altavastaajana ystävyyssuhteessa?
Tulee altavastaaja olo suhteessa jossa on aina se osapuoli jolla on aina aikaa, joka on käytettävissä, jolle sopii aina kaikki. Tämä ei tietenkään päde kuin tähän yhteen ihmiseen. En tiedä miten ihminen alkaa reagoimaan tällaiseen vaikka muulla tasolla ystävyyssuhde on ns. tasavertainen.
Käykö siinä automaattisesti niin että arvostus laskee koska toinen on aina available?? Antaako sitä itsestään jotenkin luuserimaisen vaikutelman? ripustautuja?
Olen tottunut yleensä spontaanisti toimimaan ihan siltä kuin tuntuu, eli en lähde esittämään muuta. Jos takki kääntyy niin se tapahtuu sydämestä, eli ei tule olemaan mikään taktinen valinta.
Nyt olen alkanut miettiä että pitäisikö alkaa jarruttaa tätä helppona ihmisenä olemista? Sillä kun tuppaa olemaan sellainen vaikutus että arvostuskäyrä lähtee laskuun. Vaikka itse suunnattomasti arvostan kaikissa ihmissuhteissa mutkattomuutta, helpoutta ja spontaanisuutta.
Tulee vaan typerä olo kun näkeminen yms tuntuu olevan minulle jotenkin huomattavasti arvokkaampaa kuin hänelle
Tulee altavastaaja olo suhteessa jossa on aina se osapuoli jolla on aina aikaa, joka on käytettävissä, jolle sopii aina kaikki. Tämä ei tietenkään päde kuin tähän yhteen ihmiseen. En tiedä miten ihminen alkaa reagoimaan tällaiseen vaikka muulla tasolla ystävyyssuhde on ns. tasavertainen.
Käykö siinä automaattisesti niin että arvostus laskee koska toinen on aina available?? Antaako sitä itsestään jotenkin luuserimaisen vaikutelman? ripustautuja?
Olen tottunut yleensä spontaanisti toimimaan ihan siltä kuin tuntuu, eli en lähde esittämään muuta. Jos takki kääntyy niin se tapahtuu sydämestä, eli ei tule olemaan mikään taktinen valinta.
Nyt olen alkanut miettiä että pitäisikö alkaa jarruttaa tätä helppona ihmisenä olemista? Sillä kun tuppaa olemaan sellainen vaikutus että arvostuskäyrä lähtee laskuun. Vaikka itse suunnattomasti arvostan kaikissa ihmissuhteissa mutkattomuutta, helpoutta ja spontaanisuutta.
Tulee vaan typerä olo kun näkeminen yms tuntuu olevan minulle jotenkin huomattavasti arvokkaampaa kuin hänelle
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan oikeassa olet, näin se on, kun sitä alkaa rajoittamaan niitä tapaamisia niin kiinnostus toiselta puolelta yltyy, kumma kyllä usein se sitten menettää merkityksensä, väsyn itse kissa hiiri leikkiin.
Juuri se että muka ollaan ystäviä antaa tunteen riemukkaasta tapaamisesta, ja sitten huomaakin ihan vaan yhtä äkkiä että, kuten sanoit, arvokkuus tapaamiseen onkin yksipuolista. Joten olen tullut tulokseen YKSIN VAHVA
Sinänsä jännä ettei tää kuitenkaan päde sellaiseen vanhoihin ystävyyssuhteisiin jotka pysyneet vuosikymmeniä, tai vuosia.
Mutta niihin ei ehkä sitten sellaista tietynlaista innokkuutta yms sisällykään.
Toisaalta jos ei sellaista alkuinnostusta ystävyydessä ole niin ei se pääse oikein ikinä kunnolla syventymäänkään mutta sitten se innokkuus kääntyykin itseään vastaan.
Mut se on totta että jos sitä alkaa tietoisesti rajoittamaan niin kyllä se innokkuuskin siitä sitten hiipuu omia aikojaan.
Se tunne minkä toinen ihminen saa aikaan sillä arvokkuuden yksipuolistamisella saa aikaan kaikenlaisia ajatuksia. Tekisi mieli toimia samoin, mutta se tuntuisi tosi ilkeältä koska olisi tietoista ja suunniteltua. Toisaalta jos sillä saa toisen havahtumaan ettei tässä kukaan ole itsestäänselvyys...Ja jos toinen ei siitä havahdukaan niin sittenhän se ei ole ollut sen arvoista.
Surullista vaan kun on ajatellut löytäneensä jotain arvokasta....
Ihan oikeassa olet, ala vaan rajoittaa "saatavuuttasi". Samoja kokemuksia ja päätelmiä minullakin!