Minun on mahdoton ymmärtää miten ihmistä voidaan kohdella näin. Mielisairailla ei ole hoitojaksojen aikana samoja perusoikeuksia kuin muilla sairailla, vangeilla ja kansalaisilla. Rajoituksilla pyritään tietysti rajaamaan potilasta niin, ettei hän vahingoita itseään eikä muita. Mielivalta on kuitenkin ääretöntä...
Olen ollut sairaalahoidossa vuonna 2011. Siellä minut laitettiin eristykseen seitsemäksi päiväksi ilman, että minulle kerrottiin syytä. Hoitajat eivät suostuneet puhumaan kanssani eivätkä kertoneet milloin eristys päättyisi. He kävivät ainoastaan tuomassa ruoka-annoksen. Huoneessa oli vain patja, eikä vessaan päässyt pyytäessään. Soittokello laitettiin pois päältä, ja ulostin lattialle.
Olen pieni 55kg nuori nainen. En huutanut, enkä uhitellut. Kukaan ei koskenutkaan minuun, kun itse kävelin selliini. Miksi tällainen perusteeton ihmisoikeuksien rikkominen on Suomen lain puolesta mahdollista?
Virikkeetön eristäminen ilman ihmiskontaktia olisi vaikeaa kenelle tahansa. Miten tällainen toiminta, yhdistettynä alentavaan kohteluun, voi olla hoidollinen toimenpide? Luulenkin, että eristämistä käytetään ensisijaisesti rangaistuksena.
Ihmisoikeudet sairaalassa
65
1484
Vastaukset
- laittomuus
Psyk. laitosten kohtelu on vastoin lakia, mutta eihän sitä kukaan valvo.
- ihmisoik. viedään
Olet oikealla asialla. Laki potilaan oikeuksista sanoo: "Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan."
Psykiatrian hoidossa ei tunneta potilaan oikeuksia eikä kansalaisten perusoikeuksia (perustuslain toinen luku). Samoin rikoslaki on heille tuntematon, sillä he varastavat maksavan asiakkaansa (ns. potilaan) omaisuuden.
Kukaan ei todellakaan valvo psykiatrian henkilökunnan rikollisuutta. Heillä on mielestään täysi oikeus siihen, hehän ovat sadisteja ja narsisteja! Psykiatrian hoito on rangaistusta, ei hoitoa. Kerran tuttava sanoi kokemuksestaan, että vankilassa on ihmisoikeudet, mutta psykiatrian hoidossa ei. - Riku
Tämä on yksi psykiatrisen sairaanhoidon suurimmista ongelmista. Lähes kaikki sen tietävät, mutta kukaan ei viitsi asialle tehdä mitään. Sosiaali ja terveysministeriössä näperrellään mielummin tuulenhuuhtomien tupakkalakien kanssa, kuin puututtaisiin mt potilaiden oikeuksiin ja pantaisiin ne kuntoon.
Syitä on useita. Suurin on asenne. Monet, ihan STM:stä lähtien ajattelevat, että nehän on vaan hulluja. Ei niistä nyt tarvii välittää. Ja toinen on ennakkoluulot ja tietämättömyys. Monelle sellaiselle, jotka eivät näistä asioista tiedä, mt-potilas on synonyymi sanalle hullu kirvesmurhaaja.
Väärät asenteet, ennakkoluulot ja ehkä jopa pelot vaivaavat myös hoitajia. Olen itse saanut kuulla, että varsinkin moni nuori mieshoitaja saattaa tehdä työtään "koskan päästään painimaan asenteella." Käsittämätöntä. Jos asenne jo lähtökohtaisesti on tuota tasoa, voi kuvitella mitä siitä tulee kun tällaisen hoitajan tai "hoitajan" päästää samaan tilaan potilaiden kanssa. Siinä todennäköisesti ruvetaan hakemalla hakemaan tilanteita, että päästäisiin laittamaan potilas lattiian ja sitä kautta eristykseen. Monilla hoitajilla tuo vallankäytön ja pätemisen halu on aivan tolkuton.
Virallisissa selityksissä kaikissa toimenpiteissä, mitä potilaalle tehdään on tietysti kyse hoitotoimenpiteestä. Tuon sanan taakse on helppo piiloutua. Jos on vaara joutua kuseen potilaan huonosta kohtelusta, ei tarvitse kuin silmät kirkkaina selittää, että "kyse oli hoitotoimenpiteestä, se oli potilaan omaksi parhaaksi." Vaikka kyseessä olisi ollut täysin mielivaltainen, laiton ja ylipitkä eristäminen. Ja läpi menee kuin väärä raha. Itse en ainakaan ole kenenkään hoitajan saaneen edes varoitusta potilaan mielivaltaisesta kohtelusta. Potkuista nyt puhumattakaan.
Olisi oikeasti mukava kuulla joltain hoitajalta miten se hoitaa potilasta, että hänet laitetaan vuorokausiksi eristykseen, eikä tosiaan edes vessaan päästetä. Miten tuollainen hoitaa potilasta. Ja mukava olisi kuulla sekin, onko tällaiset potilaat sitten ihan oikeasti kotiutettu pian eristyksen päättymisen jälkeen? Tai tapahtuiko potilaan kunnossa merkittävä askel parempaan suuntaan? Eli oliko hoitotoimenpiteestä konkreettista hyötyä. Vastauksia kiitos. Te kuitenkin tätä palstaa luette.
On toki hyviäkin, ammattinsa osaavia ja potilaita kunnioittavia hoitajia, Ei koko ammattikunta sentään täysin turmeltunut ole. Esimierkkinä Halikon sairaala, jossa leposide-eristyksiä ryhdyttiin tutkimaan kahden hoitajan toimesta. Tulos: ne saatiin muutamassa vuodessa tippumaan 60 %. Toinen ääripää ovat sitten ne, jotka ovat tehneet rajoittamisesta ja eristämistä itselleen uskonnon ja näkevät ne keskeisimpänä ja tärkeimäpänä osana psykiatrista hoitotyötä. Tällainen käytös voidaan usein liittää joko haluun machoilla ja äijäillä tai heikkoon itsetuntoon ja pätemisen tarpeeseen.
Aloittajalle. Et ole ensimmäinen, joka kertoo juuri tuollaisesta asenteesta hoitajilla eristystilanteissa. Eristyksessä olevalle potilaalle ei juuri puhuta. Tai jos puhutaan, niin suurinpiirtein ilkutaan tai jopa torutaan ja nuhdellaan. Väittääkö joku vielä tämän jälkeen, että eristys ei ole rangaistus.
Siinä kun soittokello otettiin pois, rikottiin potilasturvallisuutta niin törkeästi kuin olla ja voi. Oletko ajattellut tehdä asiasta virallista reklamaatiota? - terve sairas
Rikulle:
Se mitä sanot on suorinta asiaa. Poliittista tahtoa lakimuutoksiin tai tiukennettuun valvontaan ei ole. Mielisairaat (kuten sairaat yleensä) eivät ole tarpeeksi voimissaan tehdäkseen valituksia ja kanteluita. Toisaalta kansalaiset, joilla ei ole näistä asioista omaa kokemusta, leimaavat usein psyykepotilaan juurikin hulluksi ja jo lähtökohtaisesti vaaralliseksi sekä uskovat sokeasti hoitohenkilökunnan koulutuksen, sairaalahallinnon etc. ratkaisevan luonnostaan epäkohdat.
Myös minun kohdallani oli niin, etten voinut tehdä pyyntöä pakkohoitopäätöksen kumoamiseksi. Valitusaika on 2vk, josta ensimmäisen olin eristyksessä ja henkilökunnan näkemys oli, ettei minulla silloin ole oikeutta valittaa tai ottaa yhteytttä potilasasiamieheen. Eristys ja lääkityksen lisääminen samalla laittoivat minut niin heikoksi, että viimeiset eristyspäivät olin vain maannut lattialla tai tärissyt nurkassa, ja eristyksen jälkeen nukuin lähes kaksi viikkoa.
Valitusaika umpeutui, kun kärsin hoidon seurauksista. Myöhemmin potilasasiamies vielä selvensi, ettei tämän luonteisilla valituksilla ole merkitystä, koska valitus ei käytännössä koske pakkohoitopäätöksen syitä, ainoastaan teknistä puolta kuten tarkkailuajan pituutta ja asiakirjojen laatimista.
Samoin lakiin on kirjoitettu, että potilaalla on oikeus valittaa hallinto-oikeuteen. Tämäkin koskee kuitenkin ainoastaa päätösten teknistä läpivientiä.- Riku
Aikaa valittaa pakkohoitopäätöksestä on tosiaan tuo kaksi viikkoa. Mutta huonosta hoidosta / kohtelusta / hoitovirheestä voi tehdä reklamaation myös kotiuttamisen jälkeen. Ikävä tosiasia vain on, että harvoin ne potilaan eduksi päätyvät. Hoitajilla, jotka suljetuilla osastoilla palettia pyörittävät ei ole oikeastaan minkäänlaista pelkoa, että joutuisivat vastuuseen teoistaan. Kun aina voidaan vedota siihen potilaan omaan ja henkilökunnan turvallisuuteen. Vaikka potilas olisi saanut miten törkeää ja ala-arvoista kohtelua hyvänsä. Asian tekee potilaan kannalta vaikeaksi (mahdottomaksi) myös sekin, että kun vastakkain ovat entisen mt-potilaan ja terveydenhoidon ammattilaisen sanat ja näkemykset tapahtuneista asioista, eui ole vaikea kuvitella kumpaa viranomaiset uskovat. Varsinkin, jos tulilinjalla oleva sairaalan työntekijä saa vielä kollegat oman näkemyksensä taakse. Vaikka esim. sinun tapauksessasi toiminta on ollut sitä luokkaa, että pitäisi tulla kenkää koko sakille.
Nimimerkille ei yhtä totuuttaole. Totta kai asioissa on aina kaksi puolta. Aivan selvää. Mutta kuten jo aiemmin totesin, hoitajien on joka paikassa helppo vedota, että potilasta hoidettiin esim. juuri eristämällä hänet viikoksi. Ja se oli vain hänen omaksi parhaakseen. On helppo vedota hoitoon ja myös piiloutua sinne oman virka-asemansa suojiin.
Mutta esim. aloittajan, terveen sairaan, tapauksessa kohtelu on ollut suorastaan laitonta. Miten voidaan esim. perustella soittokellon pois vieminen? Entäpä jos potilaalle tuollaisessa tilanteessa sattuisi tulemaan sairauskohtaus? Niin, mitäpä sitten. Kuolkoon sinne koppiin vai?
