Kuinka yleistä on sellaiset erot ettei kummallakaan ole uutta kumppania katsottuna? ("uudeksi kumppaniksi" luetaan myös jos eroaa alkaakseen harrastaa irtosuhteita.)
Jääkö erossa kumpikin yksin?
mitä olette nähneet
38200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Harvinaista. 90%:lla miehistä on uusi näköpiirissä, mutta suurin osa naisista jää eron hetkellä yksin.
Miten sulla nyt noin hassusti meni miehet ja naiset täysin väärinpäin? Vai laskitko miehiksi vain YT-miehet kenties?
Kyllä tuosta on jotain tilastoakin, että useammin miehellä on eron syynä toinen nainen kuin naisella toinen mies.
"90%:lla miehistä on uusi näköpiirissä, mutta suurin osa naisista jää eron hetkellä yksin."
Tämä lause raavitutti päätä irrallisena heittona. Onneksi ymmärsin lopulta kontekstualisoida sen ja koin pienen valaistumisen. Muille kontekstin konstruoinnin avuksi vähän visualisointia: http://levisproductionhouse.webs.com/photos/Levis-Production-House/open%20mic%20-levi.jpg
Siis ei varmasti päde Suomessa! Ymmärrettävää että noin on kotirouvamaissa mutta ei kyllä täällä... (tietysti pieni mahdollisuus on jos kyseessä on avioliitot, koska vaimothan ei jätä uskotonta miestä vaan roikkuvat viimeiseen asti, jolloin jättäminen jää miehelle.)
Kolmesta erostani yksi oli sellainen. Siis omalla kohdallani 33,3%. Oli ainut nainen, jota olen voinut kunnioittaa erotilanteessa ja eron jälkeenkin.
Kaikki minun eroni ainakin.
Vaikea mutu pohjalta miään tilastoa alkaa kuiteskaan laatimaan.
Viime vuonna tapailin/ seurustelin yhden naisen kanssa, tai siis omasta mielestäni se oli jo seurustelua, mutta ehkäpä toisen osapuolen mielestä ei. Kyseinen nainen oli vegaani, aktivistihihhuli ja kaikkea muuta mitä sinäkin olet.
Pari viikkoa eron jälkeen naisen kämppään muutti naisen karvaranne-kamumies "väliaikaisesti asumaan kämppikseksi".
Joku aasinsilta tässä varmaan oli?
Mikä ihme on aktivisti hihhuli ja kaikkea muuta mitä minäkin olen?
Mikä on karvaranne-kamumies? :D
Olet perus kasvissyöjä-feministi, jolle on tärkeää olla oikeassa ja älykäs, sitä kuitenkaan olematta. Olet ihan normityyppi, kuten kaikki muutkin. Olisi jo aika hyväksyä se.
Niin? Ei se muuta sitä että kaikki minun eroni ovat päättyneet siihen että kumpikin jatkaa matkaa ilman uutta kumppania. Jännää miten teitä moinen loukkaa noin kauheasti :D
Ja kyllä minä olen ihan testatusti älykäs, riippuen toki millä standardeilla asiaa tarkastellaan. Enkä ole feministi. Enkä aktivistihihhuli. Enkä karvaranne.
Normityyppi voin olla, enkä ole sitä kiistänytkään koskaan.
Ei sillä että niissä nyt mitään vikaa olisi.
Olen minäkin "testatusti älykäs", mutta testitulosten perusteella itsensä uskominen älykkääksi on aivan hämmästyttävän naiivia.
Kerro ihmeessä millä sitä älykkyyttä mitataan jos ei testeillä? Ja minä kyllä nimenomaan sanoin testatusti älykäs.
Minusta taas on omituista että minulle vittuillaan jatkuvasti ja sitten kohda vedetään kikherneet nenään kun alan vittuilla takaisin :D
Vastasion rehellisesti ja asiallisesti aloitukseen, se oli ilmeisesti liikaa teille herkkänahoille?
"Kerro ihmeessä millä sitä älykkyyttä mitataan jos ei testeillä?"
Esimerkiksi sillä, kuinka _vähän_ Suomi24:n sinkkupalstaa seuraa. Yksilöllisen älykkyyden mittaaminenhan on erittäin vaikea tehtävä. Minusta yksi parhaista mittareista on se, mitä on elämänsä aikana onnistunut saamaan aikaan.
Niin kuin mitä olisi älykkään ihmisen pitänyt saada aikaan? Päästä auktoriteetti asemaan? keksiä jotain? Rakentaa avaruusraketti?
Älykkyyttä on monenlaista, kuten jo kirjoitin. Miten se otetaan asiassa huomioon?
