niinkuin monet ovat, mistä sinua kiusattiin?
Entä onko aikuisena tilanne muuttunut? Kiusataanko sinua vielä samasta syystä tai jonkun muun asian takia?
Jos olet ollut nuorena kiusattu,
65
118
Vastaukset
- :)
Mitä sinä tuolla tiedolla teet :)
- ap.
En mitään. Yritän keksiä kuolleelle palstalla aloituksia, mistä syntyy keskustelua. Täällä on monia koulukiusattuja, muistaakseni.
- olen bodannut
itseni pelkäksi lihasmassaksi ja mieluisin harrastus on pahoinpidellä raaasti entisiä tuttuja, lähelle elinikäistä invalidisoitumista olen mennyt monta kertaa
- ap.
Eli mistä sinua kiusattiin? Heikosta kunnosta, laihuudesta?
- jostain syystä
ap. kirjoitti:
Eli mistä sinua kiusattiin? Heikosta kunnosta, laihuudesta?
useimmat ovat jo haudassa, ja käyn näyttämässä keskisormea vielä välillä
- ol_io
Mistä sinua kiusattiin? - Veikkaan, että ujous, arkuus, epävarmuus, ulkonäkö, terveydentila oli pääsyitä jotka teki musta hyvän kohteen..
Entä onko aikuisena tilanne muuttunut? - On
Kiusataanko sinua vielä samasta syystä tai jonkun muun asian takia? - Ei ja mä en enää enään kiusaannu ihmisten pahanolon purkauksista, kuten lapsena..- ap.
Mikä ulkonäössäsi ja terveyden tilassasi muita ärsytti? Teitkö niihin jotain muutoksia, vai miksi tilanne parani?
- ol_io
ap. kirjoitti:
Mikä ulkonäössäsi ja terveyden tilassasi muita ärsytti? Teitkö niihin jotain muutoksia, vai miksi tilanne parani?
Opettajaa tietysti ärsytti sairauksista johtuvat poissaolot ja kyvyttömyys osallistua kaikkeen kuten muut lapset, yhtä tehokkaasti ja täysipainoisesti. jatkuva sairastelu pitää aika väsyneenä ja keskittymiskyky on huonompi luonnolliseti, kun mitä terveenä ja pirteänä.
Mä ymmärsin, että opettajan mielestä mä teeskentelin kipeää ja sairasta. Koska hän ei itse kyennyt ymmärtämään, että myös lapset voivat olla oikeasti kovinkin sairaita ja heikkoja sen vuoksi. Semmosta ymmärtämättömyyttä, mikä sitten karkasi opettajan lapasesta ja lietsoi muita lapsia osallistumaan vähättelyyn, pilkkaamiseen ja syrjäyttämiseen kiusaamalla eri tavoin. Opettaja oli itse hyvänä esimerkkinä ja käänsi päänsä pois, jos häneen yritti turvautua vaikka välitunnilla, kun joku esimerkiksi löi mua tai tuuppi ohimennen kumoon. Saati kaikki haukkuminen meni ohi opettajan korvien, koska hänkään ei pitänyt minusta.
Ulkonäkö oli laiha, kalpea ja ei niin terveen näköinen. Ujous vielä vetää katsetta kohti maata. Ulosanti ujolla ja aralla on verkkaisempaa ja epävarmaa, mikä sekään ei ihmisissä herätä ihastusta.
Aikuiseksi kasvaminen on parantanut mun elämää ja paikkakunnan vaihtaminen. Toki mä olen aikuisenakin törmännyt mm. työpaikkakiusaamiseen juurikin terveydellisten syiden vuoksi. Ihmiset ei ymmärrä monistakaan vaivoista paljoakaan, joten niistä on helppoa kiusata. Tai tehdä numeroa tavalla jos toisellakin.
Mikä vaan on kenenkin heikko kohta, siihen toinen heikko iskee. Jos oman heikkoutensa haluaa muihin purkaa. - ol_io
ol_io kirjoitti:
Opettajaa tietysti ärsytti sairauksista johtuvat poissaolot ja kyvyttömyys osallistua kaikkeen kuten muut lapset, yhtä tehokkaasti ja täysipainoisesti. jatkuva sairastelu pitää aika väsyneenä ja keskittymiskyky on huonompi luonnolliseti, kun mitä terveenä ja pirteänä.
Mä ymmärsin, että opettajan mielestä mä teeskentelin kipeää ja sairasta. Koska hän ei itse kyennyt ymmärtämään, että myös lapset voivat olla oikeasti kovinkin sairaita ja heikkoja sen vuoksi. Semmosta ymmärtämättömyyttä, mikä sitten karkasi opettajan lapasesta ja lietsoi muita lapsia osallistumaan vähättelyyn, pilkkaamiseen ja syrjäyttämiseen kiusaamalla eri tavoin. Opettaja oli itse hyvänä esimerkkinä ja käänsi päänsä pois, jos häneen yritti turvautua vaikka välitunnilla, kun joku esimerkiksi löi mua tai tuuppi ohimennen kumoon. Saati kaikki haukkuminen meni ohi opettajan korvien, koska hänkään ei pitänyt minusta.
Ulkonäkö oli laiha, kalpea ja ei niin terveen näköinen. Ujous vielä vetää katsetta kohti maata. Ulosanti ujolla ja aralla on verkkaisempaa ja epävarmaa, mikä sekään ei ihmisissä herätä ihastusta.
Aikuiseksi kasvaminen on parantanut mun elämää ja paikkakunnan vaihtaminen. Toki mä olen aikuisenakin törmännyt mm. työpaikkakiusaamiseen juurikin terveydellisten syiden vuoksi. Ihmiset ei ymmärrä monistakaan vaivoista paljoakaan, joten niistä on helppoa kiusata. Tai tehdä numeroa tavalla jos toisellakin.
Mikä vaan on kenenkin heikko kohta, siihen toinen heikko iskee. Jos oman heikkoutensa haluaa muihin purkaa.Niin ja opettajan vaihdos auttoi heti paljon. Jäi se opettajan pelkääminen vähemmälle, jota kautta itsevarmuuskin lisääntyi ja rohkeus. Uusi opettaja oli myös tasapainoinen ja vakaa aikuinen siinä määrin, ettei purkanut pahaa oloaan lapsiin. Vaan tuki, niin kun aikuisen pitääkin.
Myös uuden opettajan auktoriteetti oli oikeanlaista. Tasapuolista ja reilua. Ei mitään nokkimisjärjestystä ja paremmuuden suosimista jne. - ap.
ol_io kirjoitti:
Niin ja opettajan vaihdos auttoi heti paljon. Jäi se opettajan pelkääminen vähemmälle, jota kautta itsevarmuuskin lisääntyi ja rohkeus. Uusi opettaja oli myös tasapainoinen ja vakaa aikuinen siinä määrin, ettei purkanut pahaa oloaan lapsiin. Vaan tuki, niin kun aikuisen pitääkin.
Myös uuden opettajan auktoriteetti oli oikeanlaista. Tasapuolista ja reilua. Ei mitään nokkimisjärjestystä ja paremmuuden suosimista jne.Eli pääkiusaajasi oli opettaja? Oliko mies vai nainen? Inhoatko nykyään tästä syystä auktoriteetteja?
- ol_io
ap. kirjoitti:
Eli pääkiusaajasi oli opettaja? Oliko mies vai nainen? Inhoatko nykyään tästä syystä auktoriteetteja?
Joo kyllä, opettajasta se sai alkunsa. Koska ennen kouluikää ei ollut ongelmia muiden lasten kanssa. Toki nyt piiritkin kasvoi kouluun mentäessä, verraten niihin kotinurkkiin ja taloyhtiön lapsiin joita kavereina oli.
Mutta kyllähän se opettajasta kiinni on, jos se luokan edessä kovaan ääneen nolaa toisen kerta toisensa jälkeen haukkumalla, arvostelemalla ja vähättelemällä, jopa uhkailemalla henkeä. Ja lapset siinä luokassa istuu katselemassa ja kuuntelemassa hänelle yleisönä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Nainen, karjalasta, perheellinen äiti. Elää vieläkin Lahdessa. En inhoa, mutta jos tyyli on yhtään päällekäyvä, silloin mä nostan heti karvani pystyyn ja olen varautunut antamaan takaisin. Oikeanlainen auktoriteetti ei mua häiritse, koska olen sitä joutunut itsekin paljon miettimään kasvattajana. Oikeanlainen auktoriteetti ei halvenna muita tai nolaa ja kiusaa. - ~cissi~
ol_io kirjoitti:
Opettajaa tietysti ärsytti sairauksista johtuvat poissaolot ja kyvyttömyys osallistua kaikkeen kuten muut lapset, yhtä tehokkaasti ja täysipainoisesti. jatkuva sairastelu pitää aika väsyneenä ja keskittymiskyky on huonompi luonnolliseti, kun mitä terveenä ja pirteänä.
Mä ymmärsin, että opettajan mielestä mä teeskentelin kipeää ja sairasta. Koska hän ei itse kyennyt ymmärtämään, että myös lapset voivat olla oikeasti kovinkin sairaita ja heikkoja sen vuoksi. Semmosta ymmärtämättömyyttä, mikä sitten karkasi opettajan lapasesta ja lietsoi muita lapsia osallistumaan vähättelyyn, pilkkaamiseen ja syrjäyttämiseen kiusaamalla eri tavoin. Opettaja oli itse hyvänä esimerkkinä ja käänsi päänsä pois, jos häneen yritti turvautua vaikka välitunnilla, kun joku esimerkiksi löi mua tai tuuppi ohimennen kumoon. Saati kaikki haukkuminen meni ohi opettajan korvien, koska hänkään ei pitänyt minusta.
