Vuosien myötä olen tottunut ajatukseen että myös minulla on syömishäiriö. En ole anorektikko enkä bulimikko. Ajoittain olen saanut laihdutettua monta kymmentä kiloa, mutta sitten ne ovat taas hissukseen palanneet. Olen mielialasyöjä. Syön kun asiat mättää tai kun ne ovat oikein hyvin. Ennen laihduttaminen oli ihan "piece of cake" mutta nykyään aina kun päätän aloittaa, alkaa aivan hurja ahmiminen, millä ei ole mitään tolkkua. En pysty halltsemaan sitä, vaikka kuinka haluaisin. Olen jo 40vee ja tiedän mistä puhun. Kyse ei ole hetken häiriöstä, vaan siitä kuinka tämä on kehittynyt jo vuosien myötä.
Kertokaa toiset, onko muilla vastaavia kokemuksia.
Kertokaa toiset, onko muilla vastaavia kokemuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kovin oli tuttua tuo tekstisi. Itselläni on aivan sama juttu. Nyt viimeksi jaksoin olla peräti neljä päivää "kurissa" eli syödä oikein ja vähemmän. Olen myös jo nelikymppinen ja takana on vuosikymmenten vuorottainen lihominen ja laihduttaminen. Olen aina ennen laihtunut lisäämällä liikuntaa ja jättämällä kaiken ylimääräisen pois. Kun olen ollut normaalipainossa, olen joka kerta vannonut että nyt en enään lihota itseäni. Mutta kuinkas ollakaan; aina kilot ovat hiipineet takaisin. Kun ihminen on sutjakassa kunnossa niin sitä ajattelee että eihän se nyt haittaa jos ottaa yhden viinerin. Seuraavana päivänä ajattelee että kyllä se kestää vielä syödä pari grillimakkaraa. Tätä tehden ruokamäärä, ja varsinkin epäterveelliset ruoat tulevat kuvaan mukaan uudelleen. Sitten kun uskaltautuu vaakalle ja huomaa pari lisäkiloa niin ajattelee että vain pari kiloa, syönpä vielä tänään noita munkkeja kun kerran tuli paistettua. Huomenna en sitten enään herkuttele.
Minulla on nimittäin tuo kahvileipä joka on ongelma. En tykkää karkeista, limpparista, jäätelöstä enkä sipseistä. Mutta kahvi ei mene alas ilman pullaa ja kahvita en voi olla. Syön oikeata ruokaa mutta todella paljon. Kerralla menee 8 - 10 normaalikokoista perunaa ja 3 - 4 pihviä, leipää, piimää jne. Tykkään tosi paljon kasviksista mutta vaikka söisin kuinka paljon tahansa niitä aterialla, syön silti lisäksi nuo edellä mainitsemani annokset.
Lapsia miniulla on useampia joten ruokaa pitää tehdä todella reilusti ja usein. Aina tulee itsekin syötyä kun laittaa toisille. Lasten välipalan aikaan ajattelen että keitänpä kahvit itselleni ja otan pari voileipää ( 5-6 kappaletta, pari pullaa 10 keksiä yms ).
"Maanantaina" aloitan taas...
Hyvää kesää sinulle ja kaikille meille yrittäjille. Kyllä me vielä onnistutaan.
olin 15,kun rupesin laihduttamaan.Ajattelin pudottaa vain pari kiloa pois...mitä enemmän yritin laihduttaa sitä nopeammin kiloja tuli.Jossain vaiheessa ajattelin,että kokeilen laihduttaa oksentamalla ruuan jälkeen.Tunne oli upea kun sitten huomasin,että voin syödä kaikea ilman,että lihoan.Ystävät "hämmästelivät" nopeaa laihtumistani...Se vain lisäsi intoani laihduttaa aina vain lisää.Bulimian piti olla vain väliaikainen ratkaisu,nyt olen sairastanut sitä melkein kaksi vuotta.Asun yhdessä avopuolisoni kanssa.Juolukuussa saamme ensimmäisen lapsemme...En vielkään ole kokonaan pääsyt eroon bulimiasta.Mutta parempaan suuntaan olen menossa,haluaisin lopettaa kierteen kokonaan lapseni takia.Toivon tosiaan,että kukaan ei kokeilisi laihduttaa oksentamalla...kierteestä on TODELLA vaikeaa päästä eroon.