Mä olen pohdiskellut sekä öisin että päivisin tätä miehenä olemisen ongelmaa. Ensinnäkään en osaa edes määritellä mikä se ongelma on, ja toiseksi en välitä tehdä asialle mitään, vaikka ymmärtäisinkin ongelman ytimen.
Kun ei enää ole testosteronimyrskyissä, eikä paljon muissakaan myrskyissä, niin jotenkin kaiken kootun, empiirisen metaforan lässähtäminen vuokaan vihloo kuin ampiainen eturauhasessa.
Miten itse olette ratkonut elämänne päätymisen tällaiseen umpikujaan, kuin palsta on? Vastaan tähän itse.
Mun mielestä nettikeskustelujen pullahtaminen esiin kuin kanttarellirypäs syyssateessa toimittaa elämän virkaa. Nyt pitää olla tarkkana, siis en tarkoita että keskusteluja ei olisi ollut ennenkin, vaan sitä että miehet ovat alkaneet puhua asiaa (naiset ovat aina puhuneet asiaa,näin vertailukohteena). Kas kun ennen miehen sisimmän näki vain hänen puheissaan ja teoissaan, niin nyt tämä sama puhe- ja tekotaival on ottanut lähtökohdiltaan merkityksettömän roolin, ikään kuin piilopuheen, miehen todellisen äänen.
Mutta minä olen tullut tieni päähän. Sellainen tuntuu hirvittävältä, lähes kauhistuttavalta, sillä aina avatessani koneen tiedän, että nyt se paskanpuhuminen taas alkoi. Mihin tai minne katoaa se maailma,jonka tunnen. Ja mitä ihmettä ja kummaa on tämä toinen ääni kellossa.
(siis sietämätöntä)
Kun ei enää ole testosteronimyrskyissä, eikä paljon muissakaan myrskyissä, niin jotenkin kaiken kootun, empiirisen metaforan lässähtäminen vuokaan vihloo kuin ampiainen eturauhasessa.
Miten itse olette ratkonut elämänne päätymisen tällaiseen umpikujaan, kuin palsta on? Vastaan tähän itse.
Mun mielestä nettikeskustelujen pullahtaminen esiin kuin kanttarellirypäs syyssateessa toimittaa elämän virkaa. Nyt pitää olla tarkkana, siis en tarkoita että keskusteluja ei olisi ollut ennenkin, vaan sitä että miehet ovat alkaneet puhua asiaa (naiset ovat aina puhuneet asiaa,näin vertailukohteena). Kas kun ennen miehen sisimmän näki vain hänen puheissaan ja teoissaan, niin nyt tämä sama puhe- ja tekotaival on ottanut lähtökohdiltaan merkityksettömän roolin, ikään kuin piilopuheen, miehen todellisen äänen.
Mutta minä olen tullut tieni päähän. Sellainen tuntuu hirvittävältä, lähes kauhistuttavalta, sillä aina avatessani koneen tiedän, että nyt se paskanpuhuminen taas alkoi. Mihin tai minne katoaa se maailma,jonka tunnen. Ja mitä ihmettä ja kummaa on tämä toinen ääni kellossa.
(siis sietämätöntä)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pidin sinusta enemmän naisena
Kuka mies täällä nyt itsestään pitäisi?
Salli mun nauraa.
(sallimatonta naurua)