Ulkonäkö oli laiha, kalpea ja ei niin terveen näköinen. Ujous vielä vetää katsetta kohti maata. Ulosanti ujolla ja aralla on verkkaisempaa ja epävarmaa, mikä sekään ei ihmisissä herätä ihastusta.
Aikuiseksi kasvaminen on parantanut mun elämää ja paikkakunnan vaihtaminen. Toki mä olen aikuisenakin törmännyt mm. työpaikkakiusaamiseen juurikin terveydellisten syiden vuoksi. Ihmiset ei ymmärrä monistakaan vaivoista paljoakaan, joten niistä on helppoa kiusata. Tai tehdä numeroa tavalla jos toisellakin.
Mikä vaan on kenenkin heikko kohta, siihen toinen heikko iskee. Jos oman heikkoutensa haluaa muihin purkaa.Oliko sulla ketään ystävää, jonka kanssa jakaa asioita?
- ol_io
~cissi~ kirjoitti:
Oliko sulla ketään ystävää, jonka kanssa jakaa asioita?
On. On ollut jo nuorena mahdollista aina puhua näistä. Jossain porukoissa vastaanotto kertomalleni on ollut totaali hiljentyminen tai kauhistelua. Voiko tollaista oikeasti tapahtua kysymyksin. Epäilyä, myötämieltä ja kaikkea siltä väliltä.
Voiko siitä selvitä jne. Kyllä voi. kaikesta voi selvitä, kun käy asiat huolella päässään loppuun asti läpi. Näkee valoisiakin asioita ympärillään, eikä vain niitä mustia pilkkuja. Toki jotain varmasti on jäänyt aristamaankin.
Mä olen löytänyt itselleni hyvän tavan purkaa sydäntäni, puhumalla avoimesti mulle kipeistä asioista ihmisille. Toiset pelkää, että siinä satuttaa itseään avautuessaan. Mutta ehkä mun avoimen kertomisen kautta paitsi mä itse pääsen asioiden kanssa balanseen ja joku muu kuulee ettei hän ole ainoa tässä jamassa elävä ihminen. ol_io kirjoitti:
Opettajaa tietysti ärsytti sairauksista johtuvat poissaolot ja kyvyttömyys osallistua kaikkeen kuten muut lapset, yhtä tehokkaasti ja täysipainoisesti. jatkuva sairastelu pitää aika väsyneenä ja keskittymiskyky on huonompi luonnolliseti, kun mitä terveenä ja pirteänä.
Mä ymmärsin, että opettajan mielestä mä teeskentelin kipeää ja sairasta. Koska hän ei itse kyennyt ymmärtämään, että myös lapset voivat olla oikeasti kovinkin sairaita ja heikkoja sen vuoksi. Semmosta ymmärtämättömyyttä, mikä sitten karkasi opettajan lapasesta ja lietsoi muita lapsia osallistumaan vähättelyyn, pilkkaamiseen ja syrjäyttämiseen kiusaamalla eri tavoin. Opettaja oli itse hyvänä esimerkkinä ja käänsi päänsä pois, jos häneen yritti turvautua vaikka välitunnilla, kun joku esimerkiksi löi mua tai tuuppi ohimennen kumoon. Saati kaikki haukkuminen meni ohi opettajan korvien, koska hänkään ei pitänyt minusta.
Ulkonäkö oli laiha, kalpea ja ei niin terveen näköinen. Ujous vielä vetää katsetta kohti maata. Ulosanti ujolla ja aralla on verkkaisempaa ja epävarmaa, mikä sekään ei ihmisissä herätä ihastusta.
Aikuiseksi kasvaminen on parantanut mun elämää ja paikkakunnan vaihtaminen. Toki mä olen aikuisenakin törmännyt mm. työpaikkakiusaamiseen juurikin terveydellisten syiden vuoksi. Ihmiset ei ymmärrä monistakaan vaivoista paljoakaan, joten niistä on helppoa kiusata. Tai tehdä numeroa tavalla jos toisellakin.
Mikä vaan on kenenkin heikko kohta, siihen toinen heikko iskee. Jos oman heikkoutensa haluaa muihin purkaa.Opettajilla on suuri merkitys. Mullakin oli yks "kauhujen opettaja", joka ei tavallaan kiusannut, mutta lasten kiusaaminen alkoi sen opettajan luokkaan päätyessäni. Eli hän salli sen ja hiljaisesti hyväksyi monin tavoin.Mä näen sitä tyyppiä vieläkin. Se on jopa virassa vieläkin. Kylmät väreet menee joka kerta, kun näen sen. Ja lapseni pelkää sitä myös, vaikkei se heitä onneksi opetakaan (eikä tule koskaan opettamaan, siitä pidän huolen).
- ~cissi~
ol_io kirjoitti:
On. On ollut jo nuorena mahdollista aina puhua näistä. Jossain porukoissa vastaanotto kertomalleni on ollut totaali hiljentyminen tai kauhistelua. Voiko tollaista oikeasti tapahtua kysymyksin. Epäilyä, myötämieltä ja kaikkea siltä väliltä.
Voiko siitä selvitä jne. Kyllä voi. kaikesta voi selvitä, kun käy asiat huolella päässään loppuun asti läpi. Näkee valoisiakin asioita ympärillään, eikä vain niitä mustia pilkkuja. Toki jotain varmasti on jäänyt aristamaankin.
Mä olen löytänyt itselleni hyvän tavan purkaa sydäntäni, puhumalla avoimesti mulle kipeistä asioista ihmisille. Toiset pelkää, että siinä satuttaa itseään avautuessaan. Mutta ehkä mun avoimen kertomisen kautta paitsi mä itse pääsen asioiden kanssa balanseen ja joku muu kuulee ettei hän ole ainoa tässä jamassa elävä ihminen.Hyvä, että olet selvinnyt siitä. Kiusaaminenhan vaikuttaa usein koko loppuelämään, siitä tulee käsikirjoitus jota kiusattu kantaa mukanaan. Ihminen ei hae kykyjään vastaavaan koulutukseen tai työhön tai jää kokonaan kotiin, koska luottamus ihmisiin yhteisöissä on mennyt. Sama raaka menohan jatkuu usein työpaikalla, mitä koulussa.
- ol_io
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Opettajilla on suuri merkitys. Mullakin oli yks "kauhujen opettaja", joka ei tavallaan kiusannut, mutta lasten kiusaaminen alkoi sen opettajan luokkaan päätyessäni. Eli hän salli sen ja hiljaisesti hyväksyi monin tavoin.Mä näen sitä tyyppiä vieläkin. Se on jopa virassa vieläkin. Kylmät väreet menee joka kerta, kun näen sen. Ja lapseni pelkää sitä myös, vaikkei se heitä onneksi opetakaan (eikä tule koskaan opettamaan, siitä pidän huolen).
Näitä opettajia tuntuu olevan aika monella, kun asioista aletaan puhumaan. Jonkinsortin tyranneja ja hermoheikkoja yksilöitä purkamassa lapsiin sitä turhautumistaan ja kiukkuaan.
Kyllä se opettajan, kasvattajan rooli on hyvin vastuullinen rooli. Siinä saa monen monituista kertaa miettiä omaa asennettaan ja käytöstään, asioiden ilmaisua ja julkituontia ja asioiden ratkaisumalleja lasten kanssa.
Mä itse monesti työssäni lasten kanssa hiljaa mietin omaa kasvattajuuttani ja omia asenteitani, niiden julkituomisia ja käytöstäni lasten edessä. Erilaisten perheiden ja luonteiden kanssa kohdatessa joutuu joskus ponnistelemaan, että saa ylläpidettyä hyvän ja toimivan suhteen. Mietin myös miten lapset mut näkee ja kokee.
Oon huomannut, että annan aika paljon tilaa lapselle olla sitä mitä se on. Puhua suunsa puhtaaksi. Joskus oma autoriteetti on siitä kärsinytkin. Koska ne on pitäneet mua kaverina eikä kasvattajana. :-) - ol_io
~cissi~ kirjoitti:
Hyvä, että olet selvinnyt siitä. Kiusaaminenhan vaikuttaa usein koko loppuelämään, siitä tulee käsikirjoitus jota kiusattu kantaa mukanaan. Ihminen ei hae kykyjään vastaavaan koulutukseen tai työhön tai jää kokonaan kotiin, koska luottamus ihmisiin yhteisöissä on mennyt. Sama raaka menohan jatkuu usein työpaikalla, mitä koulussa.
Juu, uskalsin puhua asioista kotona vanhemmilleni vasta aika paljon myöhemmin. Koska mä ajattelin olevani itse syyllinen omaan tilanteeseeni ja sitä kautta koin olevani nolo myös vanhempieni mielestä tai vanhemmilleni.
Pelkäsin sitäkin, että miten he reakoi mun kertomaan ja ottaako he mua todesta. Ja mitä siitä aikuisten välille seuraa, jos kerron. Hankaloittaako mun elämää entisestään, jos kerron vanhemmilleni ja he alkavat opettajalle asiata puhumaan. Jolloin opettaja kostaa lisää mulle sitä, että kerroin. Oli se aika raskasta aikaa.
Oravanpyörä.
Mä halusin ihmisten pariin töihin. Tulla sieltä arasta ja ujosta kuoresta ulos vaikka väkisin. Päättelin, että asiakaspalvelussa mä kohtaan ihmisiä paljon ja mun pitää osata tulla toimeen erilaisten ihmisien kanssa. Kyetä puhumaan ja kommunikoimaan avoimesti ja kiinnostuneesti. Niinpä valitsin ammatin silleen, että niihin tilanteisiin jouduinkin. Ja kyllä se auttoi siihin ujouteen merkittävän paljon.
Itsetunnon kehitykseen myös, ne positiiviset kokemukset muista ihmisistä. Ja omista kyvyistä tulla toimeen ihmisten kanssa. Mutta huomaan, etten vieläkään ole omalla ajallani kovinkaan innokas hakeutumaan sinne missä ihmisiä on paljon. Eikä mulla ole koskaan ollut kovinkaan suurta kaveriverkostoa. Hyvänpäivän tuttavia kyllä on paljon.
