Ärsyttävä päiväkoti

ninkö

Opettele kirjoittamaan jk.

Olen joskus miettinyt, että päiväkodit taitavat olla yksi paskimmista työyhteisöistä sen vuoksi, että siellä pääosa työntekijöistä on naisia. Pomona on nainen jolla ei ole mitään johtamiskoulutusta. Kaamea nokkimisjärjestys luultavasti. Auts.

Toinen paikka on sairaala jossa on vielä vanhankantainen herra ja alaiset meininki.

www.notalwayright.fi:hin avautumaan siitä ;)

Päiväkodit, koulut, työkkärit, tuomioistuimet, sairaalat... Sama meininki lienee julkisella sektorilla ihan joka paikassa.

Syynä on pitkälti se, että näillä aloilla ei lahjakkuutta ja omaperäisyyttä juuri tarvita eikä kaivata. Kunhan vaan olet hiljaa etkä erotu massasta.

Hei! Itse olen reilu 3 vuotta sitten valmistunut sosionomiksi ja ensimmäinen työpaikkani oli kehitysvammaisten päivätoimintapaikka. Tykkäsin työstä, mutta meidän vastaava oli aivan kamala. Hän mollasi meitä muita työntekijöitä ja kun teimme joulukortteja (siis vaikeasti kehitysvammaisten kanssa) niin vastaava tuli toimistostaan ja naureskeli korteille ja sanoi ettei rumempia ole nähnyt. Hän oli todella narsistinen persoona ja minun lisäkseni työpaikalla oli 2 muuta ohjaajaa. Toinen koko ajan sairauslomalla, koska työilmapiiri niin huono vastaavan takia. Ja tälle vanhemmalle työntekijälle vastaavamme oli todella ilkeä, arvosteli hänen perheensä, ulkonäkönsä yms, päivittäin ja lähes joka päivä tämä ohjaaja lähti itkien tai raivoissaan kotiin. Itselleni oli määräaikainen työsuhde, jota vastaava olisi jatkanut vakituiselle, mutta en jatkanut.

Seuraava työpaikkani oli kehitysvammaisten juuri avattu asumisyksikkö. Saman sairaanhoitopiirin alla kuin edellinenkin paikka. Tuolla meno vielä hurjempaa. Työpaikalle oli eräitä työntekijöitä, jotka myrkyttivät koko ilmapiirin, ei tervehditty aamulla, haukuttiin selän takana ja arvosteltiin toisten ammattitaitoa yms. Ja vastaavalle sanoimme asiasta, niin hän alkoi kaveerata ja suosia näitä työpaikkakiusaajia. Myös kehitysvammaisten kohtelu oli ala-arvoista, heille huudettiin kiroillen, sätittiin, tietty aamuvuoro ei käyttänyt pyörätuolilaisia vessassa, vaikka he pyysivät ja sitten iltavuoron tullessa oli mennyt jo housuun tai he itkien huusivat että vessaan piti päästä yms. sairasta touhua. Meitä oli 15 uutta työntekijää kun aloitimme ja koeajan kuluessa 8 irtisanoutui omasta halustaan. Yksikköön siis jäivät nämä työpaikkakiusaajat ja he jotka kohtelivat puolustuskyvyttömiä asiakkaita huonosti. Ja vastaava sen kun suosi heitä. Joten se oli jo toinen vakituinen paikka jonka jätin.

Välissä tein vuorotteluvapaan sijaisuutta sosiaalitoimessa, ja siellä viihdyin. Siellä ei puhuttu pahaa kenestäkään ja autettiin ja tuettiin toisia työssä. Minutkin uutena, ja sijaisena otettiin vastaan niin, kuin olisin aina kuulunut tiimiin. Sijaisuus valitettavasti kesti vain 4 kk.

Nyt teen äitiysloman sijaisuutta kuraattorityössä ja täällä taas niin huono ilmapiiri kuin olla ja voi. Olen alinta paskaa, koska olen sijainen (olen kuitenkin 1,5 vuotta täällä...) Osaamistani arvostellaan koko ajan ja täytyy koko ajan olla varpaillaan. Varsinkin alemmin koulutetut (esim. opitnosihteerit) eivät edes tervehdi minua ja tekevät todella lapsellista kiusaa minulle. Heittelevät tekemiäni asiakirjoja pois ja sitten naureskelevat kun en ole niitä heille tuonut, vaikka olenkin yms. Tätä komennusta on jäljellä muutama kuukausi.

