Paikkakunnalla oli aiemmin iso kirjasto, joka sijaitsi vanhassa vanhassa rakennuksessa. Tila oli aika tunnelmallinen, ja samalla mukavan sokkeloinen. Kirjastossa oli monia kapeita nurkkauksia ja hyllynvälejä, joissa olisi voinut jutella rauhassa, jos olisi tavannut kiinnostavan ihmisen. Nyt paikkakunnan iso kirjasto on uusi ja modernin arkkitehtuurin mukainen. Ihan hieno paikka ja rakennus sinänsä, ja omalla tapaa tunnelmallinenkin. Valitettavasti modernin arkkitehtuurin akvaariomaiset rakenteet tekevät kaikesta tekemisestä ja puheesta avointa uudessa kirjastossa. Jos juttelet jonkun kanssa, niin kymmenet ihmiset voivat seurata tilannetta eri puolilta ja jopa eri kerroksista. Tästä siis otsikko; tutustuminen johonkin kivaan naiseen paikkakunnan kirjastoissa muuttui täysin teoreettiseksi ainakin sen ison kirjaston osalta.
Siellä vanhassa tunnelmallisessa kirjastossa minulle tapahtui kerran eräs kohtaaminen, ehkä viisi-kuusi-seitsemän vuotta sitten. Olin koneella selaamassa etsimiäni kirjoja. Vanhassa kirjastossa oli yhdessä salissa iso pöytä, jonka ympärillä oli useita tietokoneita tiedonhakuun. Siinä koneella ollessani viereen tuli nainen, tai oikeastaan tyttö, joka pyysi minulta apua kirjan etsimiseen. Autoin häntä sitten siinä koneella, näytin miten järjestelmällä voi tehdä monimutkaisempiakin hakuja. Tyttö vaikutti tekevän tikusta asiaa. Tai jotain siinä oli... Se oli sellainen lukutoukan näköinen tyttö, joka taatusti oli kirjaston vakikäyttäjä. Sellaisen oloinen tyttö, joka sopisi minulle, mutta jollaisen kanssa en ole seurustellut kuin kerran. (tai siis deittaillut olen kyllä muitakin vastavaanlaisia tyttöjä, mutta tullut jätetyksi ekojen tai tokien treffien jälkeen)
Tyttö kyseli minulta hiukan "liian pitkään" erilaisia asioita siitä järjestelmästä. En tarkoita sillä tavalla, että olisin mitenkään ärsyyntynyt. Tarkoitan sitä, että tyttö kyseli minulta "liian pitkään" ollakseen oikeasti kiinnostunut vain kirjojen hakemisesta. Olen aika varma, että hän odotti, että olisin aloittanut keskustelun jostain muusta asiasta, ja sitten olisimme voineet tutustua paremmin. Olisin mielelläni häneen tutustunutkin, söpön näköinen ja kiltin oloinen tyttö. En vain saanut mitään järkevää sanottua hänelle. Päässä löi tyhjää. Lopulta tyttö vain kiitti minua, ja lähdimme eri suuntiin. Kun pääsin kirjastosta pois, niin vituttti älyttömästi, kun en tehnyt mitään tilanteessa, enkä sanonut mitään sille tytölle.
Kuten sanottua, koska kirjastotila on muuttunut ihmisakvaarioksi, niin on täysin teoreettista kuvitella, että vastaavaa kohtaamista enää edes tapahtuisi. Jos nyt kuitenkin teoretisoidaan, niin mistä minun pitäisi puhua naiselle kirjastossa, jos tuollainen kohtaaminen vielä uudestaan tapahtuisi jonkun kivan lukutoukkanaisen kanssa?
Siellä vanhassa tunnelmallisessa kirjastossa minulle tapahtui kerran eräs kohtaaminen, ehkä viisi-kuusi-seitsemän vuotta sitten. Olin koneella selaamassa etsimiäni kirjoja. Vanhassa kirjastossa oli yhdessä salissa iso pöytä, jonka ympärillä oli useita tietokoneita tiedonhakuun. Siinä koneella ollessani viereen tuli nainen, tai oikeastaan tyttö, joka pyysi minulta apua kirjan etsimiseen. Autoin häntä sitten siinä koneella, näytin miten järjestelmällä voi tehdä monimutkaisempiakin hakuja. Tyttö vaikutti tekevän tikusta asiaa. Tai jotain siinä oli... Se oli sellainen lukutoukan näköinen tyttö, joka taatusti oli kirjaston vakikäyttäjä. Sellaisen oloinen tyttö, joka sopisi minulle, mutta jollaisen kanssa en ole seurustellut kuin kerran. (tai siis deittaillut olen kyllä muitakin vastavaanlaisia tyttöjä, mutta tullut jätetyksi ekojen tai tokien treffien jälkeen)
Tyttö kyseli minulta hiukan "liian pitkään" erilaisia asioita siitä järjestelmästä. En tarkoita sillä tavalla, että olisin mitenkään ärsyyntynyt. Tarkoitan sitä, että tyttö kyseli minulta "liian pitkään" ollakseen oikeasti kiinnostunut vain kirjojen hakemisesta. Olen aika varma, että hän odotti, että olisin aloittanut keskustelun jostain muusta asiasta, ja sitten olisimme voineet tutustua paremmin. Olisin mielelläni häneen tutustunutkin, söpön näköinen ja kiltin oloinen tyttö. En vain saanut mitään järkevää sanottua hänelle. Päässä löi tyhjää. Lopulta tyttö vain kiitti minua, ja lähdimme eri suuntiin. Kun pääsin kirjastosta pois, niin vituttti älyttömästi, kun en tehnyt mitään tilanteessa, enkä sanonut mitään sille tytölle.