Niistä vois tulla hyviäkin ystäviä varmasti useistakin, mutta mä en jaksa sosiaalista painetta ja jatkuvaa aktiivisuutta ihmisten kanssa olemiseen. Työssä sen jaksan ja mielestäni hoidan hyvin ja sujuvasti. Mutta vapaalla vetäydyn mieluusti kuten aina ennenkin omaan pesääni, oman perheeni kanssa ja jätän muut kunnes arki taas palaa. :-)
Tietynlainen yksinäisyys asuu minussa ja viihtyy siellä. - ~cissi~
ol_io kirjoitti:
Näitä opettajia tuntuu olevan aika monella, kun asioista aletaan puhumaan. Jonkinsortin tyranneja ja hermoheikkoja yksilöitä purkamassa lapsiin sitä turhautumistaan ja kiukkuaan.
Kyllä se opettajan, kasvattajan rooli on hyvin vastuullinen rooli. Siinä saa monen monituista kertaa miettiä omaa asennettaan ja käytöstään, asioiden ilmaisua ja julkituontia ja asioiden ratkaisumalleja lasten kanssa.
Mä itse monesti työssäni lasten kanssa hiljaa mietin omaa kasvattajuuttani ja omia asenteitani, niiden julkituomisia ja käytöstäni lasten edessä. Erilaisten perheiden ja luonteiden kanssa kohdatessa joutuu joskus ponnistelemaan, että saa ylläpidettyä hyvän ja toimivan suhteen. Mietin myös miten lapset mut näkee ja kokee.
Oon huomannut, että annan aika paljon tilaa lapselle olla sitä mitä se on. Puhua suunsa puhtaaksi. Joskus oma autoriteetti on siitä kärsinytkin. Koska ne on pitäneet mua kaverina eikä kasvattajana. :-)Luulen ja toivon, että nykyään opettajaksi ei edes pääse sen luontoiset ihmiset mitä ennen.
Mulla oli ala-asteella opena sellanen vanha skraba mallia kansakoulu, vaikka kansakoulu oli lopetettu jo aikoja sitten. Ei se puuttunut mun kiemurtelemiseen pulpetissa tai että leikin kumilla, kun olin "paremmasta perheestä". Duunareitten kakaroiden kimpussa se oli aina. - ~cissi~
ol_io kirjoitti:
Juu, uskalsin puhua asioista kotona vanhemmilleni vasta aika paljon myöhemmin. Koska mä ajattelin olevani itse syyllinen omaan tilanteeseeni ja sitä kautta koin olevani nolo myös vanhempieni mielestä tai vanhemmilleni.
Pelkäsin sitäkin, että miten he reakoi mun kertomaan ja ottaako he mua todesta. Ja mitä siitä aikuisten välille seuraa, jos kerron. Hankaloittaako mun elämää entisestään, jos kerron vanhemmilleni ja he alkavat opettajalle asiata puhumaan. Jolloin opettaja kostaa lisää mulle sitä, että kerroin. Oli se aika raskasta aikaa.
Oravanpyörä.
Mä halusin ihmisten pariin töihin. Tulla sieltä arasta ja ujosta kuoresta ulos vaikka väkisin. Päättelin, että asiakaspalvelussa mä kohtaan ihmisiä paljon ja mun pitää osata tulla toimeen erilaisten ihmisien kanssa. Kyetä puhumaan ja kommunikoimaan avoimesti ja kiinnostuneesti. Niinpä valitsin ammatin silleen, että niihin tilanteisiin jouduinkin. Ja kyllä se auttoi siihin ujouteen merkittävän paljon.
Itsetunnon kehitykseen myös, ne positiiviset kokemukset muista ihmisistä. Ja omista kyvyistä tulla toimeen ihmisten kanssa. Mutta huomaan, etten vieläkään ole omalla ajallani kovinkaan innokas hakeutumaan sinne missä ihmisiä on paljon. Eikä mulla ole koskaan ollut kovinkaan suurta kaveriverkostoa. Hyvänpäivän tuttavia kyllä on paljon.
Niistä vois tulla hyviäkin ystäviä varmasti useistakin, mutta mä en jaksa sosiaalista painetta ja jatkuvaa aktiivisuutta ihmisten kanssa olemiseen. Työssä sen jaksan ja mielestäni hoidan hyvin ja sujuvasti. Mutta vapaalla vetäydyn mieluusti kuten aina ennenkin omaan pesääni, oman perheeni kanssa ja jätän muut kunnes arki taas palaa. :-)
Tietynlainen yksinäisyys asuu minussa ja viihtyy siellä.Miten sä nykyäät reagoit, jos aistit samanlaista käytöstä muilta itseäsi tai jotain toista kohtaan kuin kouluaikana? Vetäydytkö vai hyökkäätkö vai pystytkö ottaan heti puheeksi?
ol_io kirjoitti:
Näitä opettajia tuntuu olevan aika monella, kun asioista aletaan puhumaan. Jonkinsortin tyranneja ja hermoheikkoja yksilöitä purkamassa lapsiin sitä turhautumistaan ja kiukkuaan.
Kyllä se opettajan, kasvattajan rooli on hyvin vastuullinen rooli. Siinä saa monen monituista kertaa miettiä omaa asennettaan ja käytöstään, asioiden ilmaisua ja julkituontia ja asioiden ratkaisumalleja lasten kanssa.
Mä itse monesti työssäni lasten kanssa hiljaa mietin omaa kasvattajuuttani ja omia asenteitani, niiden julkituomisia ja käytöstäni lasten edessä. Erilaisten perheiden ja luonteiden kanssa kohdatessa joutuu joskus ponnistelemaan, että saa ylläpidettyä hyvän ja toimivan suhteen. Mietin myös miten lapset mut näkee ja kokee.
Oon huomannut, että annan aika paljon tilaa lapselle olla sitä mitä se on. Puhua suunsa puhtaaksi. Joskus oma autoriteetti on siitä kärsinytkin. Koska ne on pitäneet mua kaverina eikä kasvattajana. :-)No joo, itsekin olen ollut opettajana, mutta vain aikuisten, joten toi kasvattajan rooli puuttuu siitä ja hyvä niin.
Mutta on kiusaamiskokemus vaikuttanut niin, että taidan suosia opstustyössä enemmän niitä ujoja luonteita. Valitsen heitä oppilaiksi mielummin, jos pääsen alkuhaastatteluun valitsemaan. Rohkaisen ja suosin tunnilla, opiskellessa. Jätän ehkä suupaltit ja rohkeat enemmän oman onnensa nojaan. Ehkä sekin on vähän epäreilua, mutta kuvittelen heidän pärjäävän paremmin, tuovan ajatuksiaan ulos helpommin.
Koulusta tuli mieleen, että nykyään noi numerot todistuksessa suosii just suulaita ja sosiaalisia. Kiitettävää ei saa antaa oppilaalle, joka ei tuo suullisesti osaamistaan tarpeeksi esille, esim. pidä reippaasti ja onnistuneesti esitelmiä ym. Vaikka siis vetäis kymppejä kokeista tai aineista. Minusta pelottava, amerikkalaistyylinen suuntaus.- ol_io
~cissi~ kirjoitti:
Luulen ja toivon, että nykyään opettajaksi ei edes pääse sen luontoiset ihmiset mitä ennen.
Mulla oli ala-asteella opena sellanen vanha skraba mallia kansakoulu, vaikka kansakoulu oli lopetettu jo aikoja sitten. Ei se puuttunut mun kiemurtelemiseen pulpetissa tai että leikin kumilla, kun olin "paremmasta perheestä". Duunareitten kakaroiden kimpussa se oli aina.Valitettavasti niitä joitakin vielä löytyy vanhempien ja lasten puheiden mukaan. Löytyypä noita pirullisia ihmisiä myös päiväkodeistakin. Siinä yksi syy miksi homma on alkanut maistua puulle.
Jotenkin en meinaa jaksaa katsella vierestä kuinka päivähoidon taso laskee, kun lehmän häntä. Tietysti talous on isoimpana syynä, mutta myös henkilöstöpulassa paska nousee pinnalle luonteissakin.
Meillä oepttaja teippaili karttakeppiä välitunneilla, kun oli hakannut sen uskontotunnilla poikki. Sille oli uskontotunnit ihan kaikki kaikessa. Jos inahtikin, että pissalle pitäs päästä siltä tunnilta, se sai raivarin ja huusi kun itse perkele hakaten sitä puista keppiä pulpettiin. Ihan hermoriekale tyyppi. - ol_io
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
No joo, itsekin olen ollut opettajana, mutta vain aikuisten, joten toi kasvattajan rooli puuttuu siitä ja hyvä niin.
Mutta on kiusaamiskokemus vaikuttanut niin, että taidan suosia opstustyössä enemmän niitä ujoja luonteita. Valitsen heitä oppilaiksi mielummin, jos pääsen alkuhaastatteluun valitsemaan. Rohkaisen ja suosin tunnilla, opiskellessa. Jätän ehkä suupaltit ja rohkeat enemmän oman onnensa nojaan. Ehkä sekin on vähän epäreilua, mutta kuvittelen heidän pärjäävän paremmin, tuovan ajatuksiaan ulos helpommin.
