Entä jos tuolla jossain odottaa parempi?

Aina löytyy parempi kumppani jos etsimällä etsii. Mut sitten ei koskaan voi seurustella kunnolla jos ajattelee vaan et jossain tuolla on parempi kumppani.

No huuh, eenpäs ole tuollalailla aatellu koskaan?
Nuoremmilla saattas tulla tuollaisia ajatuksia ja niin kun kirjoiti jos ei ole paljon seurustellut, tosin tunnen joitakin iäkkäämpiäkin jotka ilmeisesti ajattelevat samoin.
Siipat vaihtuu ja kova on haku muutenkin, huono sietokyky vastoinkäymisiin, huonja aikoja ei saii tulla kaiken pitää mennä putkeen ja omalla painollaan :/

Ei mihinkään tartte tyytyä sinänsä-mutta helpottaa elämää, kun tiedostaa että kukaan ei ole täydellinen-et edes sinä.

Sateenkaaren pään kulta-aarre.

Täydellistä, sinun särmiisi soveltuvaa yksilöä et löydä.
Tulinen ihastuskaan eui pyhitä kaikkea. Päin vastoin. Sokaisee arkisilta asioilta jotka kuitenkin joskus ovat vastassa.

Suhteeni nykyiseen vaimooni alkoi 45-vuotta sitten ja päädyimme avioon 3-vuotta myöhemmin.

Emme kokeneet mitään hillitöntä hurmiota. Siltä osin oli pahin terä minulta taittunut.
Erilaisuudestamme huolimatta, tai siitä johtuen, viihdyimme hyvin yhdessä.

Meillä kummallakin on omat ominais(-tuis)piirteemme mutta onneksi ne ovat eri alueilla joten särmät ovay menneet toistensa lomiin.

Emme ole yrittäneet muuttaa toisiamme mutta vuosien saatossa ovat toisiaan lähellä olevat särmät pyöristyneet.

Vaimoni on, myös sanallisesti, ilmaissut minun olevan paras mahdollinen mies hänelle enkä minäkään ole harkinnut vaihtoa.

Keskinäinen luottamuksemme perustuu minun puoleltani toteamukseen että minua parempaa miestä ei vaimoni näköpiiriin ilmaannu, eikä ole ilmaantunut.
Jos olisi, niin hänen velvollisuutensa olisi ollut tarttua tilaisuuteen.
Eikä me vieläkään ikäloppuja olla mutta rehellisyyden nimissä, katsellessani ympärilleni, niin varteen otettavia vaihtoehtoja ei edes ulkoisen olemuksen perusteella ole.

Kertoo valitettavasti omasta kypsymättömyydestäsi tuo "Toisaalta, tulenko koskaan tapaamaan sitä täydelliseltä tuntuvaa henkilöä, joka täyttää kriteerini?"
Voin luvata 100% varmuudella että et tule löytämään ainakaan tuolla asenteella. Opettele ensin tuntemaan itsesi ja hyväksy se että kaikki ovat epätäydellisiä, jopa sinä.. Huumorintaju on toki tärkeää, mutta miten voit olla varma että omasi on täydellistä ja joka tilanteeseen sopivaa? Jos olet miespuolinen kuuntele vaikka Tiktakin Satuprinsessa kappale. Ehkä hieman lapsellista musiikkia mutta myös erittäin totta. Ota huomioon sekin että mahdollinen tuleva kumppanisi kyllä huomaa jos ajattelet hänestä noin.

Tunnepuolella kumppani tuntui heti täydelliseltä, siltä "oikealta". Vähempään en olisi tyytynyt, siis tunteiden puolella tarkoitan. Toki olemme puolin toisin joutuneet antamaan pieniä vajavaisuuksia anteeksi :) Mutta nämä vajavaisuudet eivät ole tunnepuolesta pois, vaan ihan normaaleja arkeen ja toisen persoonaan liittyviä asioita kuten, sotkuisuus, myöhästely, jne.

En voisi kuvitella ryhtyväni suhteeseen jos en tuntisi kunnolla sitä sydämen paloa ja kipinää :) vaikka toki ymmärrän että se vähenee paljon (joskus jopa loppuu kokonaan) ajan kanssa. Mutta eipä ainakaan myöhemmin kaduta. Ja jos joskus johonkin satun ihastumaan parisuhteen aikana, en ainakaan erehdy luulemaan että tuo ihastuksen kohde olisi minulle se oikea, sillä tiedän että olen sen oikean jo löytänyt. Näin siis olen nähnyt monille käyvän; aletaan suhteeseen vaikka ei pahemmin ole suuria tunteita toista kohtaan, mennään naimisiin, tehdään lapsia, sitten tulee se joku vastaan joka herättääkin itsessä kaikkia niitä tunteita mitä se oma nykyinen puoliso ei herättänytkään vaikka niin toivoi..

Jos sinusta tuntuu että kriteerisi ovat liian korkeat, niin luovu suhteen kannalta yhdentekevistä vaatimuksista (jos niitä on) ja älä määrittele heti alkuun mitä luonteenpiirteitä kaipaat jne. Ikinä ei löydy täydellistä, mutta sen täydellisen rakastumisen ja tunteen voit löytää! Siitä tunteesta mitä toinen herättää, ei ikinä kannata tinkiä. Toki on myös hyvä muistaa vanha hyvä sanontakin: parempi yksin kuin huonossa seurassa.

Hyvä että myönnät myös omia heikkouksiasi ja ymmärrät ettei kukaan ole täydellinen. Minun mielestäni ei kannata yrittää väkisin pitää kaikista toisen ihmisen piirteistä koska se on mahdotonta. Oletko ajatellut asiaa niinpäin että mitkä mahdollisesti ovat ne sinun ärsyttävät piirteesi ja uskotko että joku jaksaa niiden kanssa elää? Yksi maailman paras lahja toiselle ihmiselle on hyväksyä hänet sellaisenaan virheineen kaikkineen. Tietenkin parisuhteessa pitää myös voida joustaa ja kasvaa, mutta kaikkia pieniä asioita ei voi eikä kannata yrittää muuttaa. Kyllähän se ruoho tietysti siellä aidan toisella puolella vihertää, mutta vain kauempaa.