Olen lopultakin päässyt eroon todella vaikeasta liitosta. Ex-mieheni oli ja on kaiketikin narsisti tai ainakin erittäin epävakaa ja helposti raivostuva ihminen. Takana on valehtelua, sairaanloista mustasukkaisuutta kaikesta, mikä vei minun aikaani pois kotoa, ei siis välttämattä häneltä. Puhelintani, nettiä, käsilaukkua ja kaikkea on pengottu, oli hillittömiä raivokohtauksia uhkailuineen, henkisen väkivallan jatkoksi myös fyysistä ja kaikkea mahdollista. Nyt olen asunut lopultakin puoli vuotta omillani, ja saanut olla täällä fyysisesti rauhassa. Luulin jo päässeeni eroon hänestä, mutta nykyään hän terrorisoi lapsiamme, jotka ovat jo täysi-ikäisiä kaikki. tokihan se kaikki ikävä ja paha olo tulee sieltä myös minulle.
Ongelmana onkin nyt se, että olen yrittänyt aloittaa jotain uutta suhdetta kahdenkin netissä tapaamani miehen kanssa. Molemmat suhteet ovat päättyneet alkuunsa siihen, että he ovat säikähteneet taustaani, exääni. Pelko siitä, että hän aiheuttaa lisää ongelmia ja hallitsee mielentilaani on ollut molempien suhteiden äkkipysähdyksen syy. Olen rehellisesti kertonut taustani molemmille, että ei tulisi sitten yllätyksenä eikä minua pidettäisi valehtelijana. Ymmärrän toki heitäkin, kukapa nyt ehdoin tahdoin haluaisi ongelmia elämäänsä. Mutta onko niin, että miehet kasvavat nykyään pumpulissa? Ja olisiko viisaampaa olla kertomatta, millaisen elämän olen tähän saakka elänyt? Onko muilla kokemuksia asiasta? Ja kestääkö tämä miten kauan - loppuelämän?
Ongelmana onkin nyt se, että olen yrittänyt aloittaa jotain uutta suhdetta kahdenkin netissä tapaamani miehen kanssa. Molemmat suhteet ovat päättyneet alkuunsa siihen, että he ovat säikähteneet taustaani, exääni. Pelko siitä, että hän aiheuttaa lisää ongelmia ja hallitsee mielentilaani on ollut molempien suhteiden äkkipysähdyksen syy. Olen rehellisesti kertonut taustani molemmille, että ei tulisi sitten yllätyksenä eikä minua pidettäisi valehtelijana. Ymmärrän toki heitäkin, kukapa nyt ehdoin tahdoin haluaisi ongelmia elämäänsä. Mutta onko niin, että miehet kasvavat nykyään pumpulissa? Ja olisiko viisaampaa olla kertomatta, millaisen elämän olen tähän saakka elänyt? Onko muilla kokemuksia asiasta? Ja kestääkö tämä miten kauan - loppuelämän?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä voin kommentoida kirjoitustasi, vaikka minulla ei olekaan vastausta esittämiisi kysymyksiin.
Olen kokenut parisuhteen narsistin kanssa. Emme olleet naimimissa, emme asuneet yhdessä eikä meillä ole yhteisiä lapsia. Tästä huolimatta kesti viisi vuotta ennen kuin suhteen päätettyäni pääsin henkisesti jaloilleni. Vasta sitten uskalsin edes ajatella vastakkaista sukupuolta parisuhdemerkityksessä.
Oletko aivan varma, että itse ole päässyt puolessa vuodessa siihen kuntoon, että voit rakentaa uutta suhdetta? Yleensä kai "terveestäkin" erosta toipumiseen menee ainakin vuosi pari. Luulen, että erosi tuoreus ja narsismitausta yhdessä ovat seikka, joka arveluttaa kumppaniehdokkaita. Ja mielestäni he ovat syystäkin varuillaan.