Koulusta tuli mieleen, että nykyään noi numerot todistuksessa suosii just suulaita ja sosiaalisia. Kiitettävää ei saa antaa oppilaalle, joka ei tuo suullisesti osaamistaan tarpeeksi esille, esim. pidä reippaasti ja onnistuneesti esitelmiä ym. Vaikka siis vetäis kymppejä kokeista tai aineista. Minusta pelottava, amerikkalaistyylinen suuntaus.Kyllä sitä varmaan vähän nousee tosiaan suosikeiksi sellaiset ihmiset, joiden kokee olevan vähän muiden "jaloissa" tai sosiaalisesti arempia. Oon huomannut itsekin kans vähän enemmän ottavani suojelevampaa roolia lasten kanssa, joilla on vaikeeta sosiaalisesti tai terveydellisesti. Ja vastaavasti mut saa omimmilleen innostuneeksi myös ne pirtsakat ilopillerit, jotka kuoriutuu ulos kuorestaan kun tarjoo heille vilpittömän mielenkiintonsa.
Ihan parasta on se kun joku lapsista tulee ja ottaa kaulasta kiinni ja tekee selväksi, että mä tykkään susta, luotan suhun ja nyt pelleillään vähän. :-D Semmoset huumoriveikot ja tyttöset on mukavia.
Kiusaamisen suhteen oon aika periksiantamaton. Niin lasten kun aikuistenkin kiusatessa muita lapsia tai aikuisia. Mutta jotenkin vielä hanakammin tartun ongelmaan, kun joku aikuinen kiusaa lapsia. :-) lapset ei aina ymmärrä mitä ne tekee, mutta aikuisten pitäis ymmärtää. - ol_io
~cissi~ kirjoitti:
Miten sä nykyäät reagoit, jos aistit samanlaista käytöstä muilta itseäsi tai jotain toista kohtaan kuin kouluaikana? Vetäydytkö vai hyökkäätkö vai pystytkö ottaan heti puheeksi?
Vaikuttaa aika paljon sen hetkinen oma väsymys/vireystila. Jos mulla on jotain sydämellä, niin silloin mun vastaanottokykykin on heikompi. Eli siedän huonommin tommosia hyökkäyksiä. Kun taas mikään ei purista, niin saatan hymähtää ja antaa asian olla. Näin siis itseäni koskien.
Usein mä jollain ihmeen tavalla saan käännettyä muhun kohdistuvat loukkausyritykset huvittaviksi. Ja siinä kohtaa, kun mun oletetaan tai halutaan suuttuvan, mä koenkin hauskuutta ja nauran. Sen sijaan, että suuttuisin, niin kuin tarkoitus oli. Tavallaan se toisen hyökkäys on mulle kuin pelle hermannin valuvat alushousut tms. huvittavaa.
En tiedä mikä mun päässä on vikana, mutta se ylitse pursuava ylimielisyys naurattaa. Laukaisee mun huvittuneisuuden suuttumuksen sijaan. Ehkä joku psykologi osaa selittää. Koska asia on vilpitön. Ja tunne on vilpitön.
No muita kohtaan kohdistuvat hyökkäykset taas saa enenmmänkin puolustelu kannalle. Riippuen tietysti asiasta ja näyttääkö sille, että se toinen eli kohde on itse asian kanssa vahvoilla. Jos näyttää, että se pärjää sen asian kanssa eikä tarvi mun apua eikä ymmärrystä, mä voin olla hiljaakin. Puuttumatta. Palstalla esimerkiksi on yleensä viisaampaa olla puuttumatta, kun puuttua. Trollit rakastaa puuttumista.
Jos taas mietitään tilannetta, jossa joku tekis samaa lapselle, mitä mä lapsena koin. Mä raivostuisin. Se aikuinen saisi musta itselleen maanvaivan siinä kohtaa, kunnes sen päähän menisi että toi peli loppuu nyt ja heti.
Eli aikuisten kiusaaminen tuntuu pahalle sivusta katsottuna, puutun jos toinen ei pärjää itse. Ja kiusaajasta tulee oitis ihminen jonka kanssa olen varautunut. Mutta lasten kiusaajat saa heti palautteen. - y.b..
ol_io kirjoitti:
Kyllä sitä varmaan vähän nousee tosiaan suosikeiksi sellaiset ihmiset, joiden kokee olevan vähän muiden "jaloissa" tai sosiaalisesti arempia. Oon huomannut itsekin kans vähän enemmän ottavani suojelevampaa roolia lasten kanssa, joilla on vaikeeta sosiaalisesti tai terveydellisesti. Ja vastaavasti mut saa omimmilleen innostuneeksi myös ne pirtsakat ilopillerit, jotka kuoriutuu ulos kuorestaan kun tarjoo heille vilpittömän mielenkiintonsa.
Ihan parasta on se kun joku lapsista tulee ja ottaa kaulasta kiinni ja tekee selväksi, että mä tykkään susta, luotan suhun ja nyt pelleillään vähän. :-D Semmoset huumoriveikot ja tyttöset on mukavia.
Kiusaamisen suhteen oon aika periksiantamaton. Niin lasten kun aikuistenkin kiusatessa muita lapsia tai aikuisia. Mutta jotenkin vielä hanakammin tartun ongelmaan, kun joku aikuinen kiusaa lapsia. :-) lapset ei aina ymmärrä mitä ne tekee, mutta aikuisten pitäis ymmärtää.Joo, aikuisten kiusatessa lapsia ymmärrys loppuu totaalisesti. Vaikka olis kuinka daiju, niin sitä ei saa anteeks..
Nyt täytyy mennä :) - ol_io
y.b.. kirjoitti:
Joo, aikuisten kiusatessa lapsia ymmärrys loppuu totaalisesti. Vaikka olis kuinka daiju, niin sitä ei saa anteeks..
Nyt täytyy mennä :)Samma här. Joudun kohta lähtemään reisuun ilman kapsäkkiä, jos tässä vielä vähän pidempään jaarittelen. Mut kun meinaa aina jäädä jumiin, jos löytyy joku aihe mistä jutella.
Mä en meinaa osaa välillä lopettaa lainkaan. Mut mukavaa tammikuun alkupäätä sulle ja cissille etunenässä. Aloittajalle kans, hyvä aloitus kirvoitti juttelemaan. :-)
Xenalle terkkuja ja hali. Ota rennosti nyt u know why. :-)
Pitäkää mällilogiikkalaiset ojennuksessa. ;-) - ~cissi~
ol_io kirjoitti:
Samma här. Joudun kohta lähtemään reisuun ilman kapsäkkiä, jos tässä vielä vähän pidempään jaarittelen. Mut kun meinaa aina jäädä jumiin, jos löytyy joku aihe mistä jutella.
Mä en meinaa osaa välillä lopettaa lainkaan. Mut mukavaa tammikuun alkupäätä sulle ja cissille etunenässä. Aloittajalle kans, hyvä aloitus kirvoitti juttelemaan. :-)
Xenalle terkkuja ja hali. Ota rennosti nyt u know why. :-)
Pitäkää mällilogiikkalaiset ojennuksessa. ;-)Hyvää reissua ja tulehan takaisin
- olio poistuu......
~cissi~ kirjoitti:
Hyvää reissua ja tulehan takaisin
Kiitos. Katsotaan maltanko. :-)
ol_io kirjoitti:
Samma här. Joudun kohta lähtemään reisuun ilman kapsäkkiä, jos tässä vielä vähän pidempään jaarittelen. Mut kun meinaa aina jäädä jumiin, jos löytyy joku aihe mistä jutella.
Mä en meinaa osaa välillä lopettaa lainkaan. Mut mukavaa tammikuun alkupäätä sulle ja cissille etunenässä. Aloittajalle kans, hyvä aloitus kirvoitti juttelemaan. :-)
Xenalle terkkuja ja hali. Ota rennosti nyt u know why. :-)
Pitäkää mällilogiikkalaiset ojennuksessa. ;-)Samoin sulle! Tein tänään hienon lumiukon, kun taas on sulamista tiedossa :D
Mutta kateeksi käy, jos etelään olet menossa.,hyvää matkaa :)
- ap.
Yleisesti kaikille: Olivatko kiusaajasi samaa vai eri sukupuolta? Miten kiusaajien sukupuoli vaikutti myöhempään elämääsi, ihmissuhteisiisi?
- ol_io
Naisia mun kiusaajat on aina irl olleet. En tiedä, voiko olla vaikutusta tuolla sukupuolella. Mutta miehien kanssa olen vähemmän varpasillaan. Tarkoitan miespuolisten kavereiden kanssa on ollut jossain määrin aina helpompaa, kun naisten kanssa.
Se ei ole semmosta niin pikkumaista nälvintää mitä naiset usein harrastaa. Toki ämmämäisiä miehiäkin on, varsinkin netissä niihin törmää. Ne puree puntista kun pikkunen rakkikoira ja kaluaa ja nälvii joka käänteessä. Pääkiusaaja oli poika ja hänen hovinsa (pari muuta poikaa). Sellainen tavis-tyyppi, ei suosittu eikä kiusattu. Tosin myöhemmin kuulin, että sen isoveli hakkasi sitä poikaa säännöllisesti.. Ja isoveli oli joku suosittu kovis.
Vaikutti ehkä jollain tavalla. Yks poikaystävä tavallaan "kiusasi" mua, eli hakeuduin "kiusaajan" kanssa seurustelemaan. Se oli sairaalloisen mustasukkainen ja arvosteli kaikesta. Ei ollut väkivaltainen fyysisesti, mutta henkisesti.
Mutta aikuisena olen silti ollut vähemmän ujo miehiä kuin naisia kohtaan. Johtuen varmaan siitä, että opiskelijakaverit oli poikia enimmäkseen.Pääsin siitä poika-ujoudesta mielestäni :)
Mutta joo, koen tulleeni enemmän kiusatuksi poikien kuin tyttöjen taholta, myös aikuisena ja kai se jotenkin vaikuttaa mun suhtautumiseen vastakkaiseen sukupuoleen, ehkä.- ol_io
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Pääkiusaaja oli poika ja hänen hovinsa (pari muuta poikaa). Sellainen tavis-tyyppi, ei suosittu eikä kiusattu. Tosin myöhemmin kuulin, että sen isoveli hakkasi sitä poikaa säännöllisesti.. Ja isoveli oli joku suosittu kovis.
