Niin, ihan lyhyesti lähinnä naisilta kysyisin että kuinka pitkä miehen pitäisi olla?
Kysymys tuli lähinnä mieleen, kun itselläni on hiemahkon ollut ongelmia tämän elämänkumppanin etsimisessä. Voihan vika olla muussakin asiassa, mutta monesti olen miettinyt, että onkohan vähäisellä pituudellani merkitystä asiassa. Pituutta on vain tullut 160cm.
Ainakin kun kaikenlaisia deitti palstoja lukee, niin nainen painottaa, että miehen pitää olla ainakin se 180senttinen lipputanko :-)
Kysymys tuli lähinnä mieleen, kun itselläni on hiemahkon ollut ongelmia tämän elämänkumppanin etsimisessä. Voihan vika olla muussakin asiassa, mutta monesti olen miettinyt, että onkohan vähäisellä pituudellani merkitystä asiassa. Pituutta on vain tullut 160cm.
Ainakin kun kaikenlaisia deitti palstoja lukee, niin nainen painottaa, että miehen pitää olla ainakin se 180senttinen lipputanko :-)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Eipä ole mulle tullut mitään noista deittipalveluista vaikka pituutta on vähintään se 180 senttiä ja vähän päällekin.
Näyttää siltä että miehille noi deittipalvelut eivät toimi ainostaan naisille jos niillekkään.
enpä itse juurikaan käytä noita deitti hässäköitä. Mutta duunissa joskus tulee hiljaisempina aikoina kateltua niitä ilmoituksia. Niistä sitten rupesin pohdiskelemaan tuota hommaaa. Kun ei kukaan minulle ainakaan suoraan ole sanonut, että olisin turhan pätkä.
Seksi seuraa yleensä kyllä onnistun saamaan kapakoista tms. Mutta jostain kumman syystä naiset eivät oikein halua kuulla minusta sen koommin.
Riippuu varmasti paljon myös naisen omasta pituudesta. Ainakin minulla on sellainen tunne, että kovin moni nainen ei halua (ainakaan paljon) lyhyempää miestä rinnalleen. Tosin itsellä ei kovin omakohtaisia kokemuksia ole näin 185-senttisenä "lipputankona". Toisaalta voisin kuvitella, että lyhyt nainen ei halua "liian" pitkää miestä rinnalleen. Jos pituusero alkaa lähennellä puolta metriä, on sekin aika koomisen näköistä. Kuitenkaan en loppujen lopuksi usko, että parisuhteita muodostetaan pituuden perusteella.
...että pituus vaikuttaa. Se on naisille yksi valintakriteeri siinä missä muutkin (ulkonäkö, ulosanti, luonne... ym.). En usko että pituus yksin on este mutta se on näitä asioita joihin naiset ensimmäisenä kiinnittävät huomiota. Aivan samalla tavalla kun miehet kiinnittävät huomiota naisen kroppaan ja kasvoihin, ehkä hiuksiin ja niin edelleen. On varmasti myös paljon naisia joille pitkä mies on ehdoton edellytys. Mutta sitten on myös niitä naisia jotka huomaavat ensijärkytyksen jälkeen että eihän sillä pituudella niin paljoa merkitystä olekaan.
Itse olen 166 cm lyhyenä miehenä törmännyt tähän koko elämäni ajan. Ei minullekaan kukaan ole suoraan sanonut että olen liian lyhyt, ihan niinkun en minäkään voisi kuvitella sanovani kenellekään naiselle että en nyt voi alkaa seurustelemaan kanssasi kun sinulla on noin lättä perse. Tuon pituuden vaikutuksen kyllä huomaa kun juttelee ihmisten kanssa ja kuuntelee muiden puheita tai vaikkapa näiltä keskustelupalstoilta.
