Voisitko seukata mielisairaan miehen kanssa?
Sinkkunainen
Miea1985
13220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä tai ei, riippuu mikä sairaus ja miten paha.
Kahden hullun kanssa olen seukannut.
liikaa nähnyt ja kokenut läheltä. En jaksa, en voisi.
miksi miinustettu? perustelut, miksi minun pitäisi jaksaa? En ole vastaan sairaita, mutta tiedän oman energiani ja tiedän miten raskasta se on. Samalla voi kysyä, voisiko joku seurustella tai haluaisiko seurustella alkoholistin kanssa, sairaushan sekin on. Minusta enemmän väärin on tehdä itsestään sädekehä pään päällä kulkeva äiti teresa, joka ajattelee jaksavansa pelastaa ja ymmärtää kaiken.
Kyllä terveidenkin kanssa on elämässä vastoinkäymistä. Sairaan mielen kanssa suhde ei olis tasaveroinen. Valitan, jos vastaus ei miellytä, mutta liikaa sairaiden kanssa eläneenä mieleni ei muutu. En jaksa, eikä minun tarvitse. Eikä se tee minusta huonompaa ihmistä kuin muut.
Riippuu monestakin tekijästä, ensinnäkin siitä, mikä sairaus on kyseessä ja kuinka hyvin se on hallinnassa. Jos tiedän että henkilöllä on esimerkiksi skitsofrenia, mutta hänellä on siihen lääkitys ja hän on itsekin asian kanssa sinut ja kertoisi siitä avoimesti, niin ei ongelmaa.
Keskivaikea tai vakava pitkäaikainen masennus olisi varmasti ainakin minulle niitä hankalimpia. En haluaisi ruveta kenenkään hoitajaksi, tietty itsenäisyys pitää ihmisellä olla.
Sairastan skitsofreniaa ja olen tällä hetkellä mielisairaala hoidossa.
Onko nyt oikea Mies1985 kyseessä vai joku sivupersoonista?
Sitten sinulla menee aika huonosti. Pahoitteluni.
Olen aito Mies1985.
Niin menee, mutta menkööt, perkeIe!
Toivotan sinulle pikaista paranemista ja onnea unelmiesi teininaisen etsinnässä. :-)
Voisin seurustella, jos mies antaisi suhteelle 110% panoksensa,
eikä aina vetoaisi hankaluuksien tullen sairauteensa,
julmasti ehkä sanottu, tottakai tajuan että mielisairaus aiheuttaisi enemmän tai vähemmän ongelmia, mutta tarkoitan nyt ihan kuten normaalissa suhteessa ettei toinen voi vedota johonkin tiettyyn ongelmaan kerta kerran jälkeen.
Ja jos seurustelisin, asia täytyisi selittää minulle juurta jaksain jo ennen kun sovitaan seurustelun alusta
Ja tärkeimpänä, miehen täytyisi ehdottomasti olla halukas tekemään kaikkensa mitä kykenee hoidattaakseen skitsofreniaa, eikä vain upota alemmas tietäen että "nyt on joku rinnalla" kuten ei myöskään odottaa naisen olevan se joka yrittää aina repiä toista eteenpäin tai auttaa päivästä toiseen naisen omien energiavoimien kustannuksella.
kuulosti ehkä vähän tylyltä.
sairaus ei ole valinta. Vaikeammat ja helpommat jaksot voivat vaihdella riippumatta siitä, haluaako sitä vai ei.
Asian teoriassa läpikäyminen ei ole se totuus, minkä kohtaat kun näet oireet käytännössä. Ihmisen toimintakyky voi olla myös mielestä kiinni, jos toinen muuttuu masentuneeksi, maaniseksi, psykoottiseksi tai vaikka itsetuhoiseksi lääkityksestä huolimatta, silloin suhde ei ole asialistalla ensinkään. Voi olla saavutus saada päivittäiset hommat tehtyä.
Ja et ymmärrä sitä, että toinen ei vetoa ongelmaan, se on selitys, kun ei pysty. Se olisi terveellä ihmisellä vetoamista, sairaalla ei ole. Selityksistä tai selittämättömyyksistä huolimatta toimintakyvyn, kognitiivisen, sosiaalisen, psyykkisen, fyysisen toimintakyvyn romahdukset ja huonot jaksot voivat olla arkipäivää. Omaishoitajuus ei ole toimivan suhteen perusjalka. Jos toinen ei pysty keskittymään mihinkään, sekin voi olla jo erittäin suurin ongelma. Et koskaan pysty edes keskustelemaan mistään.
Esimerkiksi skitsofrenian vaikea muoto voi olla sellainen, että psykooseja tulee tai lääkitys ei sovi. Jokainen psykoosi romahduttaa noita toimintakyvyn osa-alueita enemmän tai vähemmän. Ja jokainen romahdus vaatii pitkän kuntoutuksen, jotta niistä pääsee jaloilleen. Jos kuntoutusta ei tule, kuten nykyään, toimintakyky romahtaa kerta kerralta, osa muutoksista voi olla palautumattomia.
Valitettavasti niin se vain useilla menee, että jonkun täytyy olla se, joka repii päivästä toiseen eteenpäin, huolehtii lääkitykset ja muut.
Ei se kuulostanut tylyltä. Melkeimpä liiankin ihanteelliselta kuvitelmalta, että toinen ovisi vaikuttaa itse sairauteensa tai että hän itse voisi jotenkin enemmän päättää pysyä olla terveenä.
En. En ole jaksamisen ammattilainen.