Vaikutti ehkä jollain tavalla. Yks poikaystävä tavallaan "kiusasi" mua, eli hakeuduin "kiusaajan" kanssa seurustelemaan. Se oli sairaalloisen mustasukkainen ja arvosteli kaikesta. Ei ollut väkivaltainen fyysisesti, mutta henkisesti.
Mutta aikuisena olen silti ollut vähemmän ujo miehiä kuin naisia kohtaan. Johtuen varmaan siitä, että opiskelijakaverit oli poikia enimmäkseen.Pääsin siitä poika-ujoudesta mielestäni :)
Mutta joo, koen tulleeni enemmän kiusatuksi poikien kuin tyttöjen taholta, myös aikuisena ja kai se jotenkin vaikuttaa mun suhtautumiseen vastakkaiseen sukupuoleen, ehkä.Tota olen itsekin miettinyt, mitä tuossa kerroit. Hakeuduit kiusaajan kanssa seurustelemaan. Oli sairaalloisen mustasukkainen ja arvosteli kaikesta. Kun mulla on ihan pari ekaa poikaystävää olleet juuri tollaisia. Dominoivia, ilkeitä, itsekkäitä, kostamisenhaluisia ja mustasukkaisia.
Niin tuli kans mieleen, että oisko se oma alistettu "lammasmainen" olemus ajanut hakemaan tollaisesta seurasta jotain kontrastia? Toki tutustuessa en heistä kummastakaan tiennyt, mitä he ovat ja millaisia ovat. Ajan kanssa vasta paljastui noita ominaisuuksia. Ja mua kyllä kumpikin myös löi fyysisesti. Se ei jäänyt henkiseen kiusaamiseen ja nöyryyttämiseen. ja pintapulin he olivat mitä miellyttävempiä seuramiehiä ja kaikki tykkäs heidän ns. julkiolemuksestaan.
Nuo kokemukset jää takaraivoon, mutta onneksi ne on siellä aika perukoilla. :-) ol_io kirjoitti:
Tota olen itsekin miettinyt, mitä tuossa kerroit. Hakeuduit kiusaajan kanssa seurustelemaan. Oli sairaalloisen mustasukkainen ja arvosteli kaikesta. Kun mulla on ihan pari ekaa poikaystävää olleet juuri tollaisia. Dominoivia, ilkeitä, itsekkäitä, kostamisenhaluisia ja mustasukkaisia.
Niin tuli kans mieleen, että oisko se oma alistettu "lammasmainen" olemus ajanut hakemaan tollaisesta seurasta jotain kontrastia? Toki tutustuessa en heistä kummastakaan tiennyt, mitä he ovat ja millaisia ovat. Ajan kanssa vasta paljastui noita ominaisuuksia. Ja mua kyllä kumpikin myös löi fyysisesti. Se ei jäänyt henkiseen kiusaamiseen ja nöyryyttämiseen. ja pintapulin he olivat mitä miellyttävempiä seuramiehiä ja kaikki tykkäs heidän ns. julkiolemuksestaan.
Nuo kokemukset jää takaraivoon, mutta onneksi ne on siellä aika perukoilla. :-)Mua ei varsinaisesti kiusattu fyysisesti edes kouluaikana, eikä sitä ole ollut seurustelusuhteissakaan. Mutta koulukiusaaja siis nimitteli, haukkui, töni, eristi muusta porukasta, lietsoi koko luokan vastaan, matki kun vastasin tunnilla, piilotti tavaroitani roskikseen, heitteli selän täyteen kuminpaloja jne. jne.
Niin no, enhhän mäkään hakeutunut, tarkemmin ajatellen. Ja aika ujo poikahan se seurustelukumppani oli, alusta alkaen. Mutta taisi saada kiinni jostain mun heikkoudesta, ja tavallaan "hyväksyin" sen kiusaamisen, koska olin jo siihen tottunut. Toisaalta samaan aikaan opiskelin niiden enimmäkseen ujojen ja kilttien poikien kanssa (mistä luonnollisesti sytykettä mustasukkaisuuteen, ymmärtäähän senkin toisaalta) niin sain myös itseluottamusta.
Myöhemmin suhteissani olen ajoittain hyväksynyt "kiusaamisen", mutta sitten yhtäkkiä saan aina jostain voimaa ja annan takaisin. Lopetan kiusaamisen. Osaan kuitenkin ilmaista itseäni verbaalisesti hyvin ja kun sanon, mikä mättää, se on myös uskottu, onneksi. Kiusattuna en koskaan sanonut mitään, kestin vain enkä ollut huomaavinani. Se on muuttunut.- ~cissi~
ol_io kirjoitti:
Naisia mun kiusaajat on aina irl olleet. En tiedä, voiko olla vaikutusta tuolla sukupuolella. Mutta miehien kanssa olen vähemmän varpasillaan. Tarkoitan miespuolisten kavereiden kanssa on ollut jossain määrin aina helpompaa, kun naisten kanssa.
Se ei ole semmosta niin pikkumaista nälvintää mitä naiset usein harrastaa. Toki ämmämäisiä miehiäkin on, varsinkin netissä niihin törmää. Ne puree puntista kun pikkunen rakkikoira ja kaluaa ja nälvii joka käänteessä.Miehet on reilumpia, se on selvä. Tai sanotaan, että niiden säännöt on helpompia, kun ne on itekin niin helppoja :)
Mua ei varsinaisesti ole kiusattu, mutta pari kertaa olen jäänyt ulkopuoliseksi jostain naisporukasta, kun en kertakaikkiaan hallitse niitä sääntöjä..miten saa puhua ja mistä ja miten pitää huomioida toisen nimpparit ja synttärit...sisälläni asuu vissiin pieni mies, joka unohtaa toisten merkkipäivät ja lasten nimet. - ol_io
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Mua ei varsinaisesti kiusattu fyysisesti edes kouluaikana, eikä sitä ole ollut seurustelusuhteissakaan. Mutta koulukiusaaja siis nimitteli, haukkui, töni, eristi muusta porukasta, lietsoi koko luokan vastaan, matki kun vastasin tunnilla, piilotti tavaroitani roskikseen, heitteli selän täyteen kuminpaloja jne. jne.
Niin no, enhhän mäkään hakeutunut, tarkemmin ajatellen. Ja aika ujo poikahan se seurustelukumppani oli, alusta alkaen. Mutta taisi saada kiinni jostain mun heikkoudesta, ja tavallaan "hyväksyin" sen kiusaamisen, koska olin jo siihen tottunut. Toisaalta samaan aikaan opiskelin niiden enimmäkseen ujojen ja kilttien poikien kanssa (mistä luonnollisesti sytykettä mustasukkaisuuteen, ymmärtäähän senkin toisaalta) niin sain myös itseluottamusta.
Myöhemmin suhteissani olen ajoittain hyväksynyt "kiusaamisen", mutta sitten yhtäkkiä saan aina jostain voimaa ja annan takaisin. Lopetan kiusaamisen. Osaan kuitenkin ilmaista itseäni verbaalisesti hyvin ja kun sanon, mikä mättää, se on myös uskottu, onneksi. Kiusattuna en koskaan sanonut mitään, kestin vain enkä ollut huomaavinani. Se on muuttunut.Tommosta kiusaamista on varmaan vieläkin. Otetaan joku silmätikuksi. Muistan mäkin, että yläasteella muutamia poikia oli, jotka nimitteli mua ja irvaili. Emmä niistä välittänyt, auoin päätäni takaisin. Yhtä olin lyödä kyllä kunnolla, roikuin jo riveleissä kiinni. Muuten niin hiljainen hiirulainen, kun yleensä luokassa olinkin. Tai yläasteella vaihdellen oli ujoja kausia ja vähemmän ujoja. Jotain kasvua?
Ala-asteella yhtä poikaa pöllytinkin lumihangessa, kun se oikein sitä suutaan mulle soitteli. Sen jälkeen se oli ihan hyvä kaveri. Niin kun noi yläasteen pojatkin. Ne vaan vaati, että mä näytän niille, että en meinaa ottaa teiltä neniini. Millään tavalla. Joku hierarkia juttu? ;-D
Itellä on tullut suhteissa eteen semmosta, että nousen aika pian vastaan, jos toinen koittaa sanella mulle kaapin paikkaa. Semmonen komentelu meininki loppuu mun kanssa hyvin äkkiä. Ja jos ei lopu, niin sitten kaveri saa lähteä kävelemään. Sillain en montaa kertaa katso läpi sormien kukkoilevaa miestä.
Laittamatta hanttiin. Mutta taas toisaalta kovin herkkä ja haavoittuvainen ihminen ei myöskään pärjää mun kanssa suhteessa. Koska mulla on aika vahva luonne ja se näkyy aika vahvasti mun ajattelussa ja toimissanikin. Semmonen tietoinen omista asioistani ja ajatuksistani, haluistani ja päämääristäni. Joustan kyllä paljonkin asioissa, joissa toinen osaa tuoda asiansa mulle sujuvasti julki. Mä en suinkaan pidä itseäni fiksuna joka käänteessä tai edes kyvykkäänä tekemään jotain päätöstä toista koskien. Tykkään yhteistyöstä ja yhdessä asioiden päättämisestä. Kunhan mun mielipidekin huomioidaan. ;-)
Mut vaadin myös kumppanikseni aika itsetietoisen ja jämäkän ihmisen.
Semmosen joka kans voi joustaa ja sopia, mutta ei anna mun pompottaa. Mä helposti paitsi olen se >Napoleon, mutta myös väsyn liian päättämättömään ja alistuvaan ihmiseen.
