Höh, tänään tunnen itseni niin yksinäiseksi ja vialliseksi tässä sinkkuudessani. Pelottaa nuo ihmissuhteet niin kovin; liikaa on ollut pettymyksiä ja kaikenlaista ikävää. En uskalla enää toivoa...ja taas pettyä. Olisi varmaan helpompaa viettää yksin loppuelämä kuin yrittää aina uudelleen löytää joku jolle kelpaisi sellaisena kuin on ja joka ei satuttaisi lopulta kuitenkin. Nuorena uskalsi rakastua suinpäin ja antaa tunteen viedä, nyt vain piilottelen ja pelkään. Ahdistaa kuitenkin tämä yksinäisyys. Ja sydämeen sattuu yhä kaikki.
Tunnevammainen sinkku?!
Innnnndra
8326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
parisuhdepalstalla otsikkoon "vieläkö yritetään", jossa aloittaja pyrkii välttämään pettymystä, eikä tiedä mitä tekisi. Sulla voisi olla näkemystä tai kommenttia asiaan.
Onpa kaunista, runollista tekstiä.
?
Olet kaunis sielu, täynnä kaipausta ja kysymyksiä. Kuin yhtenä kysymysmerkkinä seisot elämän arvoituksen edessä ja lähetät hennon huokauksesi ilmoille. Kaivaten, kysyen.
Tiedän: kun on vain 2 vaihtoehtoa, eivätkä kumpikaan helppoja
Ei auta pelottaa kun on sinkku. Yksin ei auta olla pelokas.
Yksin on kivaa.
Mulla sama tilanne, ap. Olen jo luovuttanut toiveen parisuhteesta. Olen viimevuodet jo vältellyt suuria pettymyksiä, vaikka todellisuudessa hirvittävän paljon yritystä suhteen suuntaan ei ole ollut. Jotain pientä tapailua jne, muttei sen ihmeempää. Väärä ihminen, väärä aika, väärä paikka. Aina se vaan menee pieleen, vaikka antaisi mahdollisuuden. Olen magneetti vääränlaisille ihmisille. Silti luonteeltani olen avoin, luottavainen, iloinen ja kaikin puolin parisuhdeainesta, mutta jotain menee vikaan. Tsemppiä sinulle yksinäisyyden kestämiseen!