Olen itse tietoisesti työtön. En yksinkertaisesti jaksa työelämää. En osaa teeskennellä mitään helkutin "työn sankaria", vaikka aikamoinen ÄIJJÄ olenkin. Olen tunnetusti ahkera ihminen ja teen työni hyvin ja jopa niin, hyvin että minua kadehditaan. Pomojen perseitä en alennu nuolemaan, enkä muutenkaan kuvia kumartele. Jos hyvä työntekijä hyvällä työpanoksella ei riitä, niin ei mahda mitään. Teen työni, urakalla mielellään, ja lähden kotiin. Olen huomannut, että minun elämänlaatuni kärsii kun joudun kello kaulassa elämään. Olen paljon onnellisempi 500 euroa köyhempänä ollessani päivärahalla mutta vapaana. Saan tehdä mitä haluan, ja onhan tässä etuja; esimerkkinä mainittakoon ulkomaanmatkailu edullisesti nopeilla lähdöillä, kun mikään ei sido. Harrastamaan kerkeää ja lepäämään, mikä on ihan mahtavaa.
Itse en arvioi ihmisiä sen perusteella mikä on titteli ammatti tai muu. Arvostan ihmistä ihmisenä ja enempi pidän mielipiderikkaista persoonista kuin massasta.
Arvostan erilaisuutta.
Ihmettelen kyllä joskus tätä suomalaista kulissielämää, eli aivopesun aikaansaamaa omien aivojen käyttökyvyn laskua: Kaikki pitäisi olla kuten muillakin, jopa ajatukset. Hirveä esitys aina päällä, jotta voi sanoa kuuluvansa johonkinjoukkoon. Kauheasti tulisi verrata omaa elämää muiden elämään ja olla utelias toisten asioista. Kaupassakin kun näkee tuttuja, niin ensimmäinen kysymys on "oletko vielä siellä töissä". Usein olen vastannut, että "joo olen", vaikka olen aikaa sitten hommannut itselleni loparit:) Ei ole minun ongelma kun ihmiset miettivät asioitani, minulle on ihan sama, mutta ei minua niiden systeemit kiinnosta ja siksi voin ilkeyttäni laittaa ihan ihme juttua liikkeelle;)
Olen siis onnellinen. En kehu enkä rehvastele, koska "kel onni on, hän onnen kätkeköön" ;)
- Toivottavasti saan joskus mielekkään työn ja aidosti viihdyn siellä, mutta tuskin!
Itse en arvioi ihmisiä sen perusteella mikä on titteli ammatti tai muu. Arvostan ihmistä ihmisenä ja enempi pidän mielipiderikkaista persoonista kuin massasta.
Arvostan erilaisuutta.
Ihmettelen kyllä joskus tätä suomalaista kulissielämää, eli aivopesun aikaansaamaa omien aivojen käyttökyvyn laskua: Kaikki pitäisi olla kuten muillakin, jopa ajatukset. Hirveä esitys aina päällä, jotta voi sanoa kuuluvansa johonkinjoukkoon. Kauheasti tulisi verrata omaa elämää muiden elämään ja olla utelias toisten asioista. Kaupassakin kun näkee tuttuja, niin ensimmäinen kysymys on "oletko vielä siellä töissä". Usein olen vastannut, että "joo olen", vaikka olen aikaa sitten hommannut itselleni loparit:) Ei ole minun ongelma kun ihmiset miettivät asioitani, minulle on ihan sama, mutta ei minua niiden systeemit kiinnosta ja siksi voin ilkeyttäni laittaa ihan ihme juttua liikkeelle;)
Olen siis onnellinen. En kehu enkä rehvastele, koska "kel onni on, hän onnen kätkeköön" ;)
- Toivottavasti saan joskus mielekkään työn ja aidosti viihdyn siellä, mutta tuskin!
Vastaukset 69
Vanhimmat
Pidä toi.
tein liki 40v. töitä ja kun ikä tuli 57 jäin omasta aloitteesta tuotannollis/taloudellisin syin putkeen ... päivääkään en ole katunut ja mihinkään kyykytyshommiin ei ansiosidonnaiselta joudu, jos joku sitä pelkää eikä uskalla putkeen sentakia.
Minä olen 35 ja en enää töihin mene. Penikasta asti ollut orjana.
Olen kade. Mulla ei elämää, ajatusmaailmaa ja siksi ei aika kulu muualla kuin töissä.
Hienoa kun on muista riippumaton asenne ja osaa nauttia elämästä. Itse en keksisi vapaa-ajalla mitään tekemistä joten lomat riittää. Alan miettiä liikaa itseäni ja asioita vapaalla. Töissä mietin vain töitä ja olen sitten oikeutettu lepäämään illalla ja viikonloppuna. Toisenlainen asennekin voisi olla.Nainen 50plus niin tähän ehdollistunut. Minusta töitä piäisi jakaa ja pitäs olla mahdollisuus vaikka 3 päiväseen työviikkoon. Sellanen kyl kiinnostas kun olisi se työkytkentä kumminkin.
On tutkittu, että suomalainen "mt-ongelmainen" tarvitsee työtä unohtaakseen omat ongelmansa ja pärjätäkseen itsensä kanssa. MInä pärjään itseni kanssa ja muidenkin, eli siksi en tarvitse ohjattua toimintaa eli työtä. Elän omaa elämääni, en vertaile enkä hae hyväksyntää sillä että olen muka joku "työn sankari".
Olen töissä ollut parisenkymmentä vuotta kitumassa ja huomannut ettei se vuorotyö ainakaan elämänlaatua paranna. Jos työ ei arvosta minua, en minäkään työtä. Olen onnellinen näin.