Ollaan me jänniä. :-) - ol_io
~cissi~ kirjoitti:
Miehet on reilumpia, se on selvä. Tai sanotaan, että niiden säännöt on helpompia, kun ne on itekin niin helppoja :)
Mua ei varsinaisesti ole kiusattu, mutta pari kertaa olen jäänyt ulkopuoliseksi jostain naisporukasta, kun en kertakaikkiaan hallitse niitä sääntöjä..miten saa puhua ja mistä ja miten pitää huomioida toisen nimpparit ja synttärit...sisälläni asuu vissiin pieni mies, joka unohtaa toisten merkkipäivät ja lasten nimet.Niin, musta tuntuu että miehillä on ehkä jonkun verran reilumpaa se ulosanti. Kun potuttaa, se sanotaan siinä kohtaa reilummin, kun taas nainen menee kantelemaan kaverille, eikä sille kuka potuttaa. Mä taas tykkään, että jos joku asia kalvaa mieltä minussa, se tullaan kertomaan mulle suoraan. Selvitetään se asia yhdessä, eikä sotketa siihin kaikkia muitakin. Kalastella kavereita puhumaan sopaa jne.
Tai semmosta et miehet, ne hyväksyy ehkä enemmän erilaisuutta luonteenpiirteissä, kun naiset keskimäärin. Tietysti nyt ei pitäis yleistää, mutta puhun nyt niistä miehistä jotka itse tunnen.
Tuntuu, että naiset saa naputettavaa ihan mistä vaan asiasta herkemmin. Miehet taas on vähän ehkä ympäripyöreempiä, mutta sanoo sitten kun ei kertakaikkiaan enää jaksa jotain asiaa kattella. Tai sietää.
Heh, mulla kans menee monesti ns. naisten jutut ohi. Kun ei ole sen sorttinen, että jaksan puhua kauheen hienosti ja hienostellen asioista. Enkä tunne vetoa ns. naisellisiin asioihin ehkä niin paljon, kun naisellisena pidetyn naisen pitäisi?
Tai ei jaksa kehua maasta taivaaseen jonkun uutta tukkatyyliä, vaatetta, kynsiä tms. Puhua koko kahvituntia tai päivää meidän uudesta vauvasta tyyliin tai kuinka mun kakku paloi vuokaan kiinni. :-) Ne on semmosia että ne voi huomioida lyhesti, mutta ei jäädä juttelemaan pidemmäksi aikaa.
En minäkään muista kaikkia omiakaan merkkipäiviä, saati muiden. :-) - ..,mkl.
~cissi~ kirjoitti:
Miehet on reilumpia, se on selvä. Tai sanotaan, että niiden säännöt on helpompia, kun ne on itekin niin helppoja :)
Mua ei varsinaisesti ole kiusattu, mutta pari kertaa olen jäänyt ulkopuoliseksi jostain naisporukasta, kun en kertakaikkiaan hallitse niitä sääntöjä..miten saa puhua ja mistä ja miten pitää huomioida toisen nimpparit ja synttärit...sisälläni asuu vissiin pieni mies, joka unohtaa toisten merkkipäivät ja lasten nimet.Olet selvästi sukulaissieluni. Kiva että löytyy muitakin.
- ;-)
ol_io kirjoitti:
Niin, musta tuntuu että miehillä on ehkä jonkun verran reilumpaa se ulosanti. Kun potuttaa, se sanotaan siinä kohtaa reilummin, kun taas nainen menee kantelemaan kaverille, eikä sille kuka potuttaa. Mä taas tykkään, että jos joku asia kalvaa mieltä minussa, se tullaan kertomaan mulle suoraan. Selvitetään se asia yhdessä, eikä sotketa siihin kaikkia muitakin. Kalastella kavereita puhumaan sopaa jne.
Tai semmosta et miehet, ne hyväksyy ehkä enemmän erilaisuutta luonteenpiirteissä, kun naiset keskimäärin. Tietysti nyt ei pitäis yleistää, mutta puhun nyt niistä miehistä jotka itse tunnen.
Tuntuu, että naiset saa naputettavaa ihan mistä vaan asiasta herkemmin. Miehet taas on vähän ehkä ympäripyöreempiä, mutta sanoo sitten kun ei kertakaikkiaan enää jaksa jotain asiaa kattella. Tai sietää.
Heh, mulla kans menee monesti ns. naisten jutut ohi. Kun ei ole sen sorttinen, että jaksan puhua kauheen hienosti ja hienostellen asioista. Enkä tunne vetoa ns. naisellisiin asioihin ehkä niin paljon, kun naisellisena pidetyn naisen pitäisi?
Tai ei jaksa kehua maasta taivaaseen jonkun uutta tukkatyyliä, vaatetta, kynsiä tms. Puhua koko kahvituntia tai päivää meidän uudesta vauvasta tyyliin tai kuinka mun kakku paloi vuokaan kiinni. :-) Ne on semmosia että ne voi huomioida lyhesti, mutta ei jäädä juttelemaan pidemmäksi aikaa.
En minäkään muista kaikkia omiakaan merkkipäiviä, saati muiden. :-)Oletko huomannut, että yrität tässäkin keskustelussa "nokittaa" koko ajan naisia, pistää paremmaksi? Johtuisiko tuo siitä, että olet tullut naisien puolelta kiusatuksi?
Jos joku kertoo jonkun kokemuksen, sinulla on ollut vielä pahempaa, jos joku kertoo hauskalla tavalla olevansa tietynlainen, sinä olet vielä enemmän sellainen. Ihan kuin haluaisit olla palstan kuningatar, eniten sitä ja tätä. - VELIPONTUS
;-) kirjoitti:
Oletko huomannut, että yrität tässäkin keskustelussa "nokittaa" koko ajan naisia, pistää paremmaksi? Johtuisiko tuo siitä, että olet tullut naisien puolelta kiusatuksi?
Jos joku kertoo jonkun kokemuksen, sinulla on ollut vielä pahempaa, jos joku kertoo hauskalla tavalla olevansa tietynlainen, sinä olet vielä enemmän sellainen. Ihan kuin haluaisit olla palstan kuningatar, eniten sitä ja tätä.Ei ole pelkästään tässä keskustelussa Jazulilla tuollaista. Myös mm. silloin, kun hän epäilee puskista hänelle vittuilevan naisen, vaikka kyseessä olisikin mies.
- ~cissi~
;-) kirjoitti:
Oletko huomannut, että yrität tässäkin keskustelussa "nokittaa" koko ajan naisia, pistää paremmaksi? Johtuisiko tuo siitä, että olet tullut naisien puolelta kiusatuksi?
Jos joku kertoo jonkun kokemuksen, sinulla on ollut vielä pahempaa, jos joku kertoo hauskalla tavalla olevansa tietynlainen, sinä olet vielä enemmän sellainen. Ihan kuin haluaisit olla palstan kuningatar, eniten sitä ja tätä.Eipä, olion kanssa on helppo keskustella koska voi luottaa siihen, ettei se tulkitse negatiivisesti mitä toinen sanoo. Eikä nokittele.
- ol_io
;-) kirjoitti:
Oletko huomannut, että yrität tässäkin keskustelussa "nokittaa" koko ajan naisia, pistää paremmaksi? Johtuisiko tuo siitä, että olet tullut naisien puolelta kiusatuksi?
Jos joku kertoo jonkun kokemuksen, sinulla on ollut vielä pahempaa, jos joku kertoo hauskalla tavalla olevansa tietynlainen, sinä olet vielä enemmän sellainen. Ihan kuin haluaisit olla palstan kuningatar, eniten sitä ja tätä.Ei se sitä ole, että mulla pitäis olla vielä pahempaa. Sä ymmärrät mut jostain syystä sellaiseksi, että kilpailisin noista asioista. Jos sä näkisit mun ilmeeni, kun luen noita naisten kirjoituksia sä ehkä ymmärtäisit että ne kokemukset tuntuu musta pahalta. Mutta samaan aikaan haluan avautua itsekin heille.
Heidän kokemukset rohkaisee tuomaan mun omia kokemuksia ulos.
Ehkäpä voin kertoa tämänkin asian tässä kohtaa ajatuksin. :-) - ol_io
VELIPONTUS kirjoitti:
Ei ole pelkästään tässä keskustelussa Jazulilla tuollaista. Myös mm. silloin, kun hän epäilee puskista hänelle vittuilevan naisen, vaikka kyseessä olisikin mies.
Möö, toi oli jo aika paha. :-D Mulla harvoin käy mielessä sukupuoli, kun vastailen ellei asianomainen itse kerro sukupuoltaan mulle. :-)
- ;-)
ol_io kirjoitti:
Ei se sitä ole, että mulla pitäis olla vielä pahempaa. Sä ymmärrät mut jostain syystä sellaiseksi, että kilpailisin noista asioista. Jos sä näkisit mun ilmeeni, kun luen noita naisten kirjoituksia sä ehkä ymmärtäisit että ne kokemukset tuntuu musta pahalta. Mutta samaan aikaan haluan avautua itsekin heille.
Heidän kokemukset rohkaisee tuomaan mun omia kokemuksia ulos.
Ehkäpä voin kertoa tämänkin asian tässä kohtaa ajatuksin. :-)Noi naiset mieltää sut jostain syystä ystävälliseksi, mutta kyllähän sä tässä ketjussa yrität esittää jos miten empaattista, vaikka suurin osa meistä sinun vittuilevan luonteesi tiedetään. Et sä erityisen empaattinen luonne ole. Se on rivien välitse käynyt hyvin selväksi. Jotain traumoja koulukiusaamisesta? Koulukiusatut on pahimpia kiusaajia itse.
- ol_io
;-) kirjoitti:
Noi naiset mieltää sut jostain syystä ystävälliseksi, mutta kyllähän sä tässä ketjussa yrität esittää jos miten empaattista, vaikka suurin osa meistä sinun vittuilevan luonteesi tiedetään. Et sä erityisen empaattinen luonne ole. Se on rivien välitse käynyt hyvin selväksi. Jotain traumoja koulukiusaamisesta? Koulukiusatut on pahimpia kiusaajia itse.
