ja muutenkin silikonit joutuu joka tapauksessa jossain vaiheessa uusimaan eli täytyy sitoutua mahdollisiin jatkoleikkauksiin. Sekin on aika raskasta...monesti olen toivonut, että olisin sittenkin hyväksynyt itseni sellaisena kuin olin, eipä tarvitsisi jatkosta ja komplikaatioista huolehtia tai satunnaisista kivuista, muljahteluista ja epämukavista tuntemuksista. Asia häiritsi nuorempana eli noin parikymppisenä TODELLA paljon, joten ymmärrän täysin tunteesi. Nyt tuntuu että muutamassa vuodessa (edelleen siis olen nuori!) on jo kypsynyt sen verran että leikkaustouhuun lähteminen tuntuu riskaabelilta siihen nähden mitä riskejä ja haittoja siinä on...paljon myös näkyy seksikkäitä ja kauniita hyvin hyvin pienirintaisia/olemattomilla rinnoilla olevia naisia. Meitä on siis todella moneksi :) Harkitse siis tarkkaan...
Oon sua pari vuotta vanhempi, rinnat ennen kokoa a. Minäkään en ollut luuviulu, normipainoinen 169/65, mutta rinnat aivan olemattomat.. etenkin verrattuna takapuoleeni, jota löytyy rintojenkin edestä :) Kävin leikkauksessa ja oon jo nyt todella tyytyväinen vaikka toipuminen on vasta vaiheessa. Vartalo näyttää niin paljon sopusuhtasemmalta nyt kuin ennen.
Soita klinikalle ja varaa konsultaatioaika! Mitään peruuttamatonta et siinä tee. Itse sain ajan nopeesti, mutta menin vasta parin-kolmen viikon päästä soitosta. Leikkaus oli 3,5kk päästä siitä. Puhuinkin seuraavat 3,5kk vaan tisseistä poikaystävälleni :D
Mäkin luulin (tai silloin ajattelin tietäväni) ettei äitini hyväksyisi leikkausta. Päätin kuitenkin kertoa äidilleni, koska ei tuntunut hyvältä salata näin suurta asiaa. Äiti otti ensin asian hyvin, sen jälkeen tuli lauseet "sä oot hyvä noin" "et tartte mitään silikoneja" jne. Aikaa oli kuitenkin paljon ja äiti hyväksyi asian aika piankin ja ymmärti, miksi haluan tehdä tämän. Se jopa puolusti mua, kun iskä ei tahtonut millään ymmärtää :) Nykyään se on ihan innoissaan mun rinnoista ja tukee mua täysin. Jälkeen päin ajateltuna oon ilonen, että kerroin äidille ja samaa mieltä on äitikin. "Ehtona" äidin suostumukseen oli, että ottaisin silikonit suomessa. Sitä kyllä itsekin halusin ja bonuksena asuinkaupungistani löytyi loistava kirurgi :)
Kiitos omista kokemuksistanne :) Kyllä mä olen omassa pääkopassani tätä asiaa jo niin kamalasti pohtinut, ( taas esim. viime yönä monta tuntia, kun ei uni tullut ) että pitäis vaan varata se aika siihen konsultaatioon....Olen ihan kypsä jo tähän tuskailuun !!! asian voisi korjata helposti kuitenkin...
Sujuiko teillä toipuminen kuinka hyvin ja ilman ongelmia... ? Tuliko sulle nim. Boobs silikonit rintalihaksen alle vai päälle ?
Laitettiin osittain lihaksen alle. Kipeetä teki ekat 3 päivää, ei pystyny edes nauramaan tai yskimään kunnolla. Neljäntenä päivänä muistan olleeni kaverilla kylässä ja silloin nauraminenkin onnistu :) Luulin, että kivut ois ollu paljon pahemmat. Huonetoverit tuntu olevan enemmän kipeitä, yksilöllistä siis. Lääkkeitä vähensin päivä päivältä ja viikon jälkeen en syöny enää ollenkaan. Vikat päivät otin "varmuudeks" että sais nukuttua paremmin. Pientä vihlontaa on rinnassa ja aamulla herätessä rinnat tuntuu puutuneilta, mutta eipä muita kipuja enää ole.
