Virheettömän nuoruuden merkitys.

Oikeastaan ainoa normaalikaavasta poikkeava asia miehen nuoruudessa minkä naiset hyväksyvät on vankeustuomio (pl. totaalikieltäytymistä johtuva).

Nuoruudessa "epäonnistuneita" on molemmissa sukupuolissa. He voivat pariutua keskenään, eikä suhde läheskään aina ole mikään katastrofi, koska osapuolet ymmärtävät toisiaan mainiosti samantyyppisen historian johdosta.

Luin vähän aikaa sitten artikkelin Suomeen liittyen, jossa puhuttiin siitä, mitä vaikutuksia on väestön vanhenemisella. Suomihan on ihan kärjessä tässä asiassa, jos sitä kyseenalaista kunniaa voi saavutuksena pitää. Vain Japanissa on Suomea vanhempi väestö keskimäärin, ja joku toinen maa taisi olla vielä siinä välissä.

No kuitenkin, väestön keskimääräisellä vanhenemisella on vaikutuksia, joita ei ole osattu ajatella aiemmin. Yksi vaikutus liittyy siihen, että ihmisistä tulee vanhemmiten riskiä karttavampia sekä sosiaalisesti konformistisempia kuin mitä olivat nuorina. Kärjistäen siis kaksikymppinen anarkistihippi muuttuu neljässäkymmenessä vuodessa kuusikymppiseksi saavutettuja etuja suojelevaksi ay-pampuksi tai yritysjohtajaksi, joka äänestää vaaleissa vakauden ja kurinpidon puolesta. Kun yhteiskunta keskimäärin vanhenee, se siis toisinsanoen kuvainnollisesti muuttuu keskimäärin anarkistihipistä sikaria polttelevaksi sedäksi, joka huutaa hipeille pamppua.

Ehkäpä tästä seikasta, siis väestön vanhenemisesta, johtuu ainakin osittain se henkinen kuolleisuus ja yleinen epäinnovatiivisuus, joka Suomessa vallitsee joka puolella. Keski-iältään nuorissa yhteiskunnissa (esim. Suomi 60-70 -luvuilla) tapahtuu uusia asioita, koska valta on nuorilla. Sen sijaan keski-iältään vanhoissa yhteiskunnissa valta on vanhoilla, ja vanhat suojelevat saavutettuja etujaan kurittamalla nuoria eri tavoin, mm. ahdistamalla nuoria rekrytoinneissa kuten aloittaja tekstissään kertoo.

Mielenkiintoistahan tässä on lähinnä se, että tämänpäivän 50-70 -vuotiaat eivät itse olisi läpäisseet juuri kukaan vastaavia opiskelumääriä ja rekrytointikoettelemuksia, joita he nyt nuoremmille ikäluokille asettavat. Samalla tapaa 50-70 -vuotiaat eivät käsitä juuri mitään siitä, millaiseksi pariutuminen on muodostunut nuorille miehille. Toisaalta, osa pariutumisenkin ongelmista liittyy siihen, että nuoret naiset haluavat täyttää parisuhteellaan niitä ideaaleja, joita 50-70 -vuotiaat heille ylhäältä asettavat. Erikoista tässäkin on se, että eivät ne vanhempien ikäluokkien parisuhteet ole sillä tavalla alkaneet, eivätkä ne ole olleet täydellisiä alusta lähtien. Monet suomalaisen yhteiskunnan ongelmista kietoutuvat siihen, että tietyillä, jo aika vanhoilla ikäluokilla on niin paljon valtaa nuorempiin ikäluokkiin, ja samalla kun heillä on valtaa, he ovat unohtaneet oman nuoruutensa. Näin he asettavat nuoremmille ikäluokille odotuksia ja standardeja, joita eivät itsekään olisi lähellekään täyttäneet.

Tuosta aiheesta avasin jo kolme vuotta sitten ketjun"naisasialuuseri vs normaalimies"

Siinä pureuduttiin yksityiskohtaisesti tuohon nuoruuteen aina sieltä peruskoulun neljäsluokkalaisesta kolmekymppiseen mieheen asti ikäkausi ikäkaudelta.

Ikäänkuin halkileikkaus tuosta miehen kronologiasta. Verrattiin luuserifriikkiä sekä normaalia miestä, joka on elänyt sen normaalin nuoruuden juurikin niin, että poikuus on 18 vuotiaana muisto vain ja seurustelu tyttöjen kanssa on aloitettu jo nuorempana.

Omaan kaveripiiriiini kuuluu juuri noita normaalin nuoruuden viettäneitä miehiä, sitten meitä ongelmatapauksia joiden nuoruus on kaukana normaalista seksuaalisen kehityksen osalta.

Oon tässä nyt osittain samaa mieltä aloittajan kanssa, mutta aika paljon tossa aloittajan tekstissä on myös sellaista juttua mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Varmasti työtä hakiessa halutaan selvittää koulumenestystä ja mitä vaativammasta työstä on kyse, niin sitä enemmän koulumenestykseen kiinnitetään siinä huomiota. Kuten myös aikaisempaan työhistoriaan.

Mutta en ole kyllä kuullut koskaan, että missään työpaikassa olisi kysytty yhtään mitään mistään parisuhteista. Se ei pidä ollenkaan paikkaansa, että työhaastatteluissa kiinnitettäisiin mitään huomiota työnhakijan parisuhdetilanteeseen. Ainoastaan joskus kysytään sitä että onko lapsia ja jos on, niin minkä ikäisiä. Tätäkin kysytään ainoastaan sen takia, että tiedetään miten se vaikuttaa kyseisen työntekijän työskentelyyn työpaikassa, esim. että onko pienille lapsille tiedossa hoitajaa, jos sattuvat sairastumaan ym. vastaavaa.

Eikä kyllä siihen kiinnitetä mitään huomiota, että onko työnhakija harrastanut jotain joukkuelajeja tai urheilua ylipäätään. Uskaltaisin väittää, että varmaan enemmistö suomalaisista ei ole harrastanut mitään urheilulajia joukkuetasolla ja monet ovat silti pääseet ihan hyviin työpaikkoihin.

Oli taas hieman sen oloinen kirjoitus, jossa nämä palstan muutamat luuseri atm-miehet yrittävät väittää sen sinkkuuden ja seurustelemattomuuden olevan este ihan kaikkeen elämässä.

Kumma vaan kun itseltä ei ole kysytty missään työhaastatteluissa perhesuhteista, tai ainakaan takerruttu niihin sen kummemmin. Sinkkuna elän minäkin, eikä ole vaikuttanut mulla työpaikkojen saamiseen millään tavalla.

Miksi joltain parikymppisiltä kyseltäisiin perhetilanteista ja lapsista, kun monet heistä ovat yleensä vasta just koulusta valmistuneita ja nippa nappa vanhempien luota pois muuttaneita. Yleensä tossa iässä se on melko selvä juttu, ettei naimisissa yleensä vielä olla, eikä lapsiakaan ole kovinkaan monilla.

Kuten itsekin tossa lopussa sanoit, että jossain matkustamista vaativissa töissä se sinkkuus voi olla jopa etu! Eli eipä siis ole aina se parisuhde, perhe-elämä ja lapset ehdottomana vaatimuksena työpaikan saamisen kannalta.

monella uralla pärjännellä ei ole nuoruus tai opiskelu mennyt "putken mukaan"!