Tietty olisi kiva löytää mielekäs ammatti.
Joo-o, mutta on asuntolaina.. Olisihan se mukava velttoilla pitkin Eurooppaa tai kierrellä Suomessa museoita tai Taidenäyttelyitä, mutta kun ei niin ei. Pätkä töissä ei paljon naurata. Hullu kun olin ja opiskelin hoitoalalle. Takana elektroniikka- ja ravintola-ala.
On kai mullaki asuntolainaa eukon kanssa kimpassa. Sitä n joku 80 tonnia per nokka. On sitä maksettukin 50 tonnia per nenu, eli 260 tonnin talossa asumme perheen kanssa ja hyvin pärjätään. En minä hienoilla autoilla aja enkä harrasta ravintoloissa syöntiä ja ryyppäämistäkään kovin usein, vaan elän kotonsalla, mitä nyt muutaman kerran vuodessa otan npean lähdön edullisesti.
Olen hukmannut, että monella menee päin peetä vaikka kuinka pyörivät oravanyörässä - mutta ne ei varmaan kerkee omia aivojaan käyttämään ja siksi ne pyörii vaan.
töitä pienen ikäni painoin sentakia että pystyin viettämään vapaa-aikaa ja samalla säästämään näitä nykyisiä putkipäiviä varten. Aika menee kuin siivillä ei ongelmia, välillä tuntuu päivät loppuvan kesken varsinkin kesäaikaan, kun puutarhassa puuhaa . Ruokaa tehdään ulkona huvimajassa hyvinkin pitkälle syksyyn, nyt kun ei lunta ollut niin savustimme lohia viela jouluaatonaattona. Valokuvaus on eräs harrastus ja kuvia tuleekin otettuayli1500kpl vuodessa, niiden liimailu albumeihin on oma mukava huvinsa.Jonkin verran myös maalailen tauluja, oikeastaan se on puolisoni harrastus mutta olen siinä ohessa kokeillut sitäkin ja kivaa on. Se on myös sellaista johon uppoaa tuntitolkulla ettei huomaa ajan kulua.Puu ja metalli 'töitä' teemme myös itselle ja kavereille tai kuka nyt sattuu kysymään, verstasvehkeet on hankittu jo töissä ollessa, että jos sattuu jotain teetättämään, niin on kotitarpeiksi koneita, ettei tule kaipuuta töihin, vaan voi senkin tyydyttää kotioloissa.Matkustelusta emme ole koskaan välittäneet,ei ole kiva olla paikoissa joissa on paljon ihmisiä ja kamala hälinä, aiemmin oli mökki mutta sen jo myimme pois kauan sitten.Talviaikaan ei oikein ulkohommia ole kuin lumityöt, nekin näyttää nyt jäävän pois.
Olet työnantajan painajainen. Tärkeintä on olla hyvä tyyppi. Sellaisia nykyään haetaan. Ihan sama kuinka kova työmies olet se ei kiinnosta ketään.
minuako tarkoitit.... minun työssäni ei ollut mitään merkitystä'olla hyvä tyyppi' vaan juuri sillä työnlaadulla oli väliä. Yleensä ne 'hyvät tyypit' lensi 2viikon jälkeen pihalle, kas kun se tyypinhyvyys ei riittänyt ammattitaidoksi, ja pelkkä seurustelu työpaikalla ei tuota mitään.
Olen tehnyt yli 40 vuotta töitä aloitin jo 15 vuotiaana minulla on mennyt kädet huonoon kuntoon jolloin melkein kaikki työ jota ammatissani teen on aikamoista pakko pullaa,jos olisin saanut kevyempää ja minulle sopivaa työtä joka ei tekisi minua särkylääkkeen syöjäksi varmaan jatkaisin edelleen. Nyt ole jäänyt työttömyyspäivärahalle ja säryt ovat melkein kokonaan poissa.Olen myös ruvennut harrastamaan kaikennäköistä joten aikani ei käy pitkäksi on mm.vapaaehtoistyötä
Koen myös koska olen tehnyt jo niin pitkän työuran ja fyysistä työtä niin haluan antaa nuoremmalle työni jota teen,koska jonkun on paikattava pois lähtöni.Auttelen myös ihmisiä jotka tarvitsevat apuani saan siintä myös itselleni hyvän mielen.
No onhan se hyvä rehvastella, kun muut työntekijät maksavat sinunkin elämäsi. Ei tämä maailma toimisi jos kaikki ajattelisivat kuten sinä!
Viisas pääsee vähemmällä;) vittuukO kitiset, ei kukaan pakota. Itse omin töissä ja painoin urakalla kun muut lusmus. Nyt lomailen ja lusmut viettää aikaa töissä;) olen leiviskäni hoitanut.
En viihdy töissä, kun on parempaakin tekemistä.
Olen kuule minäkin työssä ollessani maksanut monen elämää ja eläkettä vuorotyössä kituessa. En enää odota eläkkeelle pääsyä, koska me ei eläkkeelle päästä, olen sitä sukupolvea. Ja mitä järkeä muutenkaan tehdä 50- vuotta työtä jotta saa vanhana huobolla tuurilla sairastaa sillä eläkkeellä, jos sitä siis saa? Nyt nuorehkona sitä pitää elää!!
Olen myöskin tehnyt niin paljon "puhemiesten" töitä, eli niiden hommia jotka tulevat töihin kuluttelemaan aikaansa palkkansa eteen.
MInua ei töissä työnteko vituta, vaan se, kun siellä pitää olla kun olisi muutakinn tekemistä.
