otsikkona tulikin jo lyhyesti kiteytettynä. Mieheni on siis ainoa lapsi ja minusta tuntuu, että hänen äitinsä ei ole halunnut auttaa lastansa missään asiassa. Ei lapsena eikä nyt aikuisenakaan. Kaikki asiat kääntyvät mieheni äitiin. Heidän perheessä hänen äitinsä on aina sanellut viimeisen sanan. Oikeastaan vieläkin hän yrittää sanella viimeisen sanan vaikka mieheni on asunut poissa kotoa jo 5vuotta. Mieheni äiti tupakoi ja siitä huolimatta, että mieheni ja mieheni isä ovat pyytäneet ettei hän polta sisällä, niin hän tupakoi keittiössä.
Mieheni äitiä ei siis kiinnosta se mitä muut ovat mieltä tai mikä mahdollisesti ei ole hyväksi muille, kunhan hänellä itsellä menee hyvin.
Me mieheni kanssa harvemmin pyydämme apua keneltäkään, mutta ensimmäistä asuntoa hankkiessamme pyysimme vanhempiani ja mieheni vanhempia takaamaan 12tuhatta euroa koko lainasta. Mieheni isä olisi suostunut, mutta hänen äidilleen tämä ei käynyt, mutta hänellä oli "hieno" idea "jos he ottavat lainaa pankista ja me maksamme heille korkoa". Me ei suostuttu diiliin, vaan minun vanhempani lähtivät takaamaan koko osuutta.
Mieheni suoritti ammattitutkinnon ja isäni antoi miehelleni rahaa hyvin suoritetusta tutkinnosta. Mieheni vanhemmilta mieheni ei saanut mitään.
Mieheni on joutunut myös itse kustantamaan oman autokoulunsa ja muita tavaroita mitä on lapsena halunnut. Hänen vanhempansa ovat laittaneet mieheni keräämään kaikki rahat. Hänen äitinsä on myös käyttänyt miestäni omana kodinhengettäreenä. Mieheni ja hänen isänsä ovat hoitaneet kodin siivouksen, kaupassa käynnit ja ruuan laitot. Mieheni äiti on vain voivotellut, kuinka raskasta on kodin hoito.
Hänen vanhempansa eivät tulleet edes mieheni sotilasvalaan, koska olivat töissä. Minä matkustin 200kilometriä ja otin töistä vapaapäivän, jotta pääsin sotilasvalaan, että miehelläni olisi edes joku todistamassa ainutlaatuista päivää hänen elämässään. Muistan myös niitä kertoja, kun olisin ollut tulossa tapaamaan miestäni, mutta en voinut, koska hänen äidillänsä oli huono päivä, niin silloin hän ei omien sanojensa mukaan "jaksanut ketään".
Hänen äitinsä ei edes vaivautunut hankkimaan uutta juhla-asua meidän häihimme, vaan tuli 20vuotta vanhalla hameella, joka on ollut hänellä päällä jokaisessa juhlassa, mutta hankki uuden puvun itsenäisyyspäivän juhliin. Häissämme hän myös kävi esittelemässä itsensä jokaiselle juhlavieraallemme. Näin hän sai kaipaamansa huomion.
Hän soittaa miehelleni yleensä kerran viikossa ja tällöinkin hän puhuu tunnin verran omia asioitaan. Sisareni teki havainnon, että mieheni vanhemmat kysyivät meiltä asioista, joista sai sellaisen kuvan, ettei mieheni vanhemmat tiedä mitään meidän elämästä. Ja näinhän se onkin, ei mieheni äidillä ole kiinnostusta tietää oman poikansa elämästä.
Mieheni äitiä ei siis kiinnosta se mitä muut ovat mieltä tai mikä mahdollisesti ei ole hyväksi muille, kunhan hänellä itsellä menee hyvin.