Tämän lisäksi olen tehnyt keikkatyötä vanhustyössä silloin tällöin viikonloppuisin. Ja siellä se vasta sairasta meno onkin. Huoritellaan, haukutaan toisia lehmiksi, puhutaan heti selän takana kun joku lähtee töistä. Arvostellaan toisten työtä yms. sairaslomia yms yms.

Joten olen miettinyt, että ei tällä sosiaali- ja terveysalalle kukaan tervejärkinen kauaa jaksa, koska minäkin lyhyen 3 vuotisen työhistoriani aikana olen näinkin usein törmännyt huonoon työilmapiiriin ja suoraan sanottuna lapselliseen toisten kiusaamiseen työpaikalla. Itse olen tehnyt päätökseni ja siirryn pois tältä alalta.

Aiemmin olin töissä lentokentällä sekä matkailualalla (mm. oppaana monta vuotta). Ja siellä meillä oli kaikilla hyvä olla töissä, jos joku mokasi niin toiset auttoivat, ei siitä ruvettu kiusaamaan tai mollaamaan, aina pidettiin yhtä. Siellä kyllä oli myös miehiä työssä, joten ehkä sekin vaikutti asiaan. Annettiin työrauha työkaverille. Aion hakeutua takaisin muihin töihin ja todellakin sellaiseen työyhteisöön jossa myös miehiä. Sosiaali- ja terveyspuolen työssä en aio omaa terveyttäni ja jaksamistani menettää. Toki harmittaa, että kävin turhaan lähes 4 vuotta koulua ammattikorkeassa, jos en jatkossa aio työskennellä alalla. Mutta eikai siitä haittakaan ole. Toki tuntuu tyhmältä vaihtaa reilun 2000 e palkka esim oppaan 500e kk palkkaan, mutta jos elämäni on onnellisempaa, niin aion sen kyllä tehdä.

Tsemppiä kaikille jotka jaksaa sinnitellä terveysalan työssä nokkimassa tai nokittavana. Hatunnosto teille.

Kamala mitä touhua. Veikkaan että naisia olivat nämä esimiehesi ja työkaverisi. Nainen on piru naiselle.

Nyt sitten oltiin pomon ja yhden toisen kanssa kolmistaan palaverissa, koska olin ollut töykeä huomauttaessani tuota toista osapuolta lehden lukemisesta sanomalla "on varmaan mielenkiintoinen lehti". Luulin ettei töissä saa lukea lehtiä, jos huoneessa on paljon lapsia ja siitä huomauttaessanikin tein väärin. Tuntuu etten jaksa enää tuota työpaikkaa. Pomokin menee mukaan noihin lapsellisuuksiin. En ymmärrä miten ihmiset päiväkodissa voi olla noin naurettavia. Pyysin tuolta akalta anteeksi pomon edessä ja hän kamalan loukkaantuneena sanoi ettei anna mulle anteeksi. Että tämmöstä tällä kertaa...

Voi vitsi, teillä varmaan laosetkin käyttäytyy kypsemmin kuin mainitsemasi henkilökunta? :) Pakoon vaan ja äkkiä, sanon minä!

et ole yksin. täällä myös nuori nainen keikkailee päiväkodeissa ja ihan *''** en haluaa kiroilla mutta ottaa pääähän. vakityöntekijät ovat mitä rasistisimpia juttelevat keskenäään ja kuiskalevat kirviin kun oot parin metrin päästä, jotain pakkokahvia pitäis pitäää kun en itse juo sitä, en saa joskus lukea nukkarissa ja kysyvät töykeästi "Osaatko lukea suomen kieltä" mitä naurattavin kysysmys maailmassa.

olen lasten kanssa ulkona 2 tunttia aamulla ja iltapäivällä yksi ja saan seista pakkasessa kädet ja jalat jäässä.
antavat minun tehdä siivoukset ja muut hommaty kun ne ite laiskottelevat kahvihuoneen sohvalla.
eivä osaa puhua nätisti vaan osittavat sormella sinuun " sinä tänne heti" kuulet en minä mikäään koira oo hyvänen aika.

