Levollinen olo

En kyllä usko ennalta määrättyyn polkuun. Ihminen luo valinnoillaan oman tulevaisuutensa.

Asia, jotaen ole koskaan ymmärtänyt on se, että miten tällaiset päätökset tulevat puskista toiselle osapuolelle?

Ettekö te muka keskustele kumppaninne kanssa avioliiton tilasta, vaan pohditte yksin näitä asioita, kunnes päätätte erota?

Miten avioliitto ikinä voisikaan parantua, jos asioista ei puhuta? Ei avioeron kuuluisi olla itsetarkoitus, vaan vasta viimeinen keino, kun muut keinot on jo kokeiltu.

Kunhan kysyn kirjoitti:

Asia, jotaen ole koskaan ymmärtänyt on se, että miten tällaiset päätökset tulevat puskista toiselle osapuolelle?

Ettekö te muka keskustele kumppaninne kanssa avioliiton tilasta, vaan pohditte yksin näitä asioita, kunnes päätätte erota?

Miten avioliitto ikinä voisikaan parantua, jos asioista ei puhuta? Ei avioeron kuuluisi olla itsetarkoitus, vaan vasta viimeinen keino, kun muut keinot on jo kokeiltu.

näin on käynyt meillä.. jokaisessa liitossa on ylämäet ja alamäet ja ne on vaan elämää, ei se sinkkunakaan ole yhtä tasaista pullamössöä. tää talvi on ollut normaalia stressaavampaa kaikkien asioiden suhteen mut ei mulla tullu missään vaiheessa mieleen että eroaisin. mies kyllä asian sitten näin nätisti ilmoitti illan edellä ku olin töissä (eikä aamulla ollut ollut mitään oudompaa mikä olisi edes hivenen viitannnut tulevaan), textitse ettei edes kasvotusten. puhua se ei osaa, jotaikin asioita olen väen väkisin saanut selvitettyä mutta on salaillut asioita, pieniä toki mutta kuitenkin jo muutaman kk ajan, tilanne kun on mikä on niin tulee väkisinkin mieleen että mitä muuta hän salailee, vaikka väittää kiven kovaan ettei salalile mitään muuta, jonka tosin olen muutaman kk aikana kuulut jo parikin kertaa. pyysin että puhutaan asioista ja selvitetään ne, yritetään saada homma toimimaan, nyt kun tiedän mitkä asiat stressaavat. vastaus tuli vähän vastahakoisesti että no yritetään nyt sitten. en halua olla ainoa yrittävä osapuoli tässä asiassa. eniten sattuu luottamuksen puute. yritin taannoin uudelleen puhua asioista että ne selkeytyisivät minullekin ni ärähti vain et eikö niistä ole jo tarpeeksi puhuttu. hänet on opetettu menemään siitä mistä helponta mennä. olenkin sanonut ettei mikään suhde tule ikinä hänellä onnistumaan jos ei opi puhumaan asioista edes jossain määrin että mikä painaa ja stressaa. nyt vaeltelee omineen ympäriinsä, todellisuudessa epäilen ja pelkään että etsii uutta naista elämäänsä ja omaa kämppää. en kyllä minäkään tähän asuntoon jää jos ero tulee. papereita ei ole luokseni vielä erosta tuotu mutta oma pää alkaa stressaamaan kun saa jokaista texti viestiä ja puhelin soittoa panikoida et mitä tuo tullessaa.
tämä asia tuli minulle aivan puun takaa ja koska edelleen rakastan miestäni suunnattomasti niin se vaikeuttaa ja hankaloittaa minun elämääni tällä hetkellä. uskon edelleen että aviomeheni on elämäni rakkaus.

Kunhan kysyn kirjoitti:

Asia, jotaen ole koskaan ymmärtänyt on se, että miten tällaiset päätökset tulevat puskista toiselle osapuolelle?

Ettekö te muka keskustele kumppaninne kanssa avioliiton tilasta, vaan pohditte yksin näitä asioita, kunnes päätätte erota?

Miten avioliitto ikinä voisikaan parantua, jos asioista ei puhuta? Ei avioeron kuuluisi olla itsetarkoitus, vaan vasta viimeinen keino, kun muut keinot on jo kokeiltu.

Ei riitä, eivätkä asiat selvene, jos vain toinen on halukas puhumaan. Itselleni ero tuli puskista. Mieheni ei koskaan aloittanut oma-aloitteisesti aloittanut keskustelua mistään vakavammista asioista, ja ne oli sitten sellaset tietyt, oppimani merkit, jotka kertoivat, että nyt on jotain vialla ja minun se piti aina ottaa puheeksi. Ja miehelläni oli tapana kerätä katkeria asioita sisäänsä ja sitten humalatilassa alkoi vtuilla ja hakata. Nyt vanhempana ei enää käyttänyt nyrkkejä, mut nuorempana sain mustaa silmää, päätä hakattiin betonilattiaan yms. Olin vanhempana oppinut puolustautumaan.

Eikä mistään puhuttu. Itse olen aina halunnut selvittää asiat selvinpäin ja ylipäätään selvittää ja puhua, mut mieheni ei.

Nyt siis viime kesänä, ilman mitään varoitusmerkkejä, laittoi viestin toiselta puolen Suomea ("reppuhommissa") että ottaa avioeron ja vielä soitti perään, kännissä. Ja tässä sitä ollaan, ens kuussa astuu ero voimaan.

Itse uskon, että juuri näin käy, kun asioista, joista pitäisi puhua, ei puhuta selvinpäin. Mies oli sitten yksin hautonut tuota eroasiaa minulle mitään puhumatta ja sitten töksäytti sen, kuten edellä kerroin. Eniten v1tutti juuri tuo tapa, jolla eroilmoitus tehtiin. Raukkamaista. No, perään en ole itkenyt.

Kysyjälle siinä vastausta. Itse olisin ollut valmis vaikka millaisiin terapioihin, mut mies ei. Eli kyllä, miehen päätös tuli puskista.

Ja mikäs sinä olet näitä ihmisiä kutsumaan "ailahteleviksi pettureiksi" ?
Mistä sinä tiedät näiden ihmisten taustat? Mikä tekee heistä sinun mielestäsi ailahtelevia pettureita? Ailahteleva on käsittääkseni jatkuvasti mieltään muuttava? Petturi noin yleensä ymmärretään kolmannen osapuolen kanssa suhteessa olevaksi ja niistä tässä ei ole puhetta?

Sinäkö olet nappaamassa tällaisen "onnekkaan isukin", kun sellainen eteesi napsahtaa?

Samanlainen ukko mulla. ei käy töissä, eikä tasan tee kotitöitä. Itse teen 12-tuntisia päiviä, kyllä hieman vituttaa tulla töistä kotiin, ja alkaa siivoamaan samantien, kun tämän ääliön päivät kuluvat koneella. Me ollaan viimeisen vuoden aikana erottu, palattu yhteen jne, nyt taas n. kuukausi sitten otin tuon takaisin, luoja tietää miksi ihmeessä.. Miksi en nyt vaan kykene lyömään sitä lopullista niittiä tähän paskaan. puoli vuotta asuttiinkin jo erillään. Mä taidan vaan olla niin heikko luonne ettei musta ole jättämään tota luuseria :/