Tulipas tässä vain pieneen mieleeni tollainen
näkökanta tohon lestadiolaisjuttuun... Kun eräs
ystäväni(lesta) on kamalassa tilanteessa uskon
takia. Hän on rakastunut ihmiseen, joka hänkin
välittää tästä ystävästäni tosissaan. He ovat
joutuneet piilottelemaan onneaan ja rakkauttaan
vuosia, mutta nyt ei tämä lestadiolainen enää
kestänyt sitä tilannettaan, vaan kertoi
vanhemmilleen totuuden. Vanhemmat tietenkin
antoivat kaksi vaihtoehtoa: usko tai siitä
eroaminen&seurustelu epäuskoisen kanssa. Ei ole
siitä lähtien ollut tyypillä kovin helppoa.
Kaikki kaverit, perheenjäsenet ym. ovat uskossa
ja katsovat tätä ystävääni tosi kieroon. On
todella väärin, kun ei voi olla rakastamansa
ihmisen kanssa vain sen takia, että
lestadiolaiset sattuvat olemaan erittäin
ahdasmielistä sakkia(varsinkin tässä asiassa).
Ihmetyttää suuresti, mihin se Raamatunkin
korostama lähimmäisenrakkaus on kadonnut. Uskon
tarkoitus ei kai ole ajaa ihmistä epätoivoon ja
masennukseen.
Niin, ei kai se usko sitä tee, vaan ihmiset,
jotka kuvittelevat toimivansa Jumalan nimessä ja
näin saavat muka oikeutuksen teoilleen.
Lestadiolaiset ovat ystävällisiä niin kauan kuin
kaikki on heidän maailmaansa sopivaa,
tukahdutettua ja synnitöntä. He elävät kuplassa.
Helppohan siinä on uskoa(tai siis noudattaa niitä
kaikkia lukuisia sääntöjä, sehän lestoille on
uskonsa päätarkoitus), kun ei ole mitään
muutakaan vaihtoehtoa.
näkökanta tohon lestadiolaisjuttuun... Kun eräs
ystäväni(lesta) on kamalassa tilanteessa uskon
takia. Hän on rakastunut ihmiseen, joka hänkin
välittää tästä ystävästäni tosissaan. He ovat
joutuneet piilottelemaan onneaan ja rakkauttaan
vuosia, mutta nyt ei tämä lestadiolainen enää
kestänyt sitä tilannettaan, vaan kertoi
vanhemmilleen totuuden. Vanhemmat tietenkin
antoivat kaksi vaihtoehtoa: usko tai siitä
eroaminen&seurustelu epäuskoisen kanssa. Ei ole
siitä lähtien ollut tyypillä kovin helppoa.
Kaikki kaverit, perheenjäsenet ym. ovat uskossa
ja katsovat tätä ystävääni tosi kieroon. On
todella väärin, kun ei voi olla rakastamansa
ihmisen kanssa vain sen takia, että
lestadiolaiset sattuvat olemaan erittäin
ahdasmielistä sakkia(varsinkin tässä asiassa).
Ihmetyttää suuresti, mihin se Raamatunkin
korostama lähimmäisenrakkaus on kadonnut. Uskon
tarkoitus ei kai ole ajaa ihmistä epätoivoon ja
masennukseen.
Niin, ei kai se usko sitä tee, vaan ihmiset,
jotka kuvittelevat toimivansa Jumalan nimessä ja
näin saavat muka oikeutuksen teoilleen.
Lestadiolaiset ovat ystävällisiä niin kauan kuin
kaikki on heidän maailmaansa sopivaa,
tukahdutettua ja synnitöntä. He elävät kuplassa.
Helppohan siinä on uskoa(tai siis noudattaa niitä
kaikkia lukuisia sääntöjä, sehän lestoille on
uskonsa päätarkoitus), kun ei ole mitään
muutakaan vaihtoehtoa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Just.
Voimmehan tällä palstalla ja varsinkin Pakana
(M):n teksteistä katella, mihin se tuollainen
henkinen tukahduttaminen johtaa.
Mistään tollaisesta ääripään toiminnasta ei
seuraa kuin pahaa. Voimmehan nähdä sen nyt
Afganistanini tilanteesta ja siitä, kuinka WTC
torneihin törmänneet äärimuslimit oli aivopesty.
