Niin, olen jo pitkään miettinyt, tuleeko tästä mitään...
Me ollaan miesystävän kanssa tutusteltu nyt noin 8 kk:tta. Välillä nähdään monena iltana peräkkäin, välillä menee monta päivää, ettei tapailla. Aluksi viikonloppuisin miesystävä oli öitä, mutta sittemmin nämä viikonlopunyökyläilytki on harventuneet.
Meillä toisaalta menee tosi hyvin, jutut luistaa jne. mutta sitten taas jostain syystä minusta tuntuu, ettei tämä ole sitä mitä pitäisi. Mielestäni miesystäväni viihtyy hieman liikaa itsekseen, jonka hän selittää sillä, että on vuosia elänyt yksin ja tarvii sopeutumisaikaa parisuhteessa elämiseen...
Olemme siis toki jutelleet mieltäni painavista asioista.
Minä olen 45 v. ja miesystäväni on 60 v.
Eipä me juuri käydä yhdessä missään. Hän tulee ja pyörähtää käymään vähän silloin, kun hänelle sopii.
Mua on alkanut ahistaa, ettemme liiku missään yhdessä eikä käydä missään.
Jotenkin tuntuu, ettei näin suhde etene yhtään mihinkään ja onko siinä siksi mitään järkeä. Tällä iällä jo tahtoisi vakaan parisuhteen ja yhteisen elämän - tämä on nyt kaukana sellaisesta.
Kunpa tietäisi mitä miehen päässä liikkuu...mikä minä hänelle olen?
Me ollaan miesystävän kanssa tutusteltu nyt noin 8 kk:tta. Välillä nähdään monena iltana peräkkäin, välillä menee monta päivää, ettei tapailla. Aluksi viikonloppuisin miesystävä oli öitä, mutta sittemmin nämä viikonlopunyökyläilytki on harventuneet.
Meillä toisaalta menee tosi hyvin, jutut luistaa jne. mutta sitten taas jostain syystä minusta tuntuu, ettei tämä ole sitä mitä pitäisi. Mielestäni miesystäväni viihtyy hieman liikaa itsekseen, jonka hän selittää sillä, että on vuosia elänyt yksin ja tarvii sopeutumisaikaa parisuhteessa elämiseen...
Olemme siis toki jutelleet mieltäni painavista asioista.
Minä olen 45 v. ja miesystäväni on 60 v.
Eipä me juuri käydä yhdessä missään. Hän tulee ja pyörähtää käymään vähän silloin, kun hänelle sopii.
Mua on alkanut ahistaa, ettemme liiku missään yhdessä eikä käydä missään.
Jotenkin tuntuu, ettei näin suhde etene yhtään mihinkään ja onko siinä siksi mitään järkeä. Tällä iällä jo tahtoisi vakaan parisuhteen ja yhteisen elämän - tämä on nyt kaukana sellaisesta.
Kunpa tietäisi mitä miehen päässä liikkuu...mikä minä hänelle olen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siis kunnon keskustelu voisi selvittää paljon. Ja oletko ehdottanut miehelle sellaista yhteistä tekemistä, mistä sinä pidät? Onko suhteenne mielestäsi tasavertainen? Tein itse kerran erään miehen suhteen sellaisen virheen, että annoin hänen aikalailla sanella, missä mennään. Hän olikin kyllä tosi kiireinen, mutta oli joka tapauksessa tyhmää jättää omat toiveet syrjään kokonaan ja antaa toisen sanella nuotit. Siis reilusti vaan puhumaan kaikesta. Yhteinen sävel löytyy tai sitten ei.
Olemme käyneet kunnon keskuseluja...
Olen ehdottanut tekemisiä, mutta ne ehdotukset ilmeisesti unohtuu tai sitten hän haluaakin ne unohtaa. Hän tuntuu olevan menossa milloin mihinkin tai sitten kertoo jälkeenpäin käyneensä siellä ja täällä. Koskaan ei tule pyyntöä mukaan mihinkään.
Teillä taitaa vaan olla eri odotukset suhteen tulevaisuuden suhteen. Hän pitää nykytilanteesta ja siitä, että saa elää oman tahtonsa mukaan. Sinä toivot suhteelta jotain enemmän ja näin ollen nykytilanne ei enää tyydytä.
Haluaisit ehkä enemmän sitoutumista ja yhteistä elämää. Kysymys kuuluukin, että ovatko ne mahdollisia nykyisessä suhteessasi?
ettei kummempaa tule, edellinen vastaaja lienee aika paljon linjoilla. Miehen ikä tekee jo sen, että on tottunut tapoihinsa joten asettaa omia ehtojaan. Muistuttaa tilannetta, kun ennen muinoin maaseudulla käytiin naapurissa satunnaisesti turisemassa niitä näitä, ja hetken mielijohteesta vieras sitten lähti kävelemään eteenpäin, tosin tuo saattoi tapahtua enemmänkin kuin kerran päivässä :) Ja kertoi mitä kertoi menemisistään. Ei sen päässä välttamättä suuriakaan liiku... tai liikkuu sitten, kuten Havukka-ahon ajattelijalla... tällaisia malleja lienen nähnyt jostain 50-luvun elokuvista.
Mutta tuollaisen tapauksen muokkaaminen parisuhteeksi..... haastavaa ainakin se voi olla. Tällaisia ajatelmia.
voin itse hyvin samaistua aloittajaan.
seurustelen itseäni hieman vanhemman miehen kanssa, itselläni on yksi avioliitto ja yksi avoliitto sekä muutama seurustelusuhde takana, hänellä avoliitto sekä muitakin seurustelusuhteita.
mies on tottunut elämään hyvin paljon oman pään mukaan. hän on tottunut siihen, että voi sanella täysin oman elämänsä tahdin.
itse en ole lainkaan "kiltti" ihminen, ihan mitä tahansa en niele, enkä siedä.
kuitenkin, annan miehelle aikaa. olen ajatellut, että tarvitseeko muuttaa yhteen? tarvitsemmeko me suhteessamme säännöllisiä aikatauluja?
jokainen suhde on ainutlaatuinen, ja sen mukaan on mentävä. parempi olla stressaamatta, mutta jos ei muu auta, niin auto alle ja vie mies jonnekin itsellesi mieleiseen paikkaan (ravintola, toinen kaupunki, mahdollisesti matkalle..) josta mieskin voisi mahdollisesti pitää. uskon että mies pitäisi jännityksestä ja yllätyksistä. vaikka itse ei pitäisi, niin pitää toisinaan myös ajatella toistakin :)
kaikkea hyvää teille :)