kyn yksi lapsi kiukuttelee, sanovat etä lapsi vierastaa sinua ja vaikka oon ollut siellä paljon se lapsi on luonteeltaan agresiivinen vai pelotanko hänet.....
yksi nainen tuli mulle sanomaan ooi miten hyvin lapset suhtaituvat minuun vaikka olet tumma ihonen.,,,,,,,,, ARE U KIDDING ME.,.,., miten ottaisin sen vakasvasti vai en tiedä....
ja vielä kun yksi lapsen vanhemmista tulee hakemaan omaa lastaan niin katooo mua ihan terävällä katseella että kuka hemmitin sä oot... kun kerron hänelle että ooon sijainen ja yritän hymyillä ja kertoa laspen päivästä se vaan vetäää lasta kadestään ja sanooo moikka..

arrrrghhh ei mitään hyväää sanottavaa päiväkodein työntekijöistä. aina valittavat uusista ihmisistä eivatkä anna heidän sopeutua..
nyt olen tullut siihen päätökseen että haluan lopettaa päiväkotityöt...
sen myötä sain paljon sairauksia esm ahdistuneisuutta, päänsärkyä, selkäkipuja ja huono-unirytmiä ja pelkoa
olen kaultaani päästä varpaaisiin asti täynnä, en jaksa vaan ja sitten sanotaan että mamutlosiii meijän veroilla. miten voin työskennellä kun ei työ kiinnosta?

Jep, vaikka mitä puhutaan tasa-arvosta ja kansainvälistymisestä, totuus on että arviolta 80% suomalaisista OVAT rasisteja.

Juu. Samankaltaisia kokemuksia on minullakin päiväkodissa työskentelystä. Eräs nainen huusi minulle ja tarttui puristaen käteeni. Hän syötti minusta valheita työyhteisössä. Myös lapsiin kohdistunutta vihamielisyyttä ja jopa väkivaltaa olen havainnut päiväkodissa. Eräs työntekijä raapi tahallaan poikaa..

Joo, osa lapsista saa kokea kanssa ala-arvoista kohtelua.

Ota päiväkodin johtajan esimieheen yhteyttä. Täytyyhän tuollainen käytös saada kuriin. Jos ei käytös muutu, pomo vaihtoon!

Huhhuh, ajattelin että mun työpaikalla on kamalaa, mutta somalin kirjoitus sai minut miettimään onko oma työpaikka nyt niin kauhea kuitenkaan.

Päiväkoti on vihoviimeinen paikka missä saisi olla työpaikkakiusaamista. Lapset oppivat hoitajilta kiusaamistavat ja kierre ei ikinä katkea.

Toivon että, ap ja somali ottavat yhteyttä ensin luottamusmieheen tai työsuojeluviranomaisiin, jos luottamusmieskin on osana kiusaamisporukkaa. Kiusaamisesta käytetään termiä epäasiallinen kohtelu ja se on rikos.

Eilen ihmettelin missä ulkohousuni ovat ja etsin niitä moneen kertaan. Onneksi oli sentään varahousut mukana ulos lähtiessä. Joku oli siirtänyt ulkohousuni kysymättä ja kertomatta minulle erääseen kaappiin. Todella raivostuttavaa! Inhoan sitä että tavaroihini kosketaan ilman lupaa, saati sitten siirretään paikasta toiseen. Ymmärtäisin jos minulle olisi annettu perustelut tuolle ja kerrottu rehellisesti vaatteiden siirrosta..

Pakko sanoa tähän kohtaan etten ole päiväkodissa sijaisuuksia tehdessäni kertaakaan törmännyt vastaavanlaisiin tapauksiin. Älkää hyvät ihmiset yleistäkö kaikkia !

Muistakaa myös että se on omasta asenteesta hyvin pitkälti kiinni miten sinut otetaan vastaan uudessa työpaikassa. On ikävää jos henkilökemiat ei natsaa mutta on vain rikkaus osata peittää se ja tehdä työnsä hyvin. Kaikkihan siellä työskentelee ainoastaan lasten parhaaksi.

Ottakaa se asenne työelämään astuessanne, että sinulle ei VITTUILLA. Tee se selväksi ensimmäisestä päivästä alkaen ja muista samalla kohdella muita kuten haluat sinua kohdeltavan.

Kaikki narsistiset työpaikkakiusaajat pelkäävät vahvoja persoonia ja luikkivat parhaimmassa tapauksessa ulos koko työpaikasta, kun huomaavat, että kaikki eivät katsele heidän käytöstään.

