Aerodynaaminen muotoilu

Optimaalisin muotohan olisi pisara, tai autossa puolipisara.

Mutta koska autoa ei käytännössä voi tuon muotoiseksi tehdä, on ideana täyttää nuo tyhjät alueet kuten koneppellin ja tuulilasin välinen alue seisovalla (eli pyörivällä) ilmalla. Eli tuulilasi on poikittaissuuntaan mahdollisimman suora, jotta ilma ei liikaa karkaisi sivuille. Ja peräpää laskee pisaramaisesti tiettyn matkan ja loppu täytetään taas seisovalla ilmalla, joka siis pyöriessään sotkee takapään kuraan.

Auton etupäähän muodostuvalla ylipaineella ei ole läheskään niin suurta vaikutusta ilmanvastukseen kuin taakse muodostuva alipaine. Nykyautotkaan on juuri tällaisia tylppäperiä jotka vetävät suurta alipaine tilaa perässään. Lentokoneen siipikin kantaa juuri niin, että yläpuolla on suuri alipaine ja alapuolella pieni ylipaine, suhteet noin 80% alipainetta ja 20 ylipainetta. Siis, alipaine on se tekijä joka pitää lentokoneen ilmassa.

Niin, eiköhän tämän päivän autot ole huomattavasti perempia ilmanvastuksen suhteen kuin 80-lukulaiset. Ihminen se oppii uusia asioita.

Nuo silmällä nopeesti katsottuna aerodynaamiset autot, ei yleensä oikeasti kovin aerodynaamisia olekkaan. Mutta toki hienommilta ne näyttää kun nykyautot.

Tuo panhard todennäköisesti, on epäaerodynaaminen tuosta tuulilasin kohdalta, sillä siihenasti ilma todennäköisesti muuten virtaisi siististi konepellin pintaa pitkin, ja sitten törmää tuohon lasiin. Peräpäästä auto on taas aivan liian jyrkästi laskevä, joten ilmavirta irtoaa pinnasta, mutta ei mitenkään siististi terävästä reunasta, vaan tuosta pyöreästä muodosta.

Nuo citroen ja saab omaa tuon saman ongelman tuulilasistaan, mutta peräpäässä niissä olisi loppuakohti ehkä jopa riittävänloivasti laskeva, mutta koska kattolinjan lasku on alussa ollut nopeampaa, on ilmavirta jo irronnut pinnasta.

Lisäksi vanhoissa autoissa ei yleensä ole otettu milläänlailla huomioon moottoritilan tai alapuolen ilmavirtausta.

Saab 99 ilmanvastuskerroin on 0,34 se on samansuuruinen kuin pallolla ja jostain olen lukenut, et nuo nykyautot ovat juuri suunnille tuota luokkaa ja jos päästäisiin alle niin sitä suurennetaan, ettei tule liikaa nostetta autossa, kun tuo kitka on aika hyuödyllinen elementti..

Tiettävästi ensimmäinen sarjavalmisteinen henkilöauto, minkä ilmanvastuskerroin on alle 0,30, oli -83-92 valmistettu Renault 25. Sille ilmoitettiin ilmanvastuskertoimeksi 0,29.

Auto oli ajattoman tyylikäs muotoilultaan ja jopa arkisenkin näköinen, mutta ei ollut erityisesti aerodynaamisen näköinen. Autosta löytyy googlen kuvahaulla runsaasti kuvia. Renault 25:n ilmanvastuskerrointa pidettiin hätkähdyttävänkin hyvänä, koska siihen aikaan isojen autojen ilmanvastuskertoimet oli yleisesti 0,40 luokkaa ja pienempien vielä selvästi huonompia.

Vanha kunnon "kupla" oli ilmanvastuskertoimeltaan yksi sarjavalmisteisten autojen huonoimpia - 0,50, vaikka silmään vaikuttikin aika aerodynaamiselta.