- terve sairas
Mtkl tekee kuitenkin työtä näiden perusoikeuksien edistämiseksi. En vain tiedä mitä on tehty tai yleensäkään tehtävissä. Tietääkö joku enemmän?
- ei yhtä totuuttaaole
Aloittajan kertomus on hänen oma näkemyksensä asiasta. Ja asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Toinen puoli voisi näyttäytyä hyvinkin erilaisena.
- 3P
Niinpä. Ja se toinen puoli on "objektiivinen" totuus, joka on kirjoitettu sinne potilasasiakirjoihin. Tilanteet saa näyttämään hyvinkin erilaisilta ihan riippuen siitä, miten ne on dokumentoi. Potilas harvemmin vaan pystyy keräämään mitään "todistusaineistoa" tapahtumien kulusta. Omia papereitakaan ei aina saa luettavaksi.
Sairauden hoidon ei pitäisi viedä oikeuksia Suomen kansalaisena.
Mutta onneksi hullutkin saavat äänestää! Harmi, ettei kukaan ehdokas ole tajunnut tätä vaaliteemakseen, uurnat ne on psykiatrisillakin. : ) - Riku
3P kirjoitti:
Niinpä. Ja se toinen puoli on "objektiivinen" totuus, joka on kirjoitettu sinne potilasasiakirjoihin. Tilanteet saa näyttämään hyvinkin erilaisilta ihan riippuen siitä, miten ne on dokumentoi. Potilas harvemmin vaan pystyy keräämään mitään "todistusaineistoa" tapahtumien kulusta. Omia papereitakaan ei aina saa luettavaksi.
Sairauden hoidon ei pitäisi viedä oikeuksia Suomen kansalaisena.
Mutta onneksi hullutkin saavat äänestää! Harmi, ettei kukaan ehdokas ole tajunnut tätä vaaliteemakseen, uurnat ne on psykiatrisillakin. : )Tässä on yksi törkeimmistä epäkohdista ja osoittaa sen, kuinka hyvin suojattuja hoitajat ovat. Ja myös sen, että mt-potilas on periaatteessa täysin lainsuojaton. Kun niihin potilaspapereihin voidaan tosiaan kynäillä mitä vain. Ja kun konkreettinen valvonta puuttuu, potilas ei mahdollisesti koskaan voi todistaa sanojaa oikeiksi. Hoitajilla on aina näyttää mustaa valkoisella tapahtumien kulusta ja osoitaa, että kyllä se eristys on ihan aiheellinen ollut. Lukekaa vaikka!
Hoitajat valvovat potilaita, mutta kuka valvoisi hoitajia?
Yksi keino olisi saada suljetuille osastoille ihan konkreettinen valvontajärjestelmä. Esim. kamerat. Niistä pystyisi jälkeenpäin katsomaan tapahtuminen kulun, toteamaan onko eristys oikeasti ollut aiheellinen ja vertaamaan osuvatko se, mitä kamerassa näkyy ja potilaskertomuksen tiedot yksi yhteen.
Myös mielenterveyslakiin ja siihen mitä eristyksestä ja pakkokeinoista sanotaan, pitäisi saada huomattavia tarkennuksia. Nythän koko mt-laki on melkoisen leveällä pensselillä maalattu. "Potilaan saa eristää, jos hän itselleen vaaraksi tai muille. Tai käyttäytyy uhkaavasti." Hyvä, mutta mikä on uhkaavaa käytöstä? Jos otetaan randomilla kymmenen henkilöä ja pyydetään määrittelemään uhkaava käytös, voidaan saada kymmenen eri vastausta. Uhkaavaa käytöstä eivät ainakaan ole äänen korottaminen, paha katse, tupakalle livistäminen, lomilta myöhästyminen tai hoitajien kahvitauoista vitsailu. Kaikista näistä syistä on potilaita laitettu eristykseen. Mikään noista ei täytyä uhkaavan, eikä vaarallisen käytöksen merkkejä.
Taitaa valitettavasti olla toiveajattelua, että kukaan poliitikko ottaisi tätä asiaa kontolleen. Johtuen juuri ennakkoluuloista ja asenteista. Ei kukaan kansanedustaja tai ministeri halua mainetta mt-potilaiden, noiden väkivaltaisten ja vaarallisten hullujen puolustelijana. Vanhustenhoidosta puhutaan kyllä kauniisti, koska on tavallaan itsestään selvää että ikäihmisiä tulee kunnoittaa. Mikä ilman muuta onkin itsestään selvää. Mutta psykiatrisen sairaanhoidon ongelmat, potilaiden oikeudet, hoitajien mielivalta, lakaistaan taidokkaasti maton alle.
Edelleen odotan hoitajilta vastauksia muutamiin kysymyksiin. Ensinnäkin siihen, että miten koppihoito tai leparit konkreettisesti hoitaa potilasta. Ja voidaanko sanoa, että eristyksen jälkeen potilaan tilassa on tapahtunut askel parempaan suuntaan. Kyllä pitäisi, kun siitä kerran hoitotoimenpiteenä puhutaan.
Toiseksi, kun hoitajat joka paikassa puhuvat siitä kuinka raskasta ja epämiellyttävää eristäminen on myös heille, miksi sitten a) sitä tehdään niin paljon ja b) miksi hoitajat ovat usein ensimmäisinä kovaan ääneen vastustamassa kun joku taho alkaa etsiä vaihtoehtoja pakkokeinoille.
- vetb
yjryjy
- HoitajaHKi
Hei!
En tarkemmin tunne tapaustasi, tulee kuitenkin mieleen seuraavaa. Sairaustietojesi perusteella on todennäköisesti tehty tuollainen hoitopäätös, jolla on pyritty estämään mahdollinen laitostumisesi?
Monesti kun potilas alkaa viihtymään hoidossa osastoilla "liian hyvin" ja hoito ei tuota tulosta, ei siis ole hoitovastetta. Niin laitetaan sitten hetkeksi koppiin, sen jälkeen tuo siviilielämäkin taas tuntuu yhdeltä vaihtoehdolta.
Monesti kun uloskirjaus lähenee, niin vointi huononeekin ja sattuu kaikenlaista, niin silloinkin voi olla parempi tuo koppi kuin se että annetaan "palkkioksi" muutama viikko taas osastohoitoa...- hullut hoitajat?
Olen järkyttynyt! Eristäminen ei ole laitostumisen estämiseen! Jos tuo mitä nimim hoitajahki kirjoitti on totta ja tapahtunut jossain, on selkeästi toimittu lain vastaisesti. Noin toimineet "ammattilaiset" kuuluu saada tuollaisesta toiminnastaan vastuuseen ja toiminnasta rangaistus.
Olen itse psykiatrinen sairaanhoitaja ja olen nykyisenlaista eristämistä vastaan (ja monia muitakin käytäntöjä psyk hoidossa).
Olen esim Rikun kanssa täysin samaa mieltä siitä, että eristämisen ihannointi kertoo ammattitaidon puutteesta. Hoitaja (tai lääkäri), jonka ammattitaito ja ammatillinen "itsetunto" perustuu auktoriteetin ja vallan osoittamiseen ja korostamiseen ei kuulu psykiatriselle alalle. - sama..
hullut hoitajat? kirjoitti:
Olen järkyttynyt! Eristäminen ei ole laitostumisen estämiseen! Jos tuo mitä nimim hoitajahki kirjoitti on totta ja tapahtunut jossain, on selkeästi toimittu lain vastaisesti. Noin toimineet "ammattilaiset" kuuluu saada tuollaisesta toiminnastaan vastuuseen ja toiminnasta rangaistus.
Olen itse psykiatrinen sairaanhoitaja ja olen nykyisenlaista eristämistä vastaan (ja monia muitakin käytäntöjä psyk hoidossa).
Olen esim Rikun kanssa täysin samaa mieltä siitä, että eristämisen ihannointi kertoo ammattitaidon puutteesta. Hoitaja (tai lääkäri), jonka ammattitaito ja ammatillinen "itsetunto" perustuu auktoriteetin ja vallan osoittamiseen ja korostamiseen ei kuulu psykiatriselle alalle.Lisään vielä... uskon, että ihan lähivuosina psykiatristen potilaiden ihmisoikeuksien rikkomiseen tulee muutos. Kehotan kaikkia valittamaan kaikista epäkohdista, vaikka se on raskasta. On runsaasti tutkimustietoa juuri tuosta, ettei psyk potilas tule "vakavasti otetuksi" ts kaikki kuitataan hulluudeksi.
Lääninhallitukseen voi tehdä kantelun tietyn laitoksen toiminnasta. Apua voi pyytää potilasasiamieheltä, mtkl:n lakimieheltä jne. Kannattaa pitää mielessä myös mahdollisuus medialle - lehdet, tv, radio - kertomisesta. Näyttää siltä, että asiat muuttuvat vasta, kun ne ovat julkisuudessa laajemmin. (Jos mahdollista kuvatkaa ja äänittäkää hoitajien ja lääkäreiden laitonta ja epäeettistä kohtelua, samoin kuten esim opettajien käyttäytymistä on tallennettu ja levitetty mediaan.)
Älkää alistuko! Se, että ihmiselle on tehty psykiatrinen diagnoosi, ei tarkoita sitä, että hän menettää NORMAALIT IHMISOIKEUDET.
- siinäpä se
Jos ei ole NORMAALI niin mihin tarvitsee normaalien oikeuksia?
- Ei-kokaan
Kukaan ei ole NORMAALI, koska kaikilla on jossain vaiheessa elämäänsä oppimis- ja/tai kommunikaatiohäiriöitä, vähintään kerran. Kaikki ovat joko poikkeavia tai erityisiä jossain vaiheessa elämäänsä. Parhaan vastauksen löytää kirjasta Poikkeava vai erityinen.
Näin ollen kaikille kuuluu samat perusoikeudet, koska jokainen on joskus käytökseltään poikkeava. Sairaalahenkilökunta ei ole vielä oppinut tuota erityispedagogiikan määritelmää! - höpö höpö
Ei ole olemassa lakia tai perusoikeuksia, jotka koskisivat vain "normaaleja". Oletko itse kaikilta osin normaali? Onko vaikka nenäsi koko tai korviesi asento normaalijakauman piirissä? Ehkä pikkurillisi on epänormaalin pituinen? Kyllähän se sitten tarkoittaa sitä, että olet lainsuojaton!
- psyk. esh.
Ei pidä paikkaansa, esim. minä en ole koskaan ollut poikkeava.
- poikkeavuus
Jo se tekee sinusta poikkeavakäytöksisen, kun olet jostain erimielinen. Esim. lapsuudessasi et välttämättä aina halunnut nukkumaan juuri silloin kuin vanhempasi vaativat. Se on poikkeavaa käytöstä.
- psyk. esh.