Et ainakaan ota huomioon sitä, että ihminen voi olla älykäs olematta kunnianhimoinen tai älykäs astumatta koskaan jalallaan yliopistoon.
Minä olen saavuttanut elämässäni paljon asioita mutta koska olen anonyyminettikirjoittelija niin en kehtaa kirjoittaa ammatistani ja elämästäni mitään paljastavaa.
En koe että saavutukset kuitenkaan tekisivät ihmisestä älykkään vaan nimenomaan se miten ajattelee ja ratkoo ongelmia.
"Niin kuin mitä olisi älykkään ihmisen pitänyt saada aikaan? Päästä auktoriteetti asemaan? keksiä jotain? Rakentaa avaruusraketti?"
Ihan hyviä esimerkkejä.
"Et ainakaan ota huomioon sitä, että ihminen voi olla älykäs olematta kunnianhimoinen tai älykäs astumatta koskaan jalallaan yliopistoon. "
Kuinka niin en ota huomioon? Totta kai mitä tahansa voi saavuttaa käymättä kouluja ollenkaan. Kunnianhimoisuus ei tosiaan ole kovinkaan tärkeässä osassa, vaan älykäs ihminen pakertaa intohimonsa parissa niin innolla, että saavutukset tulevat siinä sivussa, ikään kuin vahingossa. Statuksen pitäminen itseisarvona johtaa lopulta onnettomaan loppuun, varsinkin jos on päättänyt saada statusta alalla, joka ei kiinnosta, mutta jossa kuitenkin kokee olevansa
hyvä.
"En koe että saavutukset kuitenkaan tekisivät ihmisestä älykkään vaan nimenomaan se miten ajattelee ja ratkoo ongelmia."
No joo, ehkäpä tuo on tosiaan ensimmäinen vaatimus sille, että pääsee pitkälle. Hyvä ajattelija ja ongelmanratkaisija voi kuitenkin myös olla pitkäaikaistyötön juntti, joka ei ole koskaan lukenut mitään, vaan ratkoo jotain logiikkapelejä kotona tai roikkuu netissä päivät pitkät väittelemässä. Sellainen henkilö ei ole älykäs. Ajankäytön suunnittelu ennen kaikkea.
"Sellainen henkilö ei ole älykäs. Ajankäytön suunnittelu ennen kaikkea. "
Lol
mun tuntemani mensalainen on just tollanen logiikkapelifriikki. elämänsä täyttää se että on "älykäs".
kai noissa testeissä pärjäämiseen vaikuttaa motivaatio, tää ainakin pyhittäny koko elämänsä älykkyydelleen ja on sit saanutkin hyvän tuloksen. yliopistoon ei koskaan päässyt eikä ole ammatillisesti pärjännyt.
samaa ilmiötä näkee toisinkin päin - tosi typerän oloinen pääsee hyvään kouluun armottomalla pänttäyksellä, kun on koko ikänsä tähdännyt siihen. mut mielenkiintoa ei ole sit mihinkään muuhun kuin "uraan".
Luin joskus jostain tutkimuksesta (jota en taaskaan jaksa etsiä), että suuryritysten johtoon nousemisessa älykkyydellä on vain hyvin vähän tekemistä. Enemmän vaikuttaa sopivat luonteenpiirteet, kuten narsistisuus, usko hierarkioihin, sekä usko siihen että itse on aina oikeassa ja muut väärässä.
"Mikä ihme on aktivisti hihhuli ja kaikkea muuta mitä minäkin olen?"
Etkö ole itse sanonut olevasti punavihreä-vegaani-feministi-aktivistihihhuli?
"Mikä on karvaranne-kamumies?"
Karvaranne-kamumies on eksoottisesta maasta Suomeen opiskelemaan tullut mies, jolla ei ole majapaikkaa mihin mennä, ja joka tarvitsee siksi majapaikkaa suomalaisten naisten makuuhuoneista.
Ei helvetti kun nauran kippurassa nyt
"tarvitsee siksi majapaikkaa suomalaisten naisten makuuhuoneista"
hahahahahha!
Juurikin näin.
Joskin sen verran lisään, että on hiton monia syitä miksi älykkyyttä ota käyttöön joko menestyäkseen tai muutoin saadakseen nimeä. Vaikka sun kohdalla asia onkin niin, että ilmeisesti olet älykkyydellä jotain saavuttanut, niin se ei pois sulje sitä, että joku toinen jättää älykkyyden lähes kaikilta osin käyttämättä mitenkään näkyvästi.
Kyllä sen älykkyyden silti näkee. Hiton usein tekstin rakenteissa ja ajatuksenjuoksussa.
