Lopunajan Profetia uskoville :) :)

Näky lopunajan seurakunnasta

Sain sanomani 25. kesäkuuta noin kello 2.30 aamulla Winnipegissä Kanadassa. Tuskin olin nukahtanut, kun Jumalan antama näky ilmestyi eteeni. Se tuli kolme kertaa täsmälleen samanlaisena kesäkuun 25. päivän aamuna 1961. Näky vaikutti minuun niin syvästi, että se on täysin muuttanut käsitykseni Kristuksen ruumiista ja lopunaikojen tehtävistä. Suurenmoisin asia, minkä Kristuksen ruumis on milloinkaan saanut vastaanottaa, on vielä edessäpäin. On hyvin vaikea saada ihmisiä käsittämään, mitä Jumala yrittää antaa kansalleen lopunaikoina. Näyn ilmestyessä eteeni unessa huomasin yhtäkkiä olevani jossain hyvin korkealla. En tiedä, missä olin. Mutta katselin sieltä alas maan päälle. Yhtäkkiä näin koko maapallon. Näin edessäni jokaisen kansan, jokaisen rodun ja jokaisen kielen niin idässä kuin lännessä, pohjoisessa kuin etelässä. Tunnistin jokaisen maan ja monia kaupunkeja, joissa olin käynyt. Melkein vapisin pelosta katsellessani suurta näkyä. Sinä hetkenä kun maapallo tuli näkyviin, alkoi salamoida ja kuulua ukkosen jyrinää. Salamoiden leimahdellessa joka puolella maapalloa katseeni siirtyi pohjoiseen. Yhtäkkiä näin suuren jättiläisen näköisen hahmon. En voinut lakata tuijottamasta sitä. Näky saattoi minut melkein ymmälle. Jättiläinen oli suunnattoman suuri. Sen jalat näyttivät ulottuvan pohjoisnavalle ja sen pää etelänavalle asti. Sen käsivarret ojentuivat valtamereltä toiselle. Aluksi en edes käsittänyt, näinkö edessäni vuoren vai jättiläisen, mutta jatkaessani katselemista erotin yhtäkkiä suuren jättiläisen. Näin, että sen pää kamppaili elämästä. Se halusi elää, mutta sen ruumis oli kauttaaltaan jätteiden peitossa. Toisinaan tämä suuri jättiläinen liikutti ruumistaan, ikään kuin se aikoisi nousta seisomaan. Ja kun se nousi, tuhannet pikkuoliot näyttivät juoksevan pakoon. Inhottavat oliot juoksivat pois, mutta palasivat heti, kun jättiläinen taas rauhoittui. Yhtäkkiä suuri jättiläinen nosti ensin toisen, sitten toisen kätensä kohti taivasta. Samassa hetkessä oliot näyttivät lähtevän pakoon tuhatpäisinä joukkoina ja pian ne hävisivät yön pimeyteen. Hyvin hitaasti jättiläinen alkoi nousta ja kun se nousi, sen pää ja kädet katosivat pilviin. Noustessaan seisomaan se näytti ravistelevan pois kaiken sitä peittäneen lian ja töryn ja se kohotti kätensä kohti taivasta ikään kuin ylistäen Herraa. Sen kädet ulottuivat pilviin asti. Yhtäkkiä kaikki pilvet muuttuivat hopeanhohtoisiksi, kauneimmaksi hopeaksi, mitä olen koskaan nähnyt. Se mitä näin, oli niin valtavaa, että minä en voinut alkuunkaan ymmärtää sen merkitystä. Näky vaikutti minuun niin syvästi, että huusin Herraa sanoen: "Oi Herra, mitä tämä tarkoittaa?" Tiesin olevani hengessä ja saatoin aistia Herran läsnäolon unessa. Hopeisista pilvistä alkoi yllättäen putoilla isoja nestemäisiä valopisaroita jättiläisen päälle. Hyvin hitaasti jättiläinen alkoi sulaa ja painua maan sisään. Se muuttui sulaksi aineeksi, joka peitti koko maan pinnan. Nestemäiset valopisarat tulvivat maahan. Näin kuinka jättiläinen näytti sulavan, mutta äkkiä se muuttuikin miljooniksi ihmisiksi maan päällä. Näin, kuinka ihmisiä nousi seisomaan joka puolella maailmaa. He kohottivat kätensä ja ylistivät Herraa. Juuri sillä hetkellä taivaasta kuului valtava ukkosen jyrähdys. Käänsin katseeni kohti taivasta ja yhtäkkiä näin hohtavan valkoisiin vaatteisiin puetun olennon. En ollut eläessäni nähnyt mitään niin häikäisevää. En erottanut kasvoja, mutta jotenkin tiesin, että se oli Herra Jeesus Kristus. Hän ojensi kätensä kohti ihmisiä: miehiä ja naisia, eri puolilla maailmaa. Kun hän osoitti heitä, nestemäistä valoa näytti virtaavan hänen käsistään heihin. Valtava Jumalan voitelu lankesi näiden ihmisten päälle ja he lähtivät liikkeelle Herran nimessä. En tiedä, kuinka kauan katselin tätä. Tuntui, että se jatkui päiviä, viikkoja ja kuukausia. Näin Kristuksen käden jatkuvasti ojennettuna. Mutta oli murheellista nähdä, kuinka monet ihmiset kieltäytyivät vastaanottamasta Jumalan voitelua ja Jumalan kutsua. Heidän joukossaan oli miehiä ja naisia, jotka minä tunsin ja joiden minä uskoin vastaavan Jumalan kutsuun. Mutta kun Jeesus ojensi kätensä heitä kohti, he yksinkertaisesti painoivat päänsä alas ja alkoivat perääntyä. Jokainen heistä näytti katoavan pimeyteen, joka näytti nielaisevan heitä kaikkialla. Näkemäni saattoi minut ymmälle. Mutta niitä, jotka vastaanottivat voitelun, oli satoja, tuhansia, joka puolella maailmaa: Afrikassa, Englannissa, Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Amerikassa. Näin, kuinka nämä Jumalan voitelemat ihmiset lähtivät liikkeelle. Heidän joukossaan oli ojankaivajia, pyykkäreitä, rikkaita ja köyhiä. Näin halvaantuneita, näkönsä tai kuulonsa menettäneitä ihmisiä. Mutta kun Herra ojensi kätensä ja he vastaanottivat voitelun, niin he parantuivat ja lähtivät vuorostaan liikkeelle. Kaikkein ihmeellisintä oli, että kun nuo ihmiset ojensivat kätensä samalla tavalla kuin Herra, heillä näytti olevan käsissään samaa nestemäistä tulta. Ojentaessaan kätensä he sanoivat: