Juu, eli vastatkaa otsikon kysymykseen.
Itse keskityn yhteen kerralla, ettei tarvitse loukata ketään.
Viestilaatikko kuitenkin täyttyy viesteistä kokoajan, ja tuntuu inhottavalta jättää vastaamatta kaikkiin.
Eli juuri nyt tapailen yhtä, mutta tekisi mieli vastata yhdelle toiselle kiinnostuneelle.. Entä jos molemmat kiinnostuu minusta ja joudun torjumaan toisen? En jaksaisi odottaa ikuisuutta, että saan selville, että haluaako se toinen jatkaa tapailua.
Itse keskityn yhteen kerralla, ettei tarvitse loukata ketään.
Viestilaatikko kuitenkin täyttyy viesteistä kokoajan, ja tuntuu inhottavalta jättää vastaamatta kaikkiin.
Eli juuri nyt tapailen yhtä, mutta tekisi mieli vastata yhdelle toiselle kiinnostuneelle.. Entä jos molemmat kiinnostuu minusta ja joudun torjumaan toisen? En jaksaisi odottaa ikuisuutta, että saan selville, että haluaako se toinen jatkaa tapailua.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Itseni on todella vaikea kuvitella ja käsittää että kun on jo tavannut sellaisen miehen jonka haluaa tavata toisenkin kerran, siinä samalla ryntäisi vielä vastaamaan muillekin.
Ennen ensimmäistä tapaamista mielestäni voi kirjoittaa vaikka kuinka monen kanssa, kunhan ei lupaile sellaista mitä ei voi pitää. Mutta jos tapaa jonkun ja kokee hänet tarpeeksi mielenkiintoiseksi niin että haluaa tavata jatkossakin, minkä ihmeen takia pitäisi vieläkin odotella ja valikoida valikoimistaan.
Taitaa olla taas ikäkysymys. Nuorilla on varaa pähkäillä vaikka kuinka monen kanssa että kuka olisi paras ja kaiketi sitten surutta myös paritellaan siellä täällä. Vanhemmalle ihmiselle on niin VÄHÄN enää sopivia kumppaneita jäljellä että yhden jos löytää niin siitä pitää kiinni eikä haahuile missä sattuu ja miten sattuu.
(Toisaalta olin kai nuorena tyhmä ja tylsä kun silloinkaan en enää juossut ympäriinsä jos tapasin useamman kerran yhden ja saman ja tuli intiimi puolikin kuvioihin. Pitäisiköhän nyt vanhana katua ettei tajunnut "hyödyntää markkina-arvoaan" hyvän sään aikana...?)
Olen 25v mies ja käyttäydyn samoin. Olen kyllä käsittänyt käyttäytymisen olevan harvinaisempaa lajia ikäryhmässäni. No taas yksi asia joka saattaa jonkun sopivan silmässä lisätä sitä särmää.
Olen tapaillut aina vain yhtä kerrallaan.
Itse tapailen vain yhtä kerrallaan, mutta viime talvinen kuusinkertainen deittini tapaili..ööö..kaikkia muita maailman miehiä. :D
Se piti mua outona kun olin että wtf?, kun kävelin sitä ja sen deittiä vastaan leffassa, vaikka me oltiin just edellisenä iltana oltu ulkona ja seuraavalle päivälle oltiin sovittu galleria-deitti... Jäi noi seittemännet treffit sit väliin mun alotteesta.
Yhtä... Enkä myöskään katsele naista jolla on useampi kokelas samaan aikaan. Siis ihan tapailuna.
Ja olen myönnettävästi vähän ongelmissa sen kanssa, kun treffeillä tulee viestiä ja ei oikein osaa moneen... tai halua... keskittyä. Ja sitten vielä jostain muualta joku ottaa yhteyttä ja...
Mä meinaan jäätyä.
Ja sit ku joskus parin päivän tai viikon jälkeen laittaakin viestiä takaisin... niin profiili on jo poistettu :[
Pointti lienee se, että toi nettideittailu ei ole ihan mun vahvin laji...
Yksi riittää, koska en ole seikkailumielellä liikkeessä, lähinnä käyn vilkaisemassa profiilissa vain sen että onko viestejä tullut (mielenkiinnosta)näitä kuitenkaan lukematta.
Tutustuminen kahden tai useamman henkilön kanssa olisi liian vaikeaa ja moraalitonta.
Tapailen aina vain yhtä kerrallaan. Mielenkiinto kaikkiin muihin naisiin häviää aivan täysin. Piilotan myös profiilini, kun ensimmäiset treffit on sovittu.
Itse tapailisin useampaa nykyisin jos tapailisin. Olen jo yli 30-vuotias enkä halua tuhlata aikaani pettymyksiin.
Aionkin sanoa tuleville deittikumppaneille että aion tapailla useamman kuukauden useampaa miestä, jotta tiedän kenen kanssa haluan jatkaa pidemmälle jos tietysti mies haluaa jatkaa minun kanssani.
Uskon sen oikean ymmärtävän tilanteen.
Minun tilanteessani useamman tapailu tarkoitta sitä ettei suhteissa mennä kahvittelua yms pidemmälle. Intiimi toimi ei tule kysymykseensä.
Jos ei mies sitä kestä, niin se mies saa mennä.
No toi on hyvä että sanoo sen jo ennen ekaa tapaamista.
Ensitapaaminen ei ole vielä lupaus mistään eikä rajoita muiden tapaamista. Vasta tapaamisten sarjan muuttuminen seurusteluksi luo olettaman uskollisuudesta. Amerikkalsten treffikulttuurissa on paljon opeteltavaa tännekin.
Avoimmuus ja rehellisyys olisivat tässäkin paikallaan.
Niin toki jos tapaaminen on kuin kenen tahansa ihmisen tapaamista, eli touhutaan samaa kuin voisi tehdä jonkun kaverinkin kanssa, eli ns. viattomasti.
Itseäni vain ihmetyttää että minkä ihmeen takia pitäisi tavata pakonomaisesti muita jos on jo yhteenkin tyytyväinen. Mutta ehkäpä se joillakuilla sitten on kauhean vaikeaa tyytyä edes siinä vaiheessa kun vaikuttaisi hyvältä. Pelätään varmaan että jos ei tutki samantien monta läpi vaan keskittyy siihen yhteen, niin aika menee hukkaan kun klassisen 2 kk päästä osoittautuukin että ei sovittukaan yhteen?
Joillekuille tapailuun liittyy seksikin ja sitä on jäyhemmän ihmistyypin vaikea ymmärtää, varsinkin kun on olemassa kaikenlaisia tautejakin. Omasta mielestäni seksi on merkki joko seurustelusta tai ns. panokaveruudesta, mutta ei se mitään "tapailua" enää ole. Seurustelussa on henkinenkin ulottuvuus, panokaveruudessa ei ole.
Toisaalta maailma on niin kummallinen että jos jakaa 20 v elämästään saman ihmisen kanssa asuen eri osoitteissa, niin sitä nimitetään "seurusteluksi" vaikka se taas omasta mielestäni on kumppanuutta. Sitten saa kuulla julkkiksistakin juttuja että "sai lapsen POIKAYSTÄVÄNSÄ kanssa" - ja pari on ollut 7 v yhdessä. Siis minkä hemmetin poikaystävän...! Joku raja siinäkin saisi olla kuinka kauan juttua nimitetään seurusteluksi. Mikäköhän sellainen sopiva rajapyykki olisi että voidaan puhua kumppanuudesta? Kaikille kun se ei ole se että muutetaan samaan asuntoon.
Kuulema mustaihoiselta näyttävä mies oli julistautunut olevansa intiaani koska hänen esivanhemmissaan sattui olemaan pisara intiaanivertakin. Ehkäpä ihminen voisikin ihan itse määritellä sen koska hän on missäkin asemassa toiseen ihmiseen.
Miksi meidän Suomessa pitäis opetella aina noiden jenkkien tapoja? Tässäkin asiassa nimenomaan juuri amerikkalaisten pitäisi ottaa oppia meistä suomalaisista, jotka omaamme huomattavasti korkeamman moraalintajun siitkin huolimatta, ettemme ole kovin uskovaista kansaa.
Suomessa Suomen tavoilla ja jos ei kelpaa, niin mene Amerikkaan!
Mulla on ollut n. viikon ilmoitus nettideiteillä ja muutama kiinnostava mies on tullut vastaan. Olen pitänyt yhteyttä näihin kaikkiin, kun tässä vaiheessa se on mun mielestä ok, kun en ole edes ketään tavannut. Huomiseksi on kyllä jo kahdet kahvittelutreffit sovittuna. Jatkossa mulla ei ole aikomusta tavata kuin yhtä kerrallaan, mutta jotenkin pitää ensin kartoittaa, että kukahan se nyt sitten olis, ketä haluaa tavata. Aiemmasta kokemuksesta tiedän, että kun löytyy se, jota oikeasti haluaa tapailla, niin muut lakkaa kiinnostamasta kokonaan samoin kuin koko treffipalsta.
Silloin kun ihan oikeasti tapailen jotain varsinaisen kiinnostuksen myötä, niin tapailen vain yhtä. Kyllä silloin kiinnostus keskittyy vain siihen yhteen ja kiinnostus muihin kaikkoaa.
Mutta sitä ennen kun sitä varsinaista kiinnostusta ei vielä ole, niin mielestäni voi tavata ja sopia tapaamisia usampienkin ihmisten kanssa. Olisihan se hieman hassua hylätä joku mahdollisesti kiinnostava ihminen vain siksi, että on kirjoitellut tai menossa ehkä tapaamaankin jotain toista. Tai itseasiassa ajattelin toisin joskus aikanaan, mutta en enää. Nettideitissä kirjoittelu ja ensitapaaminen ei vielä kerro mistään mitään. Ensitapaamisen myötä vasta selviää se voisiko puolin ja toisin varsinaisesti kiinnostaa. Tosiasia kuitenkin on, että varsin moni ensitapaaminen ei johda enempään. Niinpä jos samaan aikaan on ollut muita ihmisiä kirjoitteluasteella, niin heitä ei ole mitään syytä hylätä. Niin kauan kun kenenkään osalta ei tiedä enemmästä, niin aion katsoa kaikki sillä hetkellä esillä olevat kortit.
Kuten tuolla yllä sanottiinkin, niin ensitapaaminen ei ole vielä lupaus yhtään mistään. Vastahan siinä käydään katsomassa voisiko kiinnostaa. Mutta sitten kun minua on ensitapaamisen jälkeen kiinnostanut, niin en ole enää treffipalstallakaan käynyt.
Vai montaako tapailette samaan aikaan. Salli mun nauraa. On teillä ongelmat :D
Kun nyt saisi joskus edes lyhyen vastauksen joltain naiselta, niin voisi jopa alkaa kirjoittelemaan. Soittaminen, saati yhdenkin tapaaminen, on kaukainen unelma.
Voin kirjoitella samaan aikaan vaikka kuinka monien kanssa. Voin tavata yhden kerran lukuisia peräkkäin. Jos alan yhtä ihmistä tapailla enemmän, niin unohdan ne muut siinä vaiheessa. Homma toimii näin.
Minusta on ok kirjoitella monen kanssa, sitten katsoa onko kiinnostusta lähteä tapaamaan kasvotusten. Tämähän se pätee baarissakin tavattuihin. Puhelinnumerot vaihdetaan ja käydään treffaamassa.
Missä vaiheessa teistä tulee päättää keskittyykö vain yhteen, jos esim tapailee kolme kertaa viikossa samaa henkilöä? Tuleeko kertoa, että tapailee muitakin?
Kylhän sitä yksi kerrallaan olisi se tarkoitus. Nyt vaan odotellaan, että tulisi se ensimmäinenkin sieltä edes.
Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että silloin kun oli haku päällä, niin useampia treffejä oli sovittu jonoon, taisi ollat jopa kolmet samalle viikolle. En jotenkin luota pelkkään kirjoitteluun, vaan haluan tavata naisen livanä, ennekuin päätän jatkosta tai sitoudun millään tavalla. No, muille tuli ei kiitos, mutta yksi jäi ja pysyy.
Daddy Cool, pysyykö tosiaan? Etkö eräässä toisessa (itse aloittamassasi) keskustelussa sanonut, että antaa nyt mennä tämän kanssa, kun ei markkinatilanteessa ole kehumista? Ja olit ollut tämän naisen kanssa jo vuoden verran?
Saatan tietysti muistaa väärin.
Täälläpä se DC:n markkinakatsaus: http://keskustelu.suomi24.fi/node/10310067