"Puskista tulleen" eron syyt?

Haluaa katsoa sen kortin' Sit tulee sun luo takas jos sen toisen kaa ei sujukkan hyvin. mies tais pelästyä naimisiin menoa ja sitä et vapaus mennä ja tulla miten haluaa menee. Ei tainnut olla valmis sitoutumaan, voi olla myös et keksi sen ihastumisen toiseen. Vaikee sanoa näin täältä.

Oltiin pitkään työpaikalla luotu pitkiä katseita, ja sitten lähennyttiin niin, että kaikki entinen sai jäädä.

Itsellä loppui muutaman päivän sisään 4.5v. suhde, ei erityisemmin selityksiä, joten tyhjän päälle jäin tulevaisuudensuunnitelmien kanssa. Todellisuudessa hänellä oli uusi kiikarissa. En koskaan ajatellut ottavanikaan häntä takaisin, joten en tiedä olisko possu tullut takaisin, omaa mieltä kuitenkin helpottaa se, että hän on nyt masentunut kun elämä ei ollutkaan niin helppoa..

Minulle ilmoitettiin myös tammikuun aikana, että parisuhteemme päättyy. Vielä edelliskuussa puhuimme naimisiinmenosta ja lapsien hankkimisesta. 2 v kihlapäivä maaliskuussa ja yhteinen suhde kesti 4 vuotta. Mitään syytä en ole vielä saanut.. Toivottavasti sellaisen kuitenkin kuulen pian. Olisin tehnyt sen ihmisen vuoksi mitä vain ja rakastan häntä edelleen. Luulen, että hän löysi jonkun toisen sillä kaikki muuttui niin nopeasti. Yht'äkkiä tuntemani lämmin ihminen muuttui kylmäksi ja etäiseksi. Kuvittelin aina, että suhteemme oli tarkoitettu kestävän ikuisesti, vielä hetki sitten kaikki oli niin hyvin..
Edelleen on epäuskoinen ja surullinen olo. Toivon, että hän joutuu kokemaan jossain vaiheessa saman.

Luulen että useimmiten suhteen äkkipäätös johtuu siitä että toinen on löytänyt uuden. Itsellä 6 v suhde josta 4 v avoliittoa päättyi marraskuussa tästä syystä myös yllättäen.

Aamen! Niinhän se on, että ero tulee harvoin yllätyksenä, mutta silloin kun se tulee syynä on useinmiten uuden kumppanin löytäminen. Tunteiden loppumisen puolestaan näkee jo kaukaa, joten siitä johtuvaan eroon on helpompi "varautua" kuin pettämiseen. Asia on toinen, jos ei ns. halua nähä toisen kiinnostuksen loppumista.

Puoliso vetoessa eropäätöksessään uuden kumppanin löytämäsellä, on se merkki pettämisestä.

Faktahan on se, että ihminen löytää aina uuden ja ns. paremman jos vaan haluaa. Se on sitten toinen asia onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Harvemmin.

Itse tein tuon kohtalokkaan virheen ihastuessa taannoin uuten tuttavuuteen. Seurauksena erosin avopuolisostani, koska ajattelin että uusi on parempi kuin entinen. Pian minulle selvisikin, että uusi ei ollut yhtään sen parempi kuin entinen vaan päin vastoin. Hänestä alkoi tulla esiin todella inhottavia ja pelottavia piirteitä. Näin ollen tiemme erosi jo ennen kuin ehdimme päästä kunnolla vauhtiin. Jälkeen päin olen itkenyt ja harmitellut miksi tein tuon kohtalokkaan syrjähypyn. Olen kysellyt entisen avopuolisoni perään, mutta hän ei ole antanut uutta mahdollisuutta. Ansaittuahan tämä on, joten opitaan virheistä.

Minä taas en voi ymmärtää, miten ero voi tulla puskista? Etkö mitään merkkejä muka huomannut? Et ilmeisesti ole tuntenut puolisoasi ollenkaan, jos väität eron tulleen puskista. Hän ei ole ollut niin tyytyväinen elämäänsä, kuin sinä olet kuvitellut hänen olevan. Kannattaa pitää silmät ja etenkin korvat auki myös parisuhteessa.