Me mieheni kanssa harvemmin pyydämme apua keneltäkään, mutta ensimmäistä asuntoa hankkiessamme pyysimme vanhempiani ja mieheni vanhempia takaamaan 12tuhatta euroa koko lainasta. Mieheni isä olisi suostunut, mutta hänen äidilleen tämä ei käynyt, mutta hänellä oli "hieno" idea "jos he ottavat lainaa pankista ja me maksamme heille korkoa". Me ei suostuttu diiliin, vaan minun vanhempani lähtivät takaamaan koko osuutta.
Mieheni suoritti ammattitutkinnon ja isäni antoi miehelleni rahaa hyvin suoritetusta tutkinnosta. Mieheni vanhemmilta mieheni ei saanut mitään.
Mieheni on joutunut myös itse kustantamaan oman autokoulunsa ja muita tavaroita mitä on lapsena halunnut. Hänen vanhempansa ovat laittaneet mieheni keräämään kaikki rahat. Hänen äitinsä on myös käyttänyt miestäni omana kodinhengettäreenä. Mieheni ja hänen isänsä ovat hoitaneet kodin siivouksen, kaupassa käynnit ja ruuan laitot. Mieheni äiti on vain voivotellut, kuinka raskasta on kodin hoito.
Hänen vanhempansa eivät tulleet edes mieheni sotilasvalaan, koska olivat töissä. Minä matkustin 200kilometriä ja otin töistä vapaapäivän, jotta pääsin sotilasvalaan, että miehelläni olisi edes joku todistamassa ainutlaatuista päivää hänen elämässään. Muistan myös niitä kertoja, kun olisin ollut tulossa tapaamaan miestäni, mutta en voinut, koska hänen äidillänsä oli huono päivä, niin silloin hän ei omien sanojensa mukaan "jaksanut ketään".
Hänen äitinsä ei edes vaivautunut hankkimaan uutta juhla-asua meidän häihimme, vaan tuli 20vuotta vanhalla hameella, joka on ollut hänellä päällä jokaisessa juhlassa, mutta hankki uuden puvun itsenäisyyspäivän juhliin. Häissämme hän myös kävi esittelemässä itsensä jokaiselle juhlavieraallemme. Näin hän sai kaipaamansa huomion.
Hän soittaa miehelleni yleensä kerran viikossa ja tällöinkin hän puhuu tunnin verran omia asioitaan. Sisareni teki havainnon, että mieheni vanhemmat kysyivät meiltä asioista, joista sai sellaisen kuvan, ettei mieheni vanhemmat tiedä mitään meidän elämästä. Ja näinhän se onkin, ei mieheni äidillä ole kiinnostusta tietää oman poikansa elämästä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja näinhän se onkin, ei mieheni äidillä ole kiinnostusta tietää oman poikansa elämästä.
Nimimerkki harmistunut, en usko etteikö äidillä olisi kiinnostusta, mutta taitaa ollakin niin, että itse ette hänelle mitään kerro. Eikä äiti hienotunteisena ihmisenä kysele niitä teiltä, tai sitten ei edes uskalla kysellä mitään.
Tämä äitien ja isien morkkaaminen on julmaa peliä teiltä aikuiset lapset.
Asioista keskustellaan ja yleensä suvin asioita ei levitellä pitkin kyliä ja kaupunkeja, joten pyytäisin ajattelmaan ennen näitä kirjoituksianne tai sanomisianne.
Kun teitä arvoisat aikuiset lapset tulee niin viisaita, että alatte hävetä vanhempianna, jotka kuitenkin hyvin monelle ovat omalla työllän ja luopumalla itse monista asiosita on antanut mahdollisuuden käydä kouluja ja päästä elämässä eteenpäin, eikä vämä vanhammat ole viisaudessaan antaneet lapselleen kaiken ja sitten te käytte heitä polkemaan ja häpeämään.
