Tuntuu vaan että luetellaan erilaisia vaatimuksia, millainen kumppanin pitää olla luonteen, ulkonäön, elämäntilanteen, omaisuuden jne. suhteen.
Kun itse kohtasin mieheni ja rakastuin niin millään muulla ei oikeasti ollut väliä. Se yhteenkuuluvaisuuden tunne oli vaan niin suuri.
Ihan kuin olisi tullut kotiin. Tiedettiin että kuulutaan yhteen.
Ettekö ole kokeneet semmoista/halua sitä?
Kun itse kohtasin mieheni ja rakastuin niin millään muulla ei oikeasti ollut väliä. Se yhteenkuuluvaisuuden tunne oli vaan niin suuri.
Ihan kuin olisi tullut kotiin. Tiedettiin että kuulutaan yhteen.
Ettekö ole kokeneet semmoista/halua sitä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Totta kai täällä halutaan sellaista. Tuppaa vaan olemaan, että naiset kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta lähinnä menestyvien ja komeiden supliikkimiesten kanssa. Sitähän täällä valitetaan, ja siksi puhutaan vaatimuksista... Itse ainakaan en mitään niin kaipaisi kuin että tapaisin naisen, ja olisi juuri tuollaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ei minulla ole juurikaan muita vaatimuksia, kuin että olisi molemminpuolinen tunne siitä, että toinen puolisko on vihdoin löytynyt.
Parikin kertaa koettu. Mutta eihän se tunne ikuisesti kestänyt niiden kanssa jotka sai, ja se jonka kanssa juttu jäi pahasti kesken vaivaa edelleen mieltä eikä kukaan tunnu miltään häneen verrattuna.
sama homma! Miks juttunne keskeytyi?
hän lähti/joutui pois.
joutui? Vähä sama täällä. On tää elämä julmaa välillä.
Kyl semmosen haluis kokea. Mutta sen pitäis olla myöskin molemminpuolista eikä yksipuolista... et joo omalla kohdallani ainakin tällainen molemminpuolisuus on kyllä kokematta.
semmonen tunne on tullut koettua ja sillon tietää, että suhde tulee kestämään.
Uskon rakkauteen ja tiedän että itse en tule sitä kokemaan.
Nyt kyllä täytyy sanoa, etten ole kokenut tuollaista. Ihastumiseen riittää silmäämiellyttävä ulkonäkö, mutta rakkaus tarvitsee syntyäkseen monenmoisten kriteerien täyttymistä.
Sinunkin on aivan turha sanoa, etteikö millään olisi mitään väliä. Saisit vaikka selville, että miehesi on ollut linnassa pedofiliasta tai vaikkapa hakkaisi sinua tai kävisi vieraissa. Luulen, että yhteenkuuluvuuden tunne katoaisi alta aikayksikön.
Totta kai uskon rakkauteen, mutta rakastua voi näkemykseni mukaan elämän aikana monta kertaa, eikä kukaan nykyisistä ja menneistä välttämättä ole "se oikea", josta ajattelee, että kuulutaan ikuisesti yhteen. Oikeasti minua on aina puistattanut toisten naisten puheet "MINun miehestäni". Kohteliasta kyllä kumppania kohtaan puhua sitoutuvasti, mutta loppujen lopuksi emme voi kuin rakastaa toinen toisiamme virheine kaikkineen.
En usko, että rakkaus takaisi pitkässä juoksussa mitään. Ainakaan minulle, miehelle. Totta kai niistä omista ja kumppanin tunteista saa nauttia silloin kun niitä on.
Olen sitäkin mieltä, että rakkaus syntyy siitä, että toisessa on tiettyjä ominaisuuksia. Miksei sitten olisi fiksua miettiä niitä ominaisuuksia?