Ruotsissa kuulemma aika yleistä, että keskenään parisuhteessa elävät vanhemmat sopivat lastenhoitovastuun vuoroviikoille, jolloin vuorotellen toiselle jää aina oma viikko aikaa harrastaa omia juttuja, nähdä ystäviä jne. Vähän kuin viikko-viikko-yhteishuoltajuus, mutta vanhemmat eivät ole eronneet. Onko kenelläkään kokemuksia, miten toimii?
Parisuhteessa lastenhoitovastuu vuoroviikoittain?
uajteo
6101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos kumpikin vanhempi tajuaa kunnioittaa toisiaa eikä puhuta lapsen kuullen toisesta pahaa, niin homma toimii erittäin hyvin. Lapsi saa lähes aina jomman kumman vanhemman huomion vuoro viikoin samalla vanhemmat saavat omaa aikaa joka toisen viikon.
Minun perheessäni tätä ei edes voinut ajatella ennen eroa.
Minä, äiti olin jatkuvasti lapsien kanssa, sillä mies harrasti illat ja viikonloput. Silloin harvoin kun oli kotona, niin hän tarvitse lepoa, jotta jaksoi taas harrastaa.
Nyt eron jälkeen tämä toimii! Minulla on joka toinen viikko vapaata lapsista ja tämä sopii oikein hyvin. Saan levätä ja toinenkin huolehtii lapsista.
Päävastuu on kuitenkin minulla ja monet asiat jäivät vain minun hoidettavaksi.
Onnea niille pareille jotka haluavat toimia näin. Kumpikin jaksaa kun saa välillä huilata lapsista ja toivottavasti vältätte eron toimimalla näin tasapuolisesti.
En oikein ymmärrä miten viikko-viikko systeemi antaisi sen enempää omaa aikaa kuin jatkuvasti kahtia jaettu vastuu? Meillä ainakin kumpikin tekee tarvittaessa kaikkea ja molemmat pääsevät aina halutessaan harrastamaan, vapaalle yms. En minä ainakaan haluaisi harrastaa vain joka toinen viikko ja raataa niska limassa joka toinen viikko. Kun arjen avastuu on jaettu oikein ja sopivan joustavasti, kumpikin ehtii tehdä asioita myös kodin ulkopuolella.
Sitäpaitsi luulen että viikottain jaettu vastuu aiheuttaisi helposti myös katkeruutta kun aina toinen laiskottelisi luvallisesti ja toinen hääräisi kaiken aikaa. Harvoin viikot menevät tasan rankkuuden suhteen, lapset saattavat sairastaa yms.
Kummalliselta kuullostaa. Minä äitinä en voisi kuvitella olevani lastenhoitovastuussa vain sovittuina aikoina. Mutta tähän varmasti ollaan menossa, vanhemmuutta ei koeta enää ihana asiana ja etuna vaan velvollisuutena, joka rajoittaa muuta elämää. Lapsiparat!
Miten itse kukin vanhemmuuden kokee, on yksilöllistä. Mutta hoitovastuu ei riipu tuntemuksista; vastuu pitää hoitaa.
Ja vaikka vanhemmuus olisi kuinka ihanaa, totta kai se rajoittaa elämää, jos on mitään muita tavoitteita kuin lastenhoito.
Ennen kuin kauhistelet muita, muista, että sinua ei ole vielä mitattu äitinä. Koska olet nyt niin onnellinen toimessasi, et tunne luopuvasi tai venyväsi. Mutta koska tahansa voit havahtua huomaamaan, että onnen tunne onkin kadonnut jonnekin. Silloin sinut punnitaan.
Kyllä se nyppii, jos joudut jatkuvasti hoitamaan lapset yksin toisen ollessa harrastuksissaan lähes joka ilta ja viikonloput.
En se tee minusta huonoa äitiä, vaikka en nyt olelasten kanssa 24/7. Isästä tulee parempi isä, kun hänkin kantaa vastuunsa lapsistaan.