Minua juuri rangaistiin 2kk karenssilla kun en hakenut työkkärin mielestä riittävän nopeasti erästä heidän tarjoamaa paikkaa,haku oli päällä toiseen paikkaan ja sen tuloksen jälkeen laitoin haun tähän paikkaan mistä karenssi tuli, koko syksyn hakenut töitä niitä saamatta ja yhteen kun vähän haku viivästyy niin rangaistaan.. tuntuu että oli ihan turhaa koko yrittäminen ja outo tapa kannustaa, itseltä kyllä katosi työnhaku halut tyystin nyt, miten koneisto voi olla näin epäoikeudenmukainen. Työttömänä olossa on paljon hyvääkin, kunhan vain on sitä millä edes elää ja pysyy mukana yhteiskunnassa, eli rahaa tai varakkuutta muuten, ja vielä kun ei tarvitsisi pelätä jatkuvasti toimeentulonsa puolesta, virkakoneisto kun tekee mitä huvittaa. Parasta olisi jos voisi tehdä töitä osa aikaisesti tai keikka luonteisesti niinkuin aloittaja ja kaikilla joista tuntuu ettei jaksa esim.iän takia pitäisi olla mahdollisuus keventää töitään, esim.osa-aika eläke systeemillä. Itse koen tietyt työrutiinit toisinaan ahdistaviksi, etenkin kun jotain ei niin tärkeää asiaa korostetaan kuin se olisi hyvinkin tärkeätä tai hieno saavutus, samoin pilkun tarkka taukojen pito ärsyttää, jos työt hoituu ja tulee tehtyä niin mitä väliä jos tauko on 5min yli ns.sallitun.Ihmettelen myös samoin sitä miksi tärkein kysymys ihmisille kun jossain törmää tuntuu olevan "töistä tulossa/ootko saanut töitä/pääsitkö töihin/ootko missään töissä?" Ihan kuin kaikki olisi sitten vastattu ja kerrottu kun sanot että olet työtön ja sitten jos sanot olevasi työssä niin voi juttua jatkaa mukavasti. Itse kysyn mitä kuuluu, miten voit, mihin menossa jne. linjalla kun tuttuja tapaan.
Kyllä siitä lähtökohdasta olisi lähdettävä, että pystyy elättämään itsensä. On vastuutonta, jos olet täysjärkinen ja kutakuinkin terve ja, vaadit yhteiskuntaa eli toisia ihmisiä elättämään sinut ja vieläpä kustantamaan sinun matkustelusi. Millä oikeudella? Hullut ne töitä tekee ja viisas pääsee vähemmälläkin, vai? Törkeää toisten ihmisten hyväksikäyttöä
ja pilkkana pitämistä.
Matkustapa esim. Espanjaan ja tutustu täkäläiseen järjestelmään. Ei ansiosidonnaisia, ei peruspäiväraaa, ei sossua ei edes työtä? Silti kadunkulmissa näkee tosi vähän kerjäläisiä ja jos on nekin ovat tulleet Romaniasta. Paikallisväestö saa elantonsa myymällä käsitöitään, myymällä jotakin artikkelia turisteille,(osa on toki huumebisnestäkin), katusoittajana tai tekemällä pikku palveluksia niille, joilla on rahaa (osa joutuu tekemään seksityötäkin). Osa tekee remontteja tutuille, osa toimii kaudenhoitajana, hierojana tai parturina. Ei ole ikäviä työnantajia, ei tosin työpaikkaakaan, kaikki on revittävä omasta itsestään.
Kun leveilet peruspäivärahallasi, niin olet kuitenkin työkkärin kirjoissa. Tiesitkö, että matkustamiseen tarvitaan useimmiten työkkärin lupa.
Onnea vaan toisten hyväksikäytölle ja yhteiskunnan sumuttamiselle
Työkkärin tädeille nauretaan päin naamaa, jos uhkaavat karenssilla: Eihän niiden kannata sitä tehdä, sillä sehän vähentää halukkaita työntekijöitä. Ja lisäksi, myös verorahoja se syö rivakasti, kun ollaan kylässä syömässä naapurinkin puurot suoraan pöydästä ja viinat kaapista, eikä siististi ja tasapuolisesti tukina. Ei ole ennenkään ne, joilla on rahaa, riehuneet humalassa kaduilla, vaan ne, joilla ei ole..
Kuuleppa. Olen minäkin penikasta asti elättänyt kaikenmaailman lorvailijoita. Nyt on minun vuoroni. Espanjan järjestelmä onkin työntekoon kannustava ja siellä työelämä ei ole tällaista paskaa mitä Suomessa. Espanjassa ihmiset ovat myöskin ihan erilaisia kuin me suomalaiset kateelliset, eli niiden seuraa jaksaa ja siellä ei tarvitse vältellä tiettyjä piirejä.
No ei siinä muuten mitään jos maksaisit itse elämisesi. Nyt elät tuilla ja he, jotka käyvät töissä joutuvat maksamaan sinun, työkykyisen miehen elämää. Itse maksan mielelläni vanhusten, vammaisten ja lasten elättämisen verovaroilla. Pummien ja loisijoiden elämistä en mielelläni maksa.
Kuvitteletko oikeasti, että kun maanviljelijä istuttaa perunan, pistetään viereen lappu, jossa lukee, kelle kyseinenkin peruna on menossa? Kyllä sitä vaan tuotetaan kaikille ravinto.
