kaikki tietävät millainen painajainen nimeltä anoppi tai (appi).
Millainen olisi unelma anoppi?
Lähdetään siitä että fyyssistä ikää on luonnolisesti 25 vuotta enemmän.
Minulla ei ole ollut Hän oli kuollut vuosia sitten.
Unelmoikaa ja kertokaa.
Millainen olisi unelma anoppi?
Lähdetään siitä että fyyssistä ikää on luonnolisesti 25 vuotta enemmän.
Minulla ei ole ollut Hän oli kuollut vuosia sitten.
Unelmoikaa ja kertokaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
näkymätön ja kuulumaton sellainen.
Tavataan harvoin, ei merkittävää sijaa elämässä.
Tavatessa käyttäytyy asiallisesti, ei kysele liikoja, ei kommentoi lapsensa perheen asioita jne.
Ei tunge kylään, tulee vain kutsuttaessa (ei kutsuttaisi järin usein.) Kylässä ollessa ei kiinnitä mitään huomiota asunnon kuntoon, lasten kasvatukseen jne.
Ei soittele lapselleen usein, voi onnitella syntymäpäivien johdosta, silloinkin lähestyy vaikka tekstarilla. Ei missään nimessä kysele silloinkaan mitään perheen asioista.
Ei vaadi pilaamaan juhlapäiviä vierailuilla luonaan. Esim. joulut antaa olla rauhassa.
Meillä ainakin on onneksi tasan toisin!Ihanat anopit!Minulla ja miehelläni.Olemme aina tulleet loistavasti juttuun ja myös anopit keskenään.Yhteyttä pidetään melkein joka päivä,vaikka toinen asuu kaukana.Juhlapyhät lapsinne aina yhdessä ja välillä vuorotellen.Rikkaus lapsille ja meille.Suosittele.Säälin niitä joilla ei ole.Nykynuoret saisivat yrittää suosia läheisyyttä.Nykyanopeilla olisi myös paljon opittavaa,miten ollaan "tarvittaessa läsnä ja apuna".Se on siunaus ei kirous.
mut ku kaikki eivät tarvitse yhtä paljon "läheisyyttä" anoppiin, säälin niitä joilla on sellainen kumppani ...
Itse kyllä jättäisin sellaisen miehen, jolla olisi liian läheiset välit äitinsä kanssa
- tai vaikka minun äitini kanssa.
Me tulemme hyvin toimeen omillamme.
Meillä on ystäviä ja oma elämä.
Emme tarvitse mitään anoppeja sitä sotkemaan!
on monenlaista läheisyyttä... On eriasia tukea tekemään omat päätöksensä, antaa olla perhe ja haluta olla ystävällinen henkireikä kuin tukea lastensa perheen elämään, valittaa ja ulista joka päätöksestä ja ajaa omia etujaan välittämättä siitä että talloo omat lapsensa ja lapsenlapsensa siinä jalkoihin... Arvatkaa vaan kumpi meiltä löytyy... Jälkimmäien olisi ihanaa kun lis toisia ihmisiä kunnioittava anoppi/mummi...
Juuri tuollaisen haluan ja sellainen taitaa melkein ollakin. Ei soittele koskaan, käy oikeastaan vain kutsuttaessa, ei kysele henkilökohtaisia, ei arvostele, on kuitenkin ystävällinen eikä vihamielinen, käy töissä (=oma elämä), hyväksyy poikansa valinnan täysin, ei ole mikään kyökkipiika, voi keskustella melko älyllisistäkin asioista (=seuraa aikaansa), asuu toisella paikkakunnalla.
On ihana anoppi.
Asumme samassa pihapiirissä ja näemme päivittäin. Juttelen asioista paljon paremmin kuin omalle äidilleni.
Vähän tuo joskus hössöttää liikaa, mutta on minussakin vikoja.
Anoppini on aivan valtavan ihana ja rakas. Ja tarpeellinen. Kannatan yhteisöllisyyttä.
Niin tarkoitin kyllä,
että tässä kerrottaisiin toiveita ihanne anopista.
Ihmisen juuret ovat suvussa.
On ikävää, jos on vanhemissaan niin kiinni ettei kykene itsenäistymään lainkaan.
Lapset kuitenkin luonnolisessa kehityksessään tarvitsevat, myös vanhempia ihmisiä.
Sitä ollaan eläviä ihmisiä vauvasta- vaariin.