Kyllähän se kuitenkin niin on että kun oikea kohdalle osuu niin silloin ei pituus (tai siis lyhyys) vaikuta. Rakkaus sinällään ei katso pituuteen eikä muihin vastaaviin "puutteisiin". Nämä deittipalstat ovat kyllä varmasti aika huonoja naisenlöytöpaikkoja. Ne on vähän sellaisia "toivomuskaivoja", joihin ladellaan unelmien miehen mitat ja muut ominaisuudet ja sitten vaan jäädään odottelemaan ihmeen tapahtumista. Samoin jos siellä miesten ilmoituksissa on joku lyhyt mies niin miksi tyytyä siihen kun sieltä varmasti löytyy myös pitkiä miehiä. Luulenpa että parhaita paikkoja tavata naisia (kapakan lisäksi siis) on kaikenlaiset harrastukset, (ilta)kurssit ym. ja yleensäkin paikat joissa tutustuu ihmisiin ilman ennakko odotuksia (vrt. kapakat, deittipalstat). Silloin voi ihmiseen tutustua ihan juttelemalla ilman että kovaääninen musiikki tekee puhumisesta hankalaa ja kun kurssilla ym. yleensä ollaan ensisijaisesti jonkun muun syyn vuoksi niin tutustuminen tapahtuu tavallaan "siinä sivussa".
No, nämä nyt vain omia ajatuksiani. Varmasti joku todistaa jokaisen sanani vääräksi ja haukkuu kaupan päälle niinkuin näillä palstoilla yleensä on tapana. Mutta sanojeni painoksi voisin vielä mainita että tapasin vaimoni 4 kuukautta kestävällä työllisyyskurssilla vuonna -96. Nyt meillä on kaksi lasta ja naimisissa ollaan oltu 3,5 vuotta.
Hyvää Juhannusta kaikille!
Rakas ukkoni on minua lyhyempi. Ensin mietin, että miten kummassa voi seurustella lyhyen miehen kanssa (käytännön juttuja). Mieheni on eirttäin varma itsestään, eikä aseta pituuttaan koskaan esteeksi. Tosin kuulemma kaveriporukan illanvietossa, hän on ensimmäinen joka putoaa, koska on pienempi kuin muut eikä näin ollen samalla viinamäärällä ole bilekunnossa...
Hän puhui minut töissä pyörryksiin, joten kapakoista ei elämänkumppania löydä. Kummatkin me olemme aikanamme ravintoloita kiertäneet ja tuleet aivan samaan tulokseen. Kapakasta saa kyllä yhden illan jutun halutessaan.
Mielikuvitus on avuksi löytäessäsi mieleisesi naisen. Ja muista, että kummankin historia vaikuttaa aina. Puhelahjat ovat etu, jos pituus kiusaa teitä lyhyet miehet :-)
Kerrottakoon, että mieheni lyhyempi koko ei häiritse enää lainkaan! Mietin jo sitäkin aluksi, että mitenhän nuo petihommat... toimiihan sexi, ja hyvin toimiikin!!!! Itsevarmuutta miehet!
Olen jo 40 nainen ja pituuttakin siunaantunut 170cm. Tämän vuoden alkuun asti olin sitä mieltä, että mieheni pitää olla minua pitempi. Olin joskus yrittänyt seurustella itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Ei siitä tullut mitään. Mutta ilm pitää vanhaksi :o) elää, että kaikkea tapahtuu. Eräänä sateisena päivänä elämääni asteli mies: helvetin komea, tumma mies ihanine jaden vihreine silmineen. Mies kysyi heti: häiritseekö pituuseromme. Myönsin näin olevan. Kysyipä mies vielä: Uskotko, että voisit tottua em asiaan. Siinä vaiheessa en osannut sanoa mitään varmaksi. Kului kuukausia jokunen ja sitten pidin itselleni tiukan puhuttelun. Tämän keskustelun jälkeen olin ns kasvanut vähän enemmän aikuiseksi. Olin myöntänyt itselleni, että olen tyhmistä tyhmin. Muutama sentti sinne tai tänne. Onhan mulla mies, joka rakastaa ja on miehistä parhain. Ja joka uskaltaa kävellä käsi kädessä ja suukotella ihmisten aikanakin olematta silti mikää vellihousu =)..
Miehelle sanoin: Ei tää mun selkäni yhtään sen kipeämmäksi tule vaikka joudunkin kumartumaan kun suukon sulle annan! Nyt kaikki hyvin.
Kun SE OIKEA tulee kohdalle niin millään muulla ei ole merkitystä kuin sillä toisella ihmisellä: on se sitten pitkä/pätkä, lihava/laiha, tumma/vaalee jne.
terv nainen, jolla on "suuri" mies pienissä raameissa.
Voit kysyä samaa myös itseltäsi. Ahdistaisiko sinua seurustella itseäsi paljon pidemmän naisen kanssa?
Sentti sinne tai tänne. Mutta itse en osaisi ajatella itseäni 14 senttiä lyhyempää miestä elämänkumppaninani, ystävyysasteelle jää, ikävä kyllä. Oma mieheni on minua päälle 10 senttiä pidempi.
