On-off-tilassa

Olemme uusperhe-pariskunta. Muutin miehen perheeseen, jossa oli aikuinen ja melkein aikuinen lapsi.Alkuun kaikki oli hyvin, vaan kun ongelmat alkoivat, minua sitten syytettiin kaikesta. jopa keksittiin aiheita. Mies oli rinnallani, vaan kun tilanteet kärjistyivät, hän luovutti lopulta ja liittyi rintamaan usein minua vastaan. En tiedä, mitä oli aiemmin tapahtunut, mutta jotain vaikeaa. Perheessä ei ole tapana käsitellä asioita puhuen, vaan mieluimmin ne painetaan villasella--siis ongelmat lakastaan maton alle. Ja kaikki muukin..
Lopulta sain tarpeekseni, ajatusmaailma ja arvomaailma ei täsmännyt minulla ja perjheen muilla jäsenillä. Koin melkein kaiken täysin eri tavalla, jopa rehellisyys oli yksi niistä. Myös toisen kunnioittaminen ja kohteliaisuus..niitä en kodissani havainnut.
Alkoi tuntua, että mikä tämä suhde on? Miksi ollaan yhdessä? olinko perheen perheterapeutti? Kelpasin kotia hoitamaan, mutta en päätöksen tekoon. Aikanaa loppui seksi, mies väisteli minua, kun lähestyin. Läheisyys väheni. Aloin esittää, että muutan omaan asuntoon. No, mies ei hyväksynyt. Kuitenkin aikaa kun kului, muutin lopulta riidan päätteeksi.
Nyt ollaan vieläkin yhdessä, kuvainnollisesti. Mutta missä on rakkaus? Ollaan etäännytty ja läheisyys on hävinnyt. parisuhdeneuvojalla käytiin, vaan ei se mulle mitään uutta tuonut. Ne samat asiat miehelle sanottiin, kuin itsekin olen sanonut. haluaisin onnistua hänen kanssaan, vaan taidetaan olla liian kaukana toisistamme. Hän joskus arvosteli minua persoonana, eihän persoonaa voi muutaa. Uskon, että meitä ei ole luotu toisillemme, vaikka mies jostain syystä pitää minusta kiinni.
Hän on myös luonteeltaan liian hyväsydäminen..ei voi reilusti sanoa asioita, vaan ne täytyy lypsää tiukasti. Mielipidettä ei meinaa tulla kuin "pakottamalla". tai sitten jälkikäteen kertoo asian oikean laidan.
Eroko?