Tilanteeni kärjistyi. Tämä minua simputtanut piti palaverin, jossa haukkui minut pystyyn. Kuinka olen niin huono työntekijä, ettei hän voi pitää kieliryhmää lapsille sen vuoksi :O Pidin usein kaapioveani auki että märät vaatteet kuivuisi ja tämä työntekijä kuulemma törmäilee siihen oveen. Tuo ämmä teki listan asioista, joita mun pitäisi muistaa tehdä ja olin ne asiat tehnytkin. Väitti etten ollut siivonnut pöytää, vaikka hän oli sanonut siitä ja itse en muista tuota tapahtuneen. Kuulemma jos hän olisi esimieheni, niin antaisi minulle potkut.. No itse tekisin samassa tilanteessa samoin :D No soitin asiasta pomolle, hän kuunteli minua ja seuraavana päivänä sain jo siirron toiseen päiväkotiin. Nyt täällä uudessa paikassa minua on kehuttukin :O

Siis ei perkele minkälaista menoa päiväkodissa voi olla :O

Hyvä että pääsit parempaan paikkaan, mutta toisaalta tosi harmi että kiusaaja taas kerran vei voiton... Nyt hän on vielä itsevarmempi, ja kun sinne tulee joku uusi nuori tyttö niin hyökkää tämän päälle tuplavoimin.... Toivotaan kuitenkin että sinne ei tule ketään mukavia ihmisiä ton akan kohteiksi ja hän tukehtuu omaan huonoon oloonsa kun ei saa purkaa syyttömiin ihmisiin :)

Toivottavasti tilalle tulee kokeneempi aikuinen ihminen, jolla on jo iän tuomaa varmuutta ja sellanen joka pistää luun kurkkuun tollaselle kusipäälle!
Mut savustettiin ulos eräästä lastenhoitopaikasta, kolmen vakkarin ansiosta. Heistä se joka oli koplan pomo, valehteli minusta ylöspäin vaikka mitä, mm että olen lapsille ilkeä ja huudan heille.
Itse oli se piru joka lapsia simputti, seisotti tarpeettomasti jonossa, istutti hiljaa ihan syyttä (missä muka 50 lasta istuu hiirenhiljaa syömässä???) ja jos vähänkään liikahti niin sitten istutti kauemmin.
Mä olin lapsille kiltti, hoivasin kun itketti ja otin syliin kun oli äitiä ikävä. Sain lapsilta hirveästi itse tekemiä juttuja, koruja, virkkauksia, piirustuksia ja askarteluja. Nämä ilkeät eivät saaneet KOSKAAN mitään! Sekös niitä mahto v-tuttaa.
Tein työni kunnolla, olin aina ajoissa enkä lusmunnut. Sain lapset pidettyä nätisti ihan olemalla ystävällinen ja kannustava, ei niille tarvinnut (minun ainakaan) koskaan huutaa! Nämä kolme sen sijaan, tulivat milloin huvitti, jos ollenkaan. Pääjehu oli niiden ystävä ja uskoi kaikki valheet mitä ne musta levitti. Jouduin johtoryhmän eteen kuulusteltavaksikin näitten takia. Annoin kyllä tulla kaikki mitä siellä tapahtuu. Olivat (ainakin olevinaan) järkyttyneitä, mutta loppujen lopuksi minä se sieltä lähdin. Usein näen vieläkin näitä lapsia ja yhtä usein ne kyselee miksi lähdin ja milloin tuun takaisin kun olin kaikista kivoin täti siellä =(

kuulostaa tutulta.itse en vakituista paikkaa ottaisi päiväkodista.sais syödä mielialalääkkeitä lopun ikäänsä.jos et ole yhtä kestohymyä ja mielistele kaikkia niin on motivaation puute,vaikka lapset ja vanhemmat pitäisi susta eniten.naiset on päiväkodeissa suurin osa sukupuolettomia tekopyhiä selkäänpuukottajia.

Päiväkodit ovat nykyään liian usein sellaisia paikkoja, joihin ei lastaan haluaisi hoidettavaksi laittaa. Aikuiset ovat monesti hyvin keskenkasvuisia, ailahtelevaisia, hermostuneita ja lapsia epäoikeudenmukaisesti ja rumasti kohteleviä ihmisiä.

Samaiset ihmiset ovat usein myös hyvin ilkeitä työkavereita, ainakin sellaisille, jotka oikeasti välittävät lapsista ja pitävät työstään.

