(ref:Mintun viesti "Onko kenelläkään...)
Mintun esimerkkiin tekisi mieli vastata oman kokemuksen kautta että tekee juuri niin kuin miltä nyt TUNTUU eli pitää hieman taukoa työpaikkahaussa, muuten tulee burn out ja sitä myöten lopulta vaikka sairastuminen. Oma kokemus
noin kymmenen vuoden ajalta pätkätöistä ja seinään pään hakkaamisesta.
Omasta mielestäni tärkeintä olisi tuossa vaiheessa SUOJATA ns. omaa energiaa ja ELÄMÄÄ. Pitää hyvää huolta terveydestä ja panostaa mielihyvää tuottaviin asioihin, ystäviin , seurusteluun ja vaikka pikku nikkarointiin, jossa huomaa että kyse ei ole mistään sellaisesta tekijästä kuin omasta osaamisesta.
Kenelläkään ei itseluottamus ja taistelutahto pysy yllä jos saa vain negatiivista palautetta tai siltä TUNTUU että negaatioita kertyy.
Seuraava lause on tavallaan ehkä ylityperä, mutta silti hyvä asettaa työn merkitys esim. itsetunnon kannalta omiin uomiinsa. Mehän emme synny maapallolle ensisijaisesti tekemään työtä tai johonkin ammattiin, tai jonkun maan armeijaan, vaikka luterilainen Suomi joskus tällaiselta tuntuukin. Tarkoitus on tehdä mieluummin jälkeläisiä tai jotain muuta omasta mielestään järkevää edistystä. Työn merkitys vaikeassa työllisyystilanteessa on ensisijaisesti talouden turvaaminen. Siksi on myös ihan järkevää suhtautua kriittisesti työvoimatoimiston tarjoamiin sellaisiin tukitöihin tai koulutuksen jotka eivät pitkällä aikajaksolla tue henkilökohtaisen talouden rakentumista. On myös ihan hyvä muistuttaa itselleen, että tässä ei ole mitään pahaa se on aivan vastuullista käyttäytymistä, joka lopulta hyödyttää myös koko yhteisöä. Jos vielä jankutetaan logiikka loppuun on yhteisö tietysti voimakkaiden ja vahvojen yksilöiden yhteenliittymä. ...Tästä voi edelleen päätellä mikä rooli esim. työvoimatoimistolla tulisi olla yksilöön nähden.
Jos vielä ripauksen mietimme, voimme huomata että elämme Suomessa monessa asiasta vanhaa germaanista laitos,- ja käskykulttuuria ja kumarramme laitoksia jotka eivät enää edes palvele yhteisöä kovinkaan toimivasti.
Olennaisinta on kritiikin kautta löytää kyky ITSE ratkoa ongelmia. Työvoimatoimisto voi nähdä positiivisena yhteistyökumppanina, jolta pyytää apua harkitusti eikä näin ollen odota muiden ratkaisevan omia ongelmiaan elämässä. Kukaan muu ihminenhän ei lopulta ole kiinnostuneet elämästämme itseämme lukuunottamatta mistä voi päätellä seuraukset jos luotamme liikaa muiden hyvään tahtoon. Tähän melkein saisi jo niputettua muutaman Adolf Ehnroothin lauseen sovellettuna työnhakuun mutta pyrkimys on olla kuitenkin realistinen:)
OMAN ENERGIAN TUNNISTAMINEN JA KOHDENTAMINEN
Kun vähän aikaa Mintullakin asiat ovat rauhoittuneet ja energia alkaa palata uomiinsa niin yleensä seuraavan kerran työpaikkoja miettiessä ohjautuu jo automaattisesti hakemaan paremmin jo sellaista paikkaa
mikä sopii omaan persoonallisuuteen ja osaamiseen.
Näin siihen keskittää samalla automaattisesti enemmän aikaa/harkintaa jolloin on aina parempi todennäköisyys saada tuloksia. Jos palaute on työpaikan saannin osalta kielteinen mihin voi varautua sillä hakijoita on aina useita kymmeniä, on kuitenkin mahdollista ymmärtää paremmin mistä johtuen ei tullut valituksi. On ehkä myös mahdollista saada palaute. Ainakin sitä kannattaa kysyä. Palautteen kautta voi ohjautua uuteen mahdollisuuteen. Näin ei myöskään tarvitse arvailla asioita. Vähintään huomaa, että päätöksen tehnyt ihminen ei ole ainakaan yli-ihminen joka on päättänyt omasta kohtalosta. Yleensä KOSKAAN syynä siihen että ei tullut valituksi ei ole se että olisi ollut huono.