Kun tuossa kerrran kuulun, että joku aikuinen lapsi oli sanonut, että heille ei oma äiti tai isä voi tulla käymään yllätyksenä, sillä heillähän olisi saattanut olla vaikka vierait. Kuulosti tosi hirveltä, sillä nuokin vanhammat ovat itsekin lukeneita ihmisiä ja työelämässä olleet varsin näkyvillä paikoilla. Jotain on lapsen päässä vialla tai salasuuksia, viinan käyttöä, vieraita suhteita tai muuta kun noin vanhempiaan valistaa.
Noista häistänne, olisin itse asettanut puolison äidin kuin omatkin vanhenpamme hieman sivummalle myös vastaanottamaan vieraat, sillä toki olisin halunnut kaikille esitellä myös omat läheiseni. Näin olen myös monissa häissä nähnyt tehtävänkin.
Se on vanhempien moka ja kun on itse maksanut autokoulut ja kaikki muutkin itse niin e isilloin tarvitse kuskata vanhempiaan mihinkään kun eivät ole korttia maksanut ja taitavat olla persaukisia vanhempia kun eivät lastaa auta. Ei siihen lainan takaukseen olis anopin nimeä tarvittu ja apen nimi olisi riittänyt ja eikä miehsi koskaan sano suoraan tuollaiselle äidille joka ei lapsiaa missään asiassa tue ja niin edelleen.
Minäkin huomasin, että autokouluakaan eivät kustantaneet. Minä en olisi pystynyt kustantamaan omaakaan ajokorttiani, niin että aika tympeää on olettaa, että ajokortin kustantaminen olisi jotenkin vanhempien velvollisuus.
Mitä tulee aikuistuneiden lasten kertomuksiin lapsuuden kovista työkokemuksista, niin ne on pantava oman arvoonsa. Jokainen äiti, joka on patistanut jälkikasvuaan kotitöihin tietää kyllä, millaisen taistelun jälkeen saa kersansa tamppaamaan mattoja tai viemään roskat.
Muutenkin on turha elää kaunaa kantaen. Itselle on paljon helpompaa ottaa hiukan huumoria mukaan elämäänsä. Hymyillen selviät paremmin tyhmistä puheista.
Tässä ei ole kyse mistään mieheni omista kertomuksista, vaan olen itse todistanut näitä. Miestäni ei ole tarvinnut patistaa kotitöihin. Minä olen verrannut mieheni perheen käytöstä siihen mitä olen omalta perheeltäni saanut tai mitä omien kavereideni perheet ovat auttaneet omia lapsiaan.
Raha-asioissa ei ole kyse siitä etteikö hänen vanhemmillaan olisi varaa auttaa tai olisi ollut varaa kustantaa esim. sitä autokoulua. Kyse on siitä, että he(tai miehen äiti) ei ole halunnut auttaa/kustantaa. Tuolla aikaisemmin joku sanoi, että olisihan esim. mieheni isän nimi riittänyt paperiin. joo olisi, mutta mieheni äiti ei antanut mieheni isän pistää sitä nimeä paperiin, eikä hän anna mieheni isän auttaa muutenkaan. Syy on se, että "he ovat yhtä, heidän rahat ovat heidän yhteisiä".
Mieheni äidin kanssa ei voi keskustella, koska hän ei yksinkertaisesti usko mitään mitä hänelle sanoo.
Eikös tuo nyt ole aika normaalia? Muuten tuntui kuin olisit puhunut vanhemmistani, mutta oma äitini ei polta ja hoitaa osansa kotitöistä, sotilasvala sen sijaan - Kuka sinne ketään haluaa typeryyttä todistelemaan?
Siis joukon typeryyttä ei henkilön. Never again....
VAI IIN
No huhhuh. Entä sitten jos ei maksa autokoulua? On varmaan kuitenkin antanut lämoöä ja rakkautta ja antanut mihen olla lapsena lapsi. Saanut ruokaa ja juomaa, puhtaat vaatteet, lääkitystä kun on ollut kipea ja katon päänsä päälle. Tätä kaikkea on miehesi varmaankin saanut erittäin monta vuotta - ihan ilmaiseksi.
