Avomieheni ei näytä lopettavan uhkailua poismuuttamisesta, vaikka päälläni seisoisin. Hän on aina antanut minulle aikaa "muuttua", mutta päivätyö verottaa minulta niin paljon, että monesti myönnän olevani väsynyt ja kyllästynyt työhöni, rahakin usein on mielessä koska kerran olen yksinhuoltaja lapsilleni. Kodin pyrin pitämään siistinä mutta siisteyttä verottaa tosiaan päivätyössä käynti (teen liian monta työtuntia viikossa siihen nähden mitä tosiasiassa jaksaisin mutta tällä hetkellä en voi asialle mitään taloudellisen tilanteen vuoksi) ja totta kai lapset, jotka tietenkin tuovat "sotkua" kotiin kuten mihin tahansa kotiin. Avomieheni ei oikein sopeudu lapsiperhe-elämään, hän haluaisi elää vapaata sinkkuelämää, jossa häntä ei nainen rajoita eivätkä lapset häiritse.
Olen elänyt tämän poismuuttouhan alla jo pitkät ajat ja se on henkisesti raskasta. En tiedä miten paljon uskallan panostaa suhteeseen. Pelkään sitä päivää, kun hän toteuttaa uhkauksensa, ja syyllistän itseäni siitä, että en riitä enkä osaa olla sellainen kuin hän haluaisi. Hänen mielestään ei ole mikään juttu se, että jättäisi minut tuosta vaan, kun exäkin minulle sen tempun kerran teki.
Miten paljon uskallan antaa elämästäni hänelle, toiveistani, vuosistani, rakkaudestani? Miten elää tämän uhan alla tasapainoisena ja toiveikkaana suhteessa tulevaisuuteen?
Olen elänyt tämän poismuuttouhan alla jo pitkät ajat ja se on henkisesti raskasta. En tiedä miten paljon uskallan panostaa suhteeseen. Pelkään sitä päivää, kun hän toteuttaa uhkauksensa, ja syyllistän itseäni siitä, että en riitä enkä osaa olla sellainen kuin hän haluaisi. Hänen mielestään ei ole mikään juttu se, että jättäisi minut tuosta vaan, kun exäkin minulle sen tempun kerran teki.
Miten paljon uskallan antaa elämästäni hänelle, toiveistani, vuosistani, rakkaudestani? Miten elää tämän uhan alla tasapainoisena ja toiveikkaana suhteessa tulevaisuuteen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä sanoisin niin päin, että jos hän sinua rakastaa, hän ei vaadi muutosta vaan tukee. Sano hänelle, että olet saanut tarpeeksesi uhasta ja lopetat itse suhteen. Miksi sinun täytyisi olla hänen valtansa alla?
Löydät parempaa aikanaan ja nyt voit keskittyä taloudellisen tilanteen ja lapsien hoitamiseen. Usko pois, tuollaisella miehellä ei saa kuin huonoa olo itsestään aikaiseksi.
Luepa tuo aloituksesi läpi ajatuksella...
Aika karu kertomus minusta ; elät jatkuvassa pelossa ja painostuksen alaisena, että sinut jätetään, jollet muutu. Sekö on sinun käsityksesi hyvästä parisuhteesta? Mitä tämä suhde sinulle antaa? Tuntuu enimmäkseen ottavan...
Kirjoitat, ettei mies oikein sopeudu elämäänne, vaan haluaisi elää sinkkuelämää ilman rajoituksia... Miten uskot tilanteen muuttuvan? Hänen pitäisi haluta sopeutua sen sijaan, että kasaa paineita sinun niskaasi!
Mikä miehessä on niin erityistä, että haluat jatkaa tuollaista?
Paska juttu, mutta niin se vaan menee, että ihminen kantaa mukanaan menneisyytensä taakkoja - sinut on kerran jätetty ja mies käyttää tätä pelkoa hyväkseen pompotellakseen sinua! Julma temppu, ei voi muuta sanoa! Ei minusta kerro rakkaudesta, vaan äärettömästä itsekkyydestä!
Olen itse toisessa parisuhteessa enkä onnekseni siinä ensimmäisessäkään kokenut tuollaista kohtelua. Nykyisessä parisuhteessa on hienoa se, että kelpaan sellaisena kuin olen - ja niin sen pitäisi aina olla.
Vaikutat tavallisen fiksulta ja mukavalta naiselta, joten miksi sinun pitäisi muuttua jonkun miehen mielen mukaiseksi. Sinä olet sinä, sinulla on oikeus olla sellainen kuin olet. Mies pitää sinua pelossa - mutta mitä mahtaisi sanoa, jos näyttäisit ovea todeten, että senkus menet sitten!?
Mitä tulee lapsiin, mietipä heidän osaansa ; saavatko he sinun ja avomiehesi suhteesta terveen parisuhteen mallin..?
eDELLINEN KIRJOITTAA IHAN OK. EI TUOSTA TULE MITÄÄN. MENKÖÖN MIES SINKUILEMAAN MUUALLE; TOSI HUONO MALLI LAPSILLEKIN.
EI VOI OTTAA VAAN RUSINOITA PULLASTA VAAN KOKO PAKETTI. LÖYDÄT VARMAAN PERHEIHMISEN ! HEITÄ JO UKKO ULOS !!!! HETI!
ONNEA SULLE !