Sen kerran, kun mä teen aloitetta, niin aina löydään näpeille :( Miksei mua varten ole ketään? Nytkin, pitkällisen pohdinnan jälkeen tein aloitetta yhteen mieheen, niin vastaus oli, että sori, mutta yksipuolista taitaa olla. Ei siinä mitään, mutta tuo mies on antanut ihan vääränlaisia signaaleja :( Tai mä olen tulkinnut ne väärin. Sygän on nyt karrella... Kai tästä taas noustaan ja unohdetaan miehet, parempi niin, ei tuu ainakaan näpeile, jos kaukaa ihastuu :)
Sydän mustana
Sinnulix
7214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sama vika. Näpeille on tullut ihan liian monta kertaa. Mä voisin unohtaa naiset ikuisesti kun ei kukaan mun kanssa halua olla.
Niin, nyt ei ollut kyse mistään teinirakkaudesta, vaan ihan liki 4-kymppisen yrityksestä :)) No, kai tästä vielä noustaan ja kun liki päivittäin vielä näen miestä, niin RAASTAA aika paljon. Kyse ei kyllä ollut työpaikkaromanssiyrityksestäkään. Se mies on kyllä antanut sellaisia signaaleja (tiedostamattaan??), että mä oon jotenkin typertynyt. Vanhanpiian harhoja kai. Aikuisia ollaan ja asia käsitellään aikuisten tavoin :)
Älä käytä sanaa vanhapiika, pliis. Jotenkin väheksyt itseäsi sillä. Se antaa kuvaa siitä, mitä ajattelet itsestäsi. Minulle tulee mieleen elämän kipsaama nainen, joka katsoo kuin lasin läpi muiden onnea. Luomme elämäämme myös asenteillamme. Ole mukana, älä sivussa myös puheinesi. Olet yhtä kykenevä suhteeseen kuin muutkin.
Mä vonkasin yhtä naista yli kaks vuotta. Pyysin varmaan sata kertaa treffeille, kahville. Pari kertaa baarissa käytiin juhlimassa ja muutamassa tapahtumassa oltiin mut silloinkin oli muita kavereita mukana. Eipä naista kiinnostanut muu kuin kaveruus. Ei siltin olla kavereita vissiin kun se ei koskaa mullle soittanut edes. mä aina soitin sille..
Mä en ole koskaan ollut silleen suosittu poikien/miesten keskuudessa. Kaveriksi olen aina päässyt, tosin en nyt kaikkien kanssa ole mitään suhteita halunnutkaan. Just tänään juteltiin yhden pitkäaikasimman miespuolisen kaverin kanssa ja kumpikin totesi, että tekisimme toisemme hulluiksi viikossa :DD Ja siihen loppuisi myös meidän välinen ystävyys. Eli parempi hänen kanssaan näin :) Olemme joskus seukkaamista jollakin lailla yrittäneet ja siitä seurasi puolen vuoden välien katko.
Olen tulut siihen tulokseen, ettei mua varten ole ketään, ei kaikille voi olla ja jossei ole ollut suosittu teini-iässä, niin miksi olisi aikuisenakaan. Mä vaan tahtosin jonku, joka muakin rakastaisi. Vaikka ystäväni vakuuttaa, että hänen 2 vuotiaalta pojalta kun kysyy, että "tykkääksää Sinnulixista?" ja nappula vastaa, että "jooaa". Niin tarvis jotakin muuta :DD
Mulla päättyi juurikin suhde lopullisesti pari päivää sitten. Vähän on samat fiilikset kuin sullakin, että onkohan mua varten oikeasti olemassa ketään - siis sellaista ihmistä, johon voisin tätä rakkauttani tuhlata, ja joka olisi valmis antaan saman mulle. Tuore eksäni oli juurikin sellainen unelmamies, harmittaa pirusti.
Sitten tänään päätin, että elämä on luotu elettäväksi, ja maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin hetkellinen sydänsuru. Elämästään pitää nauttia, ja se pitää täyttää asioilla ja tekemisellä ja jutuilla, joista saa iloa ja hyvää oloa itselle. Jos sitten joku joskus tulee vastaani ja haluaa osaksi mun elämääni, sillä on saavutettavanaan elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen ihminen, ei parisuhteen puutteessa riutuvaa ihmissurkimusta :D
Tsemppiä ja isot halit! Kyllä se aurinko vielä meidätkin löytää :)
Juu, ei tässä jäädä tuleen makaamaan :) Tulipa sitten tietoisuuteen, ettei mies todellakaan ollut kiinnostunut, muuten vain kierteli ja kaarteli aikansa. Mä olin tänään niinkuin mitään ei olisi tapahtunut ja ihan normi-moikkauksen sain tänäänkin :)) Sillä hymyllä jaksoi päivän töissä.