Pakkokeinoja ei vaan voi lieventää, mitäs sitten pitäisi tehdä riehuavalle potilaalle jos ei saa laittaa lepareihin?
- seuraat
Sinun kuuluu seurata rauhallisena reviirietäisyydellä ja varmistua, ettei kyseessä ole esim. neurologinen kohtaus, sydänkohtaus tai shokki. Pakkokeinoillanne lisäätte asiakkaittenne stressiä ja aiheutatte kohtauksia.
- OPM
Vastaus psyk.esh. siihen ettei pakkokeinoja voi lieventää.
Mites olisi Halikon-malli. Halikon sairaala onnistui mallissaan vähentään eristämisien määrää huomattavasti. Kaikista pakkokeinoista jokaisen henkilön kohdalle ei päästä pois koska se on mahdottomuus. Mutta asennemuutoksella, toimintatapojen muutoksilla ja toimintaa ja erityisesti hoitajien ammattitaitoa ja ihmisuhdetaitoja kehittämällä voidaan pakkokeinojen kokonaismäärää vähentää huomattavasti.
Ja ihan ensimmäinen perusohje jokaiselle hoitajalle. Kohdeltaa niitä potilaitanne aikuisina ihmisinä, älkää "elukoina" tai "lapsina". Älkää provosoituko itse tilanteesta kuten jotkut uhma-ikäiset mukulat. Älkää uhkailko, valehdelko ja käyttäkö henkistä väkivaltaa vaikka ne toimivat mielestänne hyvin siinä tilanteessa koska vähänkään järjissään ja asioita muistavat potilaat kyllä muistavat ne asiat jälkikäteen ja tälläinen "epäasiallinen" käytös hoitajilta murentaa potilaan luottamuksen ja arvostuksen koko hoitojärjestelmään. Jos potilaat ovat teille mielestänne vihollisia niin teihin suhtaudutaan samallalailla.
Vastaus: Mitä riehuvalle potilaalle jos ei saa laittaa lepareihin. Mahdollisuuksien mukaan tilanteeseen olisi pitänyt reagoida aivan muilla keinoilla etukäteen eikä päästää tilannetta karkaamaan käsistä. Esim. asiallinen keskustelu ennen riehumisen alkamista. provosoinnin (haluatko lepareihin-uhkauksen) sijasta.
Myös toimintaolosuhteiden parantaminen vähentää tällaisiä tilanteita. Järkevää toimintaa potilaille. On itsessään käsittämätön harhaluulo ja toimintatapa että normaali aivopesu- ja henkinen kidutusmenetelmä, aistiärsykkeiden poistaminen (siis tylsyys, ei mitään tekemistä) soveltuu jokaiselle potilaalle hoitavaksi olosuhteeksi erinomaisesti. Virikkeiden poistaminen luultavammin lisää arressiivista käyttäytymistä joka pulpahtaa sopivassa tilanteessa esiin.
Kannatan Halikon-mallin kehittämistä. - 3P
OPM kirjoitti:
Vastaus psyk.esh. siihen ettei pakkokeinoja voi lieventää.
Mites olisi Halikon-malli. Halikon sairaala onnistui mallissaan vähentään eristämisien määrää huomattavasti. Kaikista pakkokeinoista jokaisen henkilön kohdalle ei päästä pois koska se on mahdottomuus. Mutta asennemuutoksella, toimintatapojen muutoksilla ja toimintaa ja erityisesti hoitajien ammattitaitoa ja ihmisuhdetaitoja kehittämällä voidaan pakkokeinojen kokonaismäärää vähentää huomattavasti.
Ja ihan ensimmäinen perusohje jokaiselle hoitajalle. Kohdeltaa niitä potilaitanne aikuisina ihmisinä, älkää "elukoina" tai "lapsina". Älkää provosoituko itse tilanteesta kuten jotkut uhma-ikäiset mukulat. Älkää uhkailko, valehdelko ja käyttäkö henkistä väkivaltaa vaikka ne toimivat mielestänne hyvin siinä tilanteessa koska vähänkään järjissään ja asioita muistavat potilaat kyllä muistavat ne asiat jälkikäteen ja tälläinen "epäasiallinen" käytös hoitajilta murentaa potilaan luottamuksen ja arvostuksen koko hoitojärjestelmään. Jos potilaat ovat teille mielestänne vihollisia niin teihin suhtaudutaan samallalailla.
Vastaus: Mitä riehuvalle potilaalle jos ei saa laittaa lepareihin. Mahdollisuuksien mukaan tilanteeseen olisi pitänyt reagoida aivan muilla keinoilla etukäteen eikä päästää tilannetta karkaamaan käsistä. Esim. asiallinen keskustelu ennen riehumisen alkamista. provosoinnin (haluatko lepareihin-uhkauksen) sijasta.
Myös toimintaolosuhteiden parantaminen vähentää tällaisiä tilanteita. Järkevää toimintaa potilaille. On itsessään käsittämätön harhaluulo ja toimintatapa että normaali aivopesu- ja henkinen kidutusmenetelmä, aistiärsykkeiden poistaminen (siis tylsyys, ei mitään tekemistä) soveltuu jokaiselle potilaalle hoitavaksi olosuhteeksi erinomaisesti. Virikkeiden poistaminen luultavammin lisää arressiivista käyttäytymistä joka pulpahtaa sopivassa tilanteessa esiin.
Kannatan Halikon-mallin kehittämistä.Tuossapa taitaa olla juuri sitä hoitohenkilökunnan harhaa. Vakavakaan mielisairaus ei suoraan tarkoita sitä, että ihmiseltä häviää kokonaan tunteet, oma persoonallisuus, muisti ja kyky ajatella.
Musta-valkoinen umpihullu-asenne ei mitenkään auta potilaita paranemisessa tai selviytymisessä oman sairauden kanssa. - Riku
Tuollaisella "kädet pystyyn" asenteella ei ainakaan saavuteta mitään. Lieneekö tämä sitten kovinkin yleinen asenne hoitajien keskuudessa. Luovutetaan heti, eikä edes yritetä uudistaa käytäntöjä. Ilmeisesti pakkokeino/eristys käytäntö on iskostunut niin syvälle suomalaisiin hoitajiin, että sitä pidetään itsestäänselvänä ja psykiatriseen sairaanhoitoon oleellisimpana osana kuuluvana asiana.
Suomessa eristetään potilaita eniten pohjoismaissa ja koko Euroopassakin olla kärkitasoa. Vaikea kuvitella, että potilasaines olisi täällä niin paljon rankempaa kuin mitä eristysluvut näyttävät.
Ja tässäkin ketjussa on puhuttu turhista/laittomista ja mielivaltaisista eristämisistä. Ja hoitajien asenteista eristyksessä olevaa potilaista kohtaan. MIksi ei jutella? Miksi kohdellaan kuin ilmaa? Ja silti väitetään, että eristys on hoitokeino, ei rangaistus. Ilmeisesti hoitajat itse uskovat tuohon fraasiin.
Harjoittavatko hoitajat jopa tietynlaista itsesuggestiota toistamalla tuota lausetta: "eristys on hoitokeino" kuin jotain uskonnollista mantraa.
Niiltä entisiltä potilailta, joita olen päässyt haastattelemaan olen kuullut, että hoitajat eivät juuri potilaista välitä. Itseasiassa ainoat kerrat, kun hoitajat ovat potilaiden kanssa tekemisissä ovat lääkkeidenanto ja kieltäminen/eristäminen. Eli ns. positiivinen kontakti hoitajien ja potilaiden välillä puuttuu kokonaan. Tämä on paha jo aikuispuolellakin, mutta varsinkin nuorisolla jossa nuoret oikeasti kaipaisivat aikuisesta juttukumppania. Mutta hoitajat eivät viitsi /jaksa/osaa kohdata ihmistä. Heikot sosiaaliset taidot, henkinen laiskuus, monien mieshoitajien omaksuma vartija-asenne ja eristysfanaattisuudella luotu illuusio omasta ammattitaidosta ovat saaneet aikaan sen, miksi tässä maassa psykiatrisessa hoidossa käytetään eristystä niin paljon.
Salakirjoitus kyseli alempana miksi "Miksi sairaaloiden psykiatrisille osastoille valikoituu vain sellaisia työntekijöitä, jotka ovat niin "kovien otteiden" kannalla."
Syitä on varmasti useita. Ihan ensimmäisenä tulevat jälleen mieleen ne hoitajien asenteet. Mt-potilaita pidetään lähtökohtaisesti vaarallisina ja väkivaltaisina hulluina. Tämän vuoksi varsinkin nuoret mieshoitajat saattavat helposti omaksua ns. vartijan rooliin. He pääsevät käyttämään valtaa potilaisiin. Ja miten usein käy tällaisessa tilanteessa. Rooli jää niinsanotusti päälle. Vallantunne rupeaa maistumaan liian hyvälle. Ja potilaat, periaatteessa täysin puolustuskyvyttömät henkilöt ovat loistavia uhreja.
Muitakin syitä varmasti on. Yksi on eräs koko terveydenhoidon tarkemmin varjelluista tabuista. Hoitajien omat mielenterveysongelmat. On sanottu, että kaikki mielenterveyshoitajat ja psykiatriset sairaanhoitajat olisivat narisisteja. No, eivät takuulla kaikki, mutta kun ottaa huomioon miten mt-potilaita suljetuolla kohdellaan ja kun muistaa, että työilmapiiri noissa paikoissa ei yleensä muutenkaan mikään hyvä ole, on täysin mahdollista että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät henkilöt hakeutuvat tälle alalle. - Riku
Riku kirjoitti:
Tuollaisella "kädet pystyyn" asenteella ei ainakaan saavuteta mitään. Lieneekö tämä sitten kovinkin yleinen asenne hoitajien keskuudessa. Luovutetaan heti, eikä edes yritetä uudistaa käytäntöjä. Ilmeisesti pakkokeino/eristys käytäntö on iskostunut niin syvälle suomalaisiin hoitajiin, että sitä pidetään itsestäänselvänä ja psykiatriseen sairaanhoitoon oleellisimpana osana kuuluvana asiana.
Suomessa eristetään potilaita eniten pohjoismaissa ja koko Euroopassakin olla kärkitasoa. Vaikea kuvitella, että potilasaines olisi täällä niin paljon rankempaa kuin mitä eristysluvut näyttävät.
Ja tässäkin ketjussa on puhuttu turhista/laittomista ja mielivaltaisista eristämisistä. Ja hoitajien asenteista eristyksessä olevaa potilaista kohtaan. MIksi ei jutella? Miksi kohdellaan kuin ilmaa? Ja silti väitetään, että eristys on hoitokeino, ei rangaistus. Ilmeisesti hoitajat itse uskovat tuohon fraasiin.
