Morjens!
Olen 29-vuotias mies ja olen ollut sinkku jo kymmenen vuotta.
Ainoastaan kaksi lyhyttä seksisuhdetta on ollut tuona aikana.
Olen nyt vuoden verran etsinyt seuraa ensin live-elämästä, josta treffattavia neitoja on löytynyt niin kaupan kassalta kuin pankista ja töistäkin.
Kaikki nuo jutut ovat kuivuneet kasaan, lähinnä minusta johtuvista syistä.
En nimittäin ole halunnut sitoutua parisuhteeseen. Kaipaan parisuhdetta, mutta en halua sellaista?
Syitä lienee lukuisia ja kaksi lienee ylitse muiden.
Vanhempani ovat riidelleet koko ikäni ajan ja juuri kaksi viikkoa sitten äitini kertoi minulle, että jättäisi isäni, jos ei olisi tästä taloudellisesti riippuvainen. Isäni sanoo, että hän ottaisi äidistäni eron ja haluaisi olla yksin loppuikänsä... Ja lapsuudestani muistan lähinnä vain nuo vanhempieni ainaiset riidat.
Tästä olen saanut jonkin pelon parisuhdetta kohtaan, koska en pidä riitelystä. Se on jopa ollut monille kavereilleni epämiellyttävää, kun en vain suostu riitelemään mistään.
Toinen suuri syy lienee pitkä teiniaikainen seurustelu. Seurustelin tiiviisti neljä vuotta saman tytön kanssa. Suhteen ehtoopuolella huomasin, kuinka olimme kuin vanha pariskunta, joka harrasti seksiä säännöllisesti joka toinen viikko ja juoruttiin muista ilkeäsävyisesti keskenämme ja murjotimme aina sisällä kotona.
Nykyään ajattelen että onneksi hän halusi lopettaa suhteemme, silloin ajattelin hieman toisin.
Onko muilla samoja aatteita?
Onko sitoutuminen vaikeaa?
Olen 29-vuotias mies ja olen ollut sinkku jo kymmenen vuotta.
Ainoastaan kaksi lyhyttä seksisuhdetta on ollut tuona aikana.
Olen nyt vuoden verran etsinyt seuraa ensin live-elämästä, josta treffattavia neitoja on löytynyt niin kaupan kassalta kuin pankista ja töistäkin.
Kaikki nuo jutut ovat kuivuneet kasaan, lähinnä minusta johtuvista syistä.
En nimittäin ole halunnut sitoutua parisuhteeseen. Kaipaan parisuhdetta, mutta en halua sellaista?
Syitä lienee lukuisia ja kaksi lienee ylitse muiden.
Vanhempani ovat riidelleet koko ikäni ajan ja juuri kaksi viikkoa sitten äitini kertoi minulle, että jättäisi isäni, jos ei olisi tästä taloudellisesti riippuvainen. Isäni sanoo, että hän ottaisi äidistäni eron ja haluaisi olla yksin loppuikänsä... Ja lapsuudestani muistan lähinnä vain nuo vanhempieni ainaiset riidat.
Tästä olen saanut jonkin pelon parisuhdetta kohtaan, koska en pidä riitelystä. Se on jopa ollut monille kavereilleni epämiellyttävää, kun en vain suostu riitelemään mistään.
Toinen suuri syy lienee pitkä teiniaikainen seurustelu. Seurustelin tiiviisti neljä vuotta saman tytön kanssa. Suhteen ehtoopuolella huomasin, kuinka olimme kuin vanha pariskunta, joka harrasti seksiä säännöllisesti joka toinen viikko ja juoruttiin muista ilkeäsävyisesti keskenämme ja murjotimme aina sisällä kotona.
Nykyään ajattelen että onneksi hän halusi lopettaa suhteemme, silloin ajattelin hieman toisin.
Onko muilla samoja aatteita?
Onko sitoutuminen vaikeaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sitoutuminen on monelle miehelle vaikeaa. ole rauhassa sinkkuna ja tee asioita joista pidät. Älä etsi ketään. Ole avoin. Ei kenenkään ole pakko pariutua.
Näin olen itsekin elänyt 16v. ja seksiä saa omin käsin tarvittaessa. Ei ahdistuminen hyödytä mitään.
jos vain sukulaiset, tuttavat antaisivat olla rauhassa sinkku.
Huonossa avioliitossa elävät ihmettelevät eikö sulla ole ketään ja
antavat ymmärtää ettet ole mitään jos olet yksin.
On on, ei tuo sitoutumiskammo mitään harvinaista ole.
Itse olen havainnut että naisilla tuo sitoutuminen menee joskus sellaisiin sfääreihin että pukkaa paniikkia päälle, ainakin mekäläiselle.