Millaista parisuhdetta ette kadehdi?

olet ihmisiä luokittelemaan joksikin alempitasoisiksi?

En kyllä muista kadehtineeni mitään parisuhdetta, yksittäisiä ihmisiä kyllä kahdehdin toisinaan.

tytti83 haiskahtaa pahasti..

Suhdetta missä mies ei ole päässyt korkkaamaan ketään naista käyteyksi, mutta on itse joutunut tyytymään käytettyyn naiseen.

Tilanne on TODELLA nolo jos nainen vielä tavis saati sitten ruma.

Sellaista "perussuomalaista" (ei tällä kertaa liity poliittiseen puolueeseen), mies on tuppisuu ja nainen nalkuttaa.

En kadehdi rakkaudetonta parisuhdetta.

Tuollainen suhde on aina yhtä helvettiä. Nainen muistelee katkerana menetettyä kauneuttaan eikä pysty peittämään halveksuntaansa at-miestä kohtaan verratessaan sitä aikaisempiin nussijoihinsa.

Miestä puolestaan vituttaa kurpan rumuus ja loputtoman pitkä nussijalista. Pahimmassa tapauksessa aisurin häpeää on korostamassa yksi tai useampi äpärä ja silloin tällöin joutuu ehkä katselemaan myös nämä äpärät kiksaissutta siitossonnia, jolla on tietysti naamallaan vittumainen "nuole mun jämät aisuri" -virne.

Kurppa näissä suhteissa kuitenkin hyötyy vähän enemmän ainakin jos on onnistunut löytämään tarpeeksi rahakkaan surkimuksen äpäriään elättämään.

parisuhdetta ruman naisen kanssa.

Parisuhdetta nyssäkkä miehen kanssa.
Muutama keskitasoa parempi naistuttuni on jostain käsittämättömästä syystä huolinut itsellen hirveän luuserimiehen. Voisin lyödä vetoa jokaisen kohdalla että suhde ei tule kestämään kahta vuotta pidempään.

En kadehdi parisuhteita noin yleensä, mutta vaikea on jopa ymmärtää, miksi normaali nainen ( työ, normaalipaino, ystäviä ja terve) seurustelee ns. peräkammarin kanssa ( ei töitä, lyhyt, kalju ja ruma sekä ilkeä vielä, mt-ongelmia masennusta ja persoonallisuushäiriö ja päihteiden käyttöä), suhde vaikuttaa onnettomalta ja tyttö riskeraa oman terveytensä yrittäessään "auttaa" ilkeää paskiaista ja miellyttämällä tätä. Yleensäkin epäsuhtaiset parisuhteet eivät ole kadehdittavia, jos toinen osapuoli on paljon kauniimpi/halutumpi/pätevämpi ja toinen jokin reppana, niin suhde on tuhoon tuomittu ja onneton varmasti kummallekin.

En oikeastaan kadehdi minkäänlaisia parisuhteita, päinvastoin, olen onnellinen toisten puolesta jos joku on onnistunut löytämään ja säilyttämään suhteensa onnellisena ja tasapainoisena.
Se ei nyt kuulosta kovin hyvältä pohjalta, jos naisen on pakka asua miehen luona, ja on riippuvainen miehestä. Miksi esim. hän käy vain päivän viikossa töissä?
Eniten minua kuitenkin surettaa niitten puolesta, jotka asuvat narsistin kanssa, siinä todellakin riskeeraa omaa terveytensä, samoin useasti mielenterveysongelmaisen kanssa,
Olen todellakin onnellinen, että pystyn itseäni elättämään ja elämään huoletonta elämää, kun on kokenut mitä suhde mielenterveysongelmaisen kanssa on, osaa arvostaa omaa aikaa, vapautta, hiljaisuutta, sitä, ettei tarvitse punnita jokaista sanaa.
En rakastu kovin helposti, ja en usko että rakastuisin renttuun, arvostan miehessä vakautta, tasapainoisuutta, taloudellinen riippumattomuus (on niin paljon helpompaa jos kummallakin on
suurin piirtein samanlaiset lähtökohdat). Mies saa tietysti olla myös hyvän näköinen, tuleepahan meistä sitten näyttävä pari.

Sellaista jossa toinen määräilee mitä ei saa tehdä. esim jos mies alkaa määräilee et tyttöystävä ei saamennä baariin tai tavata kavereita. Myös se et toinen kysyy et mihin on menossa jos vaikka olis kauppaan menossa. Sellasesta vahtimisesta en tykkää.

Useimmat parisuhteet ovat sellaisia, etten niitä kadehdi. Helpompi olisi kertoa, millaisesta suhteesta olen kade.