Kuten sanottua, koska kirjastotila on muuttunut ihmisakvaarioksi, niin on täysin teoreettista kuvitella, että vastaavaa kohtaamista enää edes tapahtuisi. Jos nyt kuitenkin teoretisoidaan, niin mistä minun pitäisi puhua naiselle kirjastossa, jos tuollainen kohtaaminen vielä uudestaan tapahtuisi jonkun kivan lukutoukkanaisen kanssa?
Vastaukset 26
Vanhimmat
No joidenkin tutkimusten mukaan ei ainakaan kannata kysyä mitä kirjaa nainen lukee. http://keskustelu.suomi24.fi/node/10329480
Niin sen tiedän kyllä, että mitään läpinäkyviä iskurepliikkejä ei kannata vetää. Tiedän kokeilemattakin, että ne toimivat kirjastossa vielä huonommin kuin baarissa. Juuri siksi sitä kysynkin, että mitä esimerkiksi palstan naiset haluaisivat kuulla tuollaisessa tilanteessa.
Hiljaisuutta kiitos.
Jaha, nyrpeiden anonyyminaisten hyödyllisten vastausten vyöry alkoi.
Jos nyt puhutaan naisista, niin jos hyvää kirjaa lukee, niin kannattaa antaa lukurauha eikä saa häiritä, ennen kuin kirja on loppu.
Mitä nyt vain mieleen juolahtaa. Pahin moka syntyy kun alkaa miettiä sopivaa puheenaihetta. Ei ne panoeinotkaan menesty naisten kanssa sen takia että ovat niin älykkäitä keskustelijoita tai sen vuoksi että harkitsevat sanansa tarkkaan. Tärkeintä ei ole mitä sanoo vaan miten sanoo. Monissa tapauksissa edes se että sanoo edes jotain
Oletko itse onnistunut juttelemaan naisen kanssa esim. kirjastossa tai kaupassa niin, että olette vaihtaneet puhelinumeroita tai meiliosoitteita? Jos kyllä, niin mistä juttelit?
Keksi poika omat juttusi.
Jos antaa ohjeita, niin eikö olisi hyvä myös kertoa omista kokemuksista?
Kova olet kyselemään.
Niin olenkin. Mitä sitten? Huomasitko, jatkan kyselemistä?
Computer says no.
Otat jonkun lääketieteen kirjan ja selaat siitä pillu ja panojutut esille. Sitten näytät sitä ämmälle ja kysyt: "Näyttääx sun pillus tollaselta? Ootsä tehny tota panemista? Mennääx vessaan kokeileen?"
Noilla varmaan päästään oikeaan tunnelmaan ja saat pillua kirjaston paskahuoneessa.
Typerä viesti mutta siitä tuli mieleen..
Olin 90-luvulla kirjastossa töissä ja eräs kirja oli aina jossain väärässä hyllyssä, lähinnä teinipoikien jäljiltä. En muista mikä kirja se oli, mutta jotain ihmisen anatomiaa siinä esiteltiin ja "miten vauvoja tehdään".
Oli varmasti hyvä ja kiinnostava kirja.
Eikö pistepilkku-naisellakaan ole mitään neuvoa minulle aloituksen aiheeseen?
Pilkkupiste-naisella on nyt sen verran huono mielikuvitus, että ei osaa sanoa muuta kuin että kirjastossa olisi luontevaa puhua kirjoista (yllätys yllätys).
No mutta jos ajattelet, että itse menisit ns. pyytämään apua kirjastossa joltain kiinnostavalta mieheltä, niin mitä se mies unelmatapauksessa juttelisi?