Jos mies haluaa lähteä, et voi sille mitään. Et kai tosissasi aio jäädä odottelemaan, josko mies häntä koipien välissä kotiin palaa?

Saman kohtalon kokenut täälläkin! Ystävyydestä seuranneet 3 vuotta yhdessä, josta reilu 2,5 vuotta saman katon alla. Suunniteltiin kaiken näköstä, mutta sitten ihan yhtäkkiä mies alkoi käyttäytymään etäisemmin. Huomasin, että kaikki ei ole hyvin ja kysyin asiasta. Hän tahtoi erota, ei antanut mitään mahdollisuutta jatkoon, vaikka kerroin miten tärkeä hän on ja että yrittäisin mitä vaan. Ei sen olisi pakko toimia, mutta tahtoisin saada edes mahdollisuuden näyttää, että olen se sama ihminen johon hän rakastui. Hän oli ehdoton, ei.

Lupasi sitten, ettei muuton kanssa pidetä kiirettä, jotta minä kerkeisin järjestelemään asiani. Toisin kävi.. Kyllä hän odotti, mutta koko ajan hoputti ja hoiti omat asiansa kuntoon, eikä auttanut yhtään, vaikka lupasi. Tämän ajan teimme normaaleja juttuja. Minä yritin epätoivoisesti näyttää, että meillä on kivaa ja kyllä meillä olikin. Nauroimme joka päivä yhteisille vitseille, niitä tuli uusiakin. Harrastimme seksiä, joka oli muuten parempaa kuin pitkiin aikoihin, ainakin minulle. En tiedä esittikö hän, ehkä hän ajattelikin koko ajan jotain toista..

Epäilin nimittäin heti toista naista, kun kaikki tosiaan tuli niin yllättäen. Muutos viikossa. Ei kuitenkaan myöntänyt, lupaili ettei tekisi niin ikinä minulle ja blaablaa. Mies muutti ja selvisi, että toinen nainenhan siellä on. Eivät EHKÄ ole mitään tehneet meidän aikanamme, että olisi vain ihastusta. Tiedä siitä sitten.

Itselläni on hyvin ristiriitaiset tunteet. Toisaalta tahdon rakkaani takaisin, kaikki oli niin hyvin. Toisaalta en tahdo roikkua menneessä, se ei ehkä ollutkaan mitään mitä olin luullut. Ja vaikka hän tahtoisikin palata, niin voisiko se enää koskaan toimia...

Toisaalta en toivo mitään muuta, kuin että hän nyt tajuaisi kaipaavansa minua. Toisaalta ajattelen, että sitä tuskin tulee tapahtumaan. Raskasta, kun ei pysty mitään muuta ajattelemaan, kuin että miten käyttäytyä häntä kohtaan, jotta en ajaisi häntä kokonaan pois elämästäni. Toisaalta olisi helpompi, jos voisi yrittää vain unohtaa toisen, mutta se ei ole mahdollista, koska törmäämme toisiimme viikottain.

Omassa mielessäni rakkaani teki hätiköidyn päätöksen, tavallaan pakeni sieltä mistä aita oli matalin. Ymmärrän muka häntä. Toisaalta järki sanoo, että jos hän vaihtoi noin "helposti" uuteen ihanaan puolituttuun naiseen, niin ei hän koskaan ollutkaan niin tosissaan kuin minä.