Harjoittavatko hoitajat jopa tietynlaista itsesuggestiota toistamalla tuota lausetta: "eristys on hoitokeino" kuin jotain uskonnollista mantraa.
Niiltä entisiltä potilailta, joita olen päässyt haastattelemaan olen kuullut, että hoitajat eivät juuri potilaista välitä. Itseasiassa ainoat kerrat, kun hoitajat ovat potilaiden kanssa tekemisissä ovat lääkkeidenanto ja kieltäminen/eristäminen. Eli ns. positiivinen kontakti hoitajien ja potilaiden välillä puuttuu kokonaan. Tämä on paha jo aikuispuolellakin, mutta varsinkin nuorisolla jossa nuoret oikeasti kaipaisivat aikuisesta juttukumppania. Mutta hoitajat eivät viitsi /jaksa/osaa kohdata ihmistä. Heikot sosiaaliset taidot, henkinen laiskuus, monien mieshoitajien omaksuma vartija-asenne ja eristysfanaattisuudella luotu illuusio omasta ammattitaidosta ovat saaneet aikaan sen, miksi tässä maassa psykiatrisessa hoidossa käytetään eristystä niin paljon.
Salakirjoitus kyseli alempana miksi "Miksi sairaaloiden psykiatrisille osastoille valikoituu vain sellaisia työntekijöitä, jotka ovat niin "kovien otteiden" kannalla."
Syitä on varmasti useita. Ihan ensimmäisenä tulevat jälleen mieleen ne hoitajien asenteet. Mt-potilaita pidetään lähtökohtaisesti vaarallisina ja väkivaltaisina hulluina. Tämän vuoksi varsinkin nuoret mieshoitajat saattavat helposti omaksua ns. vartijan rooliin. He pääsevät käyttämään valtaa potilaisiin. Ja miten usein käy tällaisessa tilanteessa. Rooli jää niinsanotusti päälle. Vallantunne rupeaa maistumaan liian hyvälle. Ja potilaat, periaatteessa täysin puolustuskyvyttömät henkilöt ovat loistavia uhreja.
Muitakin syitä varmasti on. Yksi on eräs koko terveydenhoidon tarkemmin varjelluista tabuista. Hoitajien omat mielenterveysongelmat. On sanottu, että kaikki mielenterveyshoitajat ja psykiatriset sairaanhoitajat olisivat narisisteja. No, eivät takuulla kaikki, mutta kun ottaa huomioon miten mt-potilaita suljetuolla kohdellaan ja kun muistaa, että työilmapiiri noissa paikoissa ei yleensä muutenkaan mikään hyvä ole, on täysin mahdollista että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät henkilöt hakeutuvat tälle alalle.Tämä siis vastauksena psyk. esh:n 14.1. lähettämään viestiin.
- 3P
Riku kirjoitti:
Tuollaisella "kädet pystyyn" asenteella ei ainakaan saavuteta mitään. Lieneekö tämä sitten kovinkin yleinen asenne hoitajien keskuudessa. Luovutetaan heti, eikä edes yritetä uudistaa käytäntöjä. Ilmeisesti pakkokeino/eristys käytäntö on iskostunut niin syvälle suomalaisiin hoitajiin, että sitä pidetään itsestäänselvänä ja psykiatriseen sairaanhoitoon oleellisimpana osana kuuluvana asiana.
Suomessa eristetään potilaita eniten pohjoismaissa ja koko Euroopassakin olla kärkitasoa. Vaikea kuvitella, että potilasaines olisi täällä niin paljon rankempaa kuin mitä eristysluvut näyttävät.
Ja tässäkin ketjussa on puhuttu turhista/laittomista ja mielivaltaisista eristämisistä. Ja hoitajien asenteista eristyksessä olevaa potilaista kohtaan. MIksi ei jutella? Miksi kohdellaan kuin ilmaa? Ja silti väitetään, että eristys on hoitokeino, ei rangaistus. Ilmeisesti hoitajat itse uskovat tuohon fraasiin.
Harjoittavatko hoitajat jopa tietynlaista itsesuggestiota toistamalla tuota lausetta: "eristys on hoitokeino" kuin jotain uskonnollista mantraa.
Niiltä entisiltä potilailta, joita olen päässyt haastattelemaan olen kuullut, että hoitajat eivät juuri potilaista välitä. Itseasiassa ainoat kerrat, kun hoitajat ovat potilaiden kanssa tekemisissä ovat lääkkeidenanto ja kieltäminen/eristäminen. Eli ns. positiivinen kontakti hoitajien ja potilaiden välillä puuttuu kokonaan. Tämä on paha jo aikuispuolellakin, mutta varsinkin nuorisolla jossa nuoret oikeasti kaipaisivat aikuisesta juttukumppania. Mutta hoitajat eivät viitsi /jaksa/osaa kohdata ihmistä. Heikot sosiaaliset taidot, henkinen laiskuus, monien mieshoitajien omaksuma vartija-asenne ja eristysfanaattisuudella luotu illuusio omasta ammattitaidosta ovat saaneet aikaan sen, miksi tässä maassa psykiatrisessa hoidossa käytetään eristystä niin paljon.
Salakirjoitus kyseli alempana miksi "Miksi sairaaloiden psykiatrisille osastoille valikoituu vain sellaisia työntekijöitä, jotka ovat niin "kovien otteiden" kannalla."
Syitä on varmasti useita. Ihan ensimmäisenä tulevat jälleen mieleen ne hoitajien asenteet. Mt-potilaita pidetään lähtökohtaisesti vaarallisina ja väkivaltaisina hulluina. Tämän vuoksi varsinkin nuoret mieshoitajat saattavat helposti omaksua ns. vartijan rooliin. He pääsevät käyttämään valtaa potilaisiin. Ja miten usein käy tällaisessa tilanteessa. Rooli jää niinsanotusti päälle. Vallantunne rupeaa maistumaan liian hyvälle. Ja potilaat, periaatteessa täysin puolustuskyvyttömät henkilöt ovat loistavia uhreja.
Muitakin syitä varmasti on. Yksi on eräs koko terveydenhoidon tarkemmin varjelluista tabuista. Hoitajien omat mielenterveysongelmat. On sanottu, että kaikki mielenterveyshoitajat ja psykiatriset sairaanhoitajat olisivat narisisteja. No, eivät takuulla kaikki, mutta kun ottaa huomioon miten mt-potilaita suljetuolla kohdellaan ja kun muistaa, että työilmapiiri noissa paikoissa ei yleensä muutenkaan mikään hyvä ole, on täysin mahdollista että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät henkilöt hakeutuvat tälle alalle.Tämä pitää hyvinkin paljon paikkansa. Suurimmaksi osaksi hoitajat oleskelevat keskenään kansliassa ja potilaat "hoitavat" toinen toisiaan osastolla.
Käytan nyt sanaa hoitavat, koska muilta potilailta olen saanut edes inhimillistä kohtelu, kannustusta ja tukea. Terveellä järjelläkin ajatellen näiden seikkojen luulisi kuuluvan osaksi hoitoa, jos ihminen on henkisesti romahtanut. - 1+99
Riku kirjoitti:
Tuollaisella "kädet pystyyn" asenteella ei ainakaan saavuteta mitään. Lieneekö tämä sitten kovinkin yleinen asenne hoitajien keskuudessa. Luovutetaan heti, eikä edes yritetä uudistaa käytäntöjä. Ilmeisesti pakkokeino/eristys käytäntö on iskostunut niin syvälle suomalaisiin hoitajiin, että sitä pidetään itsestäänselvänä ja psykiatriseen sairaanhoitoon oleellisimpana osana kuuluvana asiana.
Suomessa eristetään potilaita eniten pohjoismaissa ja koko Euroopassakin olla kärkitasoa. Vaikea kuvitella, että potilasaines olisi täällä niin paljon rankempaa kuin mitä eristysluvut näyttävät.
Ja tässäkin ketjussa on puhuttu turhista/laittomista ja mielivaltaisista eristämisistä. Ja hoitajien asenteista eristyksessä olevaa potilaista kohtaan. MIksi ei jutella? Miksi kohdellaan kuin ilmaa? Ja silti väitetään, että eristys on hoitokeino, ei rangaistus. Ilmeisesti hoitajat itse uskovat tuohon fraasiin.
Harjoittavatko hoitajat jopa tietynlaista itsesuggestiota toistamalla tuota lausetta: "eristys on hoitokeino" kuin jotain uskonnollista mantraa.
Niiltä entisiltä potilailta, joita olen päässyt haastattelemaan olen kuullut, että hoitajat eivät juuri potilaista välitä. Itseasiassa ainoat kerrat, kun hoitajat ovat potilaiden kanssa tekemisissä ovat lääkkeidenanto ja kieltäminen/eristäminen. Eli ns. positiivinen kontakti hoitajien ja potilaiden välillä puuttuu kokonaan. Tämä on paha jo aikuispuolellakin, mutta varsinkin nuorisolla jossa nuoret oikeasti kaipaisivat aikuisesta juttukumppania. Mutta hoitajat eivät viitsi /jaksa/osaa kohdata ihmistä. Heikot sosiaaliset taidot, henkinen laiskuus, monien mieshoitajien omaksuma vartija-asenne ja eristysfanaattisuudella luotu illuusio omasta ammattitaidosta ovat saaneet aikaan sen, miksi tässä maassa psykiatrisessa hoidossa käytetään eristystä niin paljon.
Salakirjoitus kyseli alempana miksi "Miksi sairaaloiden psykiatrisille osastoille valikoituu vain sellaisia työntekijöitä, jotka ovat niin "kovien otteiden" kannalla."
Syitä on varmasti useita. Ihan ensimmäisenä tulevat jälleen mieleen ne hoitajien asenteet. Mt-potilaita pidetään lähtökohtaisesti vaarallisina ja väkivaltaisina hulluina. Tämän vuoksi varsinkin nuoret mieshoitajat saattavat helposti omaksua ns. vartijan rooliin. He pääsevät käyttämään valtaa potilaisiin. Ja miten usein käy tällaisessa tilanteessa. Rooli jää niinsanotusti päälle. Vallantunne rupeaa maistumaan liian hyvälle. Ja potilaat, periaatteessa täysin puolustuskyvyttömät henkilöt ovat loistavia uhreja.
Muitakin syitä varmasti on. Yksi on eräs koko terveydenhoidon tarkemmin varjelluista tabuista. Hoitajien omat mielenterveysongelmat. On sanottu, että kaikki mielenterveyshoitajat ja psykiatriset sairaanhoitajat olisivat narisisteja. No, eivät takuulla kaikki, mutta kun ottaa huomioon miten mt-potilaita suljetuolla kohdellaan ja kun muistaa, että työilmapiiri noissa paikoissa ei yleensä muutenkaan mikään hyvä ole, on täysin mahdollista että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät henkilöt hakeutuvat tälle alalle.Tämä on tosi surullista.