Lestadiolaisuus on meidän kirkkomme
protestiliike, joka pyrkii antamaan ihmisen
elämälle tarkat normit, eikä ihmisen sitten tarvi
juuri itse tehdä päätöksiä, jos noudattaa noita
sääntöjä(paitsi onhan sekin tietenkin valinnan
tekemistä, mutta ei omilla aivoilla.).
Lestadiolaisuus pyrkii holhoamaan ihmisiä, jotka
uskovat(olettavat ilmeisesti, etteivät ihmiset
itse kykene omasta elämästään huolehtimaan).
Tekstini on ehkä hieman liian yleistävää, mutta
aiemmassa viestissäni mainitsema ystäväni tilanne
ei todellakaan tuo lestadiolaisuutta kovin hyvin
esille(tätä tapahtumaan ennen suhtauduin
lestadiolaiseen uskoon hyvin myönteisesti, mutta
raakuus, jota herätysliikkeessä esiintyy on
hämmästyttänyt minut täysin).
Mitä vaihtoehtoja tuolla raukalla ihmisellä nyt
sitten on? Jättää uskonsa, tai jättää rakastamansa
ihminen? Kuules, uskon voit jättää, ja rakkaan voit
jättää, sillä molemmat kyllä tulevat takaisin
aikanansa, ei ihminen voi elää ilman kumpaakaan,
joten turhaan murehdit tuon ihmisen tilannetta tai
kauhistelet herännäissuuntien ideologiaa. Onhan
selvää, että jos aikoo mennä naimisiin ihmisen
kanssa, jolla ei ole samanlaista maailmankuvaa,
niin ei siitä tule muutakuin murheita. Jomman
kumman on muututtava, tai jätettävä asia sikseen.
ei sitä uskoo kyl välttämättä saa takaisin... se
ei kyllä johdu siitä etteivätkö lestadiolaiset
toivoisi sitä vaan siitä' että parannusta
(kääntymistä) ei voi tehdä ilman omaatuntoa!!!
Ihminen ei itse voi tehdä parannusta vaan aina
Jumala on kaiken takana!!
Mistähän lestadiolaisista on kyse tässä
jutussa?!?
mun neljä veljeä ei enää tunnusta
vanhoillislestadiolaista uskoa niin kuin minä ja
muu perhe ja niitä ei missään tapauksessa katota
kieroon tai mitään sellasta!!! vaan niitä
rakastetaan aivan samalla tavalla jos ei
enemmänkin kuin niitä jotka ovat vielä uskonsa
saaneet säilyttää!!!
...sokea usko ,ilman omien aivojen käyttöä ,saa
aikaan ihmispoloissa,jotka eivät TIEDÄ asioista
enempää kuin heidän annetaan tietää !?!
Surullista on tuo...ei ollenkaan humaania !?!
Aito rakkaus on ikuista...uskomuksen voivat
vaihdella elämäntilanteen mukaan !?!
Itse olen vanhoillislestadiolainen ja haluaisin
hieman tarkennusta siihen mitä "raakuuttaa"
herätysliikkessämme esiintyy???
Joku jo kysyikin, että mistä lestadiolaisuudesta
mahtaa olla kyse??
Ymmärrän ystäväsi tilanteen, mutta kuten varmaan
tiedätte lestadiolaisilla on täysin eri
arvomaailma kuin ei-lestadiolaisella. Ei-
lestadiolaisen ja lestadiolaisen seurustelussa
tulee hirveästi ristiriitoja monessa asiassa, ja
uskon menettäminen voi sen takia olla vaarassa.
Ystäväsi on varmaan ajatellut itsekin tätä asiaa
että uskon säilyttäminen ei pidemmän päälle
välttämättä ole helppoa vaikka itse haluaisikin.
Juuri tämän takia en halua alkaa seurustelemaan
ihmisen kanssa jolla on eri arvomaailma kuin
minulla.
Meistä lestadiolaisista sanotaan usein että
olemme "aivopestyjä". Saamme kotona
lestadiolaisen kasvatuksen mutta se ei tarkota
että meidän on PAKKO olla koko elämämme
lestadiolaisina. Useimmat meistä vain valitsevat
sen tien koska pidämme sitä oikeana tienä. Jos
joku jättää uskon se on surullinen asia perheelle
ja ystäville mutta emme pidä ihmistä sen jälkeen
huonompana kuin ennen. Jos hän haluaa tulla
takaisin, otamme hänet rakkaudella vastaan.