Ja pelkästään tuo kunnianhimottomuus ei ole ainoa syy. Vaikkapa tunnelukko tai yksinkertaisesti paska tuuri. Tai mikä nyt milloinkin. Paniikkihäiriö vaikka. Tai jollei ole oikeaa motivaatiota. Joku muu asia onkin tärkeämpi ja uhraa ajatuksensa siihen.
Oletko aivan oikeasti tuota mieltä? :o Ettei vaan kyseessä olisi jollekin tietylle suunnattu viesti, trolli, jotta alkais ottamaan päähän?
Itse ainakin jonkin verran päden siellä sun täällä ja mistään logiikkapeleistä ei mun kohdalla ole kyse, mutta muutamakin ÄO testi on varsin mukavia lukemia antanut. Kahden luotettavimman mukaan 98,5% saa heikomman tuloksen ja toisessa 99,15% saa heikomman tuloksen. Tuo jälkimmäinen on kuitenkin sellainen testi, jossa vois kai periaatteessa kusettaakin, joten siinä ei voi kuin luottaa että asia näin on. (tieteen kuvalehden ÄO testi)
Selkeästi koko viesti on trolli, mutta vastaampa silti, ihan siksi, että muutenhan en näe miten asia etenee.
En ole sanonut, kuten ihan hyvin tiedät.
Voisitko nyt kertoa vielä miten tämä liittyy mitenkään aloittajalle kirjoittamaani viestiin?
Siis se on täyttä faktaa, että muistamalla saa kyllä tittelin kuin tittelin. Suurin osa pikkupomoista on esimerkiksi täysin pätemättömiä johtotehtäviin, mutta on siellä silti, koska paperit osoittaa osaamista.
Oikeasti suurin pointti koko roskassa on se, että pääsee luovasti toteuttamaan älyään. Se onnistui kyllä joskus 1970 luvulla, kun suuret osat maista oli myytävänä ja mitään ei ollut vielä perustettu. Nyt vaaditaan lähinnä lähtökohtia, jotka on jo saavutettu isien ja äitien toimesta.
Testeissä mitkä itse tein, niin motivaatiolla ei ole suurtakaan osaa eikä arpaa. Mensan testiä tosin en ole tehnyt, mutta toinen jonka otos oli vajaa 300,000 niin siinä oli muuntuvia kuvioita ja niiden sisällä muuntuvia kuvioita ja arviointiin perustui muutkin asiat kuin vain pelkät oikeat vastaukset. Tieteenkuvalehden testissä oli taas montakin osiota. Kielellisiä, matemaattisia, muistiosioita ja jotain kuvioita.
Älykkyys on tiettyjä ajattelukaavoja ja luovuutta ja mielikuvitusta... Kykyä nähdä asioita monilta eri kanteilta. Motivaatiota pitää olla sen verran että keskittyy sen hetken ja että yleensäkin käyttää päätään muuhunkin kuin hattutelineenä. Ei motivaatiota tartte sen enempää kuin seksiinkään, mutta jos kaiken laittaa rutiinien omaisiin aikatauluihin, niin ihan turha mitään testejä edes yrittääkään.
Ei ole mitään yhtä tyhmää kuin jättää potentiaalinsa käyttämättä. Kaikilla on rajallisesti aikaa ja sen puitteissa on jokaisen tehtävä parhaansa. Maailmassa on uskomaton määrä ihmisiä, jotka pystyisivät vaikka mihin, jos yrittäisivät kunnolla. Tätä yhteiskunnan kollektiivista apatiaa on hirveää katsella.
Noo... Lisäksi tarvitaan aimo annos oikeanlaista perseennuoleskelua. Suurimmat yhtiöt on hyvin pitkälle muutamien harvojen henkilöiden hallinnassa, joko omistuksen tai raaka-aineiden takia.
Kvarttaalitalous lisäksi suosii narsisteja ja hetkellisiä tuloksia, jolloin tyhmyys on oikeastaan suotavaa. Tai sitten ettei välitä sen yhtiön parhaasta. Perustelen tätä sillä, että moni lyhytaikaisesti kannattava teko luo jonkin tason tyhjiön tai sitten huonokuntoisuuden tai...
No, jos Fortum ei olisi säästellyt menojaan ja suorittanut sen linjojen maanalle viemisen kasvun aikoina, niin eikö se olisi yhtiön kannalta käynyt paljon kivuttomammin? Tai vaikkapa tuossa vuos pari sitten, kun investointeihin sai valtion apuja suuria määriä ja rakentaminen oli halpaa ulkomaalaisten vapaan käytön takia. Nyt Fortum joutunee tekemään kaksinkertaisen duunin ja maksoipa vielä optioita hyvistä tuloksista johtajille. Nyt on monesta suunnasta paineita hintojen nousulle ja samaan aikaan paperiyhtiöt jatkavat tehtaiden alasajoja.