NUORI IHMINEN TARVITSEE URAN ALKUTAIPALEELLE VISION, TUKEA JA VARMUUTTA SIITÄ ETTÄ TULOKSIA SYNTYY
KOHTUULLISESSA AJASSA
Parasta olisi jos nuorelle henkilölle löytyisi työnhaun osalta tutori, jolla on jonkinasteista rekrytointikokemusta ja/tai psykologista näkemystä.
Työvoimatoimiston tarjonnasta en ole varma. Työpsykologin palvelukset voivat olla erittäin hyviä. Muusta tarjonnasta en ole aivan vakuuttunut. On vaikea edes uskoa, että matalapalkkaiset työvoimatoimiston virkailijat voisivat olla yhteisömme nerokkainta tai motivoituneinta väkeä. Ammattitaidon ollessa vähäinen ei ongelmiin osata vastata muutoin kuin tarjoamalla erilaisia valmiiksi luotuja pakettiratkaisuja. Näin "avusta" voi enemmänkin vain tulla työpaikan ja erityisesti elämänsä aloittavalle ihmiselle stressikierre ja itseluottamuksen nakertuminen alkuunsa.
Pitkällä aikavälillä suunnittelemattomien kurssien mukaan sovittautuminen voi viedä lopullisesti itseluottamuksen ja uskon järkevältä ja mielekkäältä tulevaisuudelta.
TYÖTTÖMINÄ OLEVIEN TYÖNHAKIJOIDEN RESURSSIEN KESKITTÄMINEN POLIITTISESTI*
Olisi käsittääkseni mahdollista jonkinlaisen ensiasteen vaiheena toteuttaa esim. internetpohjaisena palveluna, jolloin asiakohtaiset käsittelyt voitaisiin koota yhdeksi järkeväksi tietokannaksi ja samalla löytyisi todennäköisesti "yleisiä" asiakokonaisuuksia.
Vaikka internet ei voikaan olla vastaus kokonaisuudessaan se on hyvä tapa aloittaa. PUHUMINEN on ensimmäinen askel. Kerääntymine yhteen seuraava. Tämä on tärkeää, vaikkei se ei aina seksikkäältä tuntuisikaan.
Valtiolta myös saa varmasti rahan internetpalvelimen ja valvojien kulujen ylläpitoon jos tälläistä palvelua ei tehokkaasti järjestettynä ei ole vielä Suomessa olemassa.
Kerrattakoon vielä, että ensiaskeleen ongelmia on kuten tästäkin kysymyksestä kävi ilmi, kokemus siitä että on asiassa mahdollisesti yksin.
Olen jo liki nelikymppisenä jo niin vanhaa polvea ettei millään viitsi täräyttää jotain maanista ja antiikista lainausta taas tuolta Ehnrooth-tasolta mutta mikään armeija ei varmasti ole yhtään sotaa voittanut niin että kymmenien tuhansien hengen vahvuiset joukot taistelevat täydellisessä radiohiljaisuudessa tietämättä kukaan toisistaan ja suuntaamatta energiaansa mihinkään yhteiseen tavoitteeseen. Sellaiset joukot on ollut aina helppo tuhota tai jättää nääntymään itsellään loppuun.
[email protected]
Mintun esimerkkiin tekisi mieli vastata oman kokemuksen kautta että tekee juuri niin kuin miltä nyt TUNTUU eli pitää hieman taukoa työpaikkahaussa, muuten tulee burn out ja sitä myöten lopulta vaikka sairastuminen. Oma kokemus
noin kymmenen vuoden ajalta pätkätöistä ja seinään pään hakkaamisesta.
Omasta mielestäni tärkeintä olisi tuossa vaiheessa SUOJATA ns. omaa energiaa ja ELÄMÄÄ. Pitää hyvää huolta terveydestä ja panostaa mielihyvää tuottaviin asioihin, ystäviin , seurusteluun ja vaikka pikku nikkarointiin, jossa huomaa että kyse ei ole mistään sellaisesta tekijästä kuin omasta osaamisesta.
