Eli mulla on tällainen tilanne, että mun porukat ovat siis eronneet ja nuoruuden asuin vuorotellen toisten luona. Äidin kanssa mulla on ollut niin kauan kuin muistan kylmät välit mutta isäni kanssa välit jokseenkin kunnossa. Ainakin aiemmin. Mun isä löysi uuden perheen ja piti tätä salassa ainakin yli vuoden verran multa ja mun siskolta. Kun uusi perhe muuti kotiimme, muutin samalla viikolla poikaystäväni kanssa yhteen, en tule toimeen uuden perheen kanssa. Tästä on nyt yli kolme vuotta aikaa. Isälleni uusi perhe oli kaikki kaikessa eikä aikaa löytynyt mulle tai mun siskolle. Pääsin samalle paikkakunnalle opiskelemaan ja nyt mun isällä olisikin aikaa niin mua ärsyttää kun on koko ajan soittamassa mulle ja "stalkkaamassa" kun haluaisin vihdoinkin keskittyä opiskelija-elämään / omaan elämään. Mulle oli rankka paikka muuttaa aikoinaan kotoa (varsinkin kun mun isä kyseli että milloin lähden) Olen miettinyt usein, että haluaisin muttaa koulua jotta pääsisin aloittamaan vihdoinkin omaa elämää. Ymmärrän, jos isäni haluaisi korjata asioita olemalla nyt yhteydessä mutta en voi antaa anteeksi ja vaikka voisinkin, ei siinä mitän mutta raivostuttaa, että nyt, kun haluaisin oman elämän niin hän puuttuu _kaikkeen. Minähän en saanut tietää aikonaan mitään hänen perheestään (heidän uusista lapsista, tai naimisiinmenoista) Miten tällaisessa tilanteessa toimisi?
Vaikea tilanne
JJJEnna3
3144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin moni avioero jättää haavat lapsiin siitä syystä että lapset ei ole etusijalla. vanhemmat ajattelevat itseään ja omaa hyvinvointiaan. kaikesta huolimatta on ero kaikille raskas mutta ihmisinä me toimimme ja reagoimme eri tavoin.
isäsi teki tosi rumasti teitä kohtaa salaamalla uuden suhteen. minun pitäsi tietää enemmän jotta voisin yrittää auttaa. ilmoittiko isäsi uuden perheen muutosta noin vain lyhyellä varoitusajalla ? vai miten kaikki tapahtui ?
on myös vanhemalle vaikea tilanne kun aloittaa uuden suhteen ja tunteiden humussa ei ajattele järjellä. näin on voinut myös tapahtua isäsi kanssa, ehkä tämä uusi naikkonen vaati liikoja. nyt isäsi on saanut aikaa ja ehkä palannut järkiinsä !
keskustele asiat ja ehkä moni kysymys saa vastauksen. ett voi koskaan unohtaa isääsi elämästäsi ja siksi oisi tärkeämpää antaa hänelle uusi mahdollisuus. kukaan ei ole virheetön ja nämä on asioita joita myöhemmin elämässäsi voit joutua katumaan. jos isäsi tunnustaa omat virheesä ja katuu... eikö se riitä ? eikö sovinto ole aina parempi kuin ikuinen katkeruus ? isäsi ei ehkä ole ymmärtänyt että vaikket ollut pieni lapsi niin hänen tekonsa satutti sinua. moni vanhempi pitää jo 4-5 vuotiasta isona monesti että hänen pitää ymmärrtää asioita. lapsilta odotetaan liikaa.ehkä hän ajatteli sinusta että olet jo melkein aikuinen ja pärjäät kyllä.
ajattele jos sinä oisit pettänyt jonkun luottamuksen, oisiko oikein ettet koskaan voisi saada näyttää että kadut ja haluat tehdä parannuksen ? toki aian sanotaan että vanhemmat ovat aikuisia ja vastuussa ja että lapsien tarpeet ensin mutta... valitettavasti näin ei oikeassa elämässä aina ole.
Aika parantaa monta haava ja etäisyys antaa asioille - aikaa myöten - uuden näkökulman.
Älä katkeroidu,vaan elä omaa elämääsi. Selviät kyllä.
Isääsi sinun kannattaa pitää neutraalisti yhteyttä. Hänkin on vain ihminen omine puutteineen, niin kuin meistä jokainen.
Muista, että hän on kuitenkin sinun ainoa isäsi.
No jos vaikka kasvaisit aikuiseksi!!!???