onko kenelläkään kokemuksia laastarisuhteesta ??

No ei kai sitä laastariksi sanottaisikaan, jos sen voisi olettaa kestävän ?!
Toimii kuin laastari: otetaan / lähtee pois, kun on tehnyt parantamistehtävänsä.

haluaisin kuulla kokemuksia laastarisuhteesta

1) Nainen oli eronnu pitkäaikaisesta suhteesta
2) Juteltiin, vietettiin aikaa yhessä, oli kivaa ja mukavaa
3) Typeränä miehenä aloin uskoa, että siitä vois oikeesti tulla jotain ja annoin oikeiden tunteiden kehittyä vapaasti
4) Nainen sai itsetuntonsa jaolotilansa kohdilleen ja ilmoitti yllättäen tapailevansa toista miestä
5) Meikäläisen seuraa ei enää kaivattu


En suosittele kenellekkään. Todennäkösesti rikkinäinen osapuoli dumppaa menemään kun laastari on tehny tehtävänsä.

Pari päivää sitten oli pakko käyttää yks kun sattu niin helvetisti. Sit se parani.

Ei ole kokemusta, mutta miksei voisi kestää. Usein ei vissiin kuitenkaan kestä. Ilmeisesti syynä on osin sekin, että laastarisuhteen solmisessa ei olla ehkä niin tarkkoja kumppanin kanssa eli ei sitten viehätäkään pidemmän päälle. Mutta jos laastari on kumppaniksi sopiva, niin en usko minkään estävän suhteen kehittymistä rakkaudeksi.

Varmaan ne jatkuvat "eteenpäin menijät" tietää tai sitten ei.
Älä sinä lähde sille tielle, parempi antaa aikaa kuitenkin vaikka kuinka kirvelis.

olen tehnyt sen virheen en tajunnut sitä aikaisemmin vasta silloin kun mies vain vallehteli rakastavansa minua ja sit selän takana soitteli ja tekstailikin exälle vaikkoi sekä huusi ettei ole ole mukaan mitään tehnyt mulla on täysin luottamus mennyt sekä on suuri pettymys

Paha sanoa, tuossa tuo mies viel on ja en tiedä voiko sen pysyvyyteen luottaa, vai? Kesäheila-ajan jälkeen olen miettinyt, että uskaltaako häneen rakastua vai ei..palaako exän tai jonkun muun luo? Kyllä minä alkuunsa tiesin, että katoamisen mahdollisuus on suuri ja se haittasikin suhteen kehittymistä alkuun, mutta siitä on aikaa ja nyt kai pitäisi voida jo antaa itselleen lupa luottaa toiseen, jotta tämä homma ei kaadu omiin epäilyksiini. Mutta kun en tunne olevani tärkein nainen hänen elämässään. Lapsia on molemmilla, joten niistä en puhu. Mustasukkainenkaan en ole, mutta kun omasta erosta on aikaa, niin haluaisi luottaa tämän kestävyyteen, jotta ehkä voisi suunnitella tulevaisuutta.

Toinen kyllä suunnittelee tulevaisuutta liikaakin ja minulle tulee tunne, että hän mielessään rakentelee maailmaa ja miettii, mitähän siitä tulisi. Ja lopulta päätyy siihen, että yhteiselämä onkin liian pelottavaa kaikkien lasten yms kera.

Enkä se ensi vuonna selviää suuntaan tai toiseen, vai kauanko laastarisuhteet kestävät? Todellisuudessa tiedän, että monella parikin vuotta, jotta entinen on kunnolla haudattu, joten tuskin olen ennen kesää edes vähän luottavaisempi. Yrittämättä ei kuitenkaan mitään saa ja joskus on pakko uskaltaa.

Hyvää Uutta Vuotta 2012 uusille ja vanhemmillekin pareille

vuosi ollaan laastaroitu toisiamme, aika ihanaa. taitaa vaan loppua kun mies ei uskallata irrota kokonaan entisestä vaimostaan...

Mun nykyinen aviomies oli alkujaan "laastari" minulle, kun erosin huonosta suhteesta. Ja vaihto kävi todella vauhdilla!

