Mie erosin rakkaastani 2 viikkoa sitten. Ja ikuna en ole tuntenut näin hirveetä ikävää ketään ihmistä kohtaan, vaikka ehdittiin olla yhessä vain 2kk. Hän oli minulle "se oikea", se ihminen jonka kanssa olisin halunnut nähdä maailmaa, vanheta. Tuntui kuin kaikki palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Alussa hänkin oli todella täysiä mukana suhteessa, mutta pikkuhiljaa tuli selville, ettei hän välttämättä tunne minua kohtaan muita tunteita kuin ystävää kohtaan tuntee.
Hän piti 2 viikon ajattelutauon, jonka jälkeen jatkoimme päivä kerrallaan tutustumista. Mutta viimein tuli loppu suhteelle, heti joulun jälkeen. Voisin väittää että oli surkein joulunaika miesmuistiin
Tulin hänen tyttönsäkin kanssa niin hyvin juttuun, on hirvee ikävä tyttöä, exää ja hänen kotiaan(ei asuttu yhessä mutta käytännössä katsoen "asuin" hänen luonansa). Välit menivät täysin poikki, pieniä muodollisia yhteyksiä pidetään.
Mutta on sanonut ettei halua pitää mitään yhteyttä, kunnes muodollisuudet on hoidettu.
Kaippa minä vaan toivoisin, että häntä alkaisi janottaa vanha suola. Kun kaikki meni muuten niin yksiin, ainoastaan se rakkauden tunteen puuttuminen pilasi koko homman. Homma tais lähteä alkujaan p i k k a s e n liian innokkaasti liikkeelle, ettei sitä tunnesidettä ehtinyt ilmeisesti sitten syntyä, hänen puolelta.
Aloin pikkuhiljaa päästä hänestä eteenpäin, kun puuhasin kaikki päivät jotain, enkä pysähtynyt ajattelemaan. Kunnes menin yhdestä kirjasta lukemaan rakkauteen liittyvän sitaatin: "Rakkaus on tunne, joka on opittava." Siitä asti olen nähnyt exästä painajaisia, suurin piirtein itkenyt itseni uneen illalla, muistellut hyviä hetkiämme...kaivannut. Ehkä luovutimme ennen kuin olimme edes päässeet alkuun? Noh, aika korjaa haavat vaikka nyt en siihen uskokaan..
Hän piti 2 viikon ajattelutauon, jonka jälkeen jatkoimme päivä kerrallaan tutustumista. Mutta viimein tuli loppu suhteelle, heti joulun jälkeen. Voisin väittää että oli surkein joulunaika miesmuistiin
Tulin hänen tyttönsäkin kanssa niin hyvin juttuun, on hirvee ikävä tyttöä, exää ja hänen kotiaan(ei asuttu yhessä mutta käytännössä katsoen "asuin" hänen luonansa). Välit menivät täysin poikki, pieniä muodollisia yhteyksiä pidetään.
Mutta on sanonut ettei halua pitää mitään yhteyttä, kunnes muodollisuudet on hoidettu.
Kaippa minä vaan toivoisin, että häntä alkaisi janottaa vanha suola. Kun kaikki meni muuten niin yksiin, ainoastaan se rakkauden tunteen puuttuminen pilasi koko homman. Homma tais lähteä alkujaan p i k k a s e n liian innokkaasti liikkeelle, ettei sitä tunnesidettä ehtinyt ilmeisesti sitten syntyä, hänen puolelta.
Aloin pikkuhiljaa päästä hänestä eteenpäin, kun puuhasin kaikki päivät jotain, enkä pysähtynyt ajattelemaan. Kunnes menin yhdestä kirjasta lukemaan rakkauteen liittyvän sitaatin: "Rakkaus on tunne, joka on opittava." Siitä asti olen nähnyt exästä painajaisia, suurin piirtein itkenyt itseni uneen illalla, muistellut hyviä hetkiämme...kaivannut. Ehkä luovutimme ennen kuin olimme edes päässeet alkuun? Noh, aika korjaa haavat vaikka nyt en siihen uskokaan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos ootta jättänyt jonkun syystä että teillä ei ole enää tunteita, onko tunteet enää koskaan palanneet?
Minur jätti gimuli yli 25vuotta sitten samasta syystä, eikä hänellä ainakaan mitään vanhaa suolaa ole käväissyt tiettävästi edes mielessä?
Kyllä se paskanakki88 on niin että rakkaus on julmaa miltei murhaa, tasan eivät käy aina onnen lahjat.
Olkoon siis onnellisia ne parit joiden sydämissä asuu rakkaudenliekki yhtä suuresti.
Väärinhän se on kertoa toiselle tunteistaan jos niitä joutuu vääristelemään, pelkurit niin tekevät syystä että saisivat pitää toisen vierellään siihen saakka kunnes omat tunteet ovat selvät ja tässä sinun tapauksessa se oli TATTIS JA MORO !
Älä katkeroidu, kyllä sinä unohdat ja elämääsi tulee se oikea rakkauden valo, itselleni niin onnellisesti kävi vaikka joku murunen katosi tunne tasolla pettymyksen ja kaipauksen tielle tuon nuoruuden rakkauden myötä.
Jospa se kaveri pelästyi kun alko sillä ittellä sellaisia (rakkauden) tunteita tulemaan?
Onhan se aika muutos elämään jos oli vaan tottunu sen lapsen kanssa kaksistaan ja saattaa se lapsen äitikin vielä "kummitella" mielessä, riippuen miten pitkä aika erosta, joko negatiivisessa tai positiivisessa mielessä.
Ite en ainakaan haluaisi (mahdollisen) uuden suhteeni alkavan muistuttaa pitkäaikaista avioliittoani missään tapauksessa.
Ehkä vaan liian nopeesti etenitte?
Eihän sille (vauhdille) voi mitään jos sattuu kiva ihminen kohdalle.
Suattaapi olla että edettiin liian nopeasti. Mutta korjaus tähän, kirjoittaja on kylläkin mies, eli extyttöystävästä oli kyse. No mutta oli mitä oli, exä se on anyway :D
No onhan se nyt liian nopeaa ehdottomasti jos 2 kk yhdessä ja lähes asuu toisen luona ja on vielä se lapsikin.
Pienemmästäkin menee asiat sekaisin, liian nopeaa ehdottomasti!