Kenelläkään ei itseluottamus ja taistelutahto pysy yllä jos saa vain negatiivista palautetta tai siltä TUNTUU että negaatioita kertyy.
Seuraava lause on tavallaan ehkä ylityperä, mutta silti hyvä asettaa työn merkitys esim. itsetunnon kannalta omiin uomiinsa. Mehän emme synny maapallolle ensisijaisesti tekemään työtä tai johonkin ammattiin, tai jonkun maan armeijaan, vaikka luterilainen Suomi joskus tällaiselta tuntuukin. Tarkoitus on tehdä mieluummin jälkeläisiä tai jotain muuta omasta mielestään järkevää edistystä. Työn merkitys vaikeassa työllisyystilanteessa on ensisijaisesti talouden turvaaminen. Siksi on myös ihan järkevää suhtautua kriittisesti työvoimatoimiston tarjoamiin sellaisiin tukitöihin tai koulutuksen jotka eivät pitkällä aikajaksolla tue henkilökohtaisen talouden rakentumista. On myös ihan hyvä muistuttaa itselleen, että tässä ei ole mitään pahaa se on aivan vastuullista käyttäytymistä, joka lopulta hyödyttää myös koko yhteisöä. Jos vielä jankutetaan logiikka loppuun on yhteisö tietysti voimakkaiden ja vahvojen yksilöiden yhteenliittymä. ...Tästä voi edelleen päätellä mikä rooli esim. työvoimatoimistolla tulisi olla yksilöön nähden.
Jos vielä ripauksen mietimme, voimme huomata että elämme Suomessa monessa asiasta vanhaa germaanista laitos,- ja käskykulttuuria ja kumarramme laitoksia jotka eivät enää edes palvele yhteisöä kovinkaan toimivasti.
Olennaisinta on kritiikin kautta löytää kyky ITSE ratkoa ongelmia. Työvoimatoimisto voi nähdä positiivisena yhteistyökumppanina, jolta pyytää apua harkitusti eikä näin ollen odota muiden ratkaisevan omia ongelmiaan elämässä. Kukaan muu ihminenhän ei lopulta ole kiinnostuneet elämästämme itseämme lukuunottamatta mistä voi päätellä seuraukset jos luotamme liikaa muiden hyvään tahtoon. Tähän melkein saisi jo niputettua muutaman Adolf Ehnroothin lauseen sovellettuna työnhakuun mutta pyrkimys on olla kuitenkin realistinen:)
OMAN ENERGIAN TUNNISTAMINEN JA KOHDENTAMINEN
Kun vähän aikaa Mintullakin asiat ovat rauhoittuneet ja energia alkaa palata uomiinsa niin yleensä seuraavan kerran työpaikkoja miettiessä ohjautuu jo automaattisesti hakemaan paremmin jo sellaista paikkaa
mikä sopii omaan persoonallisuuteen ja osaamiseen.
Näin siihen keskittää samalla automaattisesti enemmän aikaa/harkintaa jolloin on aina parempi todennäköisyys saada tuloksia. Jos palaute on työpaikan saannin osalta kielteinen mihin voi varautua sillä hakijoita on aina useita kymmeniä, on kuitenkin mahdollista ymmärtää paremmin mistä johtuen ei tullut valituksi. On ehkä myös mahdollista saada palaute. Ainakin sitä kannattaa kysyä. Palautteen kautta voi ohjautua uuteen mahdollisuuteen. Näin ei myöskään tarvitse arvailla asioita. Vähintään huomaa, että päätöksen tehnyt ihminen ei ole ainakaan yli-ihminen joka on päättänyt omasta kohtalosta. Yleensä KOSKAAN syynä siihen että ei tullut valituksi ei ole se että olisi ollut huono.
NUORI IHMINEN TARVITSEE URAN ALKUTAIPALEELLE VISION, TUKEA JA VARMUUTTA SIITÄ ETTÄ TULOKSIA SYNTYY
KOHTUULLISESSA AJASSA
Parasta olisi jos nuorelle henkilölle löytyisi työnhaun osalta tutori, jolla on jonkinasteista rekrytointikokemusta ja/tai psykologista näkemystä.
