Elikkäs mies laulaa ja on melko nopea ja menee jotenkin näin Äitini kuoli eilen syöpään (myelooma). Oloni on kumman rauhallinen ja helpottunut. Tiedän, että se johtuu pitkälti siitä miten suhtaudun kuolemaan, siis että kuolemaa ei ole vaan me siirrymme kirkkauteen. Kaikki omaa tai läheistensä kuolemaa pelkäävät, suosittelen lukemaan Betty J. Eadien kirjan Valon syleilyssä. Ainakin minulle ja hyvin monelle läheiselleni siitä on ollut apua. Muutenkin uskon että kuoleman jälkeen on edessä valo, helpotus, ihanuus, ymmärrys, läheisten jälleentapaaminen.
Oloni on helpottunut myös siksi, että enää ei tarvitse jännittää, miten käy. Eikä tarvitse seuraa rakkaan kipuja ja kärsimyksiä. Äitini oli valmis lähtemään. Tietysti meillä on ikävä.
Mutta suurin tunne on helpotus! Pitäisikö siitä olla syyllinen olo? Mielestäni ei. Rakkaamme, pois siirtyneet, toivovat että me jatkamme elämäämme ja olemme onnellisia. Tehkäämme niin. Jos tuntuu siltä, ettei itku nyt tule, antaa olla niin. Se tulee hetkittäin, sykäyksittäin, hyökyaalloittain, mutta elämä jatkuu. Yritetään olla itsellemme ja toisillemme sitä mitä menettämämme läheinen olisi toivonut meidän olevan. Iloinenkin saa olla eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä
Oloni on helpottunut myös siksi, että enää ei tarvitse jännittää, miten käy. Eikä tarvitse seuraa rakkaan kipuja ja kärsimyksiä. Äitini oli valmis lähtemään. Tietysti meillä on ikävä.
Mutta suurin tunne on helpotus! Pitäisikö siitä olla syyllinen olo? Mielestäni ei. Rakkaamme, pois siirtyneet, toivovat että me jatkamme elämäämme ja olemme onnellisia. Tehkäämme niin. Jos tuntuu siltä, ettei itku nyt tule, antaa olla niin. Se tulee hetkittäin, sykäyksittäin, hyökyaalloittain, mutta elämä jatkuu. Yritetään olla itsellemme ja toisillemme sitä mitä menettämämme läheinen olisi toivonut meidän olevan. Iloinenkin saa olla eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.