Eli olen käynyt ammattikoulun ja en sen jälkeen saanut alani töitä, joten töitä olen tehnyt monenlaisia. Nyt olen hakeutumassa ammattikorkeakouluun koska sieltä löytyy minua kiinnostava ala ja toivon sen lisäävän työllistymisen mahdollisuuksia.
Yksi ystäväni suhtautuu minuun todella nyrpeästi, loput ystävistä tai kavereista taas arvostaa samalla tavalla, kouluttamattomat ja akateemikot sekä kaikki siltä väliltä.
Tuo arvosteleva ystäväni huomauttaa joka kerta jotain älykkyyteeni tai koulutukseeni viittaavaa, kylläkin vitsillä tai "vitsillä". Hän itse on käynyt lukion ja ammattikorkean, molemmissa opiskelut venyi aika paljon. Töitä hän ei ole koskaan tehnyt. Hän arvostelee minua sen perusteella että olen tehnyt "duunari" töitä välissä ja että ei ole lukiopohjaa. Yritän aina vaihtaa puheenaihetta johonkin fiksuun, esim. matkusteluun, tv-ohjelmiin, lehtiin tai muuhun mistä voi kerätä tietoa ja oppia. Hän arvostaa tietojani ja mielipiteitäni, mutta lopputulos on aina minun mollaaminen.
Kaikista asioista ei voi pitää, mutta en itse ainakaan arvostele jossain ihmisessä aina sitä mikä ärsyttää? Mikä neuvoksi?
En kuitenkaan tahtoisi hylätä ystävää, koska on kausia jolloin hänellä on mennyt todella huonosti.
Yksi ystäväni suhtautuu minuun todella nyrpeästi, loput ystävistä tai kavereista taas arvostaa samalla tavalla, kouluttamattomat ja akateemikot sekä kaikki siltä väliltä.
Tuo arvosteleva ystäväni huomauttaa joka kerta jotain älykkyyteeni tai koulutukseeni viittaavaa, kylläkin vitsillä tai "vitsillä". Hän itse on käynyt lukion ja ammattikorkean, molemmissa opiskelut venyi aika paljon. Töitä hän ei ole koskaan tehnyt. Hän arvostelee minua sen perusteella että olen tehnyt "duunari" töitä välissä ja että ei ole lukiopohjaa. Yritän aina vaihtaa puheenaihetta johonkin fiksuun, esim. matkusteluun, tv-ohjelmiin, lehtiin tai muuhun mistä voi kerätä tietoa ja oppia. Hän arvostaa tietojani ja mielipiteitäni, mutta lopputulos on aina minun mollaaminen.
Kaikista asioista ei voi pitää, mutta en itse ainakaan arvostele jossain ihmisessä aina sitä mikä ärsyttää? Mikä neuvoksi?
En kuitenkaan tahtoisi hylätä ystävää, koska on kausia jolloin hänellä on mennyt todella huonosti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muutos pelottaa, juttele hänen kanssaan asiasta.
Muutatko sä toiselle paikkakunnalle?
Menet vastaan, mutta jos hän ei hyväksy sun päätöstä niin minkäs teet.
Jos hän kokee jotenkin että sä jätät teidän yhteisen ajan tms.
Kateus? Kuka tietää. Kysy häneltä miksi hän ei pidä valinnastasi.
Mene ja opiskele. Se o sinun turva ja ehdottomasti kokemus.
En muuta, ihan samassa paikassa tullaan asumaan miesystävän kanssa.
Ja tuon ystävän kanssa ei aina nähdäkään usein, mutta pidetään yhteyttä.
Kyllä hän hyväksyy siis päätökseni mennä opiskelemaan, mutta pitää vaan tyhmänä minua noin yleensä ammattikoulu ammattikorkeakoulu myöhemmin yhdistelmän takia.
Kateutta en huomaa minkä muun takia olisi, kuin siksi että hänellä on itsellä opiskelut venyneet.. Ehkä se kyse olisi siitä.
Kateudeksi minä tuon tulkitsen.
Kerroit ettei kyseinen ystäväsi itse ole oikein onnistunut elämässään (kouluttautuminen vei keskimääräistä enemmän aikaa ja työtä hän ei ole koskaan tehnyt). Sinä sen sijaan olet elämässäsi saanut jo monenlaista aikaiseksi.
Tähän asti hän on voinut nostaa omaa arvoaan sillä, että on sentään akateemisesti koulutettu, toisin kuin sinä. Pian sinullakin on saman tasoinen koulutus, ja sen jälkeen hän onkin pelkkä luuseri sinuun verrattuna, kun ei sitä työpaikkaakaan onnistu hankkimaan. Kyllä tuossa tilanteessa helposti kateudenpiston sydämessään tuntee, ja toista on piikiteltävä aina tilaisuuden tullen.
Ei hän ollut akateemisesti koulutettu, vaan amk:n käynyt.
Anteeksi virheni. Joka tapauksessa hänellä on korkeampi koulutus kuin ap:lla.
En tiedä, miten ystäväsi tuon tuo julki. Mutta oikea ystävä ei mollaa ystäväänsä tyhmäksi. Hän on kateellinen, yrittää lyntätä ja lannistaa sinua ja haluaa, että sinä luovut unelmistasi tai asettaudut hänen alapuolelleen. Miten hän muka arvostaa mielipiteitäsi, jos lopputulos on mollaamisesi? Ei mitenkään. Hän esittää, ja teeskentelee.
Kaikilla on kausia jolloin menee huonosti, enkä yhtään ihmettele että ystävälläsi menee huonosti, varmaan menee tuolla asenteella tosi useinkin, ainakin kun tarvii appua, sääliä ja huomiota, ja joka kerran kun taas tarvittaisiin arvostusta, nöyryyttä ja sitkeyttä.
Jos minun ystäväni olisi tuollainen, millaisen kuvan ainakin saan tuosta ihmisestä, hän lentäisi elämästäni pihalle kuin leppäkeihäs ja kertoisin hänelle myös syyn. Ihan asiallisesti ja ystävällisesti, mutta kertoisin hänelle nuo asiat ja väitti hän mitä tahansa, sanoisin, että etsii itselleen sopivampia ja älykkäämpiä ystäviä, sillä minä en aio enää olla sellainen. Ja sitten kiittäisin menneestä ajasta, toivottaisin hyvää jatkoa ja sanoisin hei-hei.
No, jos et kerran halua ystävääsi jostain ihmeen syystä hylätä, niin sano hänelle nuo asiat suoraan. Että voisi opetella käyttäytymään ja sivistää itseään sen verran että tajuaisi, ettei ystävälle sanota ihan mitä tahansa, että pitää kunnioittaa myös muita. Silloinkin kun on kateellinen. Lisäksi voisit kysyä miltä hänestä tuntuisi, jos sinä alkaisit pilkkaamaan hänen venyneitä opintojaan, ja työttömyyttään, häntä tyhmäksi, laiskaksi, saamattomaksi, avuttomaksi, hitaaksi, tehottomaksi, mauttomaksi ja sitä rataa: miten hän kokisi sen? Jos siitä ei tajua, et voi auttaa. Anna sitten olla.
Jos AMK:n meinaat käydä lukiopohjasta ei kyllä ole juuri mitään hyötyä. AMK pohjaisella on enemmän käytännönkokemusta ja sillä on merkitystä eritoten opiskelun loppupuolella ja harjoittelupaikan saamisessa sekä töissä opiskelun jälkeen. AMK:ssa matematiikan ja fysiikan taso ei ole mitään kovin korkeaa, joten ne kyllä oppii ja opetetaan varmasti.