Mielenterveyspotilaat kun ovat usein niitä, jotka ovat tavallisessa elämässään jo tulleet muiden kaltoinkohtelemaksi. On narsististen vanhempien lapsia ja aikuiseksi kasvaneita sellaisia, huonoissa hyväksikäyttösuhteissa olleita ym. huonoista ihmissuhteista vaurioituneita ja masentuneita.
Lopullinen luotto ihmiskuntaan menee, kun joutuu itsemurhavaarassa suljetulle osastolle ja siellä kohtelu on aivan ala-arvoista. Luulisi, että tuo paikka olisi sellainen joka katkaisisi tämän sadistisen kierteen ja sieltä saisi apua!
Hakeutuisipa mielenterveysalalle ihmisiä, jotka ovat itse kokeneet potilaan osassa alan. Ehkä silloin hoito inhimillistyisi enemmän.
- Koita jaksaa
Sama asia lähes jokaisessa viranomaisessa. Tekevät mitä haluavat. Hyvin harvasta asiasta loppujen lopuksi kuitenkaan kukaan mitään nuhteita saa. Se on heillä keino osoittaa käytännön valtaa ja kirjaimellisesti alistamis ja nötyryyttämis tarkoituksessa. Eihän kukaan ns. tervejärkinen toisella ilman mitään painavaa syytä moista lähde tekemään, mutta kyse on todellakin siitä, että omaa huonovointisuuttaan muistavat jakaa myös muille. 10-vuotta sitten olisit vielä tälläkin palstalla saanut räkaiset naurut kaupanpälle, mutta onneksi tervejärkisyys ja hyvinvointi alkaa voittamaan täälläkin. Moisesta provosoituminen on jo lähes esihistoriallista.
- terve sairas
Potilastiedot ovat kyllä objektiivisia merkintöjä, mutta ne eivät valitettavasti kerro mitään potilaan ja henkilökunnan välisestä kanssakäymisestä. Eristysjakson tarkkailussa kirjoitetaan kyllä 'potilas makaa lattialla', 15 min myöhemmin 'potilas istuu nurkassa' 15 min. myöhemmin 'potilas makaa lattialla - nukkuu?'...
Olen erityisluvalla lukenut eristysmerkinnät tuolta seitsemän päivän ajalta. En voinut kuin ihmetellä, että jos papereissa lukee näin - viimeiset päivät kopissa ihminen tärisee nurkassa ja vain makaa - niin miksei kukaan huolestunut ja tullut kysymään kuinka voin tai onko nyt paha olla siellä?
Olen itsekin viranomaistöissä vastaavalla alalla. Viranomaisten vallankäytön valvontaa pitäisi kiristää kaikkialla. Sairaat, ja varsinkin mt-sairaat, ovat kuitenkin erityisen heikossa asemassa, kun pitäisi ajaa omia oikeuksiaan.- 3P
Juuri tuota tarkoitin sillä "objektiivisuudella". Kaikesta huolimatta ne ovat yhden ihmisen tietynlainen kuvaus tapahtumista. Ja potilasasiakirjojahan ne ovat eli kuvaillaan vain potilasta.
Omissa papereissa luki kerran esim. "potilas toistaa hoitajan sanoja." No se piti paikkansa. Sitä ei vain sanottu, mitä hoitaja oli sanonut, koska kyseisessä tilanteessa kommentti oli ihan puhdasta hattuilua.
Omasta mielestäni eristys hoidollisesti katsottuna on heitteillejättö. Olet niin sekava, niin sairas, että sua ei edes yritetä hoitaa. Potilas heitetään yksin kuoppaan. Hoida ittes kuntoon! Sitten kun voit paremmin voidaan tätä "hoitoa" jatkaa.
Psykiatrisille osastoille pitäisi oikeasti saada poliisit töihin, jotka huolehtisivat osaston turvallisuudesta ja niistä "kauheista" vaarallisista hulluista, jotka pitää nyt sitoa sänkyihin ja kopittaa eristykseen. Eipä tarvitsisi enään hoitajien valittaa ja luulen, että potilaatkin saisivat oikeudenmukaisempaa kohtelua.
Mielisairaalassa pitäisi saada hoitoa mielisairauteen. Luulisi, että siellä ymmärrettäisiin myös potilaiden mahdollisesti välillä outoa käytöstä. Rangaistusten pelossa oppii lähinnä peittämään kaikki mahdolliset oireet.
Tiedetään myös, että erilaiset traumat voivat aiheuttaa ongelmia mielen kanssa.
Vaikea välillä ymmärtää hoidon "tervehdyttävä" vaikutus, koska tuommoisten kokemusten jälkeen normaalielämään palaaminen ei ole ihan helppoa.
Mutta joo ei saa itse alistua. Mielisairaudet on sairauksia niin kuin muutkin sairaudet ja on oikeus saada asianmukaista ja hyvää hoitoa. Ihmisoikeudet koskee myös kaikkia ihmisiä.
Hyvä aloittaja, ja kaikki muut näkökulmansa kertoneet. Tämä on niin surullinen aihe meille, jotka olemme eristyksen tai leparit kokeneet. Sen nöyryytyksen ja nujertamisen jälkeen ainakin minä olen vain koettanut unohtaa. Hyvä, etteivät kaikki koeta sitä, vaan puhuvat avoimesti tästä epäkohdasta.
Kukaan hoitajista ei käsitä, mitä leparit tai eristys saa aikaan ihmisessä, jonka ihmisyys kielletään nimittämällä häntä "potilaaksi".
Ihme vallankäyttöä. Ihme hoitoa. Ei ole hoitoa nähnytkään. Eivät tajua mitä tekevät, eivätkä tajua vastuutaan. Ihme lääkäreitä ja osastonhoitajia, jotka tuollaisen hyväksyvät. Ihme suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. Ihme lainsäädäntö. Ihme ihmisen oikeusturva.
Ei voi kuin ihmetellä. Miksi sairaaloiden psykiatrisille osastoille valikoituu vain sellaisia työntekijöitä, jotka ovat niin "kovien otteiden" kannalla. Onneksi tässäkin ketjussa joku hoitaja on tuonut inhimillisempää suhtautumistapaa tähän asiaan.- entinen urheilija
Kannattaa ottaa yhteyttä potilasliittoon ja tehdä valitus eduskunnan oikeusasiamiehelle. Minä aloitin oman viestiketjun kysymällä "onko kellään muilla tullut pysyviä rytmihäiriöitä psyykelääkkeistä?" Itsellä on valitusprosessi meneillään oltuani hoidossa synnytyksen jälkeisen masennuksen/psykoosin takia mielisairaalassa ja kun minua, diabeetikkoa ja oltuani muutenkin sillä hetkellä somaattisesti sairas, pidettiin lepositeissä 3,5 päivää oltuani "sairaudentunnoton kännykän käytön suhteen" ja lisäksi kun minulla oli huono diabeteksen tasapaino. Lepositeissä minulle annettiin suuret määrät erilaisia psyykelääke injektioita, enkä siksi voinut esim. niellä, eikä minua voitu käyttää vessassa "jäykkyyden" vuoksi. Minut toimitettiin tajuttomana, kuivumistilassa ja ketoasidoosissa yms. vasta keskussairaalaan! Kun tulin keskussairaalassa tajuihini, minut toimitettiin välittömästi takaisin mielisairaalaan, tarkistamatta somaattista tilaani. Kärsin lääkemyrkytyksen oireista vielä eristyssellissä kolme päivää senjälkeen, koska minua ei kuulemma voinut vielä päästää muiden potilaiden joukkoon. Tällaiset potilaiden pahoinpitelyt on saatava loppumaan! Jokaisen kaltoin kohdellun tulisi tehdä valitus, jotta mielisairaaloiden ihmisoikeus rikkomukset saadaan loppumaan! Minulle todettiin hoidon jälkeen mm. 3 eri tyyppistä rytmihäiriötä, joihin joudun syömään lääkkeitä. Olin aikaisemmin huippukuntoinen kestävyys urheilija, enkä koskaan enää pysty treenaamaan normaalisti. Uskon vakaasti, että lääkemyrkytys aiheutti sydämen vauriot.
- Eräs "potilas"
Siis vittu oikeesti tollasia hoitajia, jotka tekee kaikkea tota!! Mua niin kiihdyttää tämmönen puheenaihe, ei sillä, että ajattelen, että se, mitä täällä kerrotaan siitä, mitä mielenterveyspotilaille on mielisairaaloissa tehty, on puppua, mutta se, mitä niille tehdään....Te kaikki, joille ne hoitajat on jotai tehny, ni oisitte klimppassu niitten naamalle kostoks, vaikka sekin typerää on, mutta mun mielestä tollasille ihmiskiduttajille saatana ihan oikein.....Ja oisitte sieltä erkasta päästyänne kokeillu yllyttää kaikki potilaat osaston hoitajia vastaan ja pistäny ranttaliks, käyny niitte päälle ja raahannu ne sinne eristyshuoneeseen ja sulkenu useemman sinne samaan tilaan ja antanu parille piikin perseen nii, että muut potilaat pitelee sitä hoitajaa aloillaan silä aikaa, ku 1 pistää sitä ja laittanu yhen lepositeisiin, jos mahollista. Kyllähän se toimis, jos tosiaan kaikki osaston potilaat oils kaikkia sen hoitajia vastaan. Mä ainaki aion tehä niin, jos yksikään hoitaja tai lääkäri käyttää muhun jotai pakkokeinoja luvattomasti, yritän ainaki, yrittänyttä ei laiteta....;)
Onneks ei oo kukaan pahemmin käyttäny paitsi sillon, ku olin sairaalassa, en psykiatrisessa, vaa ihan yleisen somaattisen puolen sairaalassa, ku olin yrittäny vetää toisen ranteen auki, ni sillon on käsketty vartija vahtimaan, etten mä lähe kävelemään siitä minnekkään, vaikka tuskinpa mä olisin siitä litomaan lähteny, mä oon nii kiltti, etten mä yleensä pane kampoihin, ellei mulle tehdä jotakin pahaa, oli se tekijä sitte poliisi, hoitaja tai kuka hyvänsä niinkuin kuka tahansa terve ihminen ja sit hoitaja tutki mun vartalon viiltojälkien varalta.