Työvoimatoimiston tarjonnasta en ole varma. Työpsykologin palvelukset voivat olla erittäin hyviä. Muusta tarjonnasta en ole aivan vakuuttunut. On vaikea edes uskoa, että matalapalkkaiset työvoimatoimiston virkailijat voisivat olla yhteisömme nerokkainta tai motivoituneinta väkeä. Ammattitaidon ollessa vähäinen ei ongelmiin osata vastata muutoin kuin tarjoamalla erilaisia valmiiksi luotuja pakettiratkaisuja. Näin "avusta" voi enemmänkin vain tulla työpaikan ja erityisesti elämänsä aloittavalle ihmiselle stressikierre ja itseluottamuksen nakertuminen alkuunsa.
Pitkällä aikavälillä suunnittelemattomien kurssien mukaan sovittautuminen voi viedä lopullisesti itseluottamuksen ja uskon järkevältä ja mielekkäältä tulevaisuudelta.
TYÖTTÖMINÄ OLEVIEN TYÖNHAKIJOIDEN RESURSSIEN KESKITTÄMINEN POLIITTISESTI*
Olisi käsittääkseni mahdollista jonkinlaisen ensiasteen vaiheena toteuttaa esim. internetpohjaisena palveluna, jolloin asiakohtaiset käsittelyt voitaisiin koota yhdeksi järkeväksi tietokannaksi ja samalla löytyisi todennäköisesti "yleisiä" asiakokonaisuuksia.
Vaikka internet ei voikaan olla vastaus kokonaisuudessaan se on hyvä tapa aloittaa. PUHUMINEN on ensimmäinen askel. Kerääntymine yhteen seuraava. Tämä on tärkeää, vaikkei se ei aina seksikkäältä tuntuisikaan.
Valtiolta myös saa varmasti rahan internetpalvelimen ja valvojien kulujen ylläpitoon jos tälläistä palvelua ei tehokkaasti järjestettynä ei ole vielä Suomessa olemassa.
Kerrattakoon vielä, että ensiaskeleen ongelmia on kuten tästäkin kysymyksestä kävi ilmi, kokemus siitä että on asiassa mahdollisesti yksin.
Olen jo liki nelikymppisenä jo niin vanhaa polvea ettei millään viitsi täräyttää jotain maanista ja antiikista lainausta taas tuolta Ehnrooth-tasolta mutta mikään armeija ei varmasti ole yhtään sotaa voittanut niin että kymmenien tuhansien hengen vahvuiset joukot taistelevat täydellisessä radiohiljaisuudessa tietämättä kukaan toisistaan ja suuntaamatta energiaansa mihinkään yhteiseen tavoitteeseen. Sellaiset joukot on ollut aina helppo tuhota tai jättää nääntymään itsellään loppuun.
[email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lasketaan työviikko 30 tuntiin ja nostetaan marginaalivero 120 prosenttiin. Se siitä. Viikossa työttömyys ja muut raastavat yhteiskuntamme ongelmat on ratkaistu.
Tosin joudut äänestämään Yrjö Hakas-kommareita tämän tavoitteen saavuttamiseksi, mutta kerrankos se kirpasee.
Varmaankin ihan totta että heijastuma oli ihan ok omaan kirjoittamaani ajatellen,mutta miksi pitäisi kuitenkaan ajatella että ratkaissut tulisivat liian radikaaleista ajatuksista.
Mikään yhteiskunnalinen kaaoshan ei varmanakaan ole kenenkään haave eikä myöskään sen vuoksi toteudu sen sijaan järjestelmällinen ja yhteityöhön pyrkivä työ jokainen päivä tuottaa tulosta.
En ole ekonomisteja seurannut,mutta ehkä pieniä työnkuvamuutoksiakin voi olla mahdollista sellaisilla aloilla, jotka ovat esim. valtionhallinnon alaisia ja joissa osaamistaso ei vaurioidu vaikka lyhempääkin viikkotuntimäärää toteutettaisiin.
Mutta kuten näkyy niin yksin seinille puhuessa ei kovinkaan pitkälle pääse päättelyssä.
Toive tietysti olisi että elämäsnä eteen tulsi olla mahdollisuus toimia yhtä terveellä tavalla kuin vielä reilu sata vuotta sitten.
Eikös silloin torpparilaitos ainakin tarjonnut vaihtoehdon?