jos tunteet loppuu toiselta, onko enää mahiksiakaan..

Mie erosin rakkaastani 2 viikkoa sitten. Ja ikuna en ole tuntenut näin hirveetä ikävää ketään ihmistä kohtaan, vaikka ehdittiin olla yhessä vain 2kk. Hän oli minulle "se oikea", se ihminen jonka kanssa olisin halunnut nähdä maailmaa, vanheta. Tuntui kuin kaikki palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Alussa hänkin oli todella täysiä mukana suhteessa, mutta pikkuhiljaa tuli selville, ettei hän välttämättä tunne minua kohtaan muita tunteita kuin ystävää kohtaan tuntee.
Hän piti 2 viikon ajattelutauon, jonka jälkeen jatkoimme päivä kerrallaan tutustumista. Mutta viimein tuli loppu suhteelle, heti joulun jälkeen. Voisin väittää että oli surkein joulunaika miesmuistiin

Tulin hänen tyttönsäkin kanssa niin hyvin juttuun, on hirvee ikävä tyttöä, exää ja hänen kotiaan(ei asuttu yhessä mutta käytännössä katsoen "asuin" hänen luonansa). Välit menivät täysin poikki, pieniä muodollisia yhteyksiä pidetään.
Mutta on sanonut ettei halua pitää mitään yhteyttä, kunnes muodollisuudet on hoidettu.

Kaippa minä vaan toivoisin, että häntä alkaisi janottaa vanha suola. Kun kaikki meni muuten niin yksiin, ainoastaan se rakkauden tunteen puuttuminen pilasi koko homman. Homma tais lähteä alkujaan p i k k a s e n liian innokkaasti liikkeelle, ettei sitä tunnesidettä ehtinyt ilmeisesti sitten syntyä, hänen puolelta.

Aloin pikkuhiljaa päästä hänestä eteenpäin, kun puuhasin kaikki päivät jotain, enkä pysähtynyt ajattelemaan. Kunnes menin yhdestä kirjasta lukemaan rakkauteen liittyvän sitaatin: "Rakkaus on tunne, joka on opittava." Siitä asti olen nähnyt exästä painajaisia, suurin piirtein itkenyt itseni uneen illalla, muistellut hyviä hetkiämme...kaivannut. Ehkä luovutimme ennen kuin olimme edes päässeet alkuun? Noh, aika korjaa haavat vaikka nyt en siihen uskokaan..