Mulla ainakin on kaikki mennyt tähän mennessä hyvin, rinnat on alkanu laskeutumaan kivasti ja kovasti odotan että pehmenevät lisää:) Jotenkin olen vältellyt miehiä kun heti alkavat puristelemaan ja kyllä aika voimakkaasti eron huomaa vielä tunnustellessa:/ Omalla toiminnalla kuitenkin vaikuttaa suurimmaksi osaksi komplikaatioiden välttämiseen! Alkuajat olivat sitten aika tuskaiset kun ensimmäiset 3 yötä heräsi kipuihin tunnin välein lääkkeistä huolimatta ja yli kuukausi piti nukkua selälleen mikä oli mulle ainakin tosi vaikeaa, mutta tyyny kun oli polvien alla niin ei tuntunut selässä niin oudolta. Tällä hetkellä ei mitään kipuja ole ollut, ainut vaan että toiseen nänniin ei ole palannut tunto täysin.
Nyt on uutisia ! Pari kuukautta rohkeutta keräsin, kunnes maaliskuussa laitoin proformalle emailia, kun en enää vain jaksa elää rinnattomana. Minulle soitettiin sieltä takaisin ja leikkaus on toukokuussa ! Olen tosi innoissani , eikä ruoka maistu, kun jännittää! Minun käskettiin laittaa sinne kuvat rinnoistani ja jo samana iltana lääkäri soitti ja puhuimme asiasta. Koska minulla on tuota kokoeroa rinnoissa, niin lääkäri sanoi (puhuimme englantia, jotta varmasti ymmärrän kaiken), että voi olla , ettei niistä ikinä saa täysin symmetrisiä, muta sanoin,että voin varmasti elää asian kanssa. Mikä tahansa on parempi kuin nykyinen tilanne :)
Mulla on natrellet ja olen tosi tyytyväinen.Nykyiset natrellet on tietääkseni ihan eri laatutasoa kuin mitä 10 vuotta sitten laitetut.Mitään pyörähtämisiä ym ongelmia ei ole ilmennyt.Ihmettelen,miksi täällä pelotellaan turhaan ihmisiä.Mulla anatomiset,osittain lihaksen alla.Rinnat on täydelliset :) Kiitos Viron parhaalle tissikirurgille.
reissulta palattu ! Kaikki meni hyvin,olen tyytyväinen . Kun turvotus laskee ja kivut loppuvat, uskaltaa iloitakin jo enemmän.
Onnea uusista tisseistä! =)
Itse kävin n. kuukausi sitten ottamassa implantit Suomessa ja olen todella tyytyväinen! Vähän on kosketusarkuutta vielä, mut muuten kaikki on mennyt hyvin.
Mulla kans lähtötilanne AA/A ja nyt C-D =)
Ja sen jälkeen vasta leikkaukseen jos on tarvetta,useimmilla rinnat kasvaa normaaleiksi vasta raskauden aikana.
Entäpä jos ei halua edes niitä mukuloita, ei se kaikkien juttu ole.. ;) .. tai vaikka olisikin niin ei kaikki voi saada. Eli eiköhän jokainen päätä itse koska kokee operaation omalla kohdallaan parhaaaksi.. ;)
Kiitos vaan, mutta en ala varttumaan yli kymmentä vuotta , että minulla olisi rinnat (viitaten siis siihen, jos (ja kun) rinnat kasvaa raskauden aikana). Haluan elää elämääni nauttien siitä, enkä häpeillä enää itseäni. Ehkäpä voin mennä yleiselle rannallekin tänä kesänä, pää pystyssä , ekaa kertaa elämässä. Unohtamatta tietenkään kaikkia ihania kesämekkoja, jotka voin pukea, ilman että näytän lapselta :)
ihanaa kesän odotusta teille !