Voisipa vaan päästä yli. En jaksa ajatella, mutta en muuhunkaan pysty.

tulin jätetyksi tuossa muutamia päiviä sitten. minulle vain ilmoitettiin että tässä tämä kaikki nyt oli. yritin kysyä syytä, niin "ei vain kiinnosta". ei se mikään syy erota ole, eihän nyt aina voi se kiinnostus olla täys 10 jos on vähänkään kauemmin seurustellut eikä sen takia heti lopeteta.

no ketään toista osapuolta ei kuullemma mitenkään liity asiaan, vaan ei vain kiinnosta. toki tein itse kesällä varmaan paskamaisimman tempun mitä voi tehdä, jätin hänet ja lapsemme yksin toisen naisen takia. no onneksi tuli kuitenkin järkiini, ja hän suostui ottamaan minut takaisin kun olin ollut hunningolla kuukauden kaksi.


puoli vuotta sen jälkeen elettiin ja ihan hyvinkin meni, tottakai ne minun tekemiset kokoajan vaivaa ja harmittaa se on täysin ymmärrettävää, mutta kun nekään ei kuullemma ole se varsinainen syy siihen eroon.
mitä enemmän kyselen ja asiasta puhun, niin lisää sieltä tulee asiaa.
ensin onkin useampia ihmisiä kenen kanssa ollaan jo oltu jutussa, sitten seuraavaksi siellä onkin joku sellainen ylitse muiden, sitten seuraavaksi se onkin jo niin ihana ja kaikki ylistyssanat maan ja taivaan väliltä. on joku tuttuni vielä kaiken lisäksi, mutta vielä tässä vaiheessa ei suostu kertomaan kuka se on, eli suunnitelmat on jo valmiina että asia etenee vakavaksi ja sitten ehkä kerrotaan.


tuon jälkeen kaikki muut selitykset ja jutut tuntuu tekosyiltä, mitään muuta oikeaa syytä ei taida olla kuin se että joku muu nyt tuntuu tällä hetkellä todella kivalta, ja siksi on niin polttava halu olla hänen kanssa ja kokeilla mitä siitä tulee kun kiinnostus toista kohtaan on hiipunut sen takia. tiedän sen tasan tarkkaan siksi, koska itse tein täysin samalla tavalla, ja yritin neuvoa että älä tee samaa virhettä mitä minä tein, se kaduttaa myöhemmin, ja tähän liittyy niin monia muitakin asioita ja lapsi, että ei ole kyllä kaikkea mietitty ihan loppuun asti kun hetken mielijohteesta otetaan ero sen takia kun joku muu vaikuttaa sillä hetkellä todella ihanalta ja se vanha on silloin täysi nolla. mutta useinhan on niin, että ei se sen hienompaa tai parempaa ole sen uuden kanssa, ja ajan kysymys vain on koska halutaan se vanha takaisin.
näin se vaan lapsukaiset on se aikuisten maailma.
esille vain nousee se halu olla vapaa ja se sinkkustatuksen omaava, jotta voi rauhassa bilettää miten haluaa ja katsella miehiä niin paljon kuin haluaa, ja sitten kun kyllästyy siihen niin palata hyvään vanhaan tuttuun kainaloon.
nuoria ollaan, niin voi olla että hän tuntee menettäneensä sitä aikaa jotenkin raskausaikana ja seurusteluaikana niin se on otettava takaisin, siltä minusta tuntuu.
ja jos on sen tyylinen ihminen että herkästi seurustellessakin pidetään yhteyttä muihin miehiin ja mennään ihastumaan ja tehdään sen perustalta ratkaisuja, niin eihän sille mitään voi sitten.

Ero ja ero ! olkaa tyytyväisiä omaan puolisoonne. Kaikissa meissä on hyvät ja huonot puolemme! Ihminen on kumma olio, luulee et se onni on toinen mies tai toinen akka!!! Ja sit jo erotaan kovaa vauhtia. Lapsista viis,vaikka kärsisivätkin!! Lapsille molemmat ovat rakkaita ,oma äiti ja oma isä!! eikä vieras ihminen. Ero on häpeä!!!!!

