Mulla on menossa henkientaisto eipäs-juupas aiheena ihastunko marokkolaiseen mieheen, vai pistänkö jäitä hattuun. Mitä hyvää muslimimiehessä, mitä vähemmän hyvää, noin kulttuurellisesti, ja uskonnollisesti mietittynä.
ihastunut marokkolaiseen ?
anitra
162463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En osaa luokitella hyviä ja huonoja puolia, mutta lyhyesti asiat joista pidin kun seurustelin syyrialaisen miehen kanssa...
Hän oli kohtelias, välillä raivostuttavankin kohtelias. Hänelle perhe oli todella tärkeä, mutta puhelin laskut olivat suuret yhteydenpidon vuoksi. Joka ilta töistä tullessaan hän ensimmäisenä käveli luokseni ja halasi, suuteli, kysyi kuinka päivä oli mennyt jne. Kävi suihkussa kaksi kertaa päivässä. Pesi kädet monta kertaa päivässä... Kerran erehdyin menemään suihkuun niin, että hän näki minut suihkussa, hän alkoi opettamaan kuinka suihkussa peseydytään. Sillä heidän kulttuurissaan ensimmäisenä pestään jalat, siitä ylös päin, sitten hiukset, kädet erikseen saippualla ja viimeisenä kasvot. Samoin on käynyt muutamille kavereilleni... Sisällä hänellä oli aina kengät jalassa (sisäkengät, läpyskät). Ja vieraita hän saattoi ottaa vastaan boxereissa, roskatkin saattoi viedä ulos alkkareis :) Tapaa oli vaikea kitkeä pois.
Puhtaasti huonoksi koin ruuanlaiton. Piti hyvin tarkkaan katsoa, ettei ruuassa ollut sianlihaa. Makkarat piti unohtaa, lihapiirakat... Ihan kaikki missä sikaa vain olikin. Tai jos sellaista laitoit kaappiin, piti muistaa sanoa siinä on sikaa. Hänelle oli melkein sama kuin tappotuomio jos hän sikaa olisi maistanut. Jos hän sai kokata, ruoka oli todellakin öljyistä ja mausteista. Naimisiin meno. Siitä hän puhui kokoajan, sillä silloin kukaan ei voisi pakottaa häntä takaisin kotimaahansa.
Lopulta kuitenkin suhde vain kaatui. Kyllästyin puhumaan koko ajan englantia tai arabiaa. Kyllästyin siihen, että aina puolet hänen palkastaan lähetettiin äidille, siskolle, veljelle jne. Että hänen palkkansa säästettiin ja minun tuhlattiin, vaikka se säästö olikin meidän molempien tulevaisuutta varten (erossa hän antoikin minulle puolet säästöistään). Kyllästyin perutelemaan koko ajan miksen halua lisää lapsia (minulla oli valmiiksi kaksi). Opin kuitenkin myös paljon uusia ja mielenkiintoisia juttuja, joita teen vielä tänä päivänäkin, kuten suitsukkeet, auringonkukan- ja muiden siemenien syöminen.
Tänä päivänä pidämme vieläkin yhteyttä. Ja olemme kuitenkin molemmat onnellisempia tahoillamme. Hän aina sanoo, että olin liian voimakastahtoinen hänelle... ja juuri siksi hän minut halusikin. Kesyyttääkseen :)
Aikaa hänen kanssaan en vaihtaisi pois, sillä opin häneltä niin paljon erillaista suhtautumista maailmaan ja luontoon. Mutta en häneen luokseen palatakkaan haluaisi. Ei meillä isompia ristiriitoja koskaan ollut, kun suhtauduttiin molemmat asiaan kunnioittaen toistemme perinteitä ja avoimin silmin valmiina opettelemaan uusia asioita.
Mutta en sano kaikkien olevan tällaisia. Vaikka meillä loppujen lopuksi ihan hyvä suhde olikin, ei pettämisiä, ei paoja riitoja jne. niitä kauhukuvia joita ihmisille kerrotaan. Oli kaverillani suhde tämän miehen kaverin kanssa yhtä helvettiä, ja nyt he taistelevat lapsesta. exäni kertoi heidän maassaan olevan tapana, että poikalapsi jää äidilleen kunnes täyttää 6, sen jälkeen isälle, jotta se saisi miehen opin. En tiedä sanoiko sen pilanpäiten vai oliko tosissaan.