Omistajasuuntainen johtaminen on yhtiöiden tappioiksi, mutta sitä halutaan. Tyhmä saa olla, kunhan työntuottavuus ja tuotteen tuottavuus paranee joka neljännes.
Ainoa miten järjellä pääsee suuryrityksen johtoon, on perustaa oma yritys sellaiselle alalle, jossa kartellit ei määrää ja nousta suurimmaksi. Helppo homma.
No ei siinä ainakaan mitään järkeä ole, jos päättäisi, että jätän nyt järkeni käyttämättä maailman hyväksi. Kyse ei olekkaan järjestä, vaan asioista joita ei järjellä voiteta. Ja sitä paitsi... Luulen että suurin osa maailman ihmisistä ei elä elämäänsä, jotta saisi pelastaa maailman. Tai että saisi lisättyä jonkun firman tuottoa.
No mutta kenties kyse onkin ajasta? Ehkä joskus.
Maailman pelastaminen olisi kyllä ihan jalo periaate ja kyllähän tuo glorianakin sitä kasvissyönnillään ja kirpparoinnillaan(?) edistää. Älypisteet ainakin siitä. Ehkäpä ihmiset eivät varsinaisesti elä saadakseen lisätä firman tuottoa, mutta sitähän hyvin suuri osa varsinkin sivistysvaltioissa tekee. Ihmisten pitäisi vaan ymmärtää, että on muitakin polkuja, kun vaan käyttäisi sitä älyä ja vaihtaisi elämänsä suuntaa johonkin, millä on itselle ja muille enemmän merkitystä.
Jeps. Siihen varmasti jokainen pyrkiikin omalla sarallaan. Aina ne ei jää historian kirjoihin tai kansiin. Tuossa on jo asiaa. Polkuja on monia ja jotakinhan sitä on tehtävä, totta. :) Ja ennen kaikkea itsensä takia pitäisi olla jotain mielekästä tekemistä. Siitäkin ollaan samaa mieltä.
Vai on se Gloria kasvissyöjä. Itse pelastan maailman syömällä eläimiä pois. :D No juu, jaloa. Itse tykkään syödä hyvin. Sais ennemmin lopettaa metsien hakkuun etanoliksi ja keräis lannan Ruotsin tapaan biokaasuksi ja siirtyisi liikenteessä kaasun käyttöön. Vaikka kyllähän se lihakilo ottaa enemmän maa-alaa kuin joku kaura. No juu... Ei suututeta Gloriaa. :D Poro on parasta. :D
Olen eronnut kerran. Ensin muutin vain äitini tyhjään asuntoon miettimään tilannetta ja katsomaan alkaako mies mitenkään ottaa vastuuta. Olin hoitanut työssäkäynnin, laskunmaksun ja lastenhoidon yksin miehen matkustellessa maailmalla ja käyttäen tulonsa itseensä ja lapsuudenperheeseensä.
En ollut edes hakenut eroa kun hän oli jo kihloissa uuden, kovin nuoren naisen kanssa. Itse olen yhä yksin, jo 16 vuosi menossa. Ei oikeen rohkeus riitä uuteen yritykseen.
Voimia sinulle.
Naiset ovat eron jälkeen ehkä max 2 viikkoa sinkkuna ja sitten fb statuksena on taas "Parisuhteessa."
Tuntemani miehet jää yksin kuukausiksi/vuosiksi paitsi yksi renttumainen tyyppi jolla on jatkuvasti joku nainen.
Juuri saman olen itsekkin huomannut fb:ssä. Ja saman myös ihan livenä, eron jälkeen nainen eka kerran sinkkuna baariin, niin naisella on uusi mies samalle iltaa.
Just samaa mieltä... pahinta vielä kun exä sanoo eron jälkeen heti että "sä olet niin kiva, löydät varmaan uuden ihan pian" - silloin tietää jo että sillä on joku kiikarissa... aaaaargh! ;)
Tarvii nyt raportoida poikkeama statistiikkaan. Yhden suhteen päätyttyä olin lähes 3 vuotta ilman pienintä mielenkiintoa moiseen puuhasteluun. Sit kai oli riittävästi virrannut vettä vantaassa ja mun elämään käveli mies joka sanoi "moi" ja herätti mut koomasta.
Mun kokemuksen mukaan eron hetkellä kumpikin yksin, mutta naisella parin kuukauden päästä uusi (n = 4), minulla ei... lisäksi naisilla suhteen aikana miehiä jonossa, minulla vain kerran yksi kiinnostui sinä aikana. Kaikilla exilläni nykyisin avioliitto ja lapsia, minulla ei.
Eli olen ehkä deittaillut liian kovatasoisia itseeni nähden aina...