minulla on taas toisin päin.Kaikki alko viimme kesänä yhtääkkiä vain vaimo muuttui vihaiseksi minua kohtaan rupesi jankuttamaan erosta sanoi että tympäsee tulla töistä kotiin ei tehnyt kotihommia pelasi kännykällään vain illat.Ei kiinnostanut mikään minä lopuksi syksyllä olisin suostunut avioeroon mutta hän ei ole vieläkään saanut aikaiseksi päätöstä mitä tekee .Kuulema minun pitäisi tehdä se päätös sitä olen ihmetellyt miksi minä hänhän haluaa erota.Minulle tämä aika on henkisesti raskasta kun kaikki on epävarmaa ollut jo pitkään.Hän on tässä välillä monta kertaa sanonut että eroaa seuraavana päivänä ei sitten haluakkaan .minusta on aika outoa pitäisihhän ihmisen tietää mitä haluaa.Olen kysellyt häneltä että miksi hän tekee noin ei kuulema tiedä niinkuin moniin muihinkin kysymyksiin on sama vastaus.

Meillä on pitkä liitto takana ja ero tuli miehelle puskista. Mies huomasi sitten kyllä virheensä, mikä tämän aiheutti, mutta että minun olisi pitänyt kertoa aiemmin.
Mies ei kunnioittanut minua millään tavoin, määräili , halveksui ja haukkui. Olimme yhdessä vaan tottumuksesta ja taloudellisista syistä.
Ihastuin toiseen mieheen ja se vasta sai minut huomaamaan että toisinkin voisin elää. Lähdin tukahduttavasta liitosta, mikä sitten olikin miehelle järkytys. En tunne enää mitään häntä kohtaan. Kiva asua ja elää yksin.

Mä olin se jättäjä ja toiselle tuli ero puskasta. Meni jotenkin niin, että itsellä alkoi ero pikkuhiljaa kyteä mielessä ja samaan aikaan toinen meni täyttä vauhtia ajatuksissaan eteenpäin... alkoi ehdottaa, että valmistuttuani (opiskelin silloin toiselle paikkakunnalla) muuttaisimme yhteen... en sanonut mitään, minkä hän tulkitsi myöntymisen merkiksi... siirtyi siihen vaiheeseen, että alkoi katsella isompaa asuntoa yhteiseksi kodiksi. Ja sitten sainkin työtarjouksen ulkomailta ja päätin ottaa sen vastaan. Mulla se sinetöin jotenkin sen mielessä jo hautuneen eropäätöksen, toisen mielestä varmaan jätin hänet juuri, kun oltiin mietitty yhteenmuuttoa... toinen kuvitteli enemmän kuin mitä oli ja toisella ei ollut riittävästi munaa keskeyttää toisen haaveilua, niin kai sen voi pelkistää.

Sain turpiini, kun ex oli kännissä.

Pari vuotta mietin sitä eroa. Mies ei tehnyt mitään, ei käynyt töissä ja kieltäytyi työkkärin työllistämistoimenpiteistä. Minä jouduin elättämään. Neljästä lapsesta kaksi on erityislapsia. Mies ei huolehtinut lapsista ei kasvattanut. Pelleili vaan sohvalla, ja kertoi typeriä vitsejä, joille nauroi itse. Päivät vietti tietokoneella. Ero tuli hänelle varmasti puskista. Ei hän missään vaiheessa tajunnut jotain omassa käytöksessään olevan vialla. Nyt odottelen milloin mies tajuaa, että saadakseen tapaamiset pitää tunnustaa isyytensä. Yrittää ruiskuttaa itsensä tänne tapaamaan. Omaan kotiinsa ei lapsia halua.

Tietämätön:






En tiedä. Tästä erosta on 30 vuotta. Oltiin yhdessä 8 vuotta. Oltiin onnellisia, intohimoa ja rakkautta riitti, puhuimme tulevaisuudesta.

Eräänä päivänä hän soitti muualta, ehkä lapsuudenkodistaan illansuussa töiden loppumisen aikaan kotiimme, et ois varmaan parempi lopettaa, ei tää juttu toimi. Puhelu kesti max 1-2 minuuttia, sen ajan kun itkin järkytyksestä...