Kokeile itse ja ota selvää millainen tämä mies josta olet kiinnostunut on. Ja päätä sen jälkeen onko hän sellainen kuin haluat miehesi olevan. Avoimin mielin...
Onnea kehiin :)
Vaihteeksi joku kirjoittaa asiallista tekstiä tällekin palstalle.
Paljon kiitoksia.
Todella ilahduttavaa kun tulee kerrankin asiallisia vastauksia, joita luin mielenkiinnolla. Kiitos niistä.
Juteltiin eilen, varmistin edelleen,että hän on vapaana, on, eronnut, jo sormuksenkin ottanut pois. Edellisellä kerralla nähdessämme se vielä oli, mutta nyt sanoi jo olleen ajan ottaa se pois. Mitään salakähmäistä ei tässä ainakaan ole, tiedän hänen olleen naimissa, lapsi on.
Koska mulla on rakastu-renttuihin -vaihe ohi, osaan antaa arvoa kohteliaisuudelle, hienotunteisuudelle, pienille eleille, jotka on joko suomalaisten kanssa jäänyt näkemättä, tai sitten vaan kokematta. Tänään en häntä nähnyt, vaikka olimme samassa paikassa samaan aikaan. Veikkaanpa että tämä kannattaa nyt muhittaa rauhassa, eikä suinpäin itse järjestellä tilaisuuksia joissa antaa koko skaalan pursuta yliäyräitten liian pian. Oletan, että ns. tutustuminen, ehkä perinteinen seurustelukin ilman radikaaleja pikaliikkeitä on tässä aivan paikallaan. Jotain on kuitenkin jo tapahtunut, kun sydämessä läikähtää miettiessä hänen silmiään, hymyään..
Jos miehella oli edellisella kerralla sormuskin sormessa, kuinkahan puhtaalta poydalta han juttua on virittelemassa?
Toteamuksesi "rakastu renttuihin"-ajan ohittamisesta oli viikon kipein huumoriplajays. Silmiinpistavan kohtelias kaytoshan on suomalaisillekin rentuille tyypillista. Puhumattakaan etelaisimmista kulttuureista.
Mutta noin muuten, onnea yritykselle!
mä pyrinkin jättämään asiattomat vastaukset kommentoimatta, sulle pitää sanoa, kun olen kerran saanut viikon huumoripläjäys-maininnankin.
Mulla todellakin ON rakastu-renttuihin- vaihe jo elettynä. Mä tunnistan mielestäni rentun, ehkä hyvän ja sulavan käytöksenkin takaa jo melkoisella varmuudella. En ota itseeni jos olen saanut sinut iloseksi ehkä naiviudellani, koska mä tiedän tasan millä pohjalla seison. Olen käsittääkseni jo riittävän vanha (hän joka tätä jo haisteli, on siis aivan oikeassa) ja kokenut ollakseni ryntäämättä mihinkään suinpäin. Omasta mielestäni mä suhtaudun tilanteeseen (tähänkin) varsin harkitsevasti, en ole tyrkyttänyt itseäni, tai lennellyt pää pilvissä, vaan melkoisen harkiten miettinyt asiaa, yrittänyt pohtia sitä monelta kantilta.
Toivottavasti sua ei pistele yhtään sen enempää kuin muakaan, kun kerron sun olevan vähän väärässä, mä en ole sinisilmäinen (paitsi fyysisesti) heitukka, joka ei olisi elämässään vielä nähnyt muuta kuin maitokaupan tsupparin, ja muutaman ah niin upean auervaaran. Voin vakuuttaa pitäneeni silmät,korvat ja ajatuksen avoinna, oppineeni yhtä sun toista omista ja muittenkin edesottamuksista.
En tiedä miten saan sun vakuuttuneeksi huolehtivasi turhaan, niinkuin hänenkin, joka kehoitti naimaan itseni vaan paksuksi kunnes huostaanotto (minun vai mahdollisen lapsen vai minkä??) korjaa koko potin. Oikeastaan se ei ole edes oleellista. Mä osaan pitää itsestäni aika hyvin huolta jo. Tuskin mä täällä toisten kokemuksia kyselisin, jos näin ei olisi. Ehkä mä olisin jo kokeillut kepillä jäätä, ja jo varmaan tänäpäivänä tietäisin, kestikö vai ei. Veikkaanpa ettei, mutta tällä vähän hillitymmällä menolla kaikki on vielä avoinna ja mahdollista.