Ootko nyt ihan varma, ettei sun oma myrkky maistu suussasi? Ei mun tarvi esittää mitään. Mä olen empaattinen ketä kohtaan olen, joka mussa herättää empatian ja sympatian tunteita. Kaikki ei herätä, johtuen omasta käytöksestään.
Kyllä mä vittuilen, kun tarpeelliseksi koen. Niin teet sinäkin. Mikä on sun syy ja oikeutus asialle, jollet ole kiusattu etkä kiusaaja? - ;-)
ol_io kirjoitti:
Ootko nyt ihan varma, ettei sun oma myrkky maistu suussasi? Ei mun tarvi esittää mitään. Mä olen empaattinen ketä kohtaan olen, joka mussa herättää empatian ja sympatian tunteita. Kaikki ei herätä, johtuen omasta käytöksestään.
Kyllä mä vittuilen, kun tarpeelliseksi koen. Niin teet sinäkin. Mikä on sun syy ja oikeutus asialle, jollet ole kiusattu etkä kiusaaja?Olet jostain kuullut, että empatia on hyvä piirre ja sitä sun pitää korostaa. Kai sustakin empatiaa löytyy, varmaan "muruasi" ja elukoitasi kohtaan, mutta tuskin tunnet mitään empatiaa esim. y.b.tä ja cissiä kohtaan, sun pitää vain peilata itseäsi heihin, tuoda omaa erinomaisuuttasi esiin, heihin verraten.
Valitan, etten ole ollut koskaan kiusaaja enkä kiusattu. Et saa minua lokeroon. En kiusaa nytkään sinua, sanon vain ääneen sen, minkä monet muutkin havaitsee. Ehkä itse uskot esittämääsi rooliin, voihan se niinkin olla. - ol_io
;-) kirjoitti:
Olet jostain kuullut, että empatia on hyvä piirre ja sitä sun pitää korostaa. Kai sustakin empatiaa löytyy, varmaan "muruasi" ja elukoitasi kohtaan, mutta tuskin tunnet mitään empatiaa esim. y.b.tä ja cissiä kohtaan, sun pitää vain peilata itseäsi heihin, tuoda omaa erinomaisuuttasi esiin, heihin verraten.
Valitan, etten ole ollut koskaan kiusaaja enkä kiusattu. Et saa minua lokeroon. En kiusaa nytkään sinua, sanon vain ääneen sen, minkä monet muutkin havaitsee. Ehkä itse uskot esittämääsi rooliin, voihan se niinkin olla.Sähän se mut olet lokeroinut jollain ihmeellisellä ylimallisella kyvylläsi. Kysyin vaan koska itse sanoit, että kiusaajat on pahimpia kiusaajia, mä koen sut mun kiusaajaksi tietyllä tavalla. Koska sä purkitat mua sun mielihalujesi mukaan omaan muottiisi sopivaksi, ottamatta huomioon sen mitä mä olen mieltä. Tai miten mut muut näkee ja kokee. :-)
Mäkin sanon vaan ääneen asioita joita mä havaitsen tai ajattelen, miten se musta sitten tekee kiusaajan mutta ei susta? Miten sun ääneen sanominen tekee susta peremman ja oikeutetumman, mutta ei minusta mun sanomiset?
Siksikö että mä olen ääneen myös tunnustanut että mua on kiusattu ja mä sanon mielipiteeni ei niin miellyttävään sävyyn toisinaan? Tai että mä puolustaudun, enkä jää ottamaan lisää selkääni vastaamatta takaisin? Sekö musta tekee epäempaattisen tai sellaisen jona sä mut näet? Ja millähän ilveellä sä voit vannoa olevasi oikeassa? Tai edes uskoa olevasi? :-)
Miksi mun pitäisi olla nöyrääkin nöyrempi sun ehdoillasi, mutta ei omillani?
Toisekseen mä pidän ybiksestä ja cissin ajatuksista olen saanut paljon mietittävää tässä matkan varrella. Joten ei mun tarvi esittää roolia heidän kanssaan.
Musta tuntuu että sulle on ongelma mun olemukseni? Mä en toimi vissiin, niinkun sun psykan kirjasi ohejiden mukaan pitäisi? - ol_io
ol_io kirjoitti:
Sähän se mut olet lokeroinut jollain ihmeellisellä ylimallisella kyvylläsi. Kysyin vaan koska itse sanoit, että kiusaajat on pahimpia kiusaajia, mä koen sut mun kiusaajaksi tietyllä tavalla. Koska sä purkitat mua sun mielihalujesi mukaan omaan muottiisi sopivaksi, ottamatta huomioon sen mitä mä olen mieltä. Tai miten mut muut näkee ja kokee. :-)
Mäkin sanon vaan ääneen asioita joita mä havaitsen tai ajattelen, miten se musta sitten tekee kiusaajan mutta ei susta? Miten sun ääneen sanominen tekee susta peremman ja oikeutetumman, mutta ei minusta mun sanomiset?
Siksikö että mä olen ääneen myös tunnustanut että mua on kiusattu ja mä sanon mielipiteeni ei niin miellyttävään sävyyn toisinaan? Tai että mä puolustaudun, enkä jää ottamaan lisää selkääni vastaamatta takaisin? Sekö musta tekee epäempaattisen tai sellaisen jona sä mut näet? Ja millähän ilveellä sä voit vannoa olevasi oikeassa? Tai edes uskoa olevasi? :-)
Miksi mun pitäisi olla nöyrääkin nöyrempi sun ehdoillasi, mutta ei omillani?
Toisekseen mä pidän ybiksestä ja cissin ajatuksista olen saanut paljon mietittävää tässä matkan varrella. Joten ei mun tarvi esittää roolia heidän kanssaan.
Musta tuntuu että sulle on ongelma mun olemukseni? Mä en toimi vissiin, niinkun sun psykan kirjasi ohejiden mukaan pitäisi?Sit mä en ihan ymmärrä, että mistä erinomaisuudesta sä juttelet. Kun tässä käydään kokemuksia kiusaamisesta läpi, miten ne tekee jostain erinomaisen tai toisesta kilpailun kohteen? En ihan ymmärrä logiikkaasi vikkunaama ;-).
Miten ihmeellisellä tai nöyrällä sävyllä asiat pitäisi esittää, että arvon neropatti siellä ymmärtäisi mistä tässä jutellaan eikä erinomaisuudella ole mitään osaa eikä arpaa tässä asiassa? ;-) kirjoitti:
Noi naiset mieltää sut jostain syystä ystävälliseksi, mutta kyllähän sä tässä ketjussa yrität esittää jos miten empaattista, vaikka suurin osa meistä sinun vittuilevan luonteesi tiedetään. Et sä erityisen empaattinen luonne ole. Se on rivien välitse käynyt hyvin selväksi. Jotain traumoja koulukiusaamisesta? Koulukiusatut on pahimpia kiusaajia itse.
Vai koulukiusatut pahimpia kiusaajia? Niinpä tietysti. Ihmisethän ei tietenkään voi tuntea vertaistukea ja empatiaa toisia kohtaan, vaan on heti sutena kimpussa, kun tilaisuus tulee.
Kyllä mulla ainakin on traumoja kiusaamisesta, mutta eipä ne traumat sitä aiheuta, että kiusaisin muita, pistäisin vahingon kiertämään. Ainakaan noin yleisesti. Enkä usko sitä oliostakaan Eihän me mitään pyhimyksiä olla varmaan
kumpikaan, mutta tuskin nyt pahimmasta päästä kiusaajiakaan, johtuen just tosta omasta kokemuksesta.
Vääränluonteinen ihminen. Eli olin ujo ja sisäänpäinkääntynyt. Hiljainen ja epävarma.Lisäksi olin kiinnostunut eri asioista kuin muut, kaikenlaisista "taiteellisista" jutuista ja lukutuokka olin myös. Minua pidettiin "friikkinä".
Ulkonäöstä: huono iho ikävuosina 10-15.Ton ikäisenä eniten kiusattiinkin. Sitten finnit hävisivät kuin taikaiskusta, kun muille niitä vasta alkoi tulla. Ja laihuudesta. Olin tosi laiha ja ravasin anemian takia lääkärissä.Mulla epäiltiin olevan anoreksia, vaikka päinvastoin halusin todellakin olla ei-laiha.
Ujo olen vieläkin ja sisäänpäinkääntynyt. Mutta kun pääsin opiskelemaan paikkaan, jossa suurin osa muista opiskelijoista oli samanluonteisia, se helpotti hyväksymään itsensä. Eikä tarvitse olla enää pakosti tekemisissä sen luonteisten kanssa, joiden kanssa ei natsaa. Muuta kuin välttämättömät.
Ei kiusata enää. Laihuus ja huono iho on historiaa. Eikä kai aikuisia ulkonäön takia kiusata. Luonteesta.. Tavallaan joo, vähän kiusoitellaan töissä joskus, kun tiedetään, etten tykkää esiintymisestä. Sanotaan, että mä saan mennä johonkin haastatteluun tms. Mutta se on sellaista, että tiedetään, että mä kumminkin selviydyn. Halutaan vähän rohkaista tekemään, tavallaan kuitenkin autetaan.- HÄHÄ!
Oliko takapuolesi silloin jo iso ja leveä?
- ~cissi~
Te molemmathan, yb ja olio, kirjoitatte sovittelevasti ja tunnutte ymmärtävän eri näkökantoja (mikä tuntuu joitain ärsyttävän, että toisaalta ja toisaalta). Luuletteko, että kiusaaminen voi olla osasyy, että näette asioissa eri puolet? Tai ette halua loukata julistamalla ehdottomia totuuksia?
HÄHÄ! kirjoitti:
Oliko takapuolesi silloin jo iso ja leveä?