Loppujen lopuksihan uskohan on jokaisen
OMAKOHTAINEN ASIA. Emme voi uskoa kenenkään muun
puolesta.
Useat valitsevat lestadiolaisuuden jatkossa
varmasti mainitsemastasi syystä, mutta en menisi
vannomaan, etteikö joukossa olisi niitäkin, jotka
ankaran ryhmäkurinne ja uskonsa kieltäneille
mahdollisesti eteen tulevan "syrjinnän" vuoksi
jatkavat vanhemmiltansa "perityssä" uskossa. Olen
myös kuullut, ettei vanhempia haluta järkyttää
eroamisella ja siksi roikutaan mukana.
Minua on myös kummastuttanut se, ettei joillain
tuntemillani vanhoillislestadiolaisilla ole
omaa "henkilökohtaista" uskoa lainkaan. He
sanovat, etteivät he sen kummemmin tunne Jumalan
ohjaavan elämäänsä tms. vaan heille usko on vain
sääntöjen noudattamista. Tämä on minusta outoa,
sillä lestadiolaiset kutsuvat meitä tavallisia
evankelisluterilaisia epäuskoisiksi, vaikka
meillä voi olla vahvempi henkilökohtainen usko,
kuin lestadiolaisella itsellään. Heille vain
tuntuu olevan tärkeää se, kuinka moitteettomalta
ihminen ulkoisesti vaikuttaa. He jaoittelevat
ihmiset kahteen lokeroon: Lestadiolaiset ja koko
muu turmeltunut maailma. Minua loukkasi suuresti
eräänkin vanhoillislestadiolaisen miehen sanat
siitä, että me kaikki "epäuskoiset" petämme,
valehtelemme, olemme juoppoja ja varkaita ja
ajamme tämän maailman tuhoon. Mihin se Raamatun
korostama lähimmäisenrakkaus on mennyt?
Ja viekö se ihmisen uskoa pois, jos suutelee
ennen avioliittoa tai laittaa ripsiväriä?!!! Jos
näin on, ollaan mielestäni heikoilla jäillä.
meillä ei todellakaa ole
minkäänlaista "ryhmäkuria" kuten edellisessä
kirjoituksessa mainitsit. En tiedä mitä tarkoitit
sillä, mutta seuroissa ja missään muissa
tilaisuuksissa ei käytetä minkäänlaista
ankaruutta, vaan nuorille ja tietysti muillekin
puhutaan rakkaudella. Oletko käynyt koskaan
lestadiolaisten tilaisuuksissa?? Huomasitko
siellä kenties jonkinlaista ankaraa kuria??
Kyllä jokainen joka on ymmärtänyt uskon asian,
tajuaa sen että kukaan ei voi uskoa toisen
puolesta. Usko on täysin omakohtainen!! Olkoon se
sitten lestadiolaisuus tai jokin muu uskonto!
Jos lapsi kieltää uskon se on surullinen asia
perheelle, siksi lapsi ei välttämättä halua
myöntää sitä perheelle koska hän tietää että se
tuottaa murhetta vanhemmille. Mutta ei ole
myöskään oikein että lapsi jatkaa "uskossa
roikkumista" vanhempien takia. Jokainen valitsee
itse oman tiensä ja kyllä jokaisen pitäisi se
ymmärtää. Itse en ainakaan haluaisi että joku
roikkuisi uskossa minun takiani!
Ei tämä ryhmäkuri -väite ole ihan tuulesta
temmattu... et ehkä ole itse koskaan ollut
sellaisessa elämäntilanteessa, jossa tällainen
ryhmäkuri tulee esiin. Tietysti se riippuu myös
paikkakunnasta; toiset "kuppikunnat" ovat
tiukempia. (Ja puhun nyt
vanhoillislestadiolaisista.) Tai niin kuin joku
sanoi osuvasti, että "et näe taulua, kun olet
itse raameissa", eli et ehkä kykene sen
olemassaoloa näkemään/myöntämään.