Myöhemmin, 2-3 kk, soitin hänelle, ja kysyin vain tylysti ja ylpeästi, koska hakee tavaransa, haki tavaransa pois, en ollut paikalla. Muutin paikkakuntaa.
saman tien, koska opiskeluni alkoi. Olin shokkitilassa oitkään, eikä elämästäni tahtonut tulla mitään, vuosiin.

En ole mennyt naimisiin. Lapsi minulla on. Rakkaussuhteita on ollut paljon, mutta ketään en ole rakastanut niin kuin häntä, en itse asiassa ketään hänen jälkeensä, että olisin voinut papin aamenen vastaanottaa. Hän oli se oikea ... Traumatisoiduin, ja olisin silloin tarvinnut apua - olen ymmärtänyt vasta myöhemmin.

Koskaan hän ei ole soittanut minulle, ei ottanut yhteyttä. Minut olisi voinut löytää.

En ollut sen arvoinen ? En ollut edes hyvästien arvoinen. Uusi oli kai tullut elämään ? Raukkamaista.

Itse olen aina sopinut ja keskustellut paljot suhteeni, kuin myös ottanut erot ja jättämiset vastaan asiallisesti....
Minulla on ollut paljon miehiä.

Klassinen tapaus täällä. Kaikki tuntui olevan hyvin: ok-talo ostettu, molemmilla autot ja työpaikat, joskin kauniimpi puolisko äitiyslomalla. Lapsi siis puolivuotias ja puolison vanhempi lapsi ekalla. Riitoja meillä ei oikeastaan ollut, mutta sänkypuolella oli ollut hiljaisehkoa.
Eräänä iltana toinen vain pamautti, että "etkö sä yhtään seuraa mitä mä teen?". Minä siihen sitten, että "luotan kyllä että tiedät mitä voi ja saa tehdä, mutta oletko sitten tehnyt jotain väärää?". No hänellä oli ollut lähes puoli vuotta uusi mies kierrossa.
Minä kun olin kannustanut mammalomalaista käymään harrastamassa ettei mökkiytyisi liikaa, hoidin siis lapsia tosi paljon eli sen mikä normaali duuniduunilta jäi aikaa. Ois sitten ilmeisesti pitänyt estellä hänen harrastuksiaan.

Seuraavat puoli vuotta menikin sitten niin, että ex kävi hoitamassa vauvaa työpäiväni ajan ja lopun ajan plus viikonloput olin kahden lapsen kans. Olihan se vähän raskasta fyysisesti raskaan työpäivän jälkeen, mutta minkäs teet.
Tän jälkeen mamma sai lopulta asunnon ja muutti lapsineen pois (1-vuotiashan on niin pieni, että tietenkin kuuluu asua äidin kanssa koska vain äitiin voi pienellä olla läheiset välit). Vuoroviikkohuoltajuus sentään järjestyi, etten sentään lastani menettänyt kuten tapana on. Vanhempi lapsikin (se joka ei ollut oma) kävi luonani joka toinen viikonloppu.

10 vuotta yhdessä. Ruokapöydässä töidensä jälkeen, kun olin ruuat tehnyt ilmoitti että pitää erota. Kyselin syytä monta viikkoa, ennen kuin muutin pois. Parin kuukauden jälkeen sain tietää että uusi mies oli naisella jo kierrossa. Vituttaa vieläkin että hukkasin 10 vuotta turhaan, vaikka pari vuotta erosta mennyt aikaa.
Ensi kerralla jos tulee mitään oireita ovi on lähellä. Enää en anteeksi anna mitään.

Puolisoni ihastui toiseen naiseen ja alkoi viettää suuren osan vapaa-ajastaan hänen kanssaan. Puolisolle tuli kuulemma puskista ja niin kovin äkkiä tieto, että mä en halua jatkaa suhdetta hänen kanssaan, yhteinen asunto täytyy myydä ja sukulaisille ja tutuille pitää kertoa, että emme enää ole yhdessä. Yllätystä kerrakseen.

