Onko tosiaan joku joskus onnistunut eroamaan ystävinä? Siis, että hyvät välit on jatkuneet senkin jälkeen, kun on löydetty uusi suhde, omaisuudet jaettu ym? Onko tuollaiset satukertomuksia?
Eroaminen ystävinä
Satuako?
132244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Satua ovat. Minun mieheni sanoi, että haluaa pysyä kaverina eron jälkeen. Kysyin mitä hän tarkoittaa. Minä kun vietän aikaa kavereitteni kanssa, käyn kahvilla, elokuvissa, soittelen jne. kavereitteni kanssa. Hän ei halunnut tehdä noita asioita avioliiton aikana vaimonsa kanssa niin miksi tekisi kun ei oltaisi enää naimisissa. Mies sanoi siihen "niin..." ja oli hiljaa. Lopputulos on, että olemme tuttuja. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ajetaan autoilla vastaan toisiamme niin nostetaan kättä.
Lopulta kun erosta aikaa, ei viitsi edes moikata.
Jos yhdessä jatkaa, niin pakko antaa anteeksi. Jos ero tulee uskottomuudesta, niin tuskimpa sitä vastenmielisyyttä exän persoonaa kohtaan tulee niin peiteltyä.
Ex:n uusi puoliso on mustasukkainen, joten se siitä ystävyydestä.
Tällä hetkellä menossa harkinta-ajan viimeinen kuukausi. Välit ovat suht hyvät, samoin anopin kanssa, hänen kanssaan aiomme jatkossakin tavata, olemme puhuneet puhelimessa meidän välit "selväksi". Meillä se oli mies, joka halusi eron 18 vuoden avioliiton jälkeen.
Eli tällä hetkellä menee ihan jees. Sitten voikin olla eri ääni kellossa, kunhan talo on myyty ja aletaan selvittää raha-asioita...
ei hyvistä ystävistä erota, mutta puolisosta erotaan, kun ei kerran tulla toimeen,pettämisien ja pellenä olemisen jälkeen.
Me käymme kylässä puolin ja toisin mieheni ex-vaimon luona. Samoin kun minun ex-mieheni luona. Ystäviä ollaan kaikki, kunhan vaan alussa annettiin aikaa niille joiden luota lähdettiin.
Ei ollenkaan satua vaan oikeasti aikuiseksi kasvaneitten ihmisten tunnusmerkki. Ja tunnen myös sellaisia onnellisia ihmisiä.
Itse olen sanonut siipalle, että ero tulee sinä päivänä, kun se tulee ystävinä. Siihen asti täytyy jaksaa sinnitellä epätyydyttävässä ...
Meidän kohdalla onnistui! Ero tuli vasta sitten, kun mitään ei enää ollut jäljellä, ei edes katkeruutta. Eroaminen antoi mahdollisuuden uudelle elämälle, jolloin vanha ystävyyskin löytyi taas. Emme riidelleet avioliiton aikanakaan, miksi siis erotessa olisimme aloittaneet? Pidetään yhä tiiviisti yhteyttä jälkikasvun vuoksi, jolle ero oli "helppoutensa" vuoksi vain pieni suru. Tämä vaatii varmasti molemmilta paljon myönnytyksiä sekä ennen kaikkea hyvää tahtoa toista kohtaan, ja myös sen, että rakkaussuhde toiseen on todellakin ohi eron tullessa. Eroomme ei myöskään liittynyt mitään kolmansia pyöriä tms. ikävää.
Me olemme nyt olleet eri osoitteissa 3 kk ja ainakin vielä olemme hyvissä väleissä. Kun erilleen muutosta oli sovittu, lopetimme riitelyn ja tilanne ikäänkuin helpotti molemmilla. Sitä ennen olimme useamman vuoden vain riidelleet ja riidelleet. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos kolmansia osapuolia tulee tms, voi tilanne muuttua.
Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin erittäin hyvä ja vaikuttaa ainakin vielä siltä ettei lapset olisi juurikaan kärsineet erostamme juuri sen takia että olemme hyvissä väleissä, emmekä riitele tai hauku toisiamme. Lastenkaan ei enää tarvitse nähdä sitä jatkuvaa riitelyä, joten uskon että ero tuli meille hyvään saumaan.
Samanlainen tilanne itsellä - no tosin keväällä tulee jo kolme vuotta, kun muutin tyttären kanssa pois yhteisestä kodista ja siis erokin on ollut jo pari vuotta virallinen.
Turhista asioista riitely vei voimat molemmilta, onneksi saatiin eropäätös aikaiseksi sikäli oikeaan aikaan, että olimme silloin jonkinlaissa väleissä.
Mitään sydänystäviä ei olla, mutta hyviä kavereita ; hän on ja tulee olemaan aina ainoan lapseni isä ja siksi tärkeä ihminen. Hän tapailee nyt uutta naista ja olen sanonut, että heti, kun tuntuu siltä, että olen "liikaa" kuvassa mukana - soittelemme pari kertaa viikossa muutoin vain ja kun haen tytärtä hänen luonaan, saatan istua useamman tunnin kahvilla - hänen pitää se kertoa. En halua, että uusi rakkaus joutuu miettimään asemaansa minuun nähden.
Kyllähän se voi onnistua, mutta jos toinen edelleen parin vuoden jälkeen rakastaa exäänsä, niin se kummasti alkaa rassata uutta suhdetta pitkän päälle. Uusi kumppani ei ehkä tunne olevansa se tärkein toisen elämässä, varsinkin jos ei enää yhteisiä lapsia olla hankkimassa. Eli hyvällä asialla on helposti myös huonokin puoli. Exästä pitää osata oikeasti erota, eikä ystävyys voi jatkua joka viikkoisena tai päiväisenä yhteydenpitona, tuliaisina reissuita yms
Ai miksi ei ? Mikä siinä on sellaista, mikä on sulta pois ? Ystävä on ystävä ja rakastettu on ihan jotain muuta.