Minusta olisi ihanaa saada apua kirjan (l. oikean hyllyn) etsintään, ja sopivan opuksen valitsemiseen. Joissain kirjastoissa se hyllykartta on piilotettu niin, että ainoa tapa löytää oikea hylly on vaan seikkailla siellä edes-takaisin, ja jotenkin siinä menee helposti sekaisin... Joskus kirjat on vähän väärässä paikassa jonkun toisen jäljiltä, joskus piilossa jossain palautushyllyssä, joskus vaan liian korkealla hyllyssä - eli etsintä- ja kurotteluapu olis kivaa. Ja usein samasta aiheesta on useampi kirja tarjolla, olisi kiva saada jonkun toisenkin arvio (ihan kansien, sis.luettelon ja pienen selauksen pohjalta) siitä mikä niistä ehkä kannattaisi valita... Minusta kirjasto vaikuttaa hyvältä paikalta tutustua, on jotain mistä jutella, ja tilanteesta pääsee helposti pois, jos se alkaa tuntua tukalalta tai väkinäiseltä.
Sillitrooli Joo noi vituttaa ihan messevästi kun tajuaa hiukan liian myöhään, että se meni jo. Se ettei saa itse perhana tilanteessa suutaan auki, lyö vielä uudestaan päin naamaa, kun tajuaa että meni sisu kaulaan tai ettei kyennyt ajattelemaan rauhassa asiaa. Pitäis aina olla sen verran seisokissa aivot, että osais lukea ensisijaisesti naisten mahdollista halukkuutta tutustua. Aina siis ekana mielessä, että toi haluaa mua. :D
Toki tuo vaikeuttaa kaikkea muuta ajattelua ja luultavasti mitään järkevää ei tule suusta ulos, kun keskittyy naisen käyttäytymiseen tai siihen haluaisko ite suhteen tai jotain muuta siitä naisesta.
Mutta ei se mitään vaikka yhden tuollaisen sössiikin. Luultavasti vastaavia munauksia tulee kyllä jatkossakin uudestaan ja uudestaan. :D
Joo kyllä niitä tulee tosiaan. Eniten harmittaa oikeastaan sellaiset tilanteet, joita ei edes sössi, vaan joissa ei ollenkaan edes tajua, että nainen olisi halunnut tutustua. Sitten parin päivän tai parin kuukauden päästä tajuaa, että voi ei taas mokasin yhden naisen.
Miten voi jossain ohikiitävässä hetkessä tajuta että nainen haluaa tutustua?!
Ainakin itse tulee jutskattua ihmisten kanssa mitä tuolla arjessa kohtaa eikä se tarkoita, että haluais tutustua sen enempää.
En puhu pelkästään ohikiitävistä hetkistä, vaan myös tilanteista joidenkin puolituttujen kanssa. Sitäpaitsi, vaikka sinä olisit äärimmäisen sosiaalinen ja lörpöttelet ja flirttailet jatkuvasti uusien ihmisten kanssa, niin kaikki ihmiset eivät ole sellaisia. En ole itsekään juurikaan sellainen, ja tiedän, että osa ujoista ja hiljaisista naisista on täysin päivastaisia kuin tuo käyttäytymismalli, mitä sinä kuvaat.
Hmm... Kyllä sen tosiaan usein tietää, jos nainen on kiinnostunut, mutta joskus taas ei. Joskus joutuu oikein tosissaan funtsimaan, että olisko sittenkin ollut saumaa. Mutta aina pitäis kokeilla, niin sitten ei tartte jälkeenpäin miettiä. :)
Pitäis olla se tyhjäpää, joka olettaa että kaikki tietenkin haluaa olla mun kaa. :D Mut... Samalla pitää mielessä, että millainen luonne mahtaa silläkin olla. Kaivaa kuitenkin listan takataskusta ja alkaa ruksailee, että silmienväri... Mätsää. Auto... Joo-o. Bemari... Aijjaijai... :D
No, puolituttujen kanssa varmaan tulee uusia tilanteita tai voi ehkä jopa ottaa yhteyttä, vai?
En ole itsekään äärimmäisen sosiaalinen, vaan ihan tavallinen. Tykkään kyllä yleensä jutella ihmisten kanssa ja toisaalta pidän sitä myös kohteliaana. Että joskus juttelen ihan kohteliaisuuttani.
Tuota... Kyllä noi tilanteet joissa nainen voi olla kiinnostunut on ainakin mulla ollu ihan tuntemattomien tai jonkun sellaisen kanssa, jonka on joskus ehkä nähnyt, mutta siinä se.
Jos ihmisten kanssa juttelee, niin ei se joo kerro mitään. Itekki joskus turisen kassalla tai muuten. Emmä noista keskusteluista oo ajatellu mitään. Hmm... Joskus joku seuraaminen tai sit asiaan kuulumaton viipyily tai katse tai joku... Enempi tunne kuin että asiasta voisi väitöskirjan kirjoittaa. Joskus ei vaan ole oikea hetki vastata, syystä tai toisesta. Tai sit ei ihan oo ollu varma tai sit on menny pupu pöksyyn. :D