Ollaan oltu liki 13v yhdesssä ja aloitettiin jo teininä. Rakennettiin talo joku aika sitten... Ollaan oltu onnellisia ja kaikki on lllut "hyvin". Huomasin loppuvuodesta, että olen ollut paska mies. Ostin kihlat ja varmistelin, että olisiko hän valmis menemään eteenpäin. Ajattelin kosia 1.1.2016... 31.12.2015 noin kello 11:10 hän ilmoitti, että haluaa muutta pois. Samana iltana laittoi viestin, että rakastaa ja haluaa jatkaa, silti viesti tuli toisen miehen kainalosta...

Nyt asutaan erillään ja hän vakuuttaa, että ei ole toista. Kuitenkin toinen mies oleskelee ja viettää aikaa hänen kanssan. Rakastan häntä enemmän kuin mitään ja olen sanonut, että jos hän ei loukkaa verisesti en muistele mitä on tapahtunut.
Haluaisin lakata rakastamasta, jotta voisin jatkaa, mutta en voi. Rakastan häntä enemmän kuin mitään. Olen aina tehnyt kaikkeni ja ymmärrän täysin miksi tämä tapahtuu...
Kaikista eniten ottaa päähän se, että nyt kun puhutaan niin hän juoksee karkuun. Kun kerron viimein mikä on, olen nimittäin koko ajan ollut kertomatta lapsuudestani ne pahat asiat eli lähinnä koko lapsuuden, niin nyt ei sitten kiinnosta...
Silti olen tyytyväinen, että tilannu tuli päälle. Muuten en olisi koskaan välttämättä tajunnut millainen herra Kylmyys olen ollut.
Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin kävi miten kävi...

älkää miehet luottako akkoihinne. Olkaa aina varuillanne. Voivat yhtäkkiä jättää!! akat pärjäävät hyvin ,kun saavat el.maksut, lapsilisät ymym avustukset. helppo lähteä ja jättää kunnon mies. että sillee

Erot ovat aina ikäviä asioita ja ,molempien kannalta. Sitä vain siinä tilanteessa, kun tuo ero ajatus nousee voimakkaaksi on niin väsynyt ja ajatukset hajallaan, että tekee tyhmiäkin ratkaisuja. tilanne on myös vaikea syystä, että mitä luultavammin sitä toisen loukkaamista on ehtinyt tapahtua ja näin ei puheyhteys toimi, jotta voisi selvitellä asioita järkevästi ja tämähän vain lisää puhtia eroon.
Ei taida aina olla edes tarkoitus erota, vaan se ero tulee juuri syystä, että enää ei osata puhua, loukkaannutaan joka sanasta ja teosta ja hypitään sinne baareihin haavanhoitajien etsintään.

Kun sitten asutaan eri osoitteissa, koti ei ole enää kokonainen, sillä puolet kodista on muualla toisen mukana. Ei ole rahaa juuri laittaa kotia, lisäksi on usein ne lapset, joiden hoito onkin nyt todella yksin tehtävä ja lapsetkin saattavat reagoida erilaisin tavoin eroon ja pitkään vielä. Nyt sitten vasta Lukkojen takana ollaan ja tämä saa entistäkin vihaisemmaksi kaikkia kohtaa, sillä se on erittäin vaikeaa nähdä itsessään asioihin mitään syytä , lapsille laitetaan sellainen kuri, että eivät uskalla kunnon askelta ottaa ja huudetaan täysin aiheetta, samoin tehdään läheisille ihmisille, heitä syyllistetään ja tämä tapahtuu vaikka olisi se uusi salasuhdekin olemassa.
Sitten tämä toinen, joka on ehkä todella puskasta joutunut tämän asian eteen, on yksin siellä kodin puolikkaassa ja varmasti useammin aika masentuneenakin, sillä on kuin kaikki olisi suljettu, eikä mikän huvita, ei lasten näkemistä ei kodin tuntua, vain lattia ja katto ja tyhjää niin asunnossa kuin sielussa ja tämä se etävanhempi.

