Haluaisin asiallisia kommentteja aiheeseen. Tilanne on lyhykäisyydessään se, että jokin aika sitten avomieheni jätti minut yllättäen useiden vuosien yhteiselon jälkeen. Olin pikku hiljaa päässyt jaloilleni, vaikka asiaa vielä käsittelinkin. Yhtä-äkkiä ystäväni alkoi syyllistämään minua siitä, että avomieheni erosi minusta. Minä koin ystäväni käytöksen kohtuuttomaksi ja lopetin yhteydenpidon häneen. Myönnän kyllä että minussakin varmasti on vikani. Siinä vaiheessa kun maito on jo kaatunut, niin auttaako sen perään itkeä? En ymmärrä miksi ystäväni oli niin syyllistävä minua kohtaan. Missä menee raja, mitä kaikkea ystävältä pitää sietää? Itse olen kyllä pitänyt mölyt mahassani, jos olen tiennyt että kommenttini satuttaisi ystävääni. Mielestäni on asioita, joihin edes ystävän ei tule puuttua.
Milloin ystävä menee liian pitkälle?
Ystävä(tön)
91009
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No ei ole asiallista tuo, mitä se hänelle ylipäänsä kuuluu! Sano reippaasti että huolehtii omista asioistaan. Itse pistäisin kokonaan välit poikki.
Joo, ystävän rooli on tukea vaikeissa tilanteissa eikä lyödä lyötyä. Vaikuttiko vielä vahingoniloiselta, joka yrittää vielä oikein tökkiä ja kääntää veistä haavassa kun olet heikoimmillasi?
Oikein toimit, tyypin käytös on huonoa ja asiatonta. Asia ei kuulu hänelle pätkääkään!
Teit oikein.
Minulla oli samanlainen tilanne: Vaikean suhteeni aikana toimi marttyyrimäisesti ja painosti minua tekem'ään nopeita päätöksiä.
Minulla, kun oli yhteinen lapsi exän kanssa niin haluasin rauhanomaisen eron.
1,5v meni eroa tehdessä. Ja oikein toimin.
Ystäväni luottamus minuun kärsi hitaan prosessini aikana, koska hän odotti yhteistä tulevaisuutta. Joka oli tärkeä, mutta ei ensisijainen asia.
Hän muuttui vihaiseksi ja hyökkääväksi loppua kohden, jolloin otin häneen etäisyyttä. Koska ei hän koskaan pystynyt ymmärtämään minua oikein.
Nyt 1v sinkkuna ja hän poissa elämästäni, hänen tahdostaan.
Pointtina sulle ei kellään ole oikeus alkaa arvostelee taikka asettaa ehtoja meidän elämäämme kohdistuen. Meillä jokaisella on omat vaikeutemme, ystävien rooli on olla tukena ja korvana meille.
Aikuinen nainenkin voi olla ihan lapsen tasolla kaikkine viisauksineen näemmä.
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/2/ge470hSsAfA
Jos ystäväsi haluaa sinun avaavan silmäsi millainen olet. Se on oikea ystävän teko, vaikka et sitä ymmärtäisikään. Minulla oli vuosia sitten ystävä joka sai vauvan. Tiesin että lapsi ei ollut hänen miehensä, koska näin jotain mitä ei olisi pitänyt... No aika kului ja lapsi kasvoi. Lapsen äiti selitti tutuille, jotka kyseli että kenkä näköinen lapsi onkaan. Äitinsä aina sanoi, että se on ihan hänen miehensä sisaren näköinen. Ihmiset kyllä jo tiesi että lapsi oli naapurin miehen, mutta tämä ystäväni ei tiennyt sitä, että kaikki tietää. Sanoin kerran sitten hänelle, että kun kaikki tietää, kuka on lapsesi isä ja sinä sanot sitä aina tätinsä näköiseksi ja minä en kestä, että ihmiset nauravat takana päin ystävälleni, ja että kaikki tietää ettei ystäväni aviomies ole lapsen isä (lapsen oikea isä paljastui, ja selvisi koko kylälle, kun sosiaalilautakuntaan kuuluva nainen oli elatusmaksuja käsittelevässä ryhmässä ja laittoi jutun liikkeelle - rikollinen teko, mistä ei saanut koskaan rangaistusta). Ystäväni suuttui minulle emmekä ole sen jälkeen puhuneet toisillemme sanaakaan.
Tässä voisi aloittajan ja entisen ystäväni kohdalla todeta vanhan sananlaskun tapaan "se koira älähtää, johonka kalikka kalahtaa". Joten suutu, ellet kestä totuutta. Kannattaa miettiä mitä ystävä sanoo ja haluaako todella hyvää vai pahaa. Siinä on se pointii, miten sinun pitää suhtautua. Katso peiliin ja mieti onko ystäväsi sanoissa totuuden siemen. Suorapuheisuushan ei koskaan kannata, kun kannattasi aina vaan hymyillä ja myötäillä, näinhän ne välit pysyy hyvänä, mutta todelliset tunteet ja asiat jäävät käsittelemättä. Mutta voit silti sanoa ystävällesi että avioerosi on sinun ja entisen miehesi asia ja että olet siitä jotain oppinutkin - toivottavasti sitten olet. Mutta periaate on, että oikea ystävä ymmärtää, vaikka ei aina hyväksykkään tekoja.
naisia ei voi lähestyä:
- toinen kuoli perinnölliseen sydänsairauteen,
- toinen kuoli anoppiin.
mb1 .
Ystävä on sellainen johon luotetaan ja jota kuunnellaan muita enemmän, ja ystävälle annetaan enemmän anteeksi. Ystävää voi moittiakin muita enemmän, mutta myös ystävän moitteita on kuunneltava ja niistä voi ottaa onkeensa enemmän. Ystävyyteen siis kasvetaan eikä ystävyyttä voi siksi pelkästään nimetä ystävyydeksi.
Voin kuvitella, että olet vuodattanut ja haukkunut ex-miestäsi pitkähkön tovin tälle "ystävällesi", joka sitten on lopulta väsynyt ja heittänyt tilanteesi pöydälle toisesta näkökulmasta katsottuna, jonka mukaan myös omalla itseriittoisuudellasi olisit ollut syyyhteys ainakin osittain siihen, että ex-miehesi otti ja lähti.
Ei ystäviä ja puolisoita hylkäämällä ihmissuhdeasioita ratkaista, muuta kuin äärimmäisissä tapauksissa.
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/2/ge470hSsAfA
"Ei ystäviä ja puolisoita hylkäämällä ihmissuhdeasioita ratkaista, muuta kuin äärimmäisissä tapauksissa."
Niinpä, ja silti valtaosa ihmisistä nin toimii. Vain oma aikataulu ja tarpeet huomioidaan ja ystäviä kohdellaan vailla ihmisarvoa.
Täysin samaa mieltä! Oma napa tärkein asia.