En tiiä onko tää oikee palsta tähän mut menköön...
Ite seukkasin parivuotta sitten kolmekymppisen naisen kanssa. Itse olin silloin 21 eli ikäeroa oli reilut kymmenen vuotta. Seurusteltiin parivuotta jonka jälkeen jätin hänet. Suhteen viimeinen vuosi oli aika tuskaa. Oli henkistä väkivaltaa kuin myös fyysistä sekä pettämistä hänen puoleltaan. Mielenterveyshäiriöt olivat myös mukana suhteessa. Monet kerrat oli päänahka auki paikkoja särki kun oli lyöty. Kertaakaan en vastannut väkivaltaan sillä naista en lyö, paitsi kerran muksautin jääkaapin ovea kun ajattelin että parempi siihen kuin toista lyö. Monet kerrat heräsin yöllä siihen kun revittiin tukasta ja huudettiin korvaan että "katosta tulee hämähäkki". Siihen nainen sai lääkkeet ja tilanne vähän rauhoittui. Sitten tuli pettäminen. Olin uudella paikkakunnalla ilman omaa asuntoa joten oli vain pakko katsella touhua (pettäminen tapahtui opiskelu paikkakunnalla viikoilla). monet kerrat itkin vessassa salaa kun en halunnut näyttää että sattuu. Tuntui että nainen oikein nautti kun sai kohdella julmasti. Sitten löysin vihdoin ja viimein oman asunnon ja ilmoitin heti että jätän hänet. Siitä alkoi kamala itku ja matelu edessäni että en vain jättäisi häntä. Olin kuulemma hänelle niin rakas eikä halunnut menettää minua. En voinnut ymmärtää sitä asioiden ristiriitaisuutta. Muutin omaan asuntooni ja pistin suhteemme "teknisesti" poikki, mutta olimme edelleen yhteydessä toisiimme. Huomasin heti että hän edelleen yritti saada meitä yhteen. Oli esim. kutsuja ex-appivanhempien mökille saunomaan jne. Pari kertaa meninkin mutta pidin etäisyyttä. Sitten löysin nykyisen prinsessani sattumalta kaverini tupareista. Siitä alkoi helvetillinen härintä ja mesoaminen. Soittelu ja häirintä oli alkuun päivittäistä mutta väheni sitten aikaa myöten. Tekstiviesteistä sain sen käsityksen että olin hänen mukaansa hänelle paljon velkaa ja hän oli mulle erittäin katkera koska löysin uuden. Miksi se hänelle kuuluu?? Emmehän me olleet enää pitkään aikaan yhdessä ja halusin elää omaa elämää. Nykyisen tyttöystävän kanssa elämä on todella ihanaa ja rakastan häntä todella paljon. Välillä vain pelkään että aikaisempi traumaattinen suhteeni antaa negatiivisia käyttäytymis malleja nykyiseen suhteeseeni, mutta taitaa olla turha pelko. On todella epätodennäköistä että "Hän" lukee tämän kirjoitukseni, mutta jos jotenkin niin ihmeellisesti käy että lukee ja vieläpä itsensä tästä tekstistä tunnistaa, Niin tässäpä sinulle: PAINU AKKA HELVETTIIN!!!
Ite seukkasin parivuotta sitten kolmekymppisen naisen kanssa. Itse olin silloin 21 eli ikäeroa oli reilut kymmenen vuotta. Seurusteltiin parivuotta jonka jälkeen jätin hänet. Suhteen viimeinen vuosi oli aika tuskaa. Oli henkistä väkivaltaa kuin myös fyysistä sekä pettämistä hänen puoleltaan. Mielenterveyshäiriöt olivat myös mukana suhteessa. Monet kerrat oli päänahka auki paikkoja särki kun oli lyöty. Kertaakaan en vastannut väkivaltaan sillä naista en lyö, paitsi kerran muksautin jääkaapin ovea kun ajattelin että parempi siihen kuin toista lyö. Monet kerrat heräsin yöllä siihen kun revittiin tukasta ja huudettiin korvaan että "katosta tulee hämähäkki". Siihen nainen sai lääkkeet ja tilanne vähän rauhoittui. Sitten tuli pettäminen. Olin uudella paikkakunnalla ilman omaa asuntoa joten oli vain pakko katsella touhua (pettäminen tapahtui opiskelu paikkakunnalla viikoilla). monet kerrat itkin vessassa salaa kun en halunnut näyttää että sattuu. Tuntui että nainen oikein nautti kun sai kohdella julmasti. Sitten löysin vihdoin ja viimein oman asunnon ja ilmoitin heti että jätän hänet. Siitä alkoi kamala itku ja matelu edessäni että en vain jättäisi häntä. Olin kuulemma hänelle niin rakas eikä halunnut menettää minua. En voinnut ymmärtää sitä asioiden ristiriitaisuutta. Muutin omaan asuntooni ja pistin suhteemme "teknisesti" poikki, mutta olimme edelleen yhteydessä toisiimme. Huomasin heti että hän edelleen yritti saada meitä yhteen. Oli esim. kutsuja ex-appivanhempien mökille saunomaan jne. Pari kertaa meninkin mutta pidin etäisyyttä. Sitten löysin nykyisen prinsessani sattumalta kaverini tupareista. Siitä alkoi helvetillinen härintä ja mesoaminen. Soittelu ja häirintä oli alkuun päivittäistä mutta väheni sitten aikaa myöten. Tekstiviesteistä sain sen käsityksen että olin hänen mukaansa hänelle paljon velkaa ja hän oli mulle erittäin katkera koska löysin uuden. Miksi se hänelle kuuluu?? Emmehän me olleet enää pitkään aikaan yhdessä ja halusin elää omaa elämää. Nykyisen tyttöystävän kanssa elämä on todella ihanaa ja rakastan häntä todella paljon. Välillä vain pelkään että aikaisempi traumaattinen suhteeni antaa negatiivisia käyttäytymis malleja nykyiseen suhteeseeni, mutta taitaa olla turha pelko. On todella epätodennäköistä että "Hän" lukee tämän kirjoitukseni, mutta jos jotenkin niin ihmeellisesti käy että lukee ja vieläpä itsensä tästä tekstistä tunnistaa, Niin tässäpä sinulle: PAINU AKKA HELVETTIIN!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
rehellinen itselleen ja toiselle. Katsella hämähäkkiä suoraan silmiin. Peilille huutaminen, kädestä kiinni pitäminen ja sanominen. Kummallisia ja ihmeellisiä asioita, mutta elää voi vain totuuden kanssa.