Kaikkein ihmeellisintä on ettei normaalisti toimivat, hyvät työntekijät pidä lasten puolia. Aikuiset eivät uskalla puuttua asioihin koska he pelkäävät ja siksi lasten olot eivät koskaan kohene.

Taitaa olla paskin mahdollinen työpaikka tuollainen päiväkoti. Ensinnäkin mitäpä kenenkään vaatetus muille kuuluu? Uskallan väittää, että lähes jokaiselta suomalaiselta löytyy farkut kaapista myös noilta arvostelijoilta. Mahtaa mennä lopullinen ilo päiväkotityöstä nuorelta ihmiseltä, kun tuollaisia paskiaisia on työkavereina ollut. Huhhuijaa, vaikuttaa todella pahalta kiusaamistapaukselta.

Oon ite ollu uudessä työssä 4 kk lastentarhanopettajana ja oon niin uupunut. Nyt ois mietinnässä alan vaihto, 6 vuotta oon näitä töitä tehnyt ja nyt riittää...nuorena ihmisenä sitä saa kokea todella paljon tuota simputusta ja vaikka sitä oppiikiin sietämään, niin ei tämä onnelliselta elämältä tunnu. Joka aamu koskee mahaa ennen töihin lähtöä ja iltaisin pitää itkeä itsensä uneen...huoh! Ukkokin on sitä mieltä, että ihan eri ala sopisi mulle, sen mielestä ennen niin iloisesta ihmisestä on tullut itkuinen ja pessimistinen...ja lihonutkin oon, kun en pysty nukkumaan stressin takia kunnolla ja syön sitten väsyneenä liikaa nopeita hiilareita. Kun vaan tietäis miten työkkärissä suhtaudutaan alan vaihtamiseen. Miten opintotukiasiat ym. Mulla ainakin ois niitä opintotukikuukausia vielä jäljellä...miten siellä selittää, ettei kertakaikkiaan enää pysty olemaan alalla kun fyysinen/henkinen terveys ei kestä...

Voi ei! Tosi kurja juttu, kun olet noin pitkään itseäsi kouluttanut ja sitten joudut miettimään alan vaihtoa. Itselläni kävi myös tuo alanvaihto vahvasti mielessä ja nyt opiskelen avoimessa yliopistossa joitain kursseja psykologiaa. Samalla teen töitä koulussa ala-asteella avustajana ja olen hyvin viihtynyt siellä. Tuolla sentään kohdellaan ihmisenä ja ollaan ystävällisiä! Muutenkin viihdyn paremmin koululaisten parissa, vaikka ne osaavat toisinaan keljuilla, mutta eivät tee sitä niinkään ilkeyttään kuten nuo päiväkodin tantat.

Taitaa olla niin, että päiväkodeissa monet työntekijöistä ovat itse jääneet uhmaikäisen tasolle. Kaikille, jotka koette itsenne työpaikkakiusatuiksi ja kituutatte päiväkodissa, niin etsikää ihmeessä uutta työpaikkaa. Kaikki paikat eivät todellakaan ole niitä kamalia työpaikkoja. Ei kannata todellakaan tyytyä huonoon kohteluun.. Se on vaan harmi, kun tuntuu ettei työntekijöillä ole riittävästi oikeuksia. Mikäli irtisanoutuu kurjasta duunista, saa karenssia yms. loskaa niskaan :(((

Tuleppa myyjäksi jonnekin vaateliikkeeseen! Olen ollut kahdessa eri vaateliikkeessä, luulin ensimmäisen olleen paska paikka, koska siellä oli paska pomo! Työntekijät olivat vielä "suht mukavia". Ehehei, oli puoli vuotta toisessa vaateliikkeessä töissä, ihmettelin kun porukkaa lähti vaitonaisesti pois. Kyselin heiltä miksi, vastasivat että jutut eivät toimi tässä talossa.
Sain vakituisen paikan tästä liikkeestä, oli virhe ottaa se vastaan.
Olen joutunut helvettiin, jossa puhutaan asiakkaista pahaa, työntekijöistä pahaa, osastonhoitaja on naurettava, lapsellinen.
Oli tehnyt minusta listan pomolle kun yksi viikko tuli muutamalta asiakkaalta jotakin negatiivista palautetta kiireen takia.
Samaisena päivänä tämä osastonhoitaja toisti itse samoja virheitä, joita hänen listassaan oli.
Jos joku muu työntekijä teki nämä virheet, hän saattoi nauraa päälle lempeästi "ei se mitään, virheitähän nyt sattuu..".
Olen järkyttynyt.
Miesystäväni sanoi, että pitäisi tehdä ilmoitus Pamiin. Ehkä teenkin.