Meillä menee nykyään ihan ok, on lapsi yhdessä ja toinen suunnitteilla. Mutta alku ei ollut helppo. Oli vaiheilua puolin ja toisin. Mutta tunteita exää kohtaan minulla ei enää tuossa vaiheessa kyllä ollut. Siinä varmaan yksi syy miksi on kestänyt näinkin hyvin...

Huonostihan tämä menee.... Toki taidamme olla toistemme laastarit sillä hän huokailee vielä entisensä perään. ja minä huokailen miehen perään joka osaisi edes kohdella minua.

Olin aluksi miehelle laastari ja mies taas minulle kolhitun teini-itsetunnon kohottaja, ja on tässä viitisentoista vuotta yksissä kuljettu. Eikä parempaa voisi toivoa!

Naistenlehtien älynväläyksiä taas.

Mitä ihmettä tekee miehellä jolle ei halua antautua täysillä? Ei yhtään mitään. Jos tyytyy sekundaan, saa sekundaa

Eli vastaus: ei ole kokemusta enkä usko että kestää

Olen yhtä miestä "laastaroinut" parisen kuukautta... Mulla on erosta 2,5 vuotta ja hän erosi vasta tänä vuonna.
Meillä menee hyvin ja toivottavasti tämä kestää. Tiedän ettei hän ole vielä päässyt exästään aivan kokonaan, mutta toivon että ajan kanssa... enkä painosta häntä mihinkään.
Aika näyttää....

laastari on väliaikainen. aina. joku haavassa menee pieleen jos laastaria joutuu pitämään pidempään kuin tarpeen.
erosta toipumiseen menee aikaa. minulle ei kelpaa. olen näiden yksinäisten vuosien myötä tullut krantuksi. tosin voin itse laastaria käyttää, kunnes löydän oikean..paitsi, kun ei ole laastaroitavaa.

aloittaisin kylmän suhteen sopimalla kaveripanosuhteeksi tai avoimeksi tai ei-sitoutumista-vaativa. mutta, kun en tahdo kylmää suhdetta. enkä halua olla kenenkään laastari. en myöskään käyttää ketään miestä tilkitsemään minua. haavoja, joita ei nyt enää ole edes. on vain kokemuksen tuomaa realistista varovaisuutta.

ei

just just

Treffasin yhtä miestä pari kertaa. Hän kertoi itsellään laastarisuhteen vasta loppuneen. Hän piti laastarisuhdetta täysin normaalina tilanteena eron jälkeen. Ja kuten oikeallekin laastarille tehdään, ihmissuhdelaastarikin repäistään pois - mielestä ja elämästä. Itsellä oli silloin tilanne, että olin juuri tullut jätetyksi ja ilmeisesti mies siis tarjoutui minulle laastariksi ;). En kuitenkaan ottanut tarjousta vastaan. Ei kuulu periaatteisiini käyttää toista ihmistä hyväksi oman elämäni kohentamiseen, vaikka tässä tapauksessa ei varmaan olisi syntynyt kolhuja puolin eikä toisin.

Jouduin itse laastariksi parisen kuukautta sitten.
Meillä oli tosi ihanaa. Mutta järki sanoi koko ajan, että ei tämä voi onnistua.
Hänellä ei vieläkään eropapereita tehty.
Jätin suhteen...ero tekee kipeää. Tykättiin toisistamme hulluna.
Vieläkin. Nyt hän otti heti uuden tilalle.
Eihän sellaisella vaihtamisella mikään parane. Kun ensin pitäisi tehdä päätös, eroaako vai eikö.
Sanon, vaan että pitäytykää loitolla ero vaiheessa olevista ihmistä.
He ovat henkisesti rikki ja eivät pysty sitoutumaan.
Anteeksi, etä olen näin jyrkkä kantainen.
Mutta jos hän on koonnut myöhemmin itsensä ja on tullakseen, hyvä niin.
Minä rikoin itseni totaalisesti. Uskoin kaikkiin sanoihin. Niinhän nainen tekee.

Varmasti herkempi mieskin. Voimia kaikille, mutta jokainen on ansainnut parempaa, kuin tulla kaltoin kohdelluksi.

