Useimmat sinkkumiehet

Noniin! Nyt ollaan jännän äärellä...

Itsekin olen. Ja musta tuntuu että tässä puhutaan nyt 25-30-vuotiaiden sukupolvesta (lue: sukupolvi x). Mun porukat tosin ehti olla yhdessä noin seitsemisen vuotta mun syntymän jälkeen. Ja mä sentään olin haluttu lapsi. Go figure...

Mutta joo...yksinhuoltajapieruja ja nimenomaan äitejä. Vähemmästäkin kieroutuu naiskuva jo nuoresta pitäen. Luulemma.

Sano nyt vielä että, suurinosa meistä yh-lapsista on vielä ainoita lapsia perheessä niin voidaan yleistää oikein kunnolla ,)

Itte en ainakaan ole. Mun omat vanhemmat on naimisissa ollu kolmatta kymmentä vuotta.

Ittekin muuten haeskelen samankaltaista sitoutumista, mut sit onko se kuin realistista niin jää nähtäväksi.

Sama täällä ja vielä pahinta laatua, ainoa lapsi.
Näin jälkeenpäin ajatellen on poikalapselle suoranainen karhunpalvelus olla yh-äidin kasvattama.
Mieskuvaa pääse muotoutumaan ollenkaan, kerättävä itse maailmalta muita apinoimalla useimmiten huonolla menestyksellä.
Kaikenkaikkiaan voin sanoa että olen aika rikkinäinen ja hauras persoona, päällepäin sitä ei vain uskoisi.
Oma minuus löytyi aikoinaan punttisalilta ja siellä karjahtelevilta äijiltä, se tavallaan pelasti minut.
Tosin aiheutti fataalisen välirikon äitini kanssa koska en suostunut elämään kuten hän halusi. Oli ilmeisesti varannut minulle oman egonsa kiillottajan paikan.
Vieläkään en ole mikään normaali tasapainoinen parisuhteeseen kykenevä henkilö, ilmeisesti jollain lailla opin vihaamaan naisia.
Seksuaalisesti sen sijaan käytän heitä hyvinkin ahkersti hyväkseni ja he minua, ilmeisesti varustukseni on siihen kommenteista päätellen enemmän kuin riittävä.