Olen näyttänyt herkän puoleni väärille ihmisille. Joku sanoikin "muista aina näyttää, että SINULLE EI VITTUILLA!". Näin se on. Joskus vaan omat voimat väsyvät, jos ympärillä liikkuu kanoja kaakattamassa :(

Olen itse nuori, 23.. minun ympärilläni on n. 40 vee naisia. Luulin, että ikä toisi naisiin viisautta ja lempeyttä. Pyh, on sellaista paskaa tuo niiden käytös. Vituttaa varmaan niitäkin tuo työ, pitää sitten nuorempiin purkaa. Onneksi lähden neljän kuukauden päästä pois - olen vaikka työtön hetken, jos on pakko! Tuonne en jää.

ehkä ne valittaa farkuista jotka eivät niihin sovi!!

Eipä kyllä hyvältä vaikuta jos tuollaista kaikkea tapahtuu joissain päiväkodeissa.

Kyllä minä sanoisin takaisin samalla mitalla jos pomo mulle alkaisi sönköttämään ja valittamaan. Syystä saa toki sanoa mutta ei ilman syytä. Kyllä pomoille pitää uskaltaa takaisin sanoa. Ei pomoilla ole mitään erityisoikeutta mollata muita.

Sekä vaikka tuo takaisin sanominen samalla mitalla käjistäisi tilannetta niin mitäs sitten. Ei ota kuuleeviin korviinsa eli näyttää selkeästi että ei paljoa kiinnosta. Se jos kärjistää tilannetta on sen merkki että takaisin sanominen oli oikein ja tehosi koska työnantaja tajusi ettei olekkaan mikään jumala.

Kaikista pahin on omalla kohdalla ollut se, että johtaja tekee itse virheen ja kääntää sen sitten minun niskaan ja vielä itse olen juotunut tekemään tuosta virheestä oikaisun lapsen vanhemmalle, jolloin asiakkaan luotto menee työni tekoon. Arvatkaahan kumpaa asiakas uskoo: työntekijää vai johtajaa? Olen monesti miettinyt, että kannattaakoo tehdä sata lasissa ja huolella työnsä, jos arvostus ja luotto työn hoitamiseen on nollatasoa.

Samaa p****aa ravintola-ala eri purkissa. Missä se olis hyvä olla töissä...

Meillä on kans huono ilmapiiri meijän ryhmässä. Lapsille huudetaan ihan ihme asioista ja rangaistaan, yhtä lasta suositaan ylitse muiden ja tämä henkilö, joka inhoaa joitain ryhmän lapsia todellakin näyttää sen. Huutaa, komentelee ja mäkättää. Oma motivaatio nolla, ei huvita oppia tuossa ryhmässä mitään. Lapset on jännittyneitä ja pelokkaita ja varsinkin nämä lapset joilla on huono itsetunto niin muiden lasten kuullen annetaan palautetta, että sä et tienny ja se oli väärä vastaus. Moni sijainen ottanu kantaa ilmapiirin takia, että tässä ryhmässä ei voi tehdä kuin väärin, motivoi tekemään asiat väärin jne. Lapset joilla on jo valmiiks huono itsetunto niin heidät on lytätty ja mitöity aivan täysin. Itse keikun sillä rajalla, että saa hakee kohta apua. Koko aika on hirvee kiire ja se puretaan lapsiin huutamalla ja rankasemalla ihme asioista. Yks henkilö tosta ryhmästä jääny pitkälle saikulle ja aivan varmasti ilmapiirin takia, koska tietysti palanu loppuun. Ruokaillessa lapset ei saa puhua mitään, pitää olla hiljaa, koska muuten heijät karjutaan hiljasiksi. Jos jalka istuessa lipsahtaa pöydän alta ns. Väärälle kohdalle tuolia niin lapselle karjutaan korjaa istuma asentoa, älä pyöri. Näitä esimerkkejä olis paljon. Tossa ryhmässä ei ole huumoria aikuisten kesken yhtään, pitää vaan suorittaa otsarypyssä ja vihasena, hokee vaan, että on kiire. Otetaan opiskelijoita ja kihdellaan heitä eri arvoisesti, jompi kumpi jää vaille ohjausta ja nujertuu yleensä lisää ilmapiirin takia. Nää kehtaa sit vielä puhua itsestään ammattilaisina, huhhuh, ammatillisuus kaukana ja peiliin katsomisen paikka minusta. Törkeetä toimintaa tollanen ja lapsille erittäin vahingollinen ilmapiiri, niinkuin herkimmille aikuisille :-(.