(syntymä-elämä-kuolema)
Kyllä vaimo, joka jokapäivä on puhelin yhteydessä äitiinsä ei ole itsenäinen.
Äiti joka tietää tyttärensä asiat paremmin kuin miehensä ei ole toivottava sukulainen.
Mutta mitä olisivat ne yleiset ihanne ominaisuudet?
"Kyllä vaimo, joka jokapäivä on puhelin yhteydessä äitiinsä ei ole itsenäinen."
Ihmekkös, kun vanhukset riutuu yksinäisyyttä kotona/hoitolaitoksissa, kun ei lapsi pidä yhteyttä (nyk.ajan itsenäisyyden tunnusmerkkikö!)
on toki olemassa. Eli on moraalisesti oikein pitää yhteyttä niihin vanhainkodissa riutuviin vanhempiin, mutta minkäänlaista laillista velvollisuutta ei ole.
Samalla tavalla vanhemmilla on moraalinen velvollisuus pitää huolta lapsistaan, silloin kun he ovat lapsia, mutta jos tätä velvollisuutta ei ole hoidettu tarpeeksi hyvin, niin ei sillä aikuisella lapsellakaan ole mitään velvollisuutta hoitaa esim. vanhaa äitiään. Silmä silmästä.
Sama asia, jos vanhemmat harrastavat henkistä terroria aikuiseen lapseensa ja tämän perheeseensä, niin saa kyllä katsoa peiliin, jos lapset eivät muista puhelinsoitoilla tms.
Ehkäpä sillä "vaimolla, joka jokapäivä on puhelin yhteydessä äitiinsä" on tosiaankin ollut hyvä lapsuus ja tämä äiti on kohdellut häntä hyvin aikuisenakin - tällöin pitäsin kyllä itsekin yhteyttä. Toisaalta säälittäviä nämä, jotka pitävät yhteyttä pelkästä velvollisuuden tunteesta, ehkäpä he eivät ole niin itsenäisiä ja vahvoja kuin väittävät.
Tytär kysyy mitä pukee tänään päälleen.
Kertoilevat puolin ja toisin mitä ovat syönnet ketä nähneet ja mitä yleensäkin tekevät.
Väli matkaa on 200km.
Viimekesänä pariskunta lähti Kreikkaan viikon reissulle. Tytön äiti oli kauhusta kankea kun tyttö oli luvannut soitaa menomatkalla jo välilaskulla eikä sitten soittanut. Heidän eka ulkomaan matkansa. Molemmat kielitaitoisia ja kolmekympisiä.
Minusta se ei ole "normaalia".
Tottakai äiti rakastaa lastaan ja on huolissaan vaikka ikä olisi mikä.Liiallinen puuttuminen ja häiriöksi oleminen on toinen juttu.
Minä ainakin nautin siitä,että olen kumpaankin mummiin eli omaan äitiini ja miehen äitiin todella usien yhteydessä.Ei ole mikään häpeä myöntää,että tarvitsee heitä henkisesti tuekseen aina välillä.Murheita riittää jokaiselle.On ihana,jos voi saada läheisltään tukea.Vakava sairaus on asia joka vetää polvilleen.Syöpäpotilas
Anoppi polttohaudattuna on parhain vaihtoehto, usko vaan. Kokemuksesta tiedän.
kunnioittaa lähimmäistään. Antaa tilaa, ei tunkeile, ei arvostele iekä hallitse. Unelma-anoppi antaa tilaa elää omaa elämää. Unelma-anoppi tulee kylään, jos kutsutaan ja silloinkin VIERAAKSI. Unelma-anoppi on päästänyt poikansa maailmalle, eikä roiku hänessä ehdoin tahdoin kiinni.
lienee vähiten "arvostelua" saava kun puhuminen on naisten hommia.
Tyttäressään tavalla tai toisella roikkuva vain kielteisiä asioita huomioiva vaimon äiti on ikävä.
Siitä huolimatta olen sitä mieltä että kompromissi suhteissa on oleva ja vuorovaikutus edellytys perhekäsitteessä.
Hallinta ja valta on eriasiat.
Ei suhtteet tukematta ja auttamatta "luista" nykyään ollaan töissä kodinulkopuolella ja vapaa ihan kivaa välillä.
Vaikka sitten anoppin autamana.
Avustaa ja auttaa voi puolin ja toisin.
mutta mistä niitä saa?! :)
Että ylipäänsä hyväksyisi sen, että hänen pojallaan on elämässään joku muukin nainen kuin yksin HÄN!