Kuvitellaanpa, että olen insinööri. Ravinnon jälkeen, jos en halua omistaa digi-tv:tä, niin miksi minun pitäisi osata sellainen suunnitella? Ihan sama väite, kuin elämisessä toisten varoilla! Ei pidä sinun digiboxia tuijottaman, ellet sellaista osaa suunnitella(=elät toisten suunnitteluvaroilla). Ja ei: raha ei toimi tässä vaihdon välineenä insinöörin suuntaan, vaan kyllä se ekonomi on jo tässä vaiheessa sen insinöörin pelannut pihalle ja lihottaa vain omaa/sijoittajien lompakkoa.
Itse olen yhteiskuntaan kuulumalla omat veroni maksanut(ja ne työttömänä omaksi hyödyksi tietysti käytän, vai kuvitteletko, että työttömyyteni johtuu minusta itsestäni? Kyllä se on työnantajan vika puhtaasti.). Veroista hyväksyn vain ne, jotka parantavat lasten tulevaisuutta.
No meidän järjestelmämme toimii siten, että kaikkien ei tarvitse itse kasvattaa perunoitaan. Tämä nyt vain on laillinen yhteiskunjärjestyksemme. Se onko tällainen järjestelmä paras, on sitten ihan eri keskustelun aihe, mm. Pol Pot ja Mao olivat eri mieltä asiasta..
Huom, alkuperäinen viesti kohdistui siis mieheen joka valitsee työkykyisenä mieluummin tukien varassa elämisen kuin työnteon. Jos itse olet tahtomattasi työtön, tilanteesi on tietysti eri, enkä ole sinua pummiksi syyttänytkään. Itse hyväksyn verot laajemminkin kuin vain lasten auttamiseen.
Kuten sanoin, olen itse elättänt opiskelijoita, yh-äitejä, mustalaisia, lusmuja töissä jne. Nyt on minun vuoroni. Olen urani aikana painanut töitä ja kärsinyt vuorotöissä niin ppaljon, että sen kun krisimiseksi muuttaa, niin olen vaikka eläkkeeni ansainnut;)
Menen vielä töihin, mikäli työnteosta ei tehdä niin vaikeaa mitä se nykyjärjestelmässä on. Elämä on elmistä varten eikä toisten miellyttämistä ja jotakin hyväksynnän hakemista varten,
Oletko ajatellut, että ap. on varmasti aikaisemmin tehnyt hurjasti töitä ja maksanut hurjasti veroja ?
Itsekin olen tehnyt ihan nuoresta asti sairaan raskasta työtä vuosikymmeni ja jopa 3 tai 4 työtä yhtäaikaa ja kaikista on juossut verot, yöunia on nukuttu 2 h/yö, vaikka tarvitsisin unta väh. 8h/yö.
Noin! Minä vain ihmettelen millä rahalla sinä matkustelet, sillä tiedän että ei ainakaan noista työttömyyskorvauksista aina riitä raha edes peruselämiseen. Toisaalta, oletko niitä ihmisiä jotka käyttävät sen korvauksen matkusteluun ja siihen lököön elämään ja maksatat sen peruselämän esimerkiksi vanhemmillasi. Tiedän että sellaista aivan yleisesti tapahtuu.
Ai että millä rahalla matkustelen? No saan päivärahaa noin 1500 euroa käteen kuukausittain ja olen sovittanut tuloni ja menoni niin, että on vara matkustaa. Kun elän omaa elämääni enkä esitä muille, niin nopeihin lähtöihin on varaa.
On aikaa tehdä itse ja ajatella, niin tässä kuule oärjäilee helvetin hyvin.
Saa syödä hyvin, juoda, naida, niin mitäs tässä mies muuta tarvitsee?
Kun en vertaile muihin, niin ei menee rahaa kun ten itse paljon.
Tiedoksi kaikille: En ole koskaan printöä saamassa eikä minua vanhempani käy avustamassa rahallisesti eikä muutenkaan, mitä nyt jonkun tunnin pari kertaa vuodessa lapsia mummo vahtii. Elämänasenteeni on sellainen, että sillä pärjää. Te monet kun perintöjä odotellessa pyöritte ahneina oravanpyörässä todusteeksenne muille jotain, niin eihän se ole ELÄMÄÄ.
Töihin menen jos se ihmismäiseksi muuttuu. OPISKELUKIN KIINNOSTAA AINA!
- Itseni kehittäminen on haaste.
Minäkin olen opiskellut ja painanut hommia yli 30 vuotta. Elämä meni aivan normin mukaan, vaimo, lapset, työ, omakotitalo ja asuntolaina. Elämä oli raiteillaan ja voisi sanoa että jopa onnellistakin. Lainatkin saatiin maksettua. Kaikella oli tarkoituksensa. Kunnes pari vuotta sitten vaimo kyllästyi.Tuli avioero ja lapsetkin muuttivat pois.
Nyt on taas lainaa jota maksan yksin eläkeikään asti. Työ, raha eikä omistaminen enää innosta eikä motivoi. Päämäärä elämästä puuttuu. En enää jaksa keksiä mitään syytä käydä töissä ja jatkaa tätä samaa vuodesta toiseen. Aloittaa kaikkea alusta. En vain enää oikein tiedä mitä tekisin. Olen ajatellut myydä kaiken ja jättää työt, matkustella ja jäädä vain ajelehtimaan maailman vietäväksi, katsoa kuinka käy. Ehkä vielä minäkin löydän paikkani taas uudelleen.
Ei kai elämän päämäärän pitäisikään olla työssä, rahassa ja omistamisessa...