Teen töitä sos.alalla ja miettimässä työpaikan vaihtoa. Työyhteisöni on kuin hyeenalauma, mikä on milloin kenenkin, - yleensä pomon tai sijaisen kimpussa. Käytös on välillä jo melkein vainoharhaista. Vaikka pomo tai sijainen vaihtuisi, jatkuu sama meno ja valitus uuden kanssa.

Omia ja toistensa virheitä peittelevät, sen sijaan ovat armottomia muiden puutteille ja virheille. Itsessään eivät näe mitään syytä mihinkään. Ahdistusoireeni ovat täällä ollessa pahentuneet ja olo tuntuu pahimmillaan helvetiltä.

Huh. Luulin että omassa työpaikassani on ilmapiiriongelmia. Noita tekstejä lukiessa omat huoleni tuntuvat pieniltä. Kiusaamisen, simputuksen, päällepäsmäröinnin ja vähättelyn allekirjoitan, niitä esiintyy meidänkin päiväkodissa, mutta ei sentään noin hurjia tapaksia! Koskakohan päiväkotien työntekijät ja etenkin johtajat oppisivat ottamaan lusikan kauniiseen käteen.

Meillä ei ole mitään sisäpiiriongelmia sen suuremmin, mutta kun erityislapsia on ängetty suuri lauma samaan ryhmään, niin päivä menee heidän perässä juoksemiseen. Ei ehdi askarrrella, muovailla, piirrellä juurikaan. Erästä muksua saa koko ajan kieltää vetämästä toisia tukasta, hiekan syönnistä yms, yrittää väärin konstein hakea huomiota. 3 autistia, downin syndrooma, on kehitysvammainen lapsi, sitten vielä eräs adhd epäily ja eräs lapsi joka on muuten haastava. Sen lisäksi vielä monta normaalia lasta. Alkaa tuntua olenko väärällä alalla, sen verran raskasta on..

Onhan tuo kauheeta että kohdellaan lapsellisesti ja ilkeästi. Ja monet ihmiset täällä puhuvatkin siitä että päiväkodit ovat kauheinta, mutta voisin olettaa että ihan sama millä alalla on, niin on näitä paikkoja missä ihmiset on törkeitä ja lapsellisia. Jos tuntuu että voimat ei riitä, niin sitten vaan työpaikkaa/alaa vaihtamaan jos on siihen vain mahdollisuus. Riippuu niin työpaikasta ja ihmisistä että onko hyvä vai huono ilmapiiri. Itse en ole ollut kuin muutamassa päiväkodissa, mutta ikinä ei ole itselle tullut vastaan hirveitä asioita, muutaman kerran jotain toisen seläntakana puhumista, mutta sekin on sitten jälkeenpäin keskustelemalla käyty läpi. Onhan se kamalaa kuulla miten ihmisiä kiusataan ja simputetaan ja ties mitä, mutta oma pointtini oli se että eiköhän jokaselta alalta löydy sellaisia paikkoja missä kiusataan ja kohdellaan huonosti, ei vain päiväkodeissa.

Pahimmat lapsuuden tarumani olen saanut juuri päiväkodissa, näköjään tilanne ei ole muuttunut miksikään 30 vuoden aikana.