Ryhmäkuri on esim. sitä, että kun minä aikanaan
rupesin jättämään seuroissa käynnin väliin ja
kerroin vanhemmilleni, etten halua enää sinne
mennä, he kutsuivat erään "puhujaveljen"
paasaamaan minulle asiasta, jotta tulisin
järkiini. Samoin muut uskovaiset sukulaiset ja
ystävät paasasivat minulle ja pelottelivat mm.
ystävyyssuhteiden katkeamisella ja helvettiin
joutumisella, eli kyseessä on mielestäni henkinen
painostus. Tämä on v-lestadiolaisuudessa aika
yleistä, vaikka he väittävätkin, että uskominen
perustuu vapaaehtoisuuteen; käytännössä se ei
aina toimi, vaan "toisinajattelija" halutaan
pitää väkisin mukana. Tiedän, että he
tarkoittivat pohjimmiltaan hyvää, mutta
valitettavasti keinot olivat ihan väärät...
Tuossa aikaisemmin kirjoittanut tarkoittanee
ryhmäkurilla niitä teidän "sääntöjänne", ja
niiden noudattamista. Ainakin minun yhteisössäni
muut uskovaiset puuttuivat hanakasti asiaan, jos
joku toinen uskovainen "kärähti"
jostakin "sääntöjen" vastaisesta teosta, esim.
tv:n katselusta, ja tämä syyllinen sai sitten
ankarat nuhteet osaksensa. Tätä tapahtui sekä
perhepiirissä että laajemminkin uskovaisten
joukossa, ja tapahtuu kokemusteni mukaan
edelleenkin, ainakin "tiukkapipoisissa"
sukulaisperheissäni.
samaa mieltä. Silloin kun mukaudut sääntöihin
ei ole mitään ongelmia. Silloin kun rupeat
kyseinalastamaan näitä sääntöjä ja mikäli vielä
rohkenet näistä ääneen puhua varmaan saat
uskonveljet ja sisaret päällesi.
Vai mitä mieltä ovat v-lestadiolaiset esimerkistä.
Olet omasta mielestäsi uskovainen,mutta haluat
joskus hieman kaunistautua.Voit ajoittain meikata
käyttää korvakoruja jne...ja muuten käyttäydyt
kuten muutkin v-lestadiolaiset.
Tiedän vastauksen toiset uskovaiset viestittävät,
että ei uskovaisen ihmisen tarvitse koristautua
meikkaamalla tms... ja se on pahasta, mikäli olet
oikeasti uskovainen sinun täytyy lopettaa
maalliset paheet.
Tuskinpa tulee toisenlaisia tulkintoja.
Tossa lueskelin näitä viestejä joita tänne on
jätetty, ja on kyllä pakko tunnustaa että olen
kuullut väitettävän sitä sun tätä
lestadiolaisista. Vaikka kyllälin on pakko
tunnustaa etten yhtään lestaa ole tuntenut enkä
tiedä yhtään mitään heidän touhuiluistaan.
Semmonen asia kummiskin tuli mieleen, että eikös
se ole niiden oma asia mitä ne siellä
mestoillaan tekee? Ei sinne ole pakko kenenkään
mennä, jos ei halua.
Kuten joku kirjoittaja täällä vastasi, ryhmäkuria
ei itse huomaa, kun on mukana toiminnassa ja
tekee niin kuin käsketään.Mutta jos ei toimikaan
juuri niin kuin on opetettu ja kysenalaistaa
vanhempien päähän iskemiä arvoja, on heti kamala
haloo päällä. Kokisin tällaisen henkiseksi
painostamiseksi, vaikkei sitä ehkä huomaakaan
ihminen, joka on tottunut toimimaan mitään
kyseenalaistamatta ja juuri omaa pohtimista
käyttämättä. Elämä on tietenkin helppoa, kun on
kerrottu tasan asiat, joita ei saa ja joita saa
tehdä, mutta onko siinä sitten mitään järkeä...
Eikä varmasti seuroissa ole mitenkään suurempaa
kurinpitoa julkisesti(en ole itse käynyt em.
tilaisuuksissa, mutta v-lestadiolaiset ystäväni
ovat kuvailleet tapahtumia ja ihan positiivinen
kuva minulla niistä sinällään on), mutta kyllä
kurinpitojärjestelmä aika tehokkaasti pannaan
toimimaan (vaikka satapäisen suvun voimin), jos
on tarvis. Senkin olen huomannut, vaikka minulla
ei ole onneksi ole ihan omakohtaisia esimerkkejä,
luterilainen kun olen.