Sinkkunainen

miksi miinustettu? perustelut, miksi minun pitäisi jaksaa? En ole vastaan sairaita, mutta tiedän oman energiani ja tiedän miten raskasta se on. Samalla voi kysyä, voisiko joku seurustella tai haluaisiko seurustella alkoholistin kanssa, sairaushan sekin on. Minusta enemmän väärin on tehdä itsestään sädekehä pään päällä kulkeva äiti teresa, joka ajattelee jaksavansa pelastaa ja ymmärtää kaiken.
Kyllä terveidenkin kanssa on elämässä vastoinkäymistä. Sairaan mielen kanssa suhde ei olis tasaveroinen. Valitan, jos vastaus ei miellytä, mutta liikaa sairaiden kanssa eläneenä mieleni ei muutu. En jaksa, eikä minun tarvitse. Eikä se tee minusta huonompaa ihmistä kuin muut.

Sairastan skitsofreniaa ja olen tällä hetkellä mielisairaala hoidossa.

Mies1985 kirjoitti:

Sairastan skitsofreniaa ja olen tällä hetkellä mielisairaala hoidossa.

Onko nyt oikea Mies1985 kyseessä vai joku sivupersoonista?

Mies1985 kirjoitti:

Sairastan skitsofreniaa ja olen tällä hetkellä mielisairaala hoidossa.

Sitten sinulla menee aika huonosti. Pahoitteluni.

................ kirjoitti:

Onko nyt oikea Mies1985 kyseessä vai joku sivupersoonista?

Olen aito Mies1985.

se_vinee kirjoitti:

Sitten sinulla menee aika huonosti. Pahoitteluni.

Niin menee, mutta menkööt, perkeIe!

sairaus ei ole valinta. Vaikeammat ja helpommat jaksot voivat vaihdella riippumatta siitä, haluaako sitä vai ei.
Asian teoriassa läpikäyminen ei ole se totuus, minkä kohtaat kun näet oireet käytännössä. Ihmisen toimintakyky voi olla myös mielestä kiinni, jos toinen muuttuu masentuneeksi, maaniseksi, psykoottiseksi tai vaikka itsetuhoiseksi lääkityksestä huolimatta, silloin suhde ei ole asialistalla ensinkään. Voi olla saavutus saada päivittäiset hommat tehtyä.
Ja et ymmärrä sitä, että toinen ei vetoa ongelmaan, se on selitys, kun ei pysty. Se olisi terveellä ihmisellä vetoamista, sairaalla ei ole. Selityksistä tai selittämättömyyksistä huolimatta toimintakyvyn, kognitiivisen, sosiaalisen, psyykkisen, fyysisen toimintakyvyn romahdukset ja huonot jaksot voivat olla arkipäivää. Omaishoitajuus ei ole toimivan suhteen perusjalka. Jos toinen ei pysty keskittymään mihinkään, sekin voi olla jo erittäin suurin ongelma. Et koskaan pysty edes keskustelemaan mistään.

Esimerkiksi skitsofrenian vaikea muoto voi olla sellainen, että psykooseja tulee tai lääkitys ei sovi. Jokainen psykoosi romahduttaa noita toimintakyvyn osa-alueita enemmän tai vähemmän. Ja jokainen romahdus vaatii pitkän kuntoutuksen, jotta niistä pääsee jaloilleen. Jos kuntoutusta ei tule, kuten nykyään, toimintakyky romahtaa kerta kerralta, osa muutoksista voi olla palautumattomia.

Valitettavasti niin se vain useilla menee, että jonkun täytyy olla se, joka repii päivästä toiseen eteenpäin, huolehtii lääkitykset ja muut.

Ei se kuulostanut tylyltä. Melkeimpä liiankin ihanteelliselta kuvitelmalta, että toinen ovisi vaikuttaa itse sairauteensa tai että hän itse voisi jotenkin enemmän päättää pysyä olla terveenä.