Soinia mukaellen: omena ja päärynä. Brahms onli ammattisäveltäjä, Beatlesit hädintuskin osasi lukea nuotteja. Toiset tykkää ennenkaikkea pyllyn keikutuksesta ja toiset taas musiikista.
Brahms on kirjoitettu musiikkia ymmärtävän iloksi, Beatles niille keikuttajajoukoille jotka eivät ymmärrä musiikin todellisia mahdollisuuksia.
Brahms on suosittu sekä ammattilaisten että kansan keskuudessa, Beatles ei enää kenenkään keskuudessa. Aikansa elänyttä Beatles- ilmiötä yritetään elvyttää keinotekoisesti ikivanhojen levyjen uusintajulkaisuilla, mutta niitten suosio ei kestä.
Kukaan ei enää esitä Beatlesia livekonserteissa, mutta Brahmsia esitetään jatkuvasti jokapuolella.
Molemmat olivat suosittuja (suosion piiri on tietty toinen juttu): Brahms on täysromantiikan ammattitaitoinen edustaja, Beatles oli eturivin takatuuppari. Tai ehkä Beatles oli myös uudistaja - jälkikäteen arviotuna, sillä pyllyn keikutus klubeilla yleistyi heidän ansiostaan.
Uudistajan on yleensä vaikeaa saada suosiota, mutta tässä tapauksessa menestys oli taattu. Brahmsilla suosion saaminen otti aikaa, mutta se jatkuu yhtä suurena tänä päivänä.
Brahms treenasi kovalla työllä, mutta Beatlet eivät malttaneet edes opiskelleet musiikkia kun oli niin kova halu päästä keikuttamaan pyllyä ja fiilistelemään ihmisten eteen.
Brahms osasi sekä soitinnuksen että soinnutuksen, Beatlet taas turvautuivat Martiniin jotta olisivat saaneet yksinkertaisia lauluja esitettäväkseen.
Kumpikaan ei ollut uranuurtaja äänitystekniikassa. Brahms oli siis romatiikan edustaja teemanaan mm. rakkaus kun taas Beatlesin teemana oli ihan yksinkertaisesti vain tehdä mahdollisimman myyviä pooplauluja, jotta kansa saisi jotain jonka tahtiin keikuttaa ja heitellä alushousuja lavoille.
Edistykselliseksi Brahms arvioitiin vasta myöhemmin, Beatlesia ei koskaan.
Brahms ei ollut keskellä oman musiikkilajinsa murrosta, joka tapahtui vasta 1900-luvulla Debussyn ja Ravelin, Skrjabinin ja myöhemmin Prokofjevin ja muitten venäläisten ansiosta. He huomasivat että tonaalista musiikkia kykeni viemään entistä pitemmälle ja musiikin huippu ei ollutkaan vielä saavutettu.
Beatlesilla keinot olivat loppuneet alkuunsa ja saman musiikillisen konseptin monistaminen sai aikaan sen että yhtyeen suosio alkoi vuosikymmenen keikuttamisen jälkeen hiipua.
Nuotit oli ns. aikaa sitten kirjoitettu loppuneet, pajatso tyhjennetty (kunnes rockarit päättivät käyttää samaa triviaalia materiaalia uudestaan kovemmilla volyymeilla ja näin ajateltiin että jotain uudistusta oli tapahtumassa). Molemmat käyttivät äärettömän yksipuolista rytmiikkaa.
Uskonnollisuuden merkitys oli vähentynyt kirkon kirstun tyhjennettyä, mutta molemmilla on vaikutteita sieltäkin... Beatleilla pseudovaikutteita.
Molemmat ammensivat muistakin musiikinlajeista, kansanmusiikistakin, mutta vain Brahmsilla oli käytössään sävellystekniikka ja musiikillista älykkyyttä, jonka turvin tehdä vuosisatoja kestävää hittimusiikkia.
Brahms on kirjoitettu musiikkia ymmärtävän iloksi, Beatles niille keikuttajajoukoille jotka eivät ymmärrä musiikin todellisia mahdollisuuksia.
Brahms on suosittu sekä ammattilaisten että kansan keskuudessa, Beatles ei enää kenenkään keskuudessa. Aikansa elänyttä Beatles- ilmiötä yritetään elvyttää keinotekoisesti ikivanhojen levyjen uusintajulkaisuilla, mutta niitten suosio ei kestä.
Kukaan ei enää esitä Beatlesia livekonserteissa, mutta Brahmsia esitetään jatkuvasti jokapuolella.
Molemmat olivat suosittuja (suosion piiri on tietty toinen juttu): Brahms on täysromantiikan ammattitaitoinen edustaja, Beatles oli eturivin takatuuppari. Tai ehkä Beatles oli myös uudistaja - jälkikäteen arviotuna, sillä pyllyn keikutus klubeilla yleistyi heidän ansiostaan.
Uudistajan on yleensä vaikeaa saada suosiota, mutta tässä tapauksessa menestys oli taattu. Brahmsilla suosion saaminen otti aikaa, mutta se jatkuu yhtä suurena tänä päivänä.
Brahms treenasi kovalla työllä, mutta Beatlet eivät malttaneet edes opiskelleet musiikkia kun oli niin kova halu päästä keikuttamaan pyllyä ja fiilistelemään ihmisten eteen.
Brahms osasi sekä soitinnuksen että soinnutuksen, Beatlet taas turvautuivat Martiniin jotta olisivat saaneet yksinkertaisia lauluja esitettäväkseen.
Kumpikaan ei ollut uranuurtaja äänitystekniikassa. Brahms oli siis romatiikan edustaja teemanaan mm. rakkaus kun taas Beatlesin teemana oli ihan yksinkertaisesti vain tehdä mahdollisimman myyviä pooplauluja, jotta kansa saisi jotain jonka tahtiin keikuttaa ja heitellä alushousuja lavoille.
Edistykselliseksi Brahms arvioitiin vasta myöhemmin, Beatlesia ei koskaan.
Brahms ei ollut keskellä oman musiikkilajinsa murrosta, joka tapahtui vasta 1900-luvulla Debussyn ja Ravelin, Skrjabinin ja myöhemmin Prokofjevin ja muitten venäläisten ansiosta. He huomasivat että tonaalista musiikkia kykeni viemään entistä pitemmälle ja musiikin huippu ei ollutkaan vielä saavutettu.
Beatlesilla keinot olivat loppuneet alkuunsa ja saman musiikillisen konseptin monistaminen sai aikaan sen että yhtyeen suosio alkoi vuosikymmenen keikuttamisen jälkeen hiipua.
Nuotit oli ns. aikaa sitten kirjoitettu loppuneet, pajatso tyhjennetty (kunnes rockarit päättivät käyttää samaa triviaalia materiaalia uudestaan kovemmilla volyymeilla ja näin ajateltiin että jotain uudistusta oli tapahtumassa). Molemmat käyttivät äärettömän yksipuolista rytmiikkaa.
Uskonnollisuuden merkitys oli vähentynyt kirkon kirstun tyhjennettyä, mutta molemmilla on vaikutteita sieltäkin... Beatleilla pseudovaikutteita.
Molemmat ammensivat muistakin musiikinlajeista, kansanmusiikistakin, mutta vain Brahmsilla oli käytössään sävellystekniikka ja musiikillista älykkyyttä, jonka turvin tehdä vuosisatoja kestävää hittimusiikkia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.