Kaikkea elämiseen tarvittavaa pitäisi kaikilla olla kohtuullisesti, mutta vain kohtuullisesti. Suomessa kunnollinen asuminen vaatii useimmilta sellaisen itsensä pakkorakoon pistämisen asuntolainoineen, ettei sitten muulle kuin työlle ja lainanmaksulle jääkään aikaa ja energiaa. Mutta onhan meissä paljon sellaistakin, että haluamme aina lisää ja parempaa. Jos/kun sitten huomaamme pärjäävämme vähemmälläkin, on työelämässä aika vähän mahdollisuuksia esim. osa-aikatyölle. Ja varsinkin jos ikää on 50 ja kremppaa jo monenlaista, on työelämä aika karua. Ja se jos mikään pistää ajattelemaan, että onko tässä järkeä: jos hengissä pysyn eläkeikään, olen aika raakki, eikä kovin hääppöisiä eläkepäiviä ole odotettavissa ... Työttömyyskin tuntuu silloin jo paremmalta vaihtoehdolta.
Totta töriset. En tullut edellisessä viestissä maininneeksi, että minulla ei ole tarkoitus jäädä työttömyyskorvausten varaan tai ainoastaan yhteiskunnan elätettäväksi. Jos vain keksin jotain mielekästä tekemistä josta vielä maksetaankin kohtuullinen korvaus, niin ok. Joskus vain elämässä palikat sortuvat ja ne on järjestettävä uudelleen. Ja jos vielä joku palikka on hukassa niin samanlaista elämää ei enää saa kasattua. Eikä ehkä ole tarviskaan.
On asiota joita ihminen haluaa, tarvitsee ja jota ilman ei tule toimeen. Ainoastaan jälkimmäinen on välttämätön jokaiselle, ja siihen ei niin paljon vaadita. Sitten voi miettiä mikä on tarpeellista itse kullekkin.
Yhteiskunta ja ympäristö vaatii koko ajan haluamaan jotakin lisää. Tähän oravanpyörään on vain joskus laitettava omalla kohdalla stoppi, että ehtii nauttia siitä mitä jo on, elämästä ja ajasta mitä on jäljellä.
ota sinne tyhjään taloon uusi emäntä, tietty kunnollinen, kyllä niitä löytyy vielä.
oravanpyörästä ulos, jos tarpeeksi kauan siinä pyörii niin ei enää ymmärrä siitä hypätä pois.
Juu minulla ei vaimo kyllästy, kun minulla on omaa aivotoimintaa ja aikaa hoitaa suhdetta. Olimme pitkään yhdessä ennen lapisa, niin sekään ei ollut mikään todiste muille -tyyppinen ratkaisu hankkia perhe.
Eikös naiset hae hyvällä itsetunnolla olevaa mistä joka on mies kotona ja elämässä yleensäkin. Moni ei vain tajua, että se nainen ei kauheasti saa siitä paksusta lompakosta ja siksi lähtee kävelemään. Monen onni oikeastaan kun ja lähtee, mutta ne ei siinä asiassa näe valoisia puolia - mitenpä, kun ei pääkoppa pelaa kun liikaa töissä?
No eipä päivärahalla kovin kummoista kierrosta tee, ainakaan ulkomaille.
No ei kummoisia, mutta kerran vuodessa Thaimaahan kolmeksi viikkoa tai kolmesta neljään kertaan sitten Canariaa, Turkkia ja vastaavia lomakohteita.
Nopeat lähdöt on mahdollisia kun aikaa on!;)
Itse loukkasin käteni työtapaturman seurauksena. Kyseessä oli työnantajan laiminlyönti. Vakuutusyhtiö korvasi vammasta aiheutuneet kulut n. vuoden ajalta. Sen jälkeen kun käsi ei tullut kivuttomaksi kahdesta leikkauksesta huolimatta vakuutusyhtiö päätti, että kyseessä olikin ahdasolkapää ja lopetti korvausten maksamisen. Jouduin lähtemään pätkätöihin sairaslomalla, jotta sain rahaa jostakin vuokraan ja elämiseen. Työpaikka jossa olin työtapaturman sattuessa ei tietenkään antanut minulle koskaan vakituista paikkaa, vaikka en kipujeni vuoksi ollut kertaakaan sairaslomalla. Tänä syksynä selkä teki tenän. Työsopimukseni oli määräaikainen ja sitä ei enään jatkettu, koska olin riskityöntekijä yritykselle. Nyt olen työnhakijana, mutta ei kukaan ota töihin työntekijää, joka melkein viisikymppinen ja selkävaivainen. En tiedä miten elämä jatkuu tästä eteenpäin. Aika näyttää. Töitä tekisin, mutta mikä on se työ, mitä pystyy tekemään.
"...onnellisempi 500 euroa köyhempänä...blaa blaa...olen aikaa sitten hommannut itselleni loparit...."
Ja nyt olisit peruspäivärahalla.
Peruspäivärahalla ei kovin kauas matkailla.
Paskanjauhamista koko tarina.
Eipä ollutkaan. Tuloni oli töissä 2200€/kk ja totuin pieniin tuloihin. No ei kauas, mutta kuitenkin.
" Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot ja se, kun teee itse eikä esitä mulle;)"
Järjen käyttö sallittua, ekö?
Kysyit, mitä mieltä ollaan työttömistä. Ymmärrän että julkaisit kirjoituksesi provokaationa.
Kirjoitat: "Ei ole minun ongelma kun ihmiset miettivät asioitani, minulle on ihan sama, mutta ei minua niiden systeemit kiinnosta ja siksi voin ilkeyttäni laittaa ihan ihme juttua liikkeelle;)".