Samanlainen kokemu itsellä. Eräässä päiväkodissa kokoajan keksittiin juttuja minusta olin aina tehnyt jotain väärin, vaikka tein tasan mitä muut teki. Kopioin kokoajan sitä mitä muut tekee, jotta ei voitas mitenkään enää keksiä juttuja ja SILTI sain kuulla ihan kaikesta. Olin kahden lapsen kanssa YKSIN nukkarissa yksi lapsi toisella puolella nukkaria. Lapsi putosi sängystä, koska jouduin olemaan yhden riehuvan lapsen luona enkä ehtinyt kahteen paikkaan samaa aikaa. Eteisessä olin yksin ja lapsia vaan tuli sisälle, jonka takia en ehtinyt merkitä sillä sekuntilla lapsia sisälle puhelimeen. Sitten keksittiin, että olen ”kadottanut” lapsen” en ole koskaan kadottanut lasta ja kun pyysin esimerkkiä tilanteesta johtaja kehtasi sanoa ”no tämä ihminen sanoi että” ensinnäkin mistä lähtien on oikein kuunella muiden juoruja. Monta kertaa katsoin miten muut hoitajat lähti etsimään eteiseen lasta joka käveli pois mutta ei heille sanottu mitään. Tajusin vasta 4kk jälkeen irtisanoutumisesta miten törkeä savustaminen tämä oli. Kuukausia kestänyt sonnan puhuminen jonka tulos oli minun irtisanominen. Lukemattakaan kunnian loukkauksia mitkä johtaja esitti kun ehdotti että minulla olisi muisti häiriö. Nyt teen keikkaa en suostu edes määräaikaiseksi. Keikkaa en kyseisessä päiväkodissa suostu tekemään. Kaikkialla muualla olen aina saanut hyvää palautetta ja jopa pyydetty vakkariks. En suostu vakkariks enää yhteenkään päiväkotiin. En sano tämän päiväkodin nimeä, mieli tekisi. Vältelkää haukilahtea. Kiitos olen puhunut.

Kannattaa vaihtaa työpaikkaa tai ammattia. Itse opiskelin 2.v eri alaa ja työllistyin heti vakituiseen työsuhteeseen. Ei kannata jäädä katselemaan mitään työpaikkakiusaamista tai sairasta työyhteisöä. Valitettavasti sitä tuntuu olevan paljon tuolla varhaiskasvatuksen alalla.

Tein 7.v päiväkodeissa ja lasten parissa töitä. Ei ollut montaa työpaikkaa, jossa oikeasti olisi asiat toimineet. Kerran minut jopa irtisanottiin 2 viikon jälkeen, koska päiväkodin johtaja tarvitsi ryhmään lastentarhanopettajan eikä 3 lastenhoitajaa mitä siinä ryhmässä oli. Syyt irtisanomiselle oli tyyliin "et tiennyt miten suihkua käytetään, ikkuna oli jäänyt auki (ei ollut edes jäänyt minulta) yms." Ihan täyttä valetta ja syytön irtisanominen oli. Siinä vaiheessa mittani oli täynnä lastenhoitotyötä.

Sijaispulaa oli aina, mentiin erityislasten kanssa jopa -2lla työntekijällä. Oli karkailualttiita, hyvin aggressiivisia lapsia ja sitten niitä tarhantätejä, jotka eivät kokeneet esim. ulkoilun kuuluvan heille. Vaaratilanteet ja kiire oli arkipäivää, arki oli vaan selviytymistä eikä mitään järkeä tai mukavaa työtä.
Puremat ja nipistämiset olivat arkipäivää, sen verran aggressiivisia lapsia tosiaan oli. Jopa vaipan vaihto oli haastavaa ja välillä tarvittiin jopa 2 aikuista, koska lapsi sotki ulosteilla ja saattoi purra yms. Ei ole todellakaan ikävä alalle. Siinä yrität askarrella, kun syövät kaikki askarteluvälineet tai kaatavat vedet pöydille, eivät istu paikallaan nanosekunttiakaan, purevat ja kiljuvat yms. Sitten vielä negatiivinen ilmapiiri aikuisten välillä, ei välttämättä joka päivä just tervehditä jne. Kerran olin jopa ainoana oman ryhmän aikuisena ja sit oli pari sijaista, joilla ei mtn kokemusta ollut erityislapsista. Lapsia sitten sijoitettiin muutamiin muihin ryhmiin jne. Huh huh mitä kokemusia.

Tai sitten oot itse se sijainen uudessa ryhmässä ja sut jätetään yksin niiden lasten kanssa viimeisenä pihalle ja sit siellä on joku muukin ryhmä joilla saman väriset liivit jne. Et muista lasten nimiä tai ulkonäköä ja yrtität etsiä niitä pihalta hikihatussa tai joku pukeminen, kun ei mtn hajua mikä pusero on kenenkäkin tai kenkäpari, hanskat yms. On monta Jenniä tai Annnaa ryhmässä jne.

EI KIITOS KOSKAAN ENÄÄ!

Minäkin olen ollut useassa päiväkodissa apulaisena ja koko tänä aikana olen ollut korkeasti kouluttautunut muulle alalle. Päiväkodissa muut työntekijät voivat suhtautua ihan uskomattoman alentuvasti apulaiseen. Kokemusta on.