Tottakai jos olisin itse vaikka 165-senttinen, ei 160-senttinen vartesi minua haittaisi. Se on niin suhteellista.
Mietin tuota mainitsemaasi asiaa suuresta pituuserosta. Pakko myöntää, että JOS pituuseromme olisi tosi iso, niin varmasti olisimme jääneet vain ystäviksi. ONNEKSI mieheni on vain 5cm minua lyhyempi. Molempien onneksi, kuulemma :o).
Minulle riittää, että mies on edes pari senttiä pidempi kuin minä. Sen verran ahdasmielinen(?) olen, että itseäni lyhyemmistä miehistä en ole kiinnostunut. Toki jos tapaisin miehen, joka olisi muuten täydellinen, mutta liian lyhyt, niin en usko, että se lopulta olisi minulle mikään este.
Itse olen myös 160cm lyhyt mies. Hauska huomata että täällä on muitakin lyhyitä miehiä kuin minä. Kyllä sen on huomannut että naiset eivät ole kiinnostuneet näin lyhyistä miehistä, vaikka olisivat minua lyhyempiä. Mutta minkä sille pituudelle voi, ei ole olemassa mitään ihmelääkettä millä saisi pituutta lisää.
Niinkö? Mä olen 160 ja ihastuin ensi näkemältä vaan muutamaa senttiä pidempään jätkään. Ei se pituus siinä niin paljoa merkitse jos kaikki muu on kohdallaan. Kovin paljon jos mies alkaa olla lyhyempi niin voisi alkaa kummeksua mutta suurinpiirtein omasta pituudesta ylöspäin ei sillä paljon ole väliä. Tosin jos unelmamiestä kysyttäis sanoisin luultavasti ~175
vaadin sen verran pituutta että mies on pidempi kuin minä.
En halua olla pidempi.
Monien tutkimusten mukaan naisen ihannekumppani on 10-15 cm itseään pitempi. Olen myös todennut itse kumppania etsiessäni, että kanssani samanpituiset taikka pidemmät naiset eivät ole olleet kiinnostuneita minusta. Mies ei kuulemma saa jäädä pituudessa toiseksi vaikka nainen olisi korkokengät jalassa. Miehestä haetaan turvaa.
Nykyinen tyttöystäväni on minua 12 cm lyhyempi.
on ollu mulle aina hyvin tärkeä. Tämä kuulostaa oudolta, olen vain 160 cm pitkä tyttö, mutta en missään nimessä olisi voinut lähteä edes treffeille alle 185 cm pitkän miehen kanssa silloin kun olin sinkku. Avomieheni on 188 cm pitkä. Ehkä näin suuri pituusero näyttää hassulta, mutta jotenkin me lyhyet naiset halutaan miehestä turvaa tai jotain:). Tuntuu ettei semmoinen alle 185 senttinen mies pysty suojelemaan tarpeeksi hyvin:). Vaikka mies olis muuten kuinka ihana, kiinnostus lopahtaa tyystin mikäli hän on vain 184 cm pitkä tai vieläkin lyhyempi :). Mulla on tapana oikein mittanauhalla miehet mitata jos näyttää rajatapaukselta:). Siitä on tullu mulle pakkomielle.
Harvassa ovat ne lyhyet miehet, jotka ovat kiinnostuneita itseään pitemmistä naisista.
Luin joskus kivan jutun Lenni-Kalle Taipaleesta, joka on reippaasti valokuvamalli-vaimoaan lyhyempi. Lenni-Kalle oli noutamassa ensimmäisille treffeille daamiaan, joka korkokantakengissään oli tietysti upea ilmestys. WAU, sanoi Lenni-Kalle (sijaan että olisi pyytänyt vaihtamaan lenkkarit jalkaan). Tuollainen itsevarmuus vetoaa naisiin! Wau. Ihana mies.
Kuinka paljon teihin vaikuttaa tässä miehen pituusasiassa sosiaalinen paine, eli täytyykö miehen olla teitä pidempi siksi että yleinen mielipide näin sanoo...? Vai onko se vaan puhtaasti "kasvatuksen" tulosta?