Mutta saattaa olla niinkin, että tämä onkin itse harrastanut salasuhdetta jo pitkään ja se valkenee puolisolle, silloin tulee kosto. Hän etsii jonkinlaisen salasuhteen ja saa tällä syyn erota, kun ei jaksa katsoa toisen jatkuvaa menemistä tietäen sen vievän tuon salasuhteen luo.
Erossa yksi tällainen petturi esitti kaikille petetyksi tulemistaan ja vanhempansa huutelivat pitkin kyliä näin asioita. Totuus tuli kyllä aikanaan ilmi, missä se aika oli vietetty, kun koskaan ei tullut kotiin töistä kuin tuntien päässä, ylitöitä, lomat vietti ilman perhettään, lapsia ei joutanut hoitamaan koskaan.
Joten turhaa natinaa monelta mieheltä että lapsia muka ei saa luokseen, eihän oe ollut silloinkaan mitään mielenkiintoa, kun olisi ihan isänä pitänyt kotona lapsia hoitaa, ei ollut aikaa. Kuinka moni yrittää täten vain päästä pienentämään elatusmaksua.
Edelleen pitäisi olla avioeron syyn tutkimus ja jos pettämisen kautta on ero tullut, pitäisi siitä määrätä elatusmaksut kolminkertaisiksi, voisi jopa joku jättää pettämisen tekemättä. Uskon pettämisen olevan usein sellaista tyhjyyttä ja lapsellisuutta elämässä, kun ei osaa ymmärtää oman perheensä arvoa, vaan kokee kaiken siellä esteeksi elämälleen. Perheessä kun tahtoo olla vähän kotitöitäkin jalasten ollessa pieniä ihan varmasti jokaisessa perheessä se aikaa seksiin jää vähemmälle, äidit ovat väsyneitä raskauden jälkeen ja tätä ei tunnu miehet ymmärtävän, että nyt ollaan se viisitoista vuotta lapsiperhe, jossa tahti määräytyy sen mukaan.

Eronnut muuttaa usein vuokraslummiin omasta kauniista kodista, pitää elää tukien varassa, joskus toivoisi edes jonkun verran painavan senkin mitä on j mitä eron jälkeen on.
Onko se syy usein vain, että on tylsää ja siellä omassa päässä.

Psykopaatteja ym.riittää

Parempi kun ei luota keneenkään, that"s it.

No kun katot vuosia viikonloppujuopottelijaa ja siinä sivussa yrität hoitaa arjen; lapset ja kodin, voi ero näyttää tutuista puskaerolta. Mutteivät he tienneet mitä arki tämän herkun kanssa oli, koska juopottelijan kanssa eläessä ei vaimo kutsunut ketään kylään, ystäväpariskuntia ei ole, koska normaalisti juovat eivät pysy perässä, saati jaksa viettää aika tuollaisen parin kanssa ja heitä ei edes kutsuta mukaan tuohon seurueeseen, koska vaimoa hävettää niin paljon.
Eli kaikki suhteet kärsivät ja kuihtuvat lopulta olemattomiin, koska se iso ja haiseva virtahepo on siellä olohuoneessa. Ja tämä viaton juoppo ei tietenkään näe harrastuksessaan mitään ongelmaa; hänellähän on "oikeus rentoutua" tietysti hän voi juoda joka viikonloppu itsensä känniin vaikka lasten nähden ja lopultahan sen juomisen syy onkin siinä "helvetin vaikeassa, nalkuttavassa, pihtaavassa akassa". Ja miehen tollokaverit nyökyttävät tässä kohdassa hyväksyvästi, kun katsovat juopottelijassa omaa peilikuvaansa ja idoliaan. Ulkoisesti juopottelijasta ei tämä ahkera harrastus näy - vielä, koska arkisin hän urheilee ja ulkonäkögeenit on hyvät. Ja sitten kaikki "tutut" ihmettelevät miten tässä nyt näin kävi: lapset, autot, talo ja kaikki! Tämä on esimerkki puskaerosta.

Pää puskassa ilmeisesti edelleen.

Ei kun kierrätykseen tollanen virtahepopaskakasa.