Nyt on taas palsta aktivoitu nostamalla tämäkin ketju

Sehän ihan riippuu siitä miten siihen ihmiseen ja suhteeseen suhtautuu. Eikä se muuten koske vain laastatisuhteita, itse en käyttäisi sitä sanaa. Eli jos haluu vain helppoa panoseuraa, eikä halua ketään ihmistä elämäänsä niin ei varmasti kestä. Jos taas oikeesti tykkää ja haluu toisen kanssa olla, niin voi onnistua. Eihän onnistumistakaan tiedä ennenkuin toisen muutoinkaan kunnolla tietää.

Riippuu miten määrittelet kestämisen. Itselläni oli laastarisuhde, joka kesti kymmenen vuotta. Lopulta laastari kesti siis kolme kertaa kauemmin, kuin se mitä laastaroitiin. Silti mielessäni se laastaroitu lyhyempi suhde on edelleen merkittävämpi. Ei tarvitse kertoa -tiedän hyvin itsekin, että tuo on kieroutunut ajatus. Niin se kuitenkin menee.

Näin jälkikäteen olen usein miettinyt kuinka siinä laastarissa edes kävi noin. Siihen löytyy monta syytä. En voi sanoa rehellisesti, että olisin koskaan todella rakastanut häntä. Kai siinä "yhdessä" oli vain helpompi olla, kuin yksin. Nyt kyllä tunnistan helposti kaikki ne selvät viitteet siitä, että en ollut siinä täydestä sydämestäni. Olin lähdössäkin jo aiemmin, mutta sitten hänen tilanteensa muuttui. Ei siitä voinut enää noin vain poistua.

Kysymykseesi ... kyllä se voi kestää. Sitä en kuitenkaan usko, että se koskaan todelliseksi rakkaudeksi muuttuisi.

Vähän ihmettelen, pystyykö suhteita noin selvästi kategorisoimaan - laastarisuhde tai jokin muu suhde.. eikös ne ole aina ainutkertaisia, elämäntilanteet ja -tarinat vaihtelee. Ihmiset tutustuu, kehittyy, vanhenee ja suhteet ja ajatukset kulkee siinä sivussa. Valitettavasti mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Aina joutuu ottamaan riskin pettyä tai sitten voi löytää jotain uutta ja hienoa.
Ja tosiaan, niinkuin sanottu, joku kohtaa resonoivan ihmisen kerran kymmenissä vuosissa, toisella heitä niitä saattaa tulla ja mennä. Kyllä näiden välillä on suuri ero.
Lämpimiä ajatuksia kaikille ja toivottavasti haavoittuvassa tilassa olevat eivät törmäisi suhdetehtailijoihin ja tukkukauppiaisiin.

Koin dramaattisen eron kun puoliso hylkäsi yllättäen kymmenien vuosien avioliiton jälkeen löydettyään uuden. Olin niin palasina mitä vaan voi olla ja eka suht siedettävä kun kiinnostui aloin pitämään seuraa lenkeillä ym harrastusten parissa. Oli kaikkea muuta kuin exäni, joka asiassa huonompi ja välillä ilkeä, mutta kun olin yksinäinen tarrauduin kuin hukkuva oljenkorteen..ja sitten löysin tosi rakkauden ja nyt kadun miten niin törppöön tuhlasin aikaa edes maanpäällisen helvettinä olo aikana. Se oli laastari jos mikä.

.Laastaeisuhteen aloittaja ei tarkkaan harkitse laastarinsa sopivuutta pitkällä tähtäimellä. Fyysinen viehättävyys ja seura riittävät kriteeriksi, sitten myöhemmin varallisuus, koulutustausta, arvot ja tulevaisuuden suunnitelmat yms eivät riitä/ole yhteensopivia. Joskus suhde voi olla mielenkiintoinen tuttavuus henkilöön, johon ei olisi tutustunut ellei kyseessä olisi ollut laastarisuhde lterveisiä Jmiehelle).

Mutta kipeää se tekee yleensä vain henkilölle, jota käytettiin laastarina.

Laastarisuhde kuulostaa jotenkin turhan keppoiselta ja alentavalta. Nykyaikan mä puhuisin proteesisuhteesta, joka on ihan hyvä vaihtoehto. Proteesihan voi varsin hyvin toimia koko loppuelämän. Se säästää liioilta kivuilta. Ei se koskaan alkuperäistä korvaa, mutta jos alkuperäinen huonossa kunnossa on niin on varsin toimiva juttu. Itse suosittelen vahvasti proteesisuhdetta.