Ja te kaikki, jotka meinaatte sanoa, että naurettavaa uhoilua tämmönen, voitte tukkia turpanne....Mun tarkotus ei oo uhoilla ja yrittää olla kovaa, ku sanoin, että mitä kaikkee noitten hoitajien uhrit vois tehhä ja mitä ite tekisin ja minkä ne kiduttajat oikeesti ansaitsis....Sit vielä, ku tuikkais sille hoitajalle sen piikin takamukseen, ni vois sanoo siinä samalla "Have a nice dream"....:D
Saispahan maistaa omaa lääkettään....Tää teksti on nyt tällanen sen takia, että mua pistää niin vihaksi se, että kallonkutistusalalla luullaan, että on oikeus koskea potilaaseen ja tehhä sille erilaisia ihmiskidutustoimenpiteitä kuten toi sänkyyn kiinni sitominen, niin imbesilli ku olla ja voi, vaikka se joskus onkin tarpeen ja tehhä sille, mitä halutaan. Vaikka joskus ei ole muuta ratkasua ku sitoa joku sänkyy kiinni yms. muuta, mut muuten mun mielestä pakko-toimenpiteet on perseestä revitty....Tehkää valitus niistä hoitajista, jos on vielä mahollista, jos teitä on nuin koheltu.... - pavlovin koira
Eräs "potilas" kirjoitti:
Siis vittu oikeesti tollasia hoitajia, jotka tekee kaikkea tota!! Mua niin kiihdyttää tämmönen puheenaihe, ei sillä, että ajattelen, että se, mitä täällä kerrotaan siitä, mitä mielenterveyspotilaille on mielisairaaloissa tehty, on puppua, mutta se, mitä niille tehdään....Te kaikki, joille ne hoitajat on jotai tehny, ni oisitte klimppassu niitten naamalle kostoks, vaikka sekin typerää on, mutta mun mielestä tollasille ihmiskiduttajille saatana ihan oikein.....Ja oisitte sieltä erkasta päästyänne kokeillu yllyttää kaikki potilaat osaston hoitajia vastaan ja pistäny ranttaliks, käyny niitte päälle ja raahannu ne sinne eristyshuoneeseen ja sulkenu useemman sinne samaan tilaan ja antanu parille piikin perseen nii, että muut potilaat pitelee sitä hoitajaa aloillaan silä aikaa, ku 1 pistää sitä ja laittanu yhen lepositeisiin, jos mahollista. Kyllähän se toimis, jos tosiaan kaikki osaston potilaat oils kaikkia sen hoitajia vastaan. Mä ainaki aion tehä niin, jos yksikään hoitaja tai lääkäri käyttää muhun jotai pakkokeinoja luvattomasti, yritän ainaki, yrittänyttä ei laiteta....;)
Onneks ei oo kukaan pahemmin käyttäny paitsi sillon, ku olin sairaalassa, en psykiatrisessa, vaa ihan yleisen somaattisen puolen sairaalassa, ku olin yrittäny vetää toisen ranteen auki, ni sillon on käsketty vartija vahtimaan, etten mä lähe kävelemään siitä minnekkään, vaikka tuskinpa mä olisin siitä litomaan lähteny, mä oon nii kiltti, etten mä yleensä pane kampoihin, ellei mulle tehdä jotakin pahaa, oli se tekijä sitte poliisi, hoitaja tai kuka hyvänsä niinkuin kuka tahansa terve ihminen ja sit hoitaja tutki mun vartalon viiltojälkien varalta.
Ja te kaikki, jotka meinaatte sanoa, että naurettavaa uhoilua tämmönen, voitte tukkia turpanne....Mun tarkotus ei oo uhoilla ja yrittää olla kovaa, ku sanoin, että mitä kaikkee noitten hoitajien uhrit vois tehhä ja mitä ite tekisin ja minkä ne kiduttajat oikeesti ansaitsis....Sit vielä, ku tuikkais sille hoitajalle sen piikin takamukseen, ni vois sanoo siinä samalla "Have a nice dream"....:D
Saispahan maistaa omaa lääkettään....Tää teksti on nyt tällanen sen takia, että mua pistää niin vihaksi se, että kallonkutistusalalla luullaan, että on oikeus koskea potilaaseen ja tehhä sille erilaisia ihmiskidutustoimenpiteitä kuten toi sänkyyn kiinni sitominen, niin imbesilli ku olla ja voi, vaikka se joskus onkin tarpeen ja tehhä sille, mitä halutaan. Vaikka joskus ei ole muuta ratkasua ku sitoa joku sänkyy kiinni yms. muuta, mut muuten mun mielestä pakko-toimenpiteet on perseestä revitty....Tehkää valitus niistä hoitajista, jos on vielä mahollista, jos teitä on nuin koheltu....mulla sama "fantasia" pyöriny päässä, et henkilökunnalle hieman rauhottavaa ja koko poppoo eristyskoppiin (omiinsa tietenkin). Sit kaikkeen niiden vastaväitteisiin vaan lisää rauhottavia... Ja selitykseks se sama mikä potilaille: "tää on vaan sun parhaaks."
- YAK-42
En ole onnekseni kokenut mitään vastaavaa, mutta jouduin kyllä ihan törkeään pyöritykseen terveydenhuollossa vuosia sitten, kun vammauduin onnettomuudessa ja seurauksena olivat vuosia jatkuneet voimakkaat kivut.
Niin vaikealta kuin tämä ohje tuntuukin, niin kehottaisin kaikkia psykiatrian vääryyksiin törmänneitä luovuttamaan ja katkaisemaan kaikki (fyysiset ja henkiset) siteet ko. tahoihin. Päättäkää aktiivisesti jättää ikävät asiat taaksenne ja syylliset Jumalan käsiin. Heidän omatuntonsa ei ole puhdas ja he saavat kyllä rangaistuksensa. Moni on varmaankin kuullut, että psykiatrit löytyvät itsemurhatilastojen huipulta, ja sama pätee melko varmasti hoitajiinkin. Se kertoo omaa kieltään synnin seurauksista. Kuolemakaan ei kuitenkaan vapauta heitä, vaan heidät tuomitaan viimeisellä tuomiolla.- HDH949
Tuli mieleen, ovatko nämä mielivaltaiset eristykset edes pahinta mitä psykiatrisissa sairaaloissa tapahtuu? Kuinka paljon on suoranaista fyysistä tai jopa seksuaalista väkivaltaa?
- 3-P
Ehkä ne mielivaltaiset eristämiset on juuri sitä pahinta. Ykkösellä loppui juuri dogumentti eristyssellissä, joka kertoi Yhdysvaltain eristysvankiloista. Sairaalassa eristyksessä ei ehkä olla kymmeniä vuosia, mutta vangeista tuli hulluja, vainoharhaisia, impulsiivisempia, sekavia, aggressiivisempia. Eristys on ankarin vapausrangaistus ja sillä yritetään muokata vankejen käytöstä. Eristysvankeus on todella rankka henkinen rangaistus. Ja mitähän eristämisellä tehdään mielisairaaloissa? Parannetaan mielisairauksia?
- ....
Luin joskus Mielenterveys-lehdestä (Suomen Mielenterveysseuran julkaisu) psykiatrista -muistaakseni amerikkalainen- joka ei määrännyt potilailleen mitään, mitä ei ollut itse testannut. Sama käytäntö eristyksen suhteen Suomeen! Päätöksen eristämisestä sais tehdä vain sellainen, joka on saanut itse sadistisimpien lääkäreiden ja hoitajien suorittamaa koppihoitoa vähintään viikon!
Joku ihmetteli ylempänä mistä asenteet suomalaisessa psykiatrisessa hoidossa juontaa. Se ois kyllä kiva tietää... Jotakin arvailuja heitän. Miesten on helpompi saada itsensä kuuluviin, etenevät uralla paremmin/nopeammin. On osastoja, joilla on oltava tietty määrä miehiä ("turvaamassa"), vaikka tiedetään, että väkivaltatapauksia sattuu enemmän, kun mieshoitajia läsnä. Noh, ei naiset sen ihanampia ole -varmasti pahempiakin osaavat olla. Tulisko naisista pätemisen halusta sitten niitä keskitysleirivartijan kaltaisia despootteja? Joku näyttämisen halu, koska niitä mieshoitajia suositaan ja ns pehmeä linja on "vaan kukkahattutätien mussutusta"?
- Lol.
Näin moni menny selvään trolliin. Vitut nykyään noin kohdella jos ei ihminen anna ite siihen syytä.
- Lisäys
Luin 4 riviä tuota paskaa.
- 20+19
Edellee tarttuu trolliin.
- 3+6
Olihan tähän lankaan vastannu aikasemmin.
- ite oot....
no mitä väliä, vaikka oiski trolli, ku ihmiset saman tyylisiä kokenu kuitenki?
- Dr. Vic
Lukematta viestiketjua. Sinulla on oikeus saada tieto siitä, minkä takia sinua eristetään. Tyyppitapaukset vakavasti vaarallinen itselleen tai muille ovat yleisimmät. Vakavasti haittaa toisten hoitoa on ehkä kyseenalaisempi, mutta siihenkin sinun pitäisi saada vastaus. Summa summarum. Kaikko pakotteet niin elämässä kuin psykiatriassa ovat helposti perusteltevissa, mutta vaikeammin yksilöitynä. Potilasasiamies hoitaa loput. Tai voit viedä asian ns. tappiin asiti, jolloin ehkä hoitolaitoksessa muutetaan kulttuuria. Itse psykiatrina toivon aina, että tekosistani tai tekemättä jättämistäni annetaan reilusti palautetta ja mieluusti päin naamaa, jopa kannustan siihen. Rehentelemättä käyn kaikki oikeusasteet läpi.
- sair.koht.
Ensin aluksi, että vastauksesi on asiallisempi kuin "psykiatri"-käyttäjätunnuksella kirjoittelevilla.
"Potilasasiamies hoitaa loput" on sairaalakohtaista. Ainakaan Satakunnan sairaanhoitopiirissä potilasasiamies ei osaa hommiaan, vaan puolustaa henkilökuntaa potilaiden sijaan. Siitä on vähintään kymmenillä kokemuksia. Hänelle siis potilasoikeudet ovat tuntemattomia. - OPM
Lainaus" Rehentelemättä käyn kaikki oikeusasteet läpi".
Psykiatrisen potilaan uskottavuus kuulusteluissa on ongelmallinen ja kaikissa tapauksissa potilasasiakirjojen saaminen ei ole yksinkertaista. Lääkärillä on mahdollisuus tietyissä tapauksissa estää potilasta saamasta potilasasiakirjojaan. Tosin muistaakseni tietosuojavaltuutettu tarjoaa muutoksenhakukanavan ja eväävässä päätöksessä on annettava potilaalle valitusosoite.
