Muinaissuomalaiset Jumaluudet!

Nostetaan heitä hieman esiin, jumaluuksia ei juurikaan ole käsitelty tällä palstalla viimeaikoina.

Ukko ylijumala tärkeä Jumalpersoona Suomenuskoisille. Nimensä mukaan pitkin Suomenniemeä palvottu Jumaluus, joka kaikkialla tunnettiin ylijumalana.
Voiman ja rohkeuden tuoja myös sateen ja ukkosen Jumala, jota pyydettiin avuksi taisteluun ja loitsimaan ryhdyttäessä.
Minulle on Ukko suonut joskus rohkeutta kiperässä tilanteessa. Ukko sekoitetaan joskus Kristilliseen Jumalaan jota myöhemmällä ajalla myös kristinuskoon kääntyneet kutsuivat Ukoksi.

Ilmarinen myös tunnettu yläilmakehän ilmiöiden Jumalana lähinnä avaruuden Jumala ja taivaankannen takoja siis myös tunnetaan luojajumaluutena ja myös ymmärtääkseni Ukon yhtenä ilmentymänä.

Karhunpalvonta on ollut ikiajoista lähtien tärkeää pohjoisille kansoille. Suomalaiset eivät ole tässä suhteessa poikkeus, vaan karhu oli muinaissuomalaisille pyhä eläin ja sillä on keskeinen asema muinaisissa myyteissä. Karhun alkuperäinen nimihän on Ohto. Tämän sanan juuret voidaan johtaa ugrilaisten kielten varhaisvaiheisiin, joten kyseessä on todella vanha sana. 1800-luvun kansanrunouden keräilijät arvelivat virheellisesti, että Ohto olisi murreilmaus ja se "käännettiin" nykyään käytettyyn Otso-asuun. Ohto on siis karhun alkuperäinen nimi karhun ollessa karheaan turkkiin viittaava kiertonimitys tuolla metsän kuninkaalle.

Muita kiertonimityksiä karhulle on tallennettu satoja, joukossa muun muassa pelkkä kunnioittava Hän. Voidaan siis ehkä päätellä, että karhun alkuperäisen nimen katsottiin olevan jollain tasolla tabu, jonka käyttöä vältettiin ainakin arkisessa puheessa. Samaa nimikäytäntöä on mahdollisesti käytetty yleisesti muistakin jumaluuksista, kutsutaanhan suomalaisessa mytologiassa lähes mitä tahansa jumalaa, myös karhua, jossain vaiheessa Ukoksi, eli kunnioitetuksi vanhaksi mieshahmoksi.

Muinaissuomalaisissa uskomuksissa karhulla on vahva sidos ihmislajiin. Muistuttaahan karhu jo ulkomuodoltaankin täkäläisistä eläinlajista eniten ihmistä. Karhun katsottiin myös ymmärtävän puhetta ja pystyvän jopa lukemaan ihmisten ajatuksia. Tarinoissa kerrotaan karhun ja ihmisnaisen muodostamasta pariskunnasta, josta kasvui karhun kansa. Tämä lienee ollut alunperin jonkun karhuklaanin myyttinen syntytarina. Noihin myytteihin perustuvat myös käsitykset siitä, että metsän kuningas ei vahingoita ihmisnaista. Samaan myyttiin liittyvistä syistä nuoret naiset eivät saaneet syödä peijaisissa karhunlihaa.

Karhu edusti muinaissuomalaisille voimaa ja viisautta. Näin karhun hahmossa yhdistyivät fyysinen ja henkinen. Useissa karhun syntytarinan versioissa kontion katsotaan saaneen alkunsa taivaassa "Otavaisen olkapäillä". Karhun isäksi mainitaan taivaankannen seppänä maskuliinisuutta uhkuva Ilmarinen. Emona, tai pikemminkin emuuna, kontiolla on maan jylhä Hongatar. Karhun syntyrunojen mukaan tämä jumalan poika laskettiin maahan hopeisilla vitjoilla, kultaisessa kätkyessä elämään karhun ruumiissa; karhun sielu kuuluu taivaalla ja ruumis maahan. Toisissa kansantaruissa karhun kerrotaan syntyneen metsässä, "sydämessä salon simaisen".

Karhun yhteys yliseen jumalten maailmaan on kiistämättä vahva. Kontio on tietäjä ja shamaani, joka jättää joka vuosi ruumiinsa makaamaan transsissa maaemon poveen kaivamaansa pesäkohtuun karhun sielun matkatessa taivaalla ylisessä. Paitsi feminiini ja maskuliini ja maa-ilma, karhussa yhdistyy myös elämä ja kuolema. Joka syksy luonnon kuollessa myös metsän vanhin vetäytyy pesäänsä, vain noustakseen ylös joka vuosi uudelleen kevätauringon herättäessä luomakunnan.

Muinaissuomalaisessa ajattelussa pyhänä pidettyihin eläimiin liitetään usein kyky ylittää eri maailmojen tai todellisuuksien välisiä rajoja. Päänsä veteen kastava joutsen on aliseen vainajien maailmaan näkevä Tuonen lintu. Karhu taas kuuluu yliseen jumalalliseen todellisuuteen niin vahvasti, että vanhoina aikoina ihmiset katsoivat velvollisuudekseen varmistaa peijaisjuhlilla Otavan kaadettuaan, että ruumiinsa maan päälle jättäneen Ohton väkevä sielu pääsi nousemaan kallohongan nokasta takaisin ylös kohti aurinkoa, isänsä Ilmarisen pajaa.

Ukko Ilmarinen ja Ohto ainakin mainitakseni. Jätettäköön tässä viestissä mainitsematta tilan puutteen vuoksi useampia linkitän kuitenkin foorumiin jossa asiaa käsitellään.

http://www.hiitola-foorumi.net/v3/viewforum.php?f=35