Mä olen hankalassa tilanteessa. En edes seurustele tämän henkilön kanssa, kun me yhdessä päätettiin, että vapaammin ollan yhdessä ja tiedetään, että jos aloitetaan kunnon parisuhde, niin tapellaan vain entistä enemmän. No..Mä olen itsekkin aina hieman ongelmallinen, kun satun aina "rakastumaan" tai enemmänkin kuvailisin itse sitä minulle rakkaana "tykkään ihan liikaa" tällaisista ns. rentuista jotka juuri heittää sellaista vittumaista läppää, mutta sisimmissään kuitenkin välittää, ei vain näytä sitä silloin kun pitäisi! Haluaisin kunnon parisuhteen ja tunnollisesti vakaan miehen, joka ei edes läpällä heittäisi tällaista mitä tämä nykyinen "mulle rakkaani" heittää, koska ei mitenkään, edes vahingossa haluaisi ajatella satuttavansa minua! Mutta en osaa päästää irti. Tiedän sisälläni, että myöhemmin olisin todella ylpeä itsestäni ja niin olisi parempi, mutta tiedän myös, että suren taas monta viikkoa tätä henkilöä, joka poismenneeksi tulisi mun elämästä. Kaikenlisäksi ensiksi katuisin tekoani, ja haluaisin hänet takaisin ajatuksissani. Ja vaikka sovittaisiin olevamme ystäviä, niin ei me ikinä nähtäisi kahdestaan enää. Silti pidemmän päälle mun kannattaisi vain irroittaa tästä henkilöstä, vaikka se mua sattuukin aluksi. Kyllähän se sitten ajan myötä helpottaa.
Vai mitä mieltä te olette koko jutusta? Kannattaisiko mun sittenkin jatkaa vai vaan ottaa itseäni niskasta ja irroittaa?
En vaan OSAA päästää häntä menemään. Auttakaa.
Kiitos kaikille vastanneille!
Vai mitä mieltä te olette koko jutusta? Kannattaisiko mun sittenkin jatkaa vai vaan ottaa itseäni niskasta ja irroittaa?
En vaan OSAA päästää häntä menemään. Auttakaa.
Kiitos kaikille vastanneille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Näyttää siltä että itekkin jo tiiät mitä sun pitää tehdä :)
Auttakaa, mä en tiedä miten sen tekisin. Ja välillä tuntuu, että kannattaisi vain katsoa, mitä tästä seuraa. Ehkä hän ei olekkaan niin "kamala" tai kun opin paremmin hänet tuntemaan, niin siitä tuleekin jotain aivan erityistä...
Toiveajattelua[ko]!?
kokemuksesta voin kertoa, että lopulta satutat enemmän itseäsi jos jatkat tämän "rentun" kanssa minkäänlaista suhdetta. Parempi on hetken tuska muutama viikko, kuukausi jne. Kuin se, että aina tulee sattumaan. Vaikka toinen ei oikeasti haluaisi satuttaa (sanoilla, teoilla) mutta jostain syystä niin kuitenkin aina tapahtuu. Itse olen reilu kuukausi sitten tällaisesta ihmisestä eronnut ja pikkuhiljaa alan päästä jaloilleni...
Elämä on yhtä luopumista, mutta toisaalta on täysin mahdollista löytää jotain paljon parempaa=)
Hyvää kesän jatkoa........=)
Itselläni on tilanne..siis ei tilanne vaan suhde, jossa joudun kuuntelemaan usein ilkeitä sanoja jne. Ennen loukkaannuin niistä niin kovin, ja olen poikaystävälleni tästä jutellutkin, mutta sama jatkuu vaan, ja tuntuu että hän ei edes huomaa satuttavansa minua. Olen ajatellut pääni puhki mitä tehdä. Nyt kun en osaa edes loukkaantua moisesta vaan annan sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ajattelen että ei se tarkoita sitä. POikaystäväni on hyvin temperamenttinen ja menevä ja.. En ole ennen tavannut tuollaista persoonaa, se kai minua siinä viehättää, enkä haluaisi luopua hänestä. Vuosi takana, jatkanko itseni soimaamista ja loukkauksien kuuntelemista. Tätä miestä kun ei noin vaan muuteta..
Minulla on aika samantapainen tilanne meneillään, mies ei sinänsä ole renttu, mutta tuntuu vähä sille, et se ei oikein tiedä mitä se haluaa musta, tai sit se ei halua kertoa et se halua vaan seksiä tms. Meillä on sitäpaitsi pitkä välimatka, joten nähdään noin kerran kuussa korkeintaan.
Mut minäkin mietin juuri sitä, että pitäiskö vaan päästää irti, jatkaa matkaansa, ja nopeuttaa parantumista, eikä roikkua kiinni siinä. Meillä vaan alkoi kaikki niin hyvin, kemiat toimi loistavasti... pelottaa antaa tällaisen ihmisen mennä, kun ei tiedä tuleeko samankaltaista enää vastaan. Mutta oman mielenrauhan takia se varmaan olisi parasta mitä voisi tehdä, ei tarvitsisi enään miettiä ja vängätä koko asiaa. Kaikki on niin epäselvää...
Mutta vaikeata on, mikä on se oikea keino? Pelastaako itsensä ennenkuin tulee kunnolla loukatuksi...?
Mitä ihmettä roikut tuollaisessa jätkässä, joka kohtelee sinua huonosti? Ei voi kun ihmetellä, kun tuollaista kattelet. Sinulla ei taida olla minkäänlaista itsekuria tai ylpeyttä, kun tuollaiseen tyydyt. Siinäpähän olet, ihan pellenähän se sinua pitää. Heikkoutta se on, jos ei pysty luopumaan epätyydyttävästä "suhteesta".
että joka tapauksessa sun rakkaat ihmisesi poistuvat sun elämästäs ennemmin tai myöhemmin kuitenkin!!!
Ole onnellinen siitä mitä oli ja siirry eteenpäin.
ja onnellinen. Häneen olen nyt paremmin tutustunut, ja sisältä hän on hyvin herkkä ihminen. [varsinkin minulle] Toisin kuin aiemmat tälläiset tyypit, hän osaa puhua asioista.. ja kertoa tunteensa sitä yhtään häpeämättä, mikä on minun mielestäni todella harvinaisuus, että jätkä -89 voi ihan tosta noin vaan sanoa, miltä siitä tuntuu jne. se hänen "vittuilunsa" on hänen tapansa, mutta kun sanon sille etten jaksa, niin hän lopettaa kyllä. ja hyvin herkkä ihminen sisältä päin. Te jotka vastasitte että on samanlainen tilanne, ottakaa ensin selvää asiasta.. muuten varmasti joudutte katumaan päätöstänne
ps. [tämä mieheni EI ole pelkän pillun perään. emme ole kertaakaan harrastaneet seksiä, eikä hän ole sitä kinunut tai muuta vastaavaa] että älkää hyvät ihmiset päästäkö niitä aarteita käsistänne ennen kuin tiedätte ja tunnette millaisia he oikeasti ovat!
ONNEA KAIKILLE!
kyllä se siitä.. ja hyvät kesän jatkot :)