Eivät era ihmisinä millään tavalla... kulttuurellisesti mies on etuasemassa, joten naisen täytyy ehkä olla miehen mieleen no matter what. Uskonnollisestikaan sinun ei tarvitse huolehtia. Paitsi ehkä se, että sinun täytyy sitten peittää kaikki paljaskohta kun menet jonnekin, muista katsoa aina sitten alas kun puhuttelet muita miespuolisia henkiköitä, se on muuten kiusoittelua.
Sitä paitsi, nuo ovat niitä äärimuslimeja, onhan niitä äärikristittyjäkin.
Jos itse haluat ihastua, ihastu, don't ask our oppinions, koska kaikki ovat erilaisia.
"Nuo ovat niitä äärimuslimeja, mutta onhan niitä äärikristittyjäkin". "Kaikki ovat erilaisia".
Kaiken maalaisista löytyy kaikenlaista porukkaa, toisille uskonto on tärkeempi kuin toisille jne. Itse olen seurustellut marokkolaisen miehen kanssa, pukeutumiseni ja miespuoliset kaverini eivät olleet hänelle ongelma.
Mutta mikä ton sun kirjotuksen pointti oli?
Mene ihmeessä nussimaan itsesi paksuksi tuon ihanuuden kanssa. Niin ne muutkin tekee ennen huostaanottoa.
todella paljon suhteessani marokkolaiseen mieheen 15 vuoden aikana. Kulttuuri- ja uskontoseikat näkyvät jonkin verran jokapäiväisessä elämässämme, mutta en pidä niitä huonoina asioina mielumminkin hyvinä. Mieheni ei ole "kiihko" muslimi tms.mutta pitää joka vuosi paaston ja juhlimme heidän juhliaan siinä missä joulupukki joulutkin
Epäröin silloin joskus myös itse suhteen aloittamista mutta olen ollut tyytyväinen. Toki ristiriitojakin on ollut, mutta eikös kaikissa suhteissa ole? Haastavaa ja antavaa on ollut ja sukulaiset ovat mitä sydämellisempiä ihmisiä ja minulle näinä päivinä jopa läheisempiä kuin täällä olevat omat sukulaiseni.
((Otathan kuitenkin selvää ennen vakavamman suhteen aloittamista, että tämä marokkolaisihastuksesi on VAPAA mies? Melkein jokainen marokkolainen on alun alkujaan tullut Suomeen avioliittoperustein jottei mitää ylläreitä vaimosta tms.kuulu jälkeenpäin, kun jo olet täysin rakkautesi huumassa.Olen mukana selvittämässä tällaista juttua paraikaa ja ei vaikuta mukavalta, mutta ei yksi "mätämuna" joukkoa kokonaan pilaa.))
Rohkeasti vain eteenpäin...kyllä elämä kantaa ;)
T:Sanabel & co.
Neuvokaas, mulla on kyllä oma aavistus asiasta, mutta ne ketkä tietävät jo valmiiksi, kannattaako muslimimiehen kanssa mennä omaan länsimaiseen suorasukaiseen tyyliin heti kättelyssä niin pitkälle kuin halut mahdollisesti vie, vai olisiko viisaampi suhtautua pidättyväisemmin etenemiseen. Suomalaiset ei tunnu pääsääntöisesti pahastuvan vaikka poukkaisi ensimmäisillä treffeillä suoraan sänkyyn (ei tosin onnistu multa), mutta miten muslimimies tulkitsee moisen avoimuuden ? Mulla on aavistus, että siinä jossain meneee paljon puhutun naisen kunnioittamisen raja. Meneekö, miten näitten suklaasilmien kanssa pitää toimia. Liian avoimesti ja selkeästi jos tekee mieli, vai onko kuvioissa jotain "pakollisia" kommervenkkejä. Oma mielipide on että yleensäkin voisi suhtautua hieman pidättyvästi ensitapaamisiin, mutta mahtanenko olla oikeilla jäljillä.
Entä te ketkä tiedätte, vetääkö muslimimies naisensakin, vaikka kuinka länsimaisen herkästi ja mielellään myös koraanin alle ?