Ai niin joo. Takapuoli oli yks kiusaamisen aihe. Se ei ollut tosiaan silloin ainakaan leveä, mutta joo, sen malli ärsytti pääkiusaajaa vissiin. Mun takapuoleen liittyvä nimitys oli yks pää-haukkumanimi.
~cissi~ kirjoitti:
Te molemmathan, yb ja olio, kirjoitatte sovittelevasti ja tunnutte ymmärtävän eri näkökantoja (mikä tuntuu joitain ärsyttävän, että toisaalta ja toisaalta). Luuletteko, että kiusaaminen voi olla osasyy, että näette asioissa eri puolet? Tai ette halua loukata julistamalla ehdottomia totuuksia?
Niin joo. Mähän "mielistelen" täällä ja "en sano totuuksia" eli vissiin odotetaan jotain toisten arvostelua ja haukkumista. Olen siksi "mielipiteetön" kun en näin tee. Mä "kestän" aika erilaisia ihmisiä, eikä mulla ole mitään ehdottomia totuuksia ihmisistä, jotka velloisi sisällä, että haluaisin ne päästää ulos. Etenkään täällä, kun en oikeasti tunne ihmisiä, kuitenkaan.
Tosin en tunne täältä kovin montaa muutakaan rekattua, joka näin tekisi, mutta multa tunnutaan jostain syystä odottavan jotain "laukomista". Se on vain itselle vierasta käytöstä, siksi en yleensä tee sitä. Voi kiusatuksi tulemisellakin olla jotain vaikutusta.- ~cissi~
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Niin joo. Mähän "mielistelen" täällä ja "en sano totuuksia" eli vissiin odotetaan jotain toisten arvostelua ja haukkumista. Olen siksi "mielipiteetön" kun en näin tee. Mä "kestän" aika erilaisia ihmisiä, eikä mulla ole mitään ehdottomia totuuksia ihmisistä, jotka velloisi sisällä, että haluaisin ne päästää ulos. Etenkään täällä, kun en oikeasti tunne ihmisiä, kuitenkaan.
Tosin en tunne täältä kovin montaa muutakaan rekattua, joka näin tekisi, mutta multa tunnutaan jostain syystä odottavan jotain "laukomista". Se on vain itselle vierasta käytöstä, siksi en yleensä tee sitä. Voi kiusatuksi tulemisellakin olla jotain vaikutusta.Tavallaan sama juttu kun kiusaamisessa, arvostelijat hakee sulta tiettyä reaktiota kuten kiusaaja tarvii sen että sitä tinttaa kerran kunnolla turpaan :)
Paitsi palstakiusaaminen ei mun mielestä ole sama asia, aika karua tekstiä välillä mutta vapauttavaa. Esim. se/ne jotka esiintyy minuna on tehneet palveluksen. Voin sanoa mitä vaan, ei välttämättä mene omaan piikkiin ~cissi~ kirjoitti:
Tavallaan sama juttu kun kiusaamisessa, arvostelijat hakee sulta tiettyä reaktiota kuten kiusaaja tarvii sen että sitä tinttaa kerran kunnolla turpaan :)
Paitsi palstakiusaaminen ei mun mielestä ole sama asia, aika karua tekstiä välillä mutta vapauttavaa. Esim. se/ne jotka esiintyy minuna on tehneet palveluksen. Voin sanoa mitä vaan, ei välttämättä mene omaan piikkiinMulla tulee kuitenkin se olo, ettei ne välttämättä halua, että "lyön" puskista arvostelijaa, vaan jotain muuta rekattua. Että saadaan draamaa tjn.
Voihan tietysti joku puska joskus toivoa, että suutun sillekin, mutta enhän mä nyt sen toiveen mukaisesti halua tehdä ;) Etenkään jos vaistoan suututus-yrityksen :P
Joo, mua huvittaa vaan feikki-y.b..:t. Toi on totta, voi tavallaan sanoa puskista mitä vaan y.b:nä, koska kukaan ei voi varma, kumpi on kyseessä. En mä silti ton takia jätä kirjautumatta välilllä. Laiskuuttani vaan. Ja siksi, että jos joku tosiaan luulee, että olen tuollainen kuin feikki-y.b.., niin sit saa luulla. Uskon että "tärkeimmät" ihmiset täällä erottaa.- HÄHÄ!
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Ai niin joo. Takapuoli oli yks kiusaamisen aihe. Se ei ollut tosiaan silloin ainakaan leveä, mutta joo, sen malli ärsytti pääkiusaajaa vissiin. Mun takapuoleen liittyvä nimitys oli yks pää-haukkumanimi.
Oliko se ulospäin pullea vaikkei ollutkaan leveä?
- y.b laittaa saappaat
HÄHÄ! kirjoitti:
Oliko se ulospäin pullea vaikkei ollutkaan leveä?
Jaa-a. Taisi olla sitten. Miten muuten voiskaan olla sisäänpäin pullea?
Nykyään se on joka suuntaan pullea, myös sivuille (paitsi eteenpäin) joten revi siitä xD
Ja en kirjautunut ulos suuttumuksen takia, vaan ne kanat, kanat.. ;)
- ....
minua kiusattu koon takia, olin lihava tai laiha..
tai muuten vain kun pärstä ei mielyttänyt..
en tiedä onko se ollut ihalluin merkkiä kun keskaria on näytetty kun ei noista lapsista tietä kun itsekkin ollut lapsi. kun ei ole mitää kähinääkää ollut..
vai juuri opeteltu ele 8D - sossuloogi
Voi vain pohtia, miksi juuri Suomi on tutkimuksissa todettu EU-alueellakin selvästikin pahimmaksi kiusaajakansaksi ja myös kateellisimmiksi ja toisaalta leuhkijoiksi netissäkin fanatasiaegollaan, lieveilimiönä miesten esiintyminen naisena.
Ilmiöstä en ole ainakaan löytänyt sosiologien tms. tieteellisiä tutkimuksia.
Onko teorioita? - 20 vuotta sitten
ala astella kiusattiin koska olin yvä urheilussa. olin parempi juoksija kuin muut ja voisin aina kaikki. Mua ei otetti peleihin mukaan ja haukuttiin et olen ihan surkea ja että en ole mitään. yläasteella oli hiukan sama homma mut sit suutuin ja kyllästyin vit..tuiluun. vedin paria kiusaajaa kunnolla turpaan. Toinen joutu sairaalaan ja toinen ei tullut 2 viikkoon kouluun. Sanoin reksille et jos sitä yhtä poikaa viel näkyy täs koulus niin hakkaan sen uudestaan. Opettajat ja varsinkin reksi tiesi kiusaamisesta mut eivät tehneet mitään. Sen jälkeen sain kunnioitusta ja kavereita.
- cillae
Mjaa
En silloin kärsinyt juuri mistään, mutta vanhemmalla iällä, kun oli ottanut vähän takaisin omia tötöilyjään, niin se jollain lailla terävöitti omaa sisäistä minäkuvaa.
No jaa. En ole mikään kallonkutistaja. enpäs osaa sanoa, kai sitä on jollain tapaa erilainen ollu.. sitte myös seki ku ei oo oikein koskaan ollu mikään massaan sulautuva ja kaksnaamainen kikattaja vaan enempi se omien polkujen kulkijaki nykyään niin nykyäänki sitä ehkä jotenki vieroksutaan ja katellaan selän takana että olis "outo".. ja näin oon kuullukki. ja kuten tääläki joskus jo sanonu niin "pojathan" ne niitä kiusaajia/huutelijoita oli mutta sitte ku rupes tulemaan aikaa myöten enempi miehiä tutuiksi mitä naisia niin asia kääntyi päinvastoin ja saattaa vaan arvata mitä kaikkea sitä ajatellaankaan "sellaisesta" naisesta.. ja akat vasta surkeita osaa olla, siis käytökseltään.. enkä sen takia niistä yleisesti ottaen pidäkkään. eli joo, sanotaanko että syy vaihtui ja ei vaihtunu.
sitte ku saatan olla vielä jokseenki ylpeä/ylpeän näköinen enkä puhu asioistani tms. silleen kellekkään että selvitän omassa päässäni niin on silläki ollu oma vaikutuksensa ku ei oo kai sitä tiettyä taustatukeakaan ollu ja jotku ei vaan voi jostain syystä sitä/mitään muutakaan sietää mutta ei se mun ongelma oo.. ja muutenki tuntuu ettei mikään koskaan riitä kellekkään. ei jaksa ajatella enempää.- xena-183
Nuorena minua ei kiusattu siitä syystä, joka olisi ollut ilmeistä eli kokoni takia, mutta minut jätettiin ulkopuolelle. Lähinnä siksi koska olin hikari ja osin myös isäni harrastuksen takia. - Onneksi sain yläasteella muita samanhenkisiä ystäviä, jotka olivat myös melko pitkiä :)
Aikuisena minä olen kerran joutunut työpaikkakiusatuksi, mutta (minusta riippumaton) syy siihen selvisi viimeisenä työpäivänäni k.o. puljussa, joten sekään ei jäänyt kaivelemaan.- ol_io
Moi, tuossa ylempänä laitoin sulle terkkuja. Meinasin etten enää ehdi palstalle tai koneelle tänään. Mut sukkelaan kun hosuu ja heiluu, niin ehdin. :-)
Menikö hyvin se? - x...
ol_io kirjoitti:
Moi, tuossa ylempänä laitoin sulle terkkuja. Meinasin etten enää ehdi palstalle tai koneelle tänään. Mut sukkelaan kun hosuu ja heiluu, niin ehdin. :-)
Menikö hyvin se?juu kiitos laitan tekstaria kun tää päivä on mennyt ihan torkkuessa ja oksentaessa... mut olosuhteisiin nähden kaiki OK
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1151840Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101763Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1131754Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2551437Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341382Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii4861008Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50960Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115907Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai237901Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347861