Miksi sitten kysyt? Miksi mielipiteet täällä kiinnostavat? Ehkä kuitenkin kaipaat vertaistukea ja hyväksyntää.
Suomalainen yhteiskunta rakentuu työn tekemiselle. Heikoista yksilöistä pidetään myös huolta jos he eivät itse siihen kykene. Minusta asenteesi on varsin ikävä, kun katsot oikeudeksesi nauttia elämästä toisten kustannuksella vaikka ilmeisesti omasta mielestäsi olet työkykyinen. Todistat vain omasta piittaamattomuudestasi. Arvaan jo mikä on koulutustasosi ja puoluekantasi.
oman koulutustasosi ja puoluekantasi takaa aloittajan sivistyneen tavan olla arvioimatta ihmisiä heidän titteleiden ja ammattien perusteella. Eikä aloittajalta ole ihmisarvokaan hukassa toisin kuin tuntuu sinulta olevan.
Kirjoituksesi perusteella tuot puoluekantasi ja sivistymättömyytesi kaikkien nähtäville.
No siis ei se minun vika ole jos suomalainen yhteiskunta perustuu ihmisten aivopesulle ja kusettamiselle. Annetaan sellainen kuva, että ihmisarvon mittari ei ole ihmisyys vaan se kuinka paljon tuotat herralle ja kuinka paljon elät kulisseissa.
"Ihme juttua" voin laittaa liikkeelle niin, että kun joku kysyy vaikka missä olen töissä, niin laitan jotain aina kateellisille ns. "ehdolle". Ei ole minun vika jos kateellisia toisten asiat kiinnostaa:)
Olen urani tehnyt, jos työmääränä lasketaan..menen töihin jos löytyy mielekästä ja ihmisarvoista tekemistä toivottavasti löytyy- Raha ja materiaalinen shaisse ei minua ohjaa..
kait sit muista ilmoittaa liitolle ja työkkäriin päivät,jotka oot reissussa...
En muista. Ei niitä ilmoita kukaan muukaan fiksu.
Oot mun kaksoisolento! Onpas joku muukin hoksannut elämän tarkoituksen! Nautitaan elämästä. Antaa niitten raataa jotka elävät toisille.
Totta. Toiset haluaa todistaa muille materiaalisella paskalla, eli elävät muiden hyväksynnälle. MInä olen ihmisenä hyvä ja elän ihan elämää vain ja haluan kaikille hyvää. En ole vallan ja materiaalisen paskan haalija, koska itsetunto on kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti;)
Olen takuulla onnellisempi kuolinvuoteella kuin nämä työmaiden lusmut, jotka ovat töissä paöjon, vaikka ei ne siellä juurikaan tee muuta kuin ovat;)
Surullista joukkoa. Hyvää työvoima katoaa työttömyyden takia vaikka kuinka paljon ja entistä pienempi joukko tekee työt.
Ei kai se minun vikani ole jos työelämä laskee niin paljon elämisen laatua etteivät ihmiset alennu siihen?
Itselläni on samansuuntaisia ajatuksia, vaikka en olekaan työtön enkä sellaiseksi aio ryhtyä. Jos on töissä esim. arkisin kello 8-16, niin oikeastaan koko arki pyörii "työnteon" ympärillä, vaikkei siellä töissä olisikaan kuin vaikka 5 tunniksi järkevää tekemistä. Ja työmatkoihinkin voi mennä vaikka yhteensä 1,5 tuntia joka arkipäivä.
Eikä tuolla ylimääräisellä rahallakaan paljon mitään tee. Itsellänikin oli vuosia sitten aivan onneton palkka, mutta ihan hyvin sitä pärjäsi.
Sen itsekin olen nähnyt, että sellainen työntekijä joka vaikka vain näyttelee tehokasta ja reipasta, ei sano omaa rehellistä ja negatiivista mielipidettään mistään koskaan ja on hyvää pataa vaikka täysin vastenmielisen pomon kanssa, on pidetty työntekijä.
SItä itse ihmettelen, miten vähän työntekijöiden tyytyväisyyteen työpaikoilla kiinnitetään huomiota. Tyytymättömyyshän vaikuttaa suoraan negatiivisesti kaikkeen, esim. ihmissuhteisiin ja työn hoitamiseen.
En tiedä miten kauan olet ollut työtön ja mitä päivisin puuhastelet, mutta kyllä se toimettomuuskin alkaa kuukausien kuluessa tympimään useimpien ihmisten kohdalla.
Toimetomana ei tarvitse olla kyllä. Vapaa-aika menee kuin siivillä; on niin paljon puuhaa ja harrastuksia. Teen töitä kotona; eli teen itse sen minkä toiset ostaa. Olen siis ahkera, mutta en oravanpyörälle vaan itselleni ja niille hyville ihmisille ketä tunnen, ja siinä riittää ajanvietettä.
Sun työttömyys on sun asias.
Sehän tässä Suomessa onkin vikana kun voi vaan jäädä oleskelemaan tekemättä mitään. Muut saa maksaa.
"Kerran olen tehnyt töitä 10v" - sillonhan voi huilia toiset 10v..
Paskasakkia koko porukka!
Tuo on kyllä totta mitä ap kirjoitti, että joissakin töissä kymmenessä vuodessa rasittuu saman verran kuin jossakin työssä koko työurassa 40 vuodessa.
Esimerkiksi vuorotyöt pahimmillaan on sellaisia, että jos tuntuu että ei jaksa ja työntekijän arvostus on mitä on, niin ei muuta kuin hankkia loparit ja liiton rahalle. Halvempi se on kaikille osapuolille!