Miehesi vanhemmat ovat pitkän ajan pistäneet lapsensa edun oman edelle. Tämä tarkoittaa epäitsekkäästi luopumista monen monista asioista voidakseen kasvattaa lapsen turvallisessa ympäristössä jne jne.
Kun miehesi on nyt aikuinen, eikö hänen vanhempansa jo viimeinkin voi alkaa elää niin kuin haluaa? Tai edes pukeutua juhliin niin kuin haluavat ja päättää itse mihin rahansa tunkevat? Se, että miehesi äiti ei antanut isän taata lainaa on hölmösti ajateltua. Appesi on tehnyt valinnan olla avioliitossa juuri tuollaisen vaimon kanssa, tuskin hän mitään shouta pisti pystyyn kun ei "saanut" taata lainaanne.
Teillä ei ole lapsia, sen tiedän. Itse sain juuri esikoiseni, ikää minulla on 24 vuotta.. Olen alkanut arvostamaan omia vanhempiani aikavn eri mittakaavassa kuin ennen lasta. Niin paljon on minunkin eteeni tehty, vaikkei ennen siltä tuntunutkaan. Elämä opettaa arvostamaan.
Lainaus ap:n jatkoviestistä : "Mieheni äidin kanssa ei voi keskustella, koska hän ei yksinkertaisesti usko mitään mitä hänelle sanoo. "
Edellä olevasta lauseesta aloin miettimään, miten paljon ap:lla on vielä elämää koettavana ennen kuin oivaltaa sen yksinkertaisen totuuden kuinka ketään ei tässä maailmassa pelkillä sanomisilla muuksi muuteta. Jos jotakin haluaa muuttaa, niin korkeintaan itseään ja jokainen tietää, miten vaativaa se on jo niinkin. Kun ei itsekään kaikkea usko, niin miten sitten muutkaan :)
Lähtisin ap:n sijassa miettimään ovatko omat arvoni vielä niin kiinni vanhempieni arvoissa, etten ymmärrä muita perheratkaisuja. Kaikki ei ole niin mustavalkoista, jossa oma porukka ovat hyviksiä ja muu porukka pahiksia. Ja sääli on tyhmää, sillä oletan ap:lla olevan hyvä parisuhde ja hmm, ketä kiittää appiukon lisäksi kivasta miehestä? Ehkäpä se kaamea anoppi uskalsi itsekeskeisyydellään opettaa lastaan oivaltamaan sen, että äiditkin ovat ihmisiä. Miten mukavaa kun teillä on omia jälkeläisiä, niin miehesi kykenee olemaan yhtä lailla kodin hoidon esimerkkinä kuin sinäkin.
Se, mitä en ap:n viestissä ymmärtänyt yhtään, että olisi huomionhaluista tervehtiä kaikkia häävieraita. Suomalaiset ovat niin arkaa ja pelokasta kansaa, että täällä täristään jo kauhusta ja pelosta jos joku ylipäätään rohkenee puhutella vierasta bussipysäkillä. Joten tässä asiassa toivon ap:n ryhtyvän katsomaan peiliinsä olisiko omissa tavoissa parantamisen varaa, sillä minusta on suorastaan hienoa että anoppi ymmärsi ottaa häissänne vastuullisen roolin ja huomioida kaikki vieraat.. Kannattaa miettiä tarkkaan hyvää etikettiä ja lukea vaikka oppaita ennen kuin lähtee tekemään omia arvelujaan, mikä olisi oikein. Suomessa ei aikuoikeesti osata käyttäytyä ja mokia tehdään juuri ennakkoluuloisuuden ja epävarmuuden vuoksi.
Hyvä, että pohdit anoppiasi, mutta karsi negatiivisuutta. Se p...a jää sinuun, ei anoppiin ja vaikeuttaa välejänne vain lisää. Elä elämääsi ja ole onnellinen. Ei sinun tarvitse anoppilassa käydä, vaan keskitä voimasi omaan kotiisi.