Voisitteko kertoa hyviä vinkkejä miten jaksan jatkaa elämää eron jälkeen?
Seurustelimme onnellisesti 2vuotta, kunnes mies sanoi ettei jaksa enää. niin mitä ei jaksa?
Voisitteko kertoa miten selviän tästä? milloin loppuu kyyneleet, milloin jaksan lähteä kotoa pois, milloin päivät eivät tunnu 50 tuntisilta, milloin minä taas syön ja nukun niin kuin ennen?
Auttakaa minua ketkä tiedätte.
Seurustelimme onnellisesti 2vuotta, kunnes mies sanoi ettei jaksa enää. niin mitä ei jaksa?
Voisitteko kertoa miten selviän tästä? milloin loppuu kyyneleet, milloin jaksan lähteä kotoa pois, milloin päivät eivät tunnu 50 tuntisilta, milloin minä taas syön ja nukun niin kuin ennen?
Auttakaa minua ketkä tiedätte.
Vastaukset 6
Vanhimmat
joo mun ollaa jätetty monta monta kertaa ... ja poraan hirveesti...mut mietin et onhan niit muitakin jätkii et ei tää maailma tähän kaadu!!!! koita jaksaa ny et sillee!!
No itketään täällä yhdessä vaan.
Kyllä tästä vielä joskus noustaan..
Terve, tunne on niin järkyttävän tuttu. Itseltäni päättyi 10 vuoden mittainen suhde kuukausi sitten ja voi sitä surun ja murheen määrää. Miten paljon sitä ehtiikään rakentaa yhteistä elämää ja tapoja, tottumuksia, ystäviä jne tuossa ajassa. Nyt kaikki yhteiselo on minultakin ohi. Mutta jo nyt pystyn hyvillä mielin seisomaan pää pystyssä, katse tulevaisuudessa ja vanhasta toivottavasti jotain oppineena. Lopullinen surutyö ei ole vieläkään ohi, mutta jo on ilon aiheita löytynyt elämästä vanhaan malliin. Asiasta puhuminen jolle kulle läheiselle on merkittävä osa omaa parantumistasi. Itselläni oli parikin tällaista hyvää kuuntelijaa, ja se eheyttää ihmistä itseään kun pystyy toiselle asioita purkamaan ja sitä myöten myös ehkä analysoimaan tapahtuneita paremmin. Silmät lopulta avautuvat, olo helpottuu, näet päättyneestä suhteestasi kenties sen saman puolen, jonka puoliskosi näki eropäätöstä esittäessään. Opit asioista, kohtaat tilanteet täysin rehellisesti, itket niin kauan kuin itkettää, syöt joskus vaikka pakosti, puhut asiasta niin paljon kuin siltä tuntuu että olosi helpottuu. Itselläni meni yli kaksi viikkoa, että uni oli vaillinaista eikä ruoka maistunut. Nyt taas maistuu ruoka ja unikin. Elämä on tasapainottunut ja uusien tuulien aika on tullut minunkin kohdalleni. Sinulle toivon kaikkea hyvää!
Ei tää paska tunnu loppuvan ikinä. Kokoajan masentaa. Aina välillä tulee hetkiä kun pystyy oleen ajattelematta sitä henkilöö eikä tunnu niin pahalta, mutta se hetki ei kestä kauan.
Kunnolla en oo saanu nukuttua sen jälkeen kun mut jätettiin. Ruokahalu oli poissa pari viikkoo. Ei tästä varmaan selviä ikinä. Ehkä korkeintaan oppii elään tän kanssa. Tai sitten ei sitäkään.
aikaa kulunut 2 viikkoa, en edelleenkään syö. istun kotona, olen netissä, kuljen ympyrää hermostuneena, kaikki on jotenkin niin uskomatonta. voisiko joku joka on selvinnyt kertoa kuinka kauan tämä helvetti jatkuu?
ymmärrät että elämässä on muutakin kuin kotona pyöriminen ja ex-suhteen ajattelu. Tarvitset koukkuja jotka kaappaavat sinut taas elämän kyytiin. Olkoonkin se sitten pieni ihastuminen, uusi harrastus tai ulkomaanmatka. Yritä siis päästä vanhasta ex-suhdetta muistuttavista ympäristöstä eroon ja saada ajatukset uusille urille!