Työtyyleissäkin on eroja: Toiset tulee töihin tekemään töitä ja toiset viettämään aikaa, kun muuta elämää ei ole.
Suomessa on ihan hyvä homma se, että idiootit hankkii jotain statusta työssä ja materiaalissa hakiessaan toisten hyväksyntää, ja viisaat naureskelevat ja nauttivat elämästä:)
Jaa,että mitä mieltä työttömistä..?
No, henkilöistä, jotka ovat työttöminä, vaikka hakevat töitä/opiskelupaikkaa aktiivisesti, minulla on hyvinkin positiivinen mielikuva.
Mutta omaehtoisesti työttömät.. Toki jos olet omillasi työttömänä (eli omaa rahaa riittää siitä huolimatta), niin ei siinä mitään, kiva jos sulla rahat riittää. Sitten taas ne, jotka ovat muuten vaan työttömänä yhteiskunnan tuella, kyrsivät minua pahasti, en halua työssäkäyvänä veronmaksajana maksaa teidän laiskoteluanne. :(
Nainen30: Mitä olet mieltä kotiäideistä jotka vain synnyttävät ja ovat parhaan työelämänsä kotona?
Ai, "vain" synnytävät..? ;) Kiva provo, mutta ei kovinkaan onnistunut...
Ei tietenkään raskaana olevien naisten tarvitse synnyttää työpaikoilaan, ja he voivat pitää äityislomansa (tai vaihtoehtoisesti isä isyyslomansa). Joo, välillä meidän naistenkin täytyy synnyttää, ja siksi olla hetki pois työelämästä, en kuitenkaan rinnaistaisi heitä loisiin, joissa ap:n tekstissä oli kyse.
Näin pienipalkkaisena työntekijänä minua kuitenkin yhä edelleen ärsyttävät he, jotka ovat "kyllästyneet työelämään, ja elävät mieluummin toisten verorahoilla kuin tekevät töitä"..
Liitonraha ei ole veronmaksajilta pois. Jos tyäelämä ei palkitse, on vain pakkopullaa, niin ei kai siellä itseään kannata sairastuttaa?
Kotiäitit makaavat ja hoitavat lisää suita ruokittavaksi yliasutettuun maailmaan. Täällä ei entisillekään ole elämänedellytyksiä, niin vielä lisää ihnisiä. En arvosta pätkääkään!
Mitäs teistä mieltä? Jos tulevaisuuden suunnitelmia ja hyvä ihminen, niin mikäs teissä. Ei ole oma vikanne että työelämä on syvältä.
Tietoinen jättäytyminen työttömäksi on varastamista, joka pitäisi sanktioida rikoslaissa kuten muutkin varkaudet. Kotiäidit hoitavat tärkeää yhteiskunnallista tehtävää ja ansaitsevat kaiken kunnioituksen ja arvonannon. Miksi nimimerkki 13 9=? vertaat heitä loispummityöttömiin? Aivot narikassa vai?
Mutta kuten ap sanoi, on hän tehnyt kovasti töitä kun on tehnyt. Hän ei ole siis lusmunnut töissä ja varastanut sillä tavalla, kuten enin osa näistä "sankareista" tekee, että enin osa työaikaa menee toisten työnteon arvostelemiseen, kadehtimiseen ja itsensä ja omien tekojensa ylikorostamiseen. Mielestäni työttömyys tahallisesti tai tahallaan ei ole väärin, koska elämä ei ole toisten kadenhtimista varten. Jos työstä ei saa mitään muuta kuin palkan ja palkkaa ei arvosta vapautta enemmän, niin sallittakkoon se olotila. Liiton maksut kun on tajunnut maksaa, eli ajatellut asiaa pidemmällä tähtäimellä, niin ole hyvä vain ja nauti elämästä aloittaja:)
Liiton raha on tarkoitettu siksi ajaksi kun etsii aktiivisesti uutta työtä jäätyään tahtomattaan työttömäksi. Muu on varastamista ja loisimista, asia ei selittelemällä muuksi muutu. Eri asia on, jos voi olla jouten esi. omilla säästöillään tai vaikkapa perinnöllä, mutta silloinhan ei olekaan enää työtön työnhakija.
Omiä säästöjä ne on liitonmaksuilla ansaitut ansiosidonnaisetkin. Tietty se kateellisia jurppii, ymmärrän, mutta niin niitä jurppii muukin toisten ansaitsema onni.
Totta kai ihanne olisi jos töissä viihtyy ja jaksaa, mutta jos ei jaksa, niin turha kituuttaa pahimmassa tapauksessa mielenterveytensä uhalla selaisessa mukä on pakkopullaa.
Työelämä on itse syypää siihen ettei ihmiset jaksa!
kateutta aiheuttaa se että jotkut on säästäneet ja varautuneet työttömyysputkeen , nyt vaan olostaan nauttivat 'tekemättä mitään', näin on mutta siihen on säästetty että voidaan nauttia huoletonta elämää. Ei sitä tyhjän päälle kukaan halua jäädä, kyllä sen eteen on itsekin vähän panostettava työssä ollessaan.
MInun mielestäni kateellisilla on ongelmana se, kun niillä on kaikki hankittu velaksi. Muutaman satasen tulonmenetykset aineuttavat konkurssin, vaikka elämänlaatu paranisi huomattavasti vähemmällä materiaalisella kulutuksella ja työnteolla, eli kun hommautuu työttömäksi jos ei työolot ole häävit. Nämä säästävät vääristä asioista mm. ruuasta ja asumisesta, eli kaikki ulkokullattua ja kova homma pitää perhekulissit pystyssä. Jos ihminen elää niin, että itsellä on hyvä ollaja ei tarvitse ulkopuolisille, sukulaisille ja muille todistella, niin tässä ei ole mikään olla vähän pienemmillä tuloilla.
olet tasan oikeassa, monen minunkin tutun elämä kaatuu jos joku ylimääräinen meno ilmaantuu, sitte pitää olla lainaamassa naapureilta/ tutuilta ja maksua saa varttua melko kauan... siksi en enää kelleen lainaakkaan, sanob vaan ettei nyt ole käteistä eikä asiaa sinne missä automaatti on.