Suomalaisessa yhteiskunnassa valitsee osittain virkafeodalismi. Virkamies suojelee virkamiestä eli käytännössä esim. lääninlääkärit / muut valvontaviranomaiset suojelevat virheitä tehneitä lääkäreitä ja vaikka olisi tapahtunut räikeitä laittomuuksia/toimintavirheitä on yleensä huomatus vakavin seuraamus.
Selvän virkarikosepäillyn (esim. virkavelvollisuuden rikkominen") saaminen ensin kirjatuksi rikosimoitukseksi, poliisin saaminen aloittamaan esitutkinnan ja syyttäjän tekemään syyttämispäätöksen on esim. psykiatriselle potilaalle erittäin vaikeaa tai mahdotonta ilman huippuluokan juristia. Ja asian viemisessä rikosilmoitukseksi ei edes yleensä kuulu potilasasiamiehen toimeenkuvaan.
Psykiatrisen potilaan täytyy itse selvittää/hoita kaikki nämä asiat ja hyvin harvasta sellaisesta psykiatrisesta potilaasta jota on kohdeltu lainvastaisesti on tähän johtuen mm. sairaudentilasta ja omien voimavarojen ja tietotaidon puutteista. Myös käsittelyajat ovat melko pitkiä ja odottamista piisaa. Oikeusasiamies saa aikaiseksi ratkaisun noin vuodessa. Rikosilmoituksen tekemisestä syyttäjän syyttämis/syyttämättäjättämispäätökseen voi kulua helposti 2-3 vuottakin.
Jos olet rikas, arvostettu ja sinua on kohdeltu lainvastaisesti somaattisessa hoidossa on oikeudensaaminen ja korvauksien saaminen mahdollista. Köyhä, "pakkohoidettu" psykiatrinen potilas on oma luku sinänsä. Tällaisella potilaalle ei juuri ole oikeusturvaa eikä yleensä pätevää avustajaa (asianajajaa) epäkohtien selvittämisessä.
Yllä oli joku kommentiisi vastannut liittyen Satakunnan sairaanhoitopiirin potilasasiamiehen toimintatapoihin. Sinunkin kannattaa lukea huolella oikeusasiamiehen ratkaisu liittyen Harjavallan sairaalan osasto 25 vaihekuntoutushoidon lainmukaisuuteen ja siihen uutisointiin (mm. Aamulehden uutisoinnissa maininta että simputus kesti kuusi vuotta). Tästä ratkaista mm. selviää että silloinen lääninlääkäri oli tietoinen osaston toimintatavoista ja salli silti räikeän lainvastaisen toiminnan, Tässä tapauksessa selviää koko psykiatrisen puolen potilaiden perusoikeuksien todellisuus ja niiden erittäin heikko valvonta ja tietoinen lainsäädännön noudattamatta jättäminen ja tietoinen lainvastaisuuksiin puuttumatta jättäminen valvontaviranomaisilta. - Tuttu Juttu
sair.koht. kirjoitti:
Ensin aluksi, että vastauksesi on asiallisempi kuin "psykiatri"-käyttäjätunnuksella kirjoittelevilla.
"Potilasasiamies hoitaa loput" on sairaalakohtaista. Ainakaan Satakunnan sairaanhoitopiirissä potilasasiamies ei osaa hommiaan, vaan puolustaa henkilökuntaa potilaiden sijaan. Siitä on vähintään kymmenillä kokemuksia. Hänelle siis potilasoikeudet ovat tuntemattomia.Niuvanniemen Sairaalan potilas sopi ajan Potilasasiamiehen kanssa 2010 omainen
kysyi mihin menemme Pot:as.mies sanoi Potilas Kantiiniin, eihän siellä voi keskustella kun ihmisiä tulee ja menee,niin ei ole muuta paikkaa,omainen kysyi missä teillä on huone vastaanotto,ei minulla ole, ainoa paikka on kanttiini sanoi hän VALEHTELI
potilas ei koskaan saanut jutella potilas asiamiehen kanssa,se oli selvästi Niuvanniemen johdon määräys.Näin näyttää olevan Satakunnan Hoitopiirissäkin kyllä
Pot.As.mies osaa mutta Johto antaa määräykset ja nämä juoksu tytöt tekevät juuri niin.
- Oikeutta!
Olen tehnyt adressin pakkokeinojen vähentämisestä psykiatriassa. Tässä erään ystäväni kertomus:
"Useat laitoksissa olleet ystäväni ovat kertoneet kammottavia tarinoita laitosten keinoista käsitellä ahdistuneita potilaitaan. Eräs henkilö, joka pysyköön täysin anonyyminä, ei edes muista lapsuusajan vuosiaan koska hän oli kyseisen ajan voimakkaiden lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Ja hän oli vasta 8 kun tämä helvetti alkoi. Ja se aika minkä hän muistaa laitosajoiltaan; sitä hän ei kuoleman uhallakaan halua enää kokea"
Nuoriin käytetään yhä laitoshoidoissa pakkokeinoja jopa laittomasti. Suomen lain mukaan pakkokeinoja saa käyttää vain äärimmäisessä hädässä, eikä missään nimessä rangaistukseksi. Kuitenkin, monet nuoret suljetaan rahoittumaan karuihin, kylmiin huoneisiin vähissä vaatteissa, pakotetaan lepositeisiin, annetaan rauhoittava piikki ilman suostumusta ja usein rangaistustarkoituksiin vastoin lakia.
Nuoruus on herkkää aikaa ja etenkin masentuneelle nuorelle pakkokeinot eivät rauhoita, vaan jättävät syvät arvet. Koskemattomuus on tärkeää, eikä sitä saa loukata tällä tavalla! - Vallankäyttöä
Moni kysyy ketjussa mistä johtuu eristys ja voimankäyttö. Kysymys on "siirrosta", siirretään oma paha olo potilaiden päälle. Joku ylempänä kirjoittikin vaietusta tabusta : Hoitajien mielenterveysongelmasta.
Hoitajat joiden ei todellakaan pitäisi työskennellä mielenterveysalalla saavat voimansa omaan elämään siirtämällä omat ongelmansa potilaiden päälle.
Mitään paranemista ei tapahdu koskaan tällaisessa, vaan sairautta pallotellaan.
Vallankäyttöä. - Hyvä tietää
että sairaaloissa hoidetaan pääasiassa lääkkieden tuomia sivuvaikutuksia ja haittoja, ei itse potilasta.
- psyk.hoit.
Tällä palstalla tulisi lähinnä keskustella siitä miten saada psykiatriat kuriin ja uhrit ulos sieltä telkien takaa.
ja miten saa valkotakkiset siat makselemaan korvauksia.
kaikki muu lässytys on aivopestyjen ihmisraukkojen lääkehoureista horinaa. - mielestäni
ihminen on silloin sairaalassa kun hän ei kykene ottamaan vastuuta arjessa pärjäämisestään ja elämänhallinnastaan.
- haloo??
Itse en ainakaan ollut. Olin siellä voimakkaan ahdistuksen vuoksi. Pystyin kyllä ihan normaalisti ottamaan vastuun arjestani, pärjäämisestäni ja elämänhallinnastani. Hyvänen aika sentään.
- terve.
Kenelle sinun elämänhallinta ja vastuu arjestasi kuuluu?
Sinulle. Ei muille. Ei yhteiskunnalle.
Sairaalat on sairaita varten.- terve.
Kenenkään ei ole pakko elää yhteiskunnan muotissa, vaan voi itse omalla elämällään tehdä mitä haluaa.
Moni juoppo ryyppää viikot putkeen, eikä heitäkään pöpilään viedä.
Yhteiskunta-poliisivaltio puuttuu liikaa ihmisten ihmisoikeuksiin.
- Tuttu Juttu
Kaikissa Mielisairaaloissa toimitaan juuri noin täysin mielivaltaisia toimintaa Laki
suojelee juuri näitä laittomia Eristyksiä pakkokeinoja sitomisia ym. ne ovat Suomeksi
rangastuksia Näitä ismisoikeus rikkomuksia ei valvo kukaan se on paskapuhetta että
Eduskunnan Oikeus Asiamies tutkii/valvoo heidän tutkinnat eivät kestä päivän valoa
Potilailla ei ole oikeuksia ja potilaan kertomukset kyseenalaistetaan,hoitajat lääkärit
ovat uskottavat kertojat ei potilas,tiedän 100% edellämainitun intanssin Sairaaloiden
tutkinta metodit vielä 2014 sama pätee ja jatkuu Ei ole potilailla oikeuksia eikä kukaan
myöskään niitä valvo! mm.Jos joutuu eristykseen henkilökunnan pitää tuoda pyytämättä valmis kaavake potilas voi heti valittaa ja kaavakkeen toinen osa jää potilaalle jossa 2:den hoitajan allekirjoitus 14 päivää on valitus aika.- Stop and Stop
Tässä on 2012 alkaen kirjoituksia ja jatkuen 2014 Psykiatrisista hoidoista ja kuinka
paljon niissä on epäkohtia JATKAKAA tätä ne ovat täkrkeää tietoa miten Suomessa
Potilaan/Ihmisoikeuksia rikotaan vain Vallan käytön oikeudella.
JÄRKYTTÄVÄÄ sivuilla NIUVANNIEMEN SAIRAALA JUKKA RUSI ottaa mielellään
edellämainitun sairaalan toimista kirjoituksia eli tietoa sivuilleen.
- k1kku5
Jooh, itsellä ollut sydämen rytmihäiriöitä, pakottivat sairaalassa ottamaan lääkettä jonka tuoteselosteessa sanottiin että ei saa käyttää jos on sydänongelmia. Eivät välittäneet sairaalassa, soitin hätäkeskukseen, kerroin asiani, siellä vastannut henkilö sanoi että pitää hoitaa asia sairaalan kanssa ja löi luurin korvaan.
- hanna5
Hei! Olen tehnyt addressin pakkokeinojen vähentämisestä psykiatrisessa hoidossa! Allekirjoittakaa jos kiinnostaa!
http://www.adressit.com/pakkokeinoja_psykiatrisessa_hoidossa_vahennettava- : (
Moni haluaisi allekirjoittaa tämän, mutta koska sitä ei voi allekirjoittaa anonyyminä, moni jättää sen tekemättä.
Harmillista!!! - hanna5
: ( kirjoitti:
Moni haluaisi allekirjoittaa tämän, mutta koska sitä ei voi allekirjoittaa anonyyminä, moni jättää sen tekemättä.
Harmillista!!!Aika jännä, mitä tuota listaa katson, niin siellä lukee seuraavaa: "henkilö on päättänyt, ettei halua nimeään julkaistavan. Voin kyllä tarkistaa vielä, voisinko muokata adressia siten, että sen voisi jokainen allekirjoittaa anonyymisti, sillä itsekin pidän sitä mukavampana vaihtoehtona.