No jos muslimimiehesi on todella uskossa, ei hänen tulisi seksiä harrastaa avioliiton ulkopuolella lainkaan. :o/
Tiedä sitten siis mitä vinkkejä tällaisesta asiasta antaa, kun muslimit eivät ole sen kummempia uskovia kuin kristitytkään. Heistäkin löytyy uskovia jokaiselta asteelta - himouskovaisia, tapauskovaisia, nimellisesti muslimeja jne...
Itselläni on muslimimies, mutta nimellisesti sellainen (hän ei siis uskontoaan harjoita, on vain syntynyt siihen, kuten minäkin ev-luterilaiseksi). Hän arvosti sitä, että joutui minua pitkään "hakkailemaan". Kertoi tapailleensa useita turisteja monista maista (tapasimme siis lomamatkalla) ja olin ainoa, joka piti mielenkiintoisella persoonalla otteessaan, antamatta silti seksiä. Hän näki minussa siksi kuulemma avioliittoainesta. Noh avioliitossa olemme olleetkin, viimeiset 5 vuotta, yhdessä 7. Sänkyyn päädyimme noin 1½kk kuluttua tapaamisesta.
Sen verran ollaan juteltu, että mä tiedän hänen arvostavan koraania,noudattavan pitkälti tapoja,joista siellä säädetään. Uskonto on sikäli pinnalla, koska itse olen, en tapauskovainen luterilainen, vaan virallisesti pakana, mutta tunnustan Jeesuksen pelastajakseni. Toisaalta kyse on vain kahden ihmisen välisestä toimintatavasta uskomisenkin suhteen, aivan samoin kuin, edellyttäisikö hän pian aikaa minua kääritymään huntuun (kärjistettynä). Mitä ilmeisemmin yleistäminen ei tässäkään tapauksessa ole kovinkaan objektiivista.
Onko koraani mörkönä sen isompi tai pienempi kuin esimerkiksi naisen kotimainen halveksinta, juopottelu tai pahoinpitely;jokainen varmaan itse määrittelee sen mitä haluaa, mitä ei. Tämä ihastukseni sopisi hyvin maailmankuvaani, paremmin kuin lenkkimakkara-koskenkorva-suomalainen. Pitää katsoa mitä tästä on tulossa.
Jos nyt ekaksi koittaisit olla yleistämättä kaikkia suomalaisia miehiä jollekin lenkkimakkara/koskenkorva-akselille... Ennakkoluulojen takia ei kannata mitään liittoa solmia.
Mua ei yritetty vetää kertaakaan muuksi kuin olen. Ja lähestymisetkin oli kyseessä ensi tapaamisia tai myöhemmin vaikka seksiin liittyviä lähestymisiä, sain olla niin suomalainen kuin mahdollista.
Se on niin paljon miehestä kiinni, onko hän kuinka uskonnollinen ja kuinka paljon maansa tapojen perään. Mutta jos hän ymmärtää ottaa sinut sellaisena kuin olet, niin ei siinä ongelmia pitäisi tulla tulevaisuudessakaan. Kokeile tai keskustele kuinka avoin hän on erillaiselle kultturille ja sen naisten tavoille. Siinähän se parhaiten selviää. Kyllä minäkin kokeilin mieheni maan naisten asua, eikä mieheni vaatinut sitä pitämään... Hän oli otettu koska kokeilin hänen äitinsä pyynnöstä, samoin hänen äitinsä. Mutta kukaan ei pyytänyt toista kertaa, eikä pakottanut pukemaan ylleni.
Itse en ole seurustellut muslimin kanssa mutta minulla on kuitenkin kokemusta eri kulttuurista olevan mihen kanssa seurustelusta. Oma ohjeeni on että anna sydämesi älä ennakkoluulojesi päättää oletko valmis suhteeseen tämän miehen kanssa vai et. Kun luin viestejäsi luulen vastauksen olevan selvän meille molemmille. Älä kuitenkaan sido vielä itseäsi mihinkään, avioliiton ja lapsien ja muun vastaavan aika on vasta kun olet varma että suhteenne todella toimii. Jos suhde ei toimi voit aina lopettaa yhtä kokemusta rikkaampana ilman että saat sydänsuruja kummempia arpia....
Niin, en tiedä miksi mutta minulle jäi käsitys että olet vanhempi nainen? Onko tämä mies minkä ikäinen? Heräsi vain uteliaisuus...