Niin. Itse en ole muutenkaan rahanahne persoona. Arvostan muunlaisia rikkauksia ja rahat sijoitan laatutavaroihin joilla kiva harrastella. Joillakin todellakin on kaikki velaksi, ja ostavat jotain heikkolaatuista paskaa, jotta saavat ulkoisesti esittää muka mahtavaa elämää ja onnee, ajella hienolla autolla jne.
Kämppäkin on sellainen, että kun ulkopuoli tehty, niin sisus jää tekemättä ja jos tehdään, niin jotain ihan surkeata laatua käytetään.
Sitten niillä esimerkiksi se joku halpa pesukone sippaa, niin emäntä pesee lasten potkupuvut seuraavat kaksi vuotta nyrkkipyykillä tai kerjää muilta pesukonetta lainaksi, eli menee ne viimeisetkin ihmissuhteet siinä ohessa.
Jos joku minulta kuitenkin jotain lainaa, niin en ole heti rahaa vailla.
Ahneellahan tulletusti on paskainen loppu. Enin osahan on heti käsi ojossa kun mysyy kohteliaasti kuten tapoihin kuuluu: "olenko mitä velkaa".
On minullakin ihan ok auto, ei munanjatke, uusi suunnitelmissa ollut jo vuosia - mutta kun ei ole käyttöä, niin miksipä? Omakotitalo on 160m2, itse rakennettu.
Menot on sovitettu niin, että pärjää jos pikkuisen tuuli tuivertaa.
-Suunnittelukysymyksiä paljolti mielestäni, eli ennakointi on se avainsana!
Yksi asia minkä olen huomannut on se, että monilla menee polttoaineeseen ihan perkeleellinen omaisuus, kun pitää sukulaisissa joka viikonloppu ajella. Luullaan, että kun mennään sukuloimaan, niin säästyy rahaa, kun ei tarvitse ostaa ruokaa -vaikka hyvä tapa olisi kyläänkin viedä- mutta ei huomata, että bensaan menee toista sataa per reissu:) Napanuora siis syytä katkaista ja rajoittaa sitä autoilua. Järkeäkin saa käyttää ja aina ei tarvitse olla samaa mieltä.
Mutta sinun kanssasi olen samaa mieltä aika monestakin asiasta.... kas kun vielä on kanssani samoin ajattelevia... nykyisin on niin toisenlainen ajattelutapa ja se näkyy ja ennenkaikkea tuntuu niillä muilla... miksiköhän ovat aika usein pulassa jos toisessakin, itselläni ei ole mitään hankaluuksia ollut oikeastaan koskaan ja uskon näin olleen myös sinulla.En ole mikään suuripalkkainen ollut vaan hyvinkin pienin tuloin aikaajoin selvinnyt, mutta selvinnyt kuitenkin ilman velkaantumista mihinkään päin, se on se asia joka yleensä vie huonoon suuntaan jos antaa oman taloutensa velkamoottorin pyöritykseen. On eri asia ottaa lainaa asunnon ostoon kuin elämiseen. Kyllä se jokapäiväinen talous pitäisi jokaisen pystyä pitämään hallinnassa käytettävillä tuloilla eikä velaksi.Jos ei jotain ole ollut varaa hankkia silloin nuorempana heti, niin sitä on sitten säästetty ja senverran että on saatu hankittua se paras ja kalliimpi vaihtoehto eikä huonoin ja halvin.Sama pätee edelleen kaikissa hankinnoissa, 'köyhän' ei ole varaa ostaa huonoa. Nykyisin vaan kaikki tavara alkaa olla sitä huonoa, laatumerkeilläkin on huonoa, tietysti, että kauppa käy, mutta pitää vain ostaa se paras, niin siinä säästyy eniten.Raha sinällään ei ole mikään onnellistava tekijä, mutta tuo turvallisuutta, ei tarvi pelätä jokaista ylimääräistä menoa tai yllättävää remonttitarvetta, jos jotain sattuu.En silti kaipaa mitään miljoonia, minulle riittää se mitä on , eikä kukaan määräänsä enempää pysty kuluttamaan.Silloin on hyvä, kun saa mitä tarvii eikä tarvi turhia funtsailla jos jotain extraa haluaa.
Ei lusmu, vaan fiksu. Olet sinut itsesi kanssa, pärjäät ilman ohjattua toimintaa ja siksi osaat elää.
Sijoittaja se vasta laiska loinen onkin, ei se viitsi töitä tekemällä itseään elättää vaan siipeilee toisten työn tuoman hyödyn itselleen ja varsinainen työntekijä joutuu siitä kärsimään kun firma kumartaa sijoittajia ja pyllistää samalla työntekijöille!!
Rehellinen työtön on aina parempi ihminen kuin sijoittaja!!
Minusta työpaikkojen "puhemiehet" puukottaa työhteisöä selkiin. Töissä jauhetaan pskaa ja puhutaan olevansa niin hyviä. Työtä ne eivät tee. Liitonrahalla jos joku haluaa olla, niin so what, sillä on vain työllistävä vaikutus!