Mä oon ollut pakkohoidossa kolme kertaa, en nauttinut siitä ja kaipasin kotiin mut sillon siellä oli mukavia hoitajia, en kertaakaan joutunut lepositeisiin tms. ja käyttäydyin kunnolla. Muut potilaat oli mukavia ja juttelin niiden kanssa. Ainoa ongelma oli lääkäri joka määräsi hyödyttömiä lääkkeitä ei mun ongelmaan lääkkeet auttaneet vaan olisin tarvinnut keskustelua, harvemmin kukaan ehti mun kanssa puhumaan, siis hoitajista,
Ihan toisenlainen kokemus on yhestä laitoksesta jossa oli enimmäkseen kehareita, se oli maanpäällinen helvetti.. Hoitajat oli ihan kamalia, olin ihan rikki jo sinne mennessä ja ne vaan pahensi tilannetta. Kukaan ei puhunu mulle, kukaan ei kuunnellut. Jos ahdisti niin viiltelin yksinäni, eihän kukaan ees huomannu. Ne piti mua siivoojana, jouduin siivoomaan oman huoneen, se nyt olikin ihan hyvä. Mut jatkuvasti käskytettiin siivoomaan meidän solua ja myös toista solua, ne keksi kaikkea tekemistä vaikka en tosiaan olisi jaksanu, mä olin ainoo jota käskytettiin koko ajan.
Jos en suostunu siivoomaan niin laitettiin väkisin, sitte kun pistin vastaan niin mut käärittiin mattoon tai laitettiiin lepareihin. Mulla on vakava sosiaalisten tilanteiden pelko ja mut pakotettiin musiikkiterapiaan ja musiikkikerhoon, vietiin pyörätuoliin sidottuna. Mun piti käydä myös kuvataideterapiassa, en tykänny siitä uteliaasta inhottavasta terapeutista ja suoraan sanoin että voin mä maalata jotai mut en puhu. Se sanoi et se käy.. No siihen se sitte meni et se kyseli koko ajan ja ärsytti ihan tahallaan, mä totesin etten enää käy siellä ja sinneki vietiin sitte pyörätuoliin sidottuna.
Ihan jatkuvaa alistamista ja käskyttämistä, mun piti syödä lääkkeeni ja olla hiljaa. Sitte mä kävin psykologilla vähän aikaa, sekopää tyyppi sekin, ei ees tajunnu et olin masentunu, ei ottanu tosissaan. Tajusin ettei siellä käynnistä ollu mitään hyötyä, haittaa vaan joten päätin lopettaa. No sanoin hoitajille että ilmottaa etten käy siellä enää, seuraavaksi se psykologi tuli mun huoneeseen ja yritti pakottaa puhumaan, se alkoi kuulosta tosi vihaselta ja mua alkoi pelottaa.. Makasin sängyssä ja halusin vaan että se lähtee pois. Se käski hoitajien nostaa mut ylös sieltä, mä tappelin vastaan ja lopputulos oli se että seittemän hoitajaa melkeenpä makas mun päällä ja väänsi mun nilkkaa ihan älyttömästi, en voinu enää liikkua ku pelkäsin et ne murtaa mun nilkan, jonka mä olin jo aikasemmin loukannu ja se ei siitä enää paranekaa.
Psykologi vaa naurahti ja totesi että mun olis pakko mennä ite sen luo seuraavalla viikolla sanomaan etten haluu siellä käydä, täydellistä alistamista. Sitte se suoraan kettuili ja sanoi että voin mä maata senkin huoneessa lattialla jos haluan. Perkeleen sadisti, oli sitte pakko mennä sinne vaikka pelkäsin..
Viiminen vuosi meni niin että mut oli täydellisesti hylätty sinne, ainoo tilanteet missä mua huomioitiin oli se kun käskettiin siivoomaa, syömään tai työtoimintaan. Kärsin siellä ihan yksin, lääkkeiden vaikutuksen takia en jaksanu tapella, lamaannuin täysin enkä jaksanu pistää vastaan. Mun oli pakko luovuttaa, sitä ne odottin yli kaks vuotta, en kestäny enää.
Viimiset puoli vuotta olin myös laihdutuskuurilla kun olin lihonut, lääkkeistä tuli niin kauhee nälkä. Mä sain syödä tosi pieniä annoksia, en jaksanu senkään vertaa liikkua mihinkään, en käyny lenkillä toisin kuin aikaisemmin. Ja mä lihoin vaan, vaikken syönyt paljon mitään.. Pääsin kuuden viikon välein käymään kotona yhdeksi yöksi, sillon oli pakko ostaa suklaata että selviäsiin hengissä, monta kertaa verensokeri laski ja meinasin pyörtyä. Yli puolessa vuodessa kävin kaksi kertaa kävelemässä, 10minuutin kävelyyn meni yli puoli tuntia, itkin kun kävelin, en olis jaksanu.- White-coated police
Psykiatria on sosiaalikontrollin väline. Tarkoitus ei ole auttaa yksilöä vaan valtiota tai yhteisöä. Toimen todellisten tarkoitusperien peittelemiseksi ei-haluttua tai ei-hyväksyttyä käytöstä kutsutaan sairaudeksi ja ei-toivotusta käytöksestä rankaisemista hoitamiseksi. Kokemasi ei kuulosta mitenkään poikkeavalta vaan normien mukaiselta toiminnalta psykiatriassa.
https://www.youtube.com/watch?v=ypwM-mVqSEg
www.szasz.com
Thomas Szasz's Summary Statement and Manifesto
http://www.szasz.com/manifesto.html
Äiti ja isosisko yritti saada mut pois sieltä mut se oli vaikeaa, ne odotti siihen asti että olin kuolemaisillani.. Mä en muista paljon siitä viimisestä puolesta vuodesta, vaan sen että mä makasin sängyssä, nukuin tai vaan makasin lamaantuneena kun en pystyny liikkumaan. Ja mä muistan kun äiti soitti mulle, mä itkin, hädin tuskin pystyin puhumaan kun itkin vaan. Sitte mä sanoin äidille, mä en jaksa enää, mä kuolen tänne..Mä oikeesti luulin niin.
Jotenki ihmeen kaupalla löytyi joku hyvä tyyppi sosiaalitoimesta, sen, äidin ja siskon avulla mut saatiin pois sieltä, viime hetkellä. Kuolen mieluummin kun menen enää yhteenkään laitokseen.. Ja mä halusin tehdä niistä sadisteista rikosilmotuksen, vaan kun en voinu. Ne uhkasi tehdä musta ilmotuksen kun kävin niiden kimppuun, eipä mulla ollut paljon vaihtoehtoja kun vietiin väkisin joka paikkaan..
Ja mitäköhän hyötyä tosta ajasta oli, ei sitte mitään. Mulle puhkesi läheisriippuvuus jota oon yrittänyt hillitä viimiset kolme vuotta, onneksi tilanne on nyt parempi mut se oli tosi paha. Muut vaikutukset on masennuksen pahenemine ja se etten luota ihmisiin enää senkään vertaa mitä aikaisemmi, eli yleensä en yhtään. Juu ja nilkka ei parane ikinä, sitä en tosin tiedä olisko se pyöräilyonnettomuuden jälkeen muutenkaan parantunu mut eipä se runnomine ainakaan hyvää tehnyt. Ei se murtunu tai mitään mut röntgenkuvissa kyllä näkyy jonkinlaisia traumaperäisiä luustomuutoksia.
Piti laittaa parissa osassa ku tuli nii pitkä..- 4+14
Pakkohoitopäätöksestä valittamisesta sen verran että vaikka täällä paljon ohjeita annetaan miten, missä ajassa, kannattaa(ko). No kun sinne osastolle on kärrätty väitetyn manian/psykoosin vuoksi niin toimintasi, kaikki toimintasi, on sitten sitä.
Kun alat pyytämään potilasasiamiestä, valitusoikeutta....samalla alkaa hoitajilla vimmattu näpyttely siitä että mania/psykoosioireesi ovat todella pahoja. Pakonomaninen vaativa käytös, yliaktiivisuus, riidanhaluinen, sairaudentunnoton...Sitten kun valitustasi käsitellään ovat vastakkain nämä "havainnot" ja oma kertomuksesi. Hoitohenkilökunnan havainnot ovat sitten oikeudessa "kokeneiden asiantuntijoiden" lausuntoja.
Minkäänlainen oikeuksien vaatiminen ei onnistu kun sinne potilasraporttiin voidaan laittaa ihan mitä vaan, ja niin laitetaankin. Siinä sairaassa ympäristössä ei kannata ilmaista tahtoaan tai mielipidettään mistään.
Esim. hoitajat itse keskustelevat kahvihuoneessa kuka talvisin ottaa 50 kuka 100 mikrogrammaa d-vitamiinia, yhteen ääneen toteavat että talvisin kuuluu suomessa ottaa. Potilas tuo kaappiinsa oman d-vitamiinin...se takavarikoidaan ja potilastietoihin tulee merkintä omista lääkkeistä. Yleensä merkinnät vielä tehdään niin että saadaan potilas vaikuttamaan kunnon pillerinarkilta....siis tiedoissa ei lue "potilas käyttänyt luvatta d-vitamiinia", siellä lukee,"potilas tuonut huoneeseensa ja käyttänyt salaa lääkkeitä".
Tarkoitan tällä että ei kannata edes kysyä olisiko mahdollista jos saisi tuoda esim. omat vitamiinit. Sinulle annetaan siellä "asianmukaista ja riittävää" hoitoa..ja jos vastaan urputat..niin kyllä kaikki, korostan, aivan kaikki, kirjataan tietoihisi sellaisiksi että sinulla ei ole mahdollisuuttakaan koskaan valittaa tai vaatia mitään. Mun ainoa neuvo niille jotka siitä haluaa selvitä on purra hammasta ja olla rauhallinen ja tyytyväinen ulospäin(vaikka oikeasti et koskaan eläessäsi ole ollut niin nöyryytetty ja vihainen ). Kannattaa muistaa myös mainita kuinka mukavaa on kun pääsi "hoitoon". Voitte te valittaa mutta jatkon kannalta siitä on oikeasti haittaa...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen miettinyt kauan
miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h292390- 1282303
- 1582054
- 361716
Ostiko maailma sinut minulta?
Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue201668- 271049
- 511037
- 86995
Minna Kuukka joutui jekuttamaan ovelasti TTK:n takia - Tästä oli kyse - Tunnustaa: "No joo, joo..."
Symppis Minna Kuukka! Minna on kyllä erinomainen valinta Tanssii Tähtien Kanssa -oppilaaksi - vai mitä mieltä olet? To24932- 114904