Itsevarmuus miehellä ja naisella ratkaisevat asian. Me (kts edellä) nautimme toistemme seurasta ja ylpeänä kuljemme paikassa kuin paikassa. Mielelläni esittelen rakastani tuttavilleni :-)
Yksi syy on varmasti se, että lyhyillä miehillä (samoin kuin reilusti ylipainoisilla) on varsin usein huono itsetunto, joka johtuu mm. nuorena koetusta naureskelusta, kiusaamisesta ym. Ja korostan sanaa usein, eli toki löytyy poikkeuksiakin. Huonolla itsetunnolla varustettu henkilö ei yksinkertaisesti ole niin puoleensavetävä, koska huono itsetunto aiheuttaa usein erilaisia vittumaisia piirteitä persoonallisuuteen. Toisaalta huonon itsetunnon omaava henkilö on usein myös arka itse ottamaan kontaktia, mikä aihettaa sen, että seuraa on vaikea saada.
itse olen pieni, 155 cm ja seurustellut sekä 160 cm että 180 cm miehien kanssa. ehkä kuitenkin enemmän tykkään keskimittaisesta eli yli 170 kuin ihan oman kokoiseni. haluan olla pienempi kuin mies:)
Miesystäväni oli 196cm ja minä 153. En yleensä seurustele näin pitkän miehen kanssa.Häntä pituusero ei haitannut mutta minua hieman.Kuitenkin meillä oli hauskaa pituuserosta huolimatta eikä kukaan meille huomautellut tästä asiasta.
Itse olen 153cm ja kaikki kolme miestä, joiden kanssa ikinä olen seurustellut ovat olleet 186cm.. En tiedä mistä johtuu, mutta itse en välttämättä ole juuri 186 cm pituisia miehiä haeskellut. Jotenkin tuntuu, että lyhyempi olisi käytännöllisempi.. mutta meneehän tämä näinkin.
käytännöllisesti.
a) nainen 160 cm, mies 190 cm
b) nainen 180 cm, mies 170 cm
Toisilla 30 cm ja toisilla 10 cm pituuseroa. Kenellä ne niskat vääntyvät ja polvet nirskuvat ja kenen sängyssä harjoitetaan akrobatiaa?
Kumman pariskunnan täytyy kysellä ulkopuolisilta, että onkohan tämä meidän pituusero ihan normaali? Helvetinmoinen hulabaloo, jos mies on pari senttiä lyhyempi.
Jotkut ihmiset vaan välittävät rohkeasti toisistaan enemmän kuin muitten ihmettelystä ja se näkyy! Repikää siitä!
Eihän sillä loppupelissä mitään merkitystä ole kuinka pitkiä ollaan.Jos nainen tai mies omaa sellaisen ajatusmaailman että puolisonpitää olla tietyn pituinen yms..niin sitten on kyllä taas pinnallisuus huipussaan!Jokainen on rakkauden arvoinen ihminen eikä mitattavissa pituuden/ulkonäön mukaan!Mikä helvata teitä ihmisiä (tarkoitan niitä pinnallisia) vaivaa kun täytyy aina miettiä ulkonäköä ja ulkonäköä..onko tästä yhteiskunnasta tullut näin materialistista..mikä siinä ulkonäössä loppujenlopuksi on se hyöty?Miksi rakastutaan ja miksi perustetaan perhe?Senkö takia että saataisiin katsela komeata puolisoa lopun elämää vai sen takia että oikeasti rakastetaan!!Mikään tuskin voi olla sen puhtaampaa ja ihanempaa rakkautta kuin se ettei se perustu pelkkiin ulkonäkökriteereihin!HÄVETKÄÄÄ...ihmiset pinnaliset sellaiset!HYI.........
Siis nimimerkki vUoDaTus:ta tarkoitan.
niin nimimerkillä tarkoitin sitä vuodatusta minkä pidin äskeisessä viestissäni,kun joskus ottaa niin aivoon tää maailman pinnallinen meininki,kun suunnilleen joillain nautamarkkinoilla ollaan puolisoa etsimässä..et mikä se oikea tarkoitus onkaan nykyään kaikella??
..niin nainen oon..
Ainakaan minua lyhyys, mieheni on mua 10 senttiä lyhempi ja 1,5 seurustelun jälkeenkin ollaan tosi rakastuneita, eikä meitä pituusero häiritse, keskenään siitä aika paljon vitsaillaan;) Mua hänessä viehätti alussa sekin, että pokka piti seurustella itseä pidemmän naisen kanssa.Ei miehuus siitä ole kiinni. On kiva olla erilainen:)