ihastuin varattuun..

moralisoi. olet oikeessa, et ole mitään rikkonut. Se mies ei rakasta vaimoaan, mutta ei sellainen itsekeskeinen mies joka on toisen kanssa vain "olemisen vuoksi" rakasta ketään muutakaan (paitsi itseään), joten jos rakkautta haluat niin ei kannata siihen mieheen sekaantua... Mulla ei ole asiasta mitään kokemusta, mutta sanoinpahan vain mututuntumalta mielipiteeni...

tiedän, ettei miehen liitossa välttämättä mitään vikaa ole. Melkein veikkaisin, että harva etsimällä etsii sivusuhdetta, se vain tupsahtaa elämään jossain vaiheessa. Juuri se henkinen yhteenkuuluvuus onkin parasta, mutta samalla kamalinta. Henkistä yhteenkuuluvuutta kun ainakin minä voin tuntea aviomieheeni sekä erääseen toiseen mieheen. Vaihtoa en edes harkitse, mutta sydänsuruja ja päänvaivaa asetelmasta riittää.

tulevaisuuttanne suunnitellessa, että se joka kerran pystyy pettämään on siihen altis aina.

... vielä mihin olet itsesi laittamassa! Suhde varattuun on harvoin helppo.
Itsellä kaksi vuotta takana, kumpikin olemme varmasti saaneet henkisesti toisiltamme paljon, mutta mutta mutta....aina on se mutta olemassa!
Itse olen nyt lopettamassa tätä suhdetta, ei siksi että en olisi saanut mitä halusin, vaan siksi että tunteet alkavat olla liikaa pinnassa, eikä tarkoitus ole (ollut missään vaiheessa) toisen avioliittoa rikkoa -on se sitten ihan minkälainen tahansa -ja siitähän meillä toisilla ei koskaan ole täyttä varmuutta minkälainen se liitto loppujen lopuksi on.
Itselleni katson paremmaksi lopettaa kun mies enemmän ajatuksissani kuin luonani.
Onnea kuitenkin valitsemallesi tielle,jos....helppoa se ei varmasti tule olemaan,mutta aikuisena naisena sinäkin sen varmasti tiedät!

Että silleen.

ja mentiin naimisiin myöhemmin. Viisi vuotta jaksoi olla uskollinen, sitten taas jo "metsästämässä" ja taas joku ihastui tähän varattuun vaimooni. Nyt ollaan jo eroamassa. Että silleen, itse en koskaan tikullakaan tule enää koskemaan varattuun!

Voihan olla, että ihmeiden aika ei ole ohi, mutta kokemuksesta tiedän, että vuosien kuluttua saatat joutua itkemään yksinäisyyttäsi. Aika tekee tehtävänsä, pettäjä ei muutu. Ei aina avioliitossa tarvitse olla vikaa, jos mies / nainen hakee vaihtelua. Ei kannata olla sinisilmäinen. Nauti kuitenkin niin kauan kuin onni kestää, mitäpä tuohon valintaasi muuta sanoisi.

Kiitos kaikista asiallisista vastauksista. Sain paljon uusia "näkökulmia" asian tiimoilta.
Loppukesää kaikille !

Moi!

Ite elän suhteessa miehen kans kehen en pysty koskemaan tai tunne sitä kohtaan mitään, lasten takia saman katon alla. Se ketä rakastan ja jatkuvasti ajattelen asuu kaukana ja elää avoliitossa. Näemme säännöllisesti, soittelemme jne....tätä jatkunut jo toista vuotta ja varmaan tilanne ennallaan pysyy, kumpikaan ei nosta kytkintä :( Mut jotenkin tässä pystyy elämään. Jos liitot on täysin kunnossa, ei niistä lähdetä hyppii vieraisiin..kai...ite en tekis niin, enkä kadu suhdettani, päin vastoin!

Pääsin pitkälle yli 30v ja minulle ystävät nauroivat, kun kerroin että olen rakastunut toisen omaan. Olivat ihmeissään, että näin pitkälle olin selvinnyt. Tapanani on aina ollut tarkistaa sormus tilanne ja antaa pyyhkeet heti alkuunsa. Mutta hänelläpä ei niitä ollut... Suhteemme on kestänyt n. 8kk Välillä eroten, mutta taas tiemme ovat kohdanneet. Tämä on ollut todella raastavaa aikaa. Ihania ja hauskoja hetkiä unohtamatta, sillä jotain tästä on pitänyt jäädä myös itselle, että sen on jaksanut. Tulin täältä etsimään itseleni vahvistusta, että saisin voimaa suhteen lopettamiseen. Sillä mies ei jätä perhettään lapsien takia, enkä ole häneltä sitä vaatinutkaan. Hänen on tehtävä itse omat ratkaisunsa ja omilla ehdoillaan. En halua olla syntipukkina kenellekkään, sillä minähän olen vapaa...

Mulla on melkein sama tilanne, tosin tilanne on vielä päällä... n. 8kk sitten oli firmamme juhlat, siellä eräs mieshenkilö tuli juttelemaan kanssani (tiesin hänet mutta en tuntenut) olin kuitenkin joskus ollut hieman ihastunut häneen. No ilta päättyi siihen että olin hänen luonaan yön.. Aamulla selvisi että hänellä on tyttöystävä ja pieni lapsi. Totesin, että se oli siinä eli yhden yön juttu. Nyt tämä "yhden yön juttu" on kestänyt sen 8kk, olemme tapailleet, kahvin ja jutustelun merkeissä jne... Nyt tämä mies haluaisi jättää tyttöystävänsä mutta ei voi kun heille on tulossa toinen lapsi... Mutta hän ei haluaisi päästää minustakaan irti... Eli olen se kirottu toinen nainen... Onko kenelläkään tällaisia kokemuksia?? Pitäisikö minun vaan tyhmänä odottaa että hän tekee ratkaisunsa vai antaa hänen mennä ja minun jatkaa omaa elämääni.. Kun taas en haluaisi päästää hänestä irti, puoleen vuoteen mahtuu